Internet on muuttanut tiedon välittämistä mullistavalla tavalla. Sähköpostin ja hakukoneiden käytöstä on tullut rutiinia erityisesti tietotyöläisille. Reilun vuoden aikana on levinnyt laajalti tieto siitä, että Yhdysvalloissa on yliopistoja, jotka eivät anna enää opiskelijoilleen sähköpostiosoitetta. Mitä ihmettä? Mitä ne siellä tekevät?

Uudet välineet, uusi kulttuuri

Tiedon välittämisen näkökulmasta internetin toinen aalto on mullistava siinä missä ensimmäinenkin sähköposteineen ja hakukoneineen. Kun koulutan ihmisiä, maalailen kuvaa, kuinka minulla on kymmeniä tai satoja ”agentteja” ympäri maailmaa keräämässä yksilöllistä, merkityksellistä tietoa. Voin luodata maailmalla liikkuvaa tietoa tavalla, johon 80-luvulla eivät pystyneet kuin valtavan kokoiset globaalit organisaatiot. Samaa asiaa kuvaa Alma Median Taneli Heikan kommentti siitä, kuinka toimittajan on nykypäivänä pakko olla kiinnostunut Facebookista.

Miten sitten luoda yksilöllisiä tietovirtoja ja miksi niitä kannattaisi tehdä? Eikö nykypäivän ihmisellä, erityisesti asiantuntijatehtävissä olevilla, ole muutenkin jo kaikessa tiedossa suodattamista? Yksilöllisten Web 2.0 -tietovirtojen räätälöimiselle on ainakin kaksi syytä. Ensimmäinen syy on inhottava: ulkoinen pakko. Ennen asiantuntijalla oli helpompaa, kun asiantuntijuus rakentui sellaisen tiedon omistamiselle, jota muiden oli vaikea saada. Yhdysvalloissa julkaistu tutkimus ei noin vain tullut tavallisten ihmisten luettavaksi ja kommentoitavaksi. Internetaikana on toisin, ja siksi asiantuntijan on oltava hereillä, jotta hän kerkeäisi reagoimaan uuteen tietoon ennen kun se nousee esiin asiakkaiden suusta tai yhteiskunnallisessa keskustelussa. Web 2.0 -työkalut ovat paitsi syy – myös ratkaisu – tähän ilmiöön.

Toinen syy opetalla Web 2.0 -työkalujen käyttöä lähtee sisäisestä motivaatiosta kehittyä. Huipputieteentekijän ja tavallisen asiantuntijan välinen matka ei ole enää niin pitkä kuin ennen. Sama missä työskentelee tai mikä on toimenkuva – tai vaikka viettäisi kotona kaikki päivät – tietoa on saatavilla. Internet on tiedon näkökulmasta demokratisoiva.

Työkaluja ja toimintatapoja

Yksilölliseen tietovirtojen tilaamiseen on olemassa useita työkaluja, joista Facebook on yleisin ja RSS-syötteen hyödyntäminen monipuolisin. Pyydän sparrattaviani usein kirjoittamaan ylös viisi asiasanaa tai asiasanaparia, jotka ovat heidän osaamisen kannalta kaikkein keskeisempiä. Tämän jälkeen näiden asiasanojen kanssa avulla skannataan tietokantoja ja yhteisöpalveluja:

Facebookissa on hakuominaisuus, jolla voi etsiä palvelussa olevaa tietoa. Kun löytää itseään kiinostavia sivuja voi tykkää-painikkeella ryhtyä seuraajaksi. Facebookista on tullut kovaa vauhtia asiatietoyhteisö, jossa myös asiantuntijat kokoontuvut. Facebook-sivuilta saa helposti tietoa yhteiskunnan virtauksista. Tämä on erityisen hyödyllistä elämänalueilla, jotka eivät kuulu valtamedian päivittäiselle asialistalle.

RSS-syöte mullisti tiedon seuraamisen. Sen avulla voi seurata rajatonta määrää internetissä päivittyvää tietoa. Voi esimerkiksi tilata rajatulta alueelta kaikki uudet tutkimustiivistelmät tai YLE:n tarjoamat uutiset terveydestä ja hyvinvoinnista. Suosikkiblogit ja uutispalvelut voit tilata yhteen paikkaan ilman, että tietoa tarvitsee olla koko ajan hakemassa tietoa. Suosituin, sähköpostin kaltainen syötteenlukija, on Google Reader. Oman yksilöllisen syötevirran räätälöiminen ja tilaaminen maksaa vaivan. Nykypäivän avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen kannustava kulttuuri on johtanut siihen, että tiedon pitää olla kaikkien saatavilla. Tämän takia maantieteellinen tai organisatorinen asema ei määrittele enää niin paljon sitä, mihin tietoon pääset käsiksi ja miten voit sivistää itseäsi.

Muita tiedonlähteitä: Perinteinen hakukone on edelleen hyvä tapa etsiä tietoa. Hyvän tietolähteen löydettyään kannattaa se laittaa RSS-, Facebook- tai Twitter-seurantaan. Pubmedistä voi tilata terveystieteellisiä tutkimustiivistelmiä. SlideShare on esitysten jakamiseen tarkoitettu palvelu. Siellä voi monella alalla haistella uusimpia tuulia. Jos liityt palvelun jäseneksi voit ottaa seurantaan esitysten tarjoajia. YouTube ja Vimeo tarjoavat videoita. Yhä useammin konferenssiesityksiä ja luentoja videoidaan, eikä tarvitse matkustaa toiselle puolelle maailmaa haistellakseen uusia tuulia. Twitter on suosittu palvelu erityisesti Yhdysvalloissa, sitä kautta voi seurata mm. miten kollegat toimivat. Delicious ja Diigo ovat kirjanmerkkipalveluja, joissa voi seurata mm. asiantuntijoita, ja heidän suodattamia sisältöjä. Blogit ovat kasvattaneet suosiotaan. Tuoreen tilastokeskuksen kyselytutkimuksen mukaan noin 2 000 000 suomalaista ilmoitti seuraavansa blogeja. Kun löydät elävän blogiyhteisön, voit tutustua kulttuuriin, jossa jonkin alan intoilijat ja/tai asiantuntijat jakavat osaamista ja kokemustaan julkisessa tilassa.

Summa summarum: Web 2.0 -työkalut antava mahdollisuuden luoda omaa työtä ja intohimoa tukevia sisältövirtoja. Kun löytää sopivat lähteet sisältövirtoihin tekee se asiantuntijuudesta toimintaympäristöä luotavaa ja ennakoivaa.