Ruotsissa karppauskeskustelu lienee ollut kuumimmillaan noin kaksi vuotta sitten. Liekkö sitten jälkiaaltoa vai tieteen saavutusten tunnustamista, karppaukselle on nyt anettu selvä asema ruotsalaisissa diabeteksen hoitoa koskevissa ruokavaliosuosituksissa.
Muutenkin suositus ottaa hiukan uuden suunnan siinä, ettei se ole ”määräävä”. Painoarvoa laitetaan voimakkaasti sille mikä on yksilön kohdalla mahdollista ja mieluisin valinta. Silti tieteestä ei tingitä. Suositus tunnustaa, että useista erilaisista ruokavalioista on näyttöä.
”Det vetenskapliga underlaget för kost och diabetes lämnar utrymme för mer individualiserad kostbehandling”
Suosituksen on antanut Socialstyrelsen. Kyseessä on terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön tarkoitettu ohjeistus diabeteksen ruokavaliosta. Ruotsin diabetesliitto ei ole kommentoinut suosituksen sisältöä omilla sivuillaan.
Suositus on tarkoitettu sekä tyypin 1 että 2 diabeetikoille. Tässä muutamia keskeisiä poimintoja sisällöstä.
Diabeetikolle hyvät ruokavaliot
Tähän osioon on valittu neljä erilaista ruokavaliota. Perinteinen diabetesruokavalio, alhaisen GI:n, Välimeren ja lievästi hiilihydraattirajoitteinen ruokavalio. Näistä oikea voidaan siis valita asiakkaan mieltymysten mukaisesti. Ja jos yksi ei toimi, voidaan kokeilla toista. Kaikille neljälle ruokavaliolle on suosistusten antajien mukaan tieteelliset perusteet.
Suositeltujen ruokavalioiden ja alakarppausruokavalion energiansaantijakaumat. Lähde: Kost vid diabetes– en vägledning till hälso- och sjukvården. Socialstyrelsen, Ruotsi. 12/2011.
1. Kevennettyä karppausta (hyväkarppausta), jossa ei pyritä ketoosiin, suositellaan yhtenä vaihtoehtona diabeetikoille. Hiilihydraattien saanniksi suositellaan päivittäin 30-40 E % eli käytännössä n. 150-200 g/pv. Tämä on noin 50-100 g vähemmän mitä keskivertosuomalaiset saavat Finravinto -tutkimuksen mukaan. Rasvoiksi suositellaan oliiviöljyä tai voita. Voin osalta mielestäni on havaittavissa pientä ristivetoa, sillä suosituksen alussa kehotetaan lisäämään tyydyttymättömän rasvan saantia. Hyväkarppauksen tieteellisestä näytöstä todetaan ”Det finns ett vetenskapligt stöd för att måttlig lågkolhydratkost (30–40 E% kolhydrater) ger viktreduktion och påverkar blodfetter och långtidsblodsocker (HbA1C) positivt.” Eli tieteellinen näyttö perustuu surrogaattimarkkereihin. Suositukseen on kuvattu myös lautasmallit; hyväkarppauslautaselle olisi voinut mielestäni valita vaikka papuja perunan sijaan.
2. Perinteisestä diabeteksen ruokavaliomallista (= sama kuin Suomen suositus) korostetaan runsaan kasvisten ja hedelmien sekä marjojen määrää (500 g/pv), margariinin tai öljyn käyttöä sekä hitaasti verensokeriin vaikuttavien hiilihydraattien suosimista. Ruokavaliosta sanotaan olevan pitkän kliinisen kokemuksen, ja että hyvin vähärasvaisen ruokavalion eduista ei ole tieteellistä näyttöä. Tieteellinen näyttö perustuu surrogaattimarkkereihin tämänkin ruokavalion osalta.
3. Alhaisen GI:n ruokavalion (Traditionell diabeteskost med lågt GI) todetaan varmistavan runsaan suojaravintoaineiden saannin, vähentävän veren rasva-arvoja ja tuottavan hyvän kylläisyyden. Tieteellisestä näytöstä todetaan: rasva- ja sokeriarvot kohentuvat. Suosituksesta ja tekstistä on pitänyt yrittää tehdä selkeätä ja riittävän yksinkertaista. Siten joudutaan välillä pieniin pattitilanteisiin. Esimerkiksi korkean GI:n leipä pitäisi vaihtaa matalan GI:n leipään, mutta mistä kuluttaja tietää mikä leipä on matalan GI:n leipä? Esimerkiksi oikein tumma ruisleipäkin on useammin nopeata tai keskinopeata kuin hidasta hiilihydraattia.
4. Välimeren ruokavalion kohdalla painotetaan kalan, äyriäisten, alkoholin, hedelmien, pähkinöiden, oliiviöljyn ja palkokasvien käyttöä. Välimeren ruokavalion hiilihydraattimäärä on suosituksen tekijöiden mukaan 45-50 E %. Yllättävää kyllä Välimeren ruokavalion sanotaan pienentävän triglyseridejä, vaikka hyväkarppauksen kohdalla sitä ei mainittu. Alkoholin käyttö pitää punnita alkoholinkäyttöhistoriaa vasten. Välimeren ruokavalion tieteellistä näyttöä kehutaan kaikista vuolaimmin: vähentää diabeteslääkkeiden tarvetta, laskee rasva- ja sokeriarvoja sekä pidentää elin-ikää. Näyttö perustuu surrogaatti- ja väestötutkimuksiin (Lyon Diet Heart -tutkimukseen ei viitata, eikä Predimed-Reus -ehkäisytutkimukseen).
Alakarppaus
Tiukka hiilihydraattirajoitus (hiilihydraatien osuus 10-20 E %) ei kuulu suositellun ruokavalion listalle. Siitä ei ole suosituksen mukaan riittävän pitkäaikaista tieteellistä näyttöä. Sille annetaan kuitenkin mahdollisuus erityisesti laihduttamisessa. Lisäksi suositus kertoo miten pitää edetä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka kaikesta huolimatta haluavat noudattaa tiukkaa hiilihydraattirajoitusta. Heidän kannattaa lisätä kasviöljyjen käyttöä. Mielestäni kasviksien runsaaseen käyttöön ei kiinnitetä riittävää huomiota. Esimerkiksi alakarppauslautasmallissa on kovin vähän vihanneksia, tätä en oikein ymmärrä. Lautasmallikuvasta jää ehkä tarkoituksellisesti mielikuva siitä, että ruuan volyymi jäisi vähäiseksi.
Terveydenhuoltohenkilökunnan tulisi painonpudotuksen jälkeen ehdottaa jotakin ylläolevista neljästä vaihtoehdosta pitkäaikaiseen käyttöön. Suositus painottaa myös verensokerin, rasva-arvojen ja munuaisten toiminnan seurantaa. Lisäksi insuliinin eritystä lisääviä tabletteja tai insuliinia käyttävien henkilöiden hypoglykemiariski on tiedostettava ja verensokeri seurattava tarkasti.
Henkilökohtaisesti olen ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, että huoli tiukasta karppauksesta on ylikorostunutta. Kliinisissä tutkimuksissa koehenkilöt eivät ole kykene noudattamaan tiukkaa karppausruokavaliota, vaan valtaosa liukuu väen vängällä hyväkarppauksen puolelle. Viimeaikaiset YLE:n, Iltasanomien, Valio ja Iltalehden -kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että ”tiukkoja” karppaajia on vain 3-9 % vastanneista. Kyselyt eivät tosin kerro miten kauan he ovat olleet tiukalla kappausjaksolla.
Muita suosituksia ja havaintoja
Suosituksessa mainitaan seuraavien ruoka-aineiden sopivan erityisen hyvin diabeetikolle: vihannekset, hedelmät, kala, palkokasvit, pähkinät, täysvilja, kahvi sekä kohtuullinen alkoholin käyttö. Pidän hyvänä, että ruokavaliomallien lisäksi nostetaan joitakin ruoka-aineita selvästi esiin. Toisaalta, yhtä tärkeänä olisin pitänyt sitä, että lihajalosteiden yhdensuuntaiset ja laajat haitat olisi myös tuotu esiin. Mielestäni huomionarvoista suosituksessa on, että erityisesti suositeltujen ruoka-aineiden listalta puuttuu: rasvattomat maitotaloustuotteet, rypsiöljy ja margariinit sekä ruisleipä.
Ruotsin ja Suomen ravitsemuspolitiikassa taitaapi olla juopa välissä; ruisleivän ja rypsiöljyn lisäksi Itämeren ruokavaliosta ei ole mainintaa. Ei mahda olla helppoa Pohjoismaiden ravitsemussuositusten sorvaaminen. Ruotsalaisten lista on kyllä melko hyvä tyypin 2 diabeteksen osalta, joskin lisäisin myös rypsiöljyn ja ruisleivän jatkoksi listalle.
Suolaa ruotsalaiset saavat keskimäärin 10-12 g/pv eli 3 grammaa enemmän kuin suomalaiset. Suolan saanniksi suositellaan 6-7 g/päivä, joka sama kuin suomalainen suositus. Keinotekoisten makeutusaineiden käyttöä pidetään ihan järkevänä sokerin sijaan. Olisin odottanut, että suosituksessa olisi otettu tiukempi linja sokerilla ja fruktoosijohdannaisilla makeutettujen juomien käyttöön.
Suomen diabetesliiton nykyinen ruokavaliosuositus löytää tästä ja Diabetesliiton suosittelema ruokakolmio eli Itämeren ruokavalio löytyy tästä. Emeritusprofessori Antti Aron kirjoitus parin kuukauden takaa vähähiilihydraattisen ruokavalion sopivuudesta diabeetikoille löytyy tästä (s.7). On mielenkiintoista peilailla näitä dokumenttejä keskenään. Mitä ajatuksia uusi ruotsalainen suositus sinussa herättää?
Teeman liittyviä kirjoituksiani:
Henkilökohtainen kannanotto – tiukka karppaus vs alhainen GI
Mielenkiintoista keskustelua diabeteksen ruokavaliosta
Miten karppaus näkyy ravitsemusterapeutin vastaanotolla? (vieraskirjoitus) (Leena Putkonen)
Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy -paljon on jo selvinnyt
Lähde: Lähde: Kost vid diabetes– en vägledning till hälso- och sjukvården. Socialstyrelsen, Ruotsi. 12/2011.
Kuva etusivulla: Bigstockphoto