Suomen Lääkärilehdessä oli reilu viikko sitten Mikael Fogelholmin näkökulma –kirjoitus netissä käytävistä ravitsemuskeskusteluista (Suomen Lääkärilehti 11/2011 vsk 66, kirjoitus luettavissa vain SLL:n tilaajille ). Kirjoituksen otsikko oli: Ravitsemuskeskustelu käy kuumana.

Artikkeliin kannattaa tutustua. Tässä kuitenkin joitakin keskeisiä ja tyypillisiä kommenteja tekstistä ” Kriitikoiden mukaan tutkijat eivät edes halua saada uusia ja aikaisempaa näkemystä murtavia mielipiteitä”. Ja tässä toinen: ” Nettikeskustelu ei säästä ketään, ja chateissa ja blogeissa käydäänkin jatkuvia kansankäräjiä. Kriitikot haluavat lakkauttaa THL:n ja Eviran, ja kyytiä saavat pääjohtajat, professorit ja dosentit. Keskustelu on luonteeltaan jopa vihamielistä ja ainakin minusta sivistymätöntä.”

Uhkailu ja solvaus on alhaista

Henkilökohtaisuuksien lateleminen, mustamaalaaminen tai uhkailu on raukkamaista ja pelottavaa, eikä johda mihinkään rakentavaan tai hyvään. Ymmärrän siten Mikael Fogelholmin tuskan. Tiedän millaisiin keskusteluihin hän viittaa. En ole itse saanut mitään äärimmäisiä vihailmaisuja kohteekseni, vaikka välillä näkemykseni on ankarasti kyseenalaistettu. Mutta minä en olekaan dosentti, pääjohtaja tai professori. Olen huomannut, että etulinjan tiedejohtajia kohdellaan kovemmin kuin tällaista ravitsemusbloggaajaa. Etulinjan johtajatkin ovat kuitenkin perimmältään ihan tavallisia ihmisiä, eikä heidänkään pitäisi tarvita tuntea olemassaoloaan uhatuksia.

Olen useaan kertaan kuullut, että edellä mainitut tiedeyhteisön gurut saavat jopa tappouhkauksia sähköpostiinsa. Tämä on tuomittavaa. Silti en ymmärrä, miksi uhkauksia saaneet eivät tee asiasta julkista. He altistuvat julkisuuden vaaroille, miksi kansa ei saisi myös tietää yksityiskohtaisesti näistä vaaroista? Miksi lööpit eivät huuda, että suomalaisia ravitsemusguruja uhataan hengen lähdöllä? Silloin laaja kansan joukko vasta voi ymmärtää millaisen vihan kohteeksi johtajat joutuvat, ja miten kieroa keskustelu pahimillaan voi olla. Yksityiskohdat pöytään.

Törkeiden kommenttien poistamisen vastuu

Aistin pohjimmaisena Fogelholmin kirjoituksessa henkilökohtaisen pettymyksen. Se saattaa kummuta jo ajoista, jolloin hän piti itse blogia. Kuuleman mukaan haastaminen oli kovaa. Kaikki blogia pitäneet tietävät, että kommentien moderointi vastuu on ylläpitäjällä (bloggaajalla, mediatalolla, yhteisöllä jne). Mielestäni on kaikkien bloggaajien ja keskustelupalstojen ylläpitäjien vastuulla, ja erityisesti suurten medioiden vastuulla,  että törkeät kommentit siivotaan. Ainoa syy säilyttää niitä näkyvillä on lukijoiden raukkamainen kalastelu.

Suru puserossa

Fogelholmin kirjoitus herätti minussa myös paljon pettymystä. Olen erityisen surullinen siitä, että kaikki netissä käytävät  ravitsemuskeskustelut niputettiin sivistymättömiksi. Yhdessäkään lauseessa ei vihjata, että osa keskustelukanavista tai kommentoinnista on asiallista, tieteellisesti haastavaa tai rakentavaa. Joskus jopa hauskaa. Juuri sellaista jota Fogelholm peräänkuuluuttaa.

Fogelholmin mukaan asiallista keskustelua käydään vain tiedelehdissä. Onko Fogelholm sulkeunut silmät kehitykselle, sillä ravitsemusblogeja on Suomessa nykyisin kymmeniä, joista jo melkein kymmenkunta ravitsemus-, terveys- tai elintarviketieteilijöiden ylläpitämiä? Nämä blogit eivät sisällä ala-arvoista kielenkäyttöä tai ole sivistymättömiä.

Seuraan aktiivisesti n. 20 ravitsemusblogia, joista puolet ulkomailla. Selailin vartavasten oman blogini, Aamiainen ruohikolla, Pullapoliisin eläämää,  Ravintomedian, Ravitsemusuutisten,  Sannan Soppa ja Terveyssatama -blogien kommentteja. Minun täytyy sanoa, että 95 % kommentoinnista ei millään tavalla sisällä elementtejä joihin Fogelholm viittaa. Täten kysynkin rajoittuuko Fogelholmin käsitys internetin keskusteluista vain tiettyihin internetkusteluihin esim. iltapäivälehtien keskusteluihin tai muutoin pieneen osaan massasta?

Johtavan asiantuntijan ahtaanlainen käsitys nettikeskusteluista vahvistaa entisestään varovaisesti web 2.0 aikakauteen suhtautuvien lääkäreiden sekä ravitsemusasiantuntijoiden epäilevyyttä nettiä kohtaan. Lienee selvää, että suuri osa varovaisista lukijoista ei todellakaan aio jatkossa sotkeentua nettikeskusteluihin (luettuaan Fogelholmin artikkelin). Mahtoiko tämä olla kirjoittajan tarkoitus? Nettitoimijoiden kirjoitukset tuli lokeroiduksi turhanpäiväiseen jorinaan.

Kirjoitus vahvistaa olemassa olevia asenteista. Se ei pyri katsomaan asiaa uudesta tai avaramasta näkökulmasta. Näin käy aina, kun näkökulma ei sisällä lainkaan vastakkaista evidenssiä.

Jos olet nettikeskusteluja vastaan, tämä kirjoitus vahvistaa vallitsevaa asennettasi. Jos olet nettikeskustelujen puolesta, tämä kirjoitus vahvistaa uskoasi nettikeskusteluihin.

Vaihtoehtoinen selitys

Fogelholmin mukaan suurin syy asiantuntijoiden ja virkakoneiston puuttumiselle internetkeskusteluista on keskustelujen tyylittömyys. Se on yksi syy, allekirjoitan. En kuitenkaan usko, että se on suurin syy, vaan suurin syy löytyy muualta. Suurin syy saattaa olla jokin alla olevista.

1. Julkinen keskustelu sisältää riskejä johtavassa asemassa olevalle. Oma perustelu voi osoittautua ohueksi. On enemmän menetettävää kuin voitettavaa
2. Klassinen uskomus, ettei ”kansalla”,  vähemmän koulutetuilla ja kokeneilla ole mitään merkittävää annettavaa johtavassa asemassa olevalle
3. Asiantuntija ei ole koskaan ymmärtänyt mitä tämä vouhotus sosiaalisesta mediasta, jakamisesta ja web 2.0:sta oikein on. Ei ole liittynyt Facebookkiin, ei usko blogeihin jne.
4. Asiantuntija pelkää menettävänsä hallinnan tunteen. Kaksisuuntainen ja arvaamaton viestintä pakottaa kohtaamaan asioita, joista olisi mielummin hiljaa
5. Asiantuntijalla ei ole aikaa. Työpäivät  on aikataulutettu liian tiukalle. Blogikirjoitus vie helposti tunteja ja jo kommentointi ja vastakommenttien seuranta kymmeniä minuutteja.
6. Asiantuntija on korviaan myöten täynnä ravitsemusta. Vapaa-aikaa ei jaksa enää käyttää ravitsemuskeskusteluun, vaan käyttää sen viisaammin (?) lepoon, uudistumiseen, liikuntaan ja sosiaalisten suhteiden vaalimiseen

Tiedeyhteisön asiantuntijoista jotkut harvat käyvät ravitsemuskeskustelua. Olisi mielenkiintoista kuulla ovatko he Fogelhomin kanssa samoilla linjoilla keskustelujen surkeasta tasosta. Esimerkkinä ovat toimineet ainakin Jenni Lappi, Vera Mikkilä, Sanna Talvia ja Jaakko Mursu. Kiitokset edelläkävijyydestä, ja aktiivisesta osallistumista!

On maailmassa ainakin yksi ravitsemustieteen professori, joka on heittäytynyt blogimaailmaan, Marion Nestle. Hänellä on 55 000 seuraajaa Twitterissä. Ajatelkaa, mikä määrä! Media omissa käsissä. Eikä yhtään törkeää kommenttia blogissa, ellei Marion itse niin halua.

Myös Suomen ravitsemusguruilla olisi tähän mahdollisuus. Menisi jokainen viesti läpi.