Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja vatsan sairaudet (osa 6)

On varsin yleistä, että monet VHH:n käyttäjät kokevat vatsansa voivan erityisen hyvin. Toisaalta ummetusta on esiintynyt runsaasti tutkimuksissa vähähiilihydraattisen ruokavalion aikana. Mitä tiedetään sappikivien, refluksin, dyspepsian, rasvamaksan ja ärtyvän suolen oireyhtymästä ja VHH:sta? Siitä kertoo tämä VHH:ta käsittelevän kirjoitussarjan kuudes osa.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja munuaiset (osa 5)

Yksi tavallisista vasta-argumentteja hilihydraattien rajoittamiselle on proteiinin mahdolliset munuaishaitat. VHH sisältää usein joko runsaasti proteiinia ja/tai tyydyttynyttä rasvaa, jotka molemmat saattavat vaikuttaa munuaisiin. VHH:n vaikutuksia munuaistoimintaan on tutkittu melko vähän ja tutkimukset rajoittuvat henkilöihin, joilla on lähtökohtaisesti terveet munuaiset. Tämä on vähähiilihydraattista ruokavaliota koskettavan kirjoitussarjan viides osa.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja sydän- ja verisuonisairaudet (osa 4)

Kirjoitussarjani neljännessä osassa on vuorossa hiilihydraattirajoitteisen ruokavalion vaikutus sydän- ja verisuonitautitapahtumiin ja kuolleisuuteen. Tämä osa perustuu valtaosin väestötutkimuksien tuloksiin. Ne viittaavat siihen suuntaan, että hiilihydraattien rajoittaminen saattaisi lisätä kuolleisuutta, varsinkin jos ruokavalio perustuu eläinperäisiin proteiinin ja rasvan lähteisiin. Vastakkaista tietoa on puolestaan se, että glykeemisen kuorman vähentäminen pienentää diabeteksen ilmaantumista. Lue lisää.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja LDL, sokerit sekä muut metaboliset tekijät (osa 3)

Tässä vähähiilihydraattista ruokavaliota koskettelevassa kirjoitussarjan kolmannessa osassa on aiheena VHH:n vaikutukset veren rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan, endoteelifunktioon, verenpaineeseen sekä joihinkin muihin metabolisiin muuttujiin. Kirjoitus pohjautuu uusimpiin meta-analyyseihin ja pitkäkestoisiiin kliinisiin interventioihin. Kirjallisuuden perusteella VHH saattaa aiheuttaa pienehkön LDL-kolesterolin nousun jota kompensoi HDL-kolesterolin nousu ja mahdollinen triglyseridien lasku. Eroja VHH:n ja vähärasvaisen ruokavalion välillä on havaittu myös muissa metabolisissa muuttujissa.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio, teho painonhallinnassa (osa 2)

Tässä kirjoitussarjassa pyrin käsittelemään hiilihydraattien rajoittamisen vaikutuksia terveyteen. Ensimmäisessä johdanto-osassa, kirjoitin miksi aihe on tärkeä ja mitä erityisiä haasteita liittyy vähähiilihydraattisen ruokavalion tutkimiseen. Tässä toisessa osassa suurennuslasin alla ovat laihdutustulokset, kun hiilihydraattien määrää ruokavaliossa vähennetään. Mitä tapahtuu lihas-rasva suhteelle VHH:n aikana? Lue lisää mitä kliiniset tutkimukset asiasta sanovat.

Seniorit Välimerelle eikä hiilihydraatteja rajoittamaan?

Vähähiilihydraattista ruokavaliota sekä Välimeren ruokavaliota ja niiden terveysvaikutuksia tutkitaan paljon. Ruotsalaisessa kohorttitutkimuksessa verrattiin WHO:n suosituksiin perustuvan ruokavalion (runsashiilihydraattisen), vähähiilihydraattisen ruokavalion ja Välimeren ruokavalion noudattamisen yhteyttä kuolleisuuteen. Tutkimuksessa havaittiin, että Välimeren ruokavaliota noudattavilla kuolleisuuden riski oli selvästi madaltunut, kun taas vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneilla kuolleisuuden riski oli lisääntynyt. Sjögren P et al. Am J Clin Nutr 2010; Sept 8, e-pub ahead of print

Milloin hiilihydraattien vähentäminen on eduksi?

Vähähiilihydraattisen ruokavalion on havaittu olevan ainakin yhtä tehokas ruokavalio painonpudotuksessa kuin enemmän hiilihydraattia sisältävä vähärasvainen ruokavalio. Vähähiilihydraattiset ruokavaliot lisäävät usein HDL-kolesterolia ja vähentävät triglyseridejä enemmän kuin vähärasvainen ruokavalio. Tuoreessa kohorttitutkimuksessa arvioitiin hiilihydraattien saannin ja kuolleisuuden yhteyttä. Kasvispainotteinen hiilihydraatteja rajoitetusti sisältänyt ruokavalio oli yhteydessä vähentyneeseen kuolleisuuteen, kun taas runsaasti eläintuotteita sisältävän hiilihydraattirajoitteisen ruokavalion havaittiin olevan yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuden riskiin. Fung T et al. Ann Intern Med 2010;153:289-298