Edellisessä kirjoituksessani käsittelin hiilihydraattien, viljojen ja kuitujen merkitystä matala-asteisessa tulehduksessa. Tässä kirjoituksessa keskityn proteiinipitoiseen ruokaan kuten  liharuokiin, kalaan, soijaan, pähkinöihin, äyriäisiin, maitotaloustuotteisiin ja proteiinivalmisteisiin.

Maitotaloustuotteet

Toissa viikolla julkaisin pienen katsauksen, jossa tarkastelin maitotaloustuotteiden terveysvaikutuksia meta-analyysien tulosten valossa. Yhteenveto voisi sanoa, että maito on meta-analyysien perusteella joko neutraali tai hyvin lievästi terveyttä edistävä sekä diabeteksen, sydänsairauksien että syövän kannalta. Entä maito ja tulehdus?

Uudessa satunnaistetussa tutkimuksessa diabeettisesta nefropatiasta kärsiviä koehenkilöitä satunnaistettiin, joko soijamaitoa sisältävälle ruokavaliolle tai lehmänmaitoa sisältävälle ruokavaliolle (Miraghajani et al. 2012). Tulehdusmarkkereissa ei havaittu 4 viikon aikana mitään eroa. Myöskään oksidatiivisessa stressiä ei ollut eroa maito- ja soijaryhmän välillä.

Myös toinen vastaavalla asetelmalla tehty tutkimus päättyi samaan tulokseen, soijamaitoa ei ollut lehmänmaitoa parempi tuelhdusmarkkereiden suhtene (Nourieh et al. 2012 ). Tässä tutkimuksessa koehenkilöt olivat liikapainoisia naisia.

Australialaisessa tutkimuksessa selviteltiin erilaisten maitotaloustuotteiden inflammaatiovasteita (Nestel et al. 2011). Tässä tutkimuksessa oli mukana 13 tervettä liikapainoista henkilöä, joista yksi suljettiin pois hänen inflammatiovasteiden ollessa täysin poikkeavat muista. Standardiaamiainen poikkesi useista muista tutkimuksissa käytetyistä aamiaisista siten, että tutkijat käyttivät valkoisen leivän sijaan tummaan leipää, ja juomana oli hedelmämehua (jonka tarkempaa laatua ei paljasteta). Tässä tutkimuksessa koeaterian yhteydessä annettu kerma, voi, juusto, jogurtti tai jäätelöä (45 grammaa rasvaa, paitsi vähärasvaisessa 7 g) eivät lisänneet tulehdusvasteita, itse asiassa jotkin tulehdusvasteista näyttivät jopa kääntyvän laskuun.

Eri maitotaloustuotelaatujen vaikutus koeaterian aihettamana tulehdusvasteeseen. ^*P<0.05, ^**P<0.01. Lähde: Nestel et al. Eur J Clin Nutr 2011

Yllättävää kyllä tutkijat eivät spekuloi lainkaan aiemmin julkaistun tutkimuksen tuloksia, jossa hedelmämehun (appelsiinimehun) osoitettiin ehkäisevän runsaasti rasvaa ja hiilihydraattia sisältävän testiaterian tulehdusvasteita (Ghanim et al. 2010). Myös tumman ja vaalean leivän ero jää pohdinnassa olemattomalle käsittelylle. Y Valkea leipä on tummaa huonompaa ja appelsiinimehu limsaa selvästi parempaa. Pelkkä juusto tai kerma ei yksin ratkaise tulehdusvasteita. Se vaikuttaa tämän tutkimuksen opetukselta, vai kuinka?

Appelsiinimehu ja tummaleipä kerman tai juuston päälle. Ja tulehdusvastetta ei synnykään?

Samaan tutkimukseen liittyi vielä 4 viikon vaihtovuoroasetelmajaksot, joiden aikana käytettiin kutakuinkin sama määrä maitotaloustuotteita joka päivä. Tässä osiossa eri maitotaloustuotteilla ei havaittu mitään vaikutuksia paastotilanteen tulehduksen merkkiaineisiin. Tässä tutkimuksessa suurehkot juusto, kerma, voi, jogurtti ja voi annokset eivät vaikuttaneet mitenkään tulehdusmarkkereihin. Tutkimus ei myöskään puolla ajatusta, että maidon fermentointi (jogurtti, juusto) olisi tulehdusvasteiden kannalta edullisempaa kuin kerma, maito tai voi.

Yhteispohjoismaisessa puoli vuotta kestäneessä tutkimuksessa keski-ikäisiä naisia satunnaistettiin jatkamaan vähän maitotaloustuotteita sisältänyttä ruokavaliota tai lisäämään maitotaloustuotteiden kulutusta n. 3 desilitralla päivää kohden (Wennerstrand et al. 2009). Tutkimus kesti 6 kuukautta ja siihen osallistui 121 liikapainoista henkilöä. Ryhmien välillä ei havaittu eroja tulehduksen markkiaineissa.

Maitotaloustuotteet osana ruokavaliota eivät siis näytä vaikuttavan ratkaisevasti tulehdusarvoihin paastossa eikä useita ruoka-aineita sisältävän aterian yhteydessä.

Punainen liha

Punaisen lihan ja lihavalmisteiden yhteyttä matala-asteiseen tulehdukseen on tutkittu ainakin kolmessa  väestötutkimuksessa. Suomalais-saksalaisessa (Montonen et al. 2012)  etenevässä väestötutkimuksessa runsas punaisen lihan kulutus oli yhteydessä korkeampiin CRP-arvoihin. Hollantilaisessa vastaavassa tutkimuksessa vain lihajalosteet (”prosessoitu liha”) olivat yhteydessä CRP-arvoihin, tuore punainen tai valkoinen liha ei (van Woudenbergh et al. 2012). Iranilaisessa poikkileikkaustutkimuksessa punainen liha oli yhteydessä korkeampiin CRP-arvoihin (Azadbakht et al. 2009)

Amerikkalaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa havaittiin, että viikon käytössä hiilihydraattien osittainen korvaaminen tuoreella punaisella lihalla ei vaikuta lainkaan paastohetken tulehdusarvoihin tai oksidatiiviseen stressiin (Hodgson et al. 2007). Korvattu hiilihydraatti oli tässä tutkmuksessa perunaa, leipää, pastaa ja aamiaismuroja. Tutkimuksen kesto oli kahdeksan viikkoa ja siihen osallistui 60 tervettä henkilöä. Tutkimuksessa ei analysoitu sitä, korvautuiko todellisuudessa enemmän kuitupitoinen- vai höttöhiilari.  Höttöhiilarihan aiheuttaa tunnetusti tulehdusvasteen.

Tavanomaisen hiilihydraatin vaihtaminen tuoreeseen punaiseen lihaan ei näytä aiheuttavan tulehdusvastetta, eikä myöskään vähentävän sitä.

Punaisen lihan korvaaminen perunalla ja viljojen hiilihydraateilla, kuten leivällä, ei näytä vaikuttavan paastossa mitattuihin tulehdusvasteisiin.

Espanjalaisessa tutkimuksessa satunnaistettiin 25 nuorta anemiasta kärsivää naista joko runsaasti rasvaista kalaa sisältävälle ruokavaliolle tai runsaasti tuoretta punaista lihaa sisältävälle ruokavaliolle (Navas-Carretero et al. 2009). Tutkimuksen kesto oli 6 viikko, ja sen päätavoite oli tutkia sokeriaineenvaihdunnan muuttujia. Ainoat inflammaatiomarkkerit joita mitattiin olivat VCAM ja ICAM. Niissä ei tapahtunut muutoksia, mutta insuliinisensitiivisyys parani, kun punaista lihaa korvattiin rasvaisella kalalla.

Tulehdusmarkkereisssa (punainen alleviivaus) ei ollut eroa ryhmien välillä. Paastoinsuliini ja insuliiniherkkyyttä kuvaavat HOMA ja QUICKI muuttuivat kaikki epäedulliseen suuntaan paljon punaista lihaa sisältäneen jakson (valkoiset palkit) aikana. Lähde Navas-Carreterro et al. 2009 (open access)

Iranilaisessa kahdeksan viikkoa kestäneessä tutkimuksessa oli mielenkiintoinen asetelma (Azadbakht et al. 2007). Tässä tutkimuksessa vaihdevuodet ohittaneita naisia satunnaistettiin joko perus-DASH-ruokavaliolle, joka sisälsi yhden punaisen liha-annoksen päivää kohden tai DASH-ruokavaliolle, jossa tämä yksi liha-annos korvattiin soijaproteiinijauheella tai soijapavuilla 30 g (tutkimuksessa käytetään termiä soijapähkinät). Soijapavuissa on paitsi soijaproteiiinia, myös kuituja, tyydyttymättömiä rasvahappoja, kasviestrogeenia ja soijan polyfenolisia yhdisteitä.

Tässä tutkimuksessa terveellisen ruokavalion osana käytetty yksi tuore punainen liha-annos aiheutti paastotilanteessa korkeammat inflammaatioarvot kuin soijapavut (CRP, E-selectin, IL-18, TNF-α ja typpioksidi). Punaisen lihan korvaaminen soijaproteiinijauheella vaikutti vähemmän tulehdusvasteisiin. Yksi liha-annos on DASH-ruokavalio-ohjeiden mukaan 75 grammaa. Tässä tutkimuksessa ei kerrota täsmälleen miten paljon lihaa koehenkilöt käyttivät, eikä selviä korvasiko soija todellisuudessa punaisen lihan isokalorisesti.

Useat tulehdusmarkkerit muuttuivat edulliseen suuntaan, kun tuoretta punaista lihaa korvattiin soijapavuilla. Lähde: Azadbakht et al. Diabetes Care 2007 (open access)

Brittäinen endotoksiineihin ja ravintoon perehtynyt tutkija Clett Erridge julkaisi viime vuonna kiinnostavan artikkelin eri ruokien luontaisista endotoksiineista. Hän analysoi koeputkessa, miten mm. eri lihavalmisteista löytyy lipopolysakkaridia (LPS) ja bakteerilipopeptidiä (BLP) . Molempia on runsaasti mm.  jauhelihavalmisteissa. Lihavalmisteista erityisesti sianliha aiheutti Toll-like-reseptorivälitteisen inflammaation koeputkessa. Erridge spekuloi, että ruokiin liittyvä tulehdusvaste on osittain kiinni myös luontaisista endotoksiineista. (Erridge et al. 2011)

Toinen mahdollinen mekanismi lihan mahdollisen tulehdusvasteen taustalla saattaisi olla AGE-yhdisteiden muodostuminen lihaan paistettaessa pannulla, uunissa tai grillissä. Tällöin tapahtuu ns. Maillard-reaktio, joka on yksi keskeinen merkki sokeristuneiden glykaatiotuotteiden syntymiselle (AGE-tuotteet, Advanced Glycation End Products). AGE-tuotteiden ajatellaan olevan pro-inflammatorisia. Ruokavalio ei ole ainoa AGE-tuotteiden lähde, vaan AGE-tuotteita syntyy myös elimistössä endogeenisesti.

The experimental evidence gathered so far unequivocally demonstrates that AGEs can alter vessel wall homeostasis in a pro-atherogenic fashion through multiple mechanisms: alterations of extracellular matrix permeability, release of inflammatory cytokines and growth factors, alterations of antithrombotic properties of the endothelium and of the ability of the vessel wall to modulate vascular tone, and the increased expression of adhesion molecules and chemokines on vascular cells. (Basta et al. 2004)

AGE-tuotteista laajemmin Suomessa on kirjoitellut  esim. Juhana Harju.

Soija

Kuten edellä tuli esille soijapavut tuoreen punaisen lihan sijaan saattaa vähentää tulehdusvastetta.

Israelilaisessa 6 viikon tutkimuksessa keski-ikäiset naiset (n=24) satunnaistettiin joko soijaproteiinille (25 g) tai lumeelle. Mitään muutoksia soijaproteiinijakson aikana ei havaittu inflammaatiomarkkereissa (Blum et al. 2003). Amerikkalaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa ei myöskään huomattu soijaproteiinin ja soijan isoflavonolin vaikuttavan tulehdusarvoihin verrattaessa lumeeseen (Greany et al. 2008). Tämä tutkimus kesti 6 viikkoa ja siinä oli 24 henkilöä.

Uudessa satunnaistetussa tutkimuksessa diabeettisesta nefropatiasta kärsiviä koehenkilöitä satunnaistettiin, joko soijamaitoa sisältävälle ruokavaliolle tai lehmänmaitoa sisältävälle ruokavaliolle (Miraghajani et al. 2012). Tulehdusmarkkereissa ei havaittu 4 viikon aikana mitään eroa. Edellä

Uudehkon satunnaistettuja tutkimuksia käsittäneen meta-analyysin mukaan soija tai sen isoflavanolit ravintolisänä eivät vähennä selvästi tulehdusarvoja, paitsi naisilla joilla on korkeat lähtötasot (Dong et al. 2011). Mielestäni näyttääkin siltä, että soijapapu sellaisenaan ja sen erityisesti korvatessa punaista lihaa ruokavaliossa voi alentaa hieman tulehduksen merkkiaineita. Puhdas lisätty soijaproteiini ei alennna tulehdusta.

Soijaproteiini, soijamaito tai soijan fenoliset yhdisteet ravintolisänä eivät näytä vähentävän merkittävästi tulehdusta. Sen sijaan kokosoijaa sisältävät ruuat esimerkiksi lihan sijalla voivat vähentää jossakin määrin tulehdusarvoja.

Makkara ja kananmunat

Aikuistyypin diabeetikoilla ja terveillä testatiin kananmuna, makkara ja valkoinen leipä aamiaista suhteessa kahteen eri tyyppiseen vähärasvaiseen pitsa-ateriaan. Pitsa-aterioista toinen käytti tummaan jauhoon pohjautuvaa pitsaa ja toinen valkoiseen jauhon pohjautuvaa pitsaa (Esposito et al. 2003). Kananmuna-makkara-leipä ateriassa oli n. 60 % vähemmän hiilareita ja rasvaa noin 3-kertainen määrä pitsa-aterioihin verrattuna. Kananmuna-makkara-leipä (high fat meal kuvassa) näytti aiheuttavan suuremman inflammaatiovasteen (IL-18 ja adiponektiini) kuin muut ruokavaliot, erityisesti diabeetikoilla. Enemmän kuitua sisältänyt ”tummajauhopitsa” pärjäsi paremmin kuin valkoisempaa jauhoa sisältänyt pitsa IL-18 -arvon suhteen diabeetikoilla.

Terveillä vain IL-18 muuttui epätuosuotuisaan suuntaan ”high fat” aterian yhteydessä.

IL-18 oli ero ryhmien välillä erot (diabeetikot), kun taas IL-8:ssa ei ollut eroa. Adiponektiinissa oli ero. Runsas rasvan ja proteiinin saanti näytti liittyvän jossain määrin suurempaan tulehdusvasteeseen. Lähde: Esposito et al. AJCN 2003 (open access)

Italialaisessa ateriakoetutkimuksessa koeteltiin miten muffinsi, kananmuna ja makkara  yhdistelmenä vaikuttaa terveiden nomaalipainoisten tulehdusarvoihin Aljada et al. 2004. 910 kcal sisältänyt ateria aiheutti selvän CRP- ja NF-κB -vasteen eli inflammaation lisääntymisen. Vahva tulehduksen lisääntyminen saattaa olla yhtä paljon hiilihydraatin kuin proteiinin tai rasvan syytä tässä tutkimuksessa.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa terveitä ihmisiä satunnaistettiin kuukaudeksi joko käyttämään yhden tavallisen kananmunan päivässä tai yhden ”omegamunan”. Kumpainenkaan ”munahoito” ei vaikuttanut koehenkilöiden tulehdusmarkkereihin. (Ohman et al. 2008).

Kananmuna vaikuttaa siis ainakin paastoarvoilla mitattuna neutraalilta. Makkaran itsenäistä vaikutusta en ole nähnyt tutkitun.

Pähkinät

Pähkinät ovat merkittävä proteiiin ja tyydyttymättömän rasvan lähde. Koska en ole käsitellyt niitä aiemmissa kirjoitussarjan osissa teen sen nyt. Pähkinöissä on myös kuitua, polyfenoleita (katekiineja) ja useita muita aineita, jotka voivat rasvan ja proteiinin lisäksi vaikuttaa tulehdusvasteisiin.

Pähkinät ovat erittäin monipuolista ravintoa. Lähde: Ros. Am J Clin Nutr 2009;89(suppl):1649S–56S. (open access)

Ihkauudessa yhdysvaltalaisessa satunnaistetussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa havaittiin, että saksanpähkinät eivät vaikuttaneet terveiden (n=25) ihmisten CRP- ja TNF-α-arvoihin, mutta kohensi E-selektiiniarvoa (Chiang et al. 2012).

Keväällä julkaistussa 4 päivän satunnaistetussa tutkimuksessa saksanpähkinöillä ei havaittu olevan tulehdusta vähentävää vaikutusta mihinkään tulehdusmarkkeriin, vaikka ne muutoin vaikuttuvat myönteisesti; esimerkiksi apo-A:han (Aronis et al. 2012).

Uudessa kiinalaisessa tutkimuksessa osana muutoin terveellistä ruokavaliota 20 % päivittäisestä energiasta korvattiin manteleilla (Liu et al. 2012). Kyseessä oli vaihtovuoro-tutkimus, jonka kesto oli 12 viikkoa (n=20, tyypin 2 diabeetikkoja). Paastotilanteen CRP ja IL-6 vähenivät molemmat n. 10 %. Myös LDL:n hapettumisalttius väheni. Tutkimus vahvistaa käsitystä, että pähkinät (kuten ehkä muutkin terveelliset ruuat) täytyvät korvata jonkin merkittävän tulehdusta lisäävän (epäterveellisen) komponentin ruokavaliossa, jotta tulehdus vähenisi.

Yhdysvaltalaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa mantelit vähensivät  paastotilanteen CRP-tulehdusarvoja, vaan ei IL-6- tai selektiiniarvoja, kun vertailun kohteena oli kaksi muuta mantelivapaata terveellistä ruokavaliota (Rajamaran et al. 2010). Tutkimus oli satunnaistettu, 4 viikkoa kestänyt ja siinä oli terveitä henkilöitä.

Espanjalaisessa 12 viikon satunnaistetussa syöttötutkimuksessa 30 g pähkinöiden lisääminen ruokavalioon vähensi metabolisesta oireyhtymästä kärsivien henkilöiden IL-6:ta, joskin efekti hävisi kun painonmuutos huomioitiin (Casas-Agustench P et al. 2011). Käytetty pähkinäsekoitus sisälsi saksanpähkinöitä 15 g, hasselpähkinöitä 7,5 g ja manteleita 7,5 g (sama sekoitus kuin Predimed-tutkimuksessa jonka tuloksia odotellaan). Myös sokeriaineenvaihdunta tehostui, mutta kolesteroliarvoissa ei tapahtunut kohennusta.

Espanjalaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa korvattiin 40 % hyperkolesteroliapotilaiden ruokavalion rasvasta pähkinöiden, oliiviöljyn tai manteleiden avulla (Damasceno et al. 2011). 4 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa tulehdusta kuvaavat arvot eivät muuttuneet paastotilanteessa mitattuna (vs lähtötilanne). Myöskään ryhmien välillä ei ollut eroa. Sen sijaan LDL-kolesteroli aleni n. 10-13 % lähtotilanteeseen nähden.

Damascenon tutkimusta edeltäneet satunnaistetut tutkimukset on käyty läpi Rosin tekämässä kirjallisuuskatsauksessa(2009). Kirjallisuuskatsauksen mukaan pähkinät voivat vähentää tulehdusmarkkereita joissain määrin, vaikutus ei yleensä näy niinkään CRP-arvossa vaan ICAM-1/ VCAM-1:ssä. Myös väestötutkimuksissa saatiin viitteitä siitä, että pähkinöiden saanti saattaa vähentää tulehdusarvoja vähäisesti. Yksi lisämekanismi millä pähkinät voivat hyvän ravintosisällönsä lisäksi vähentää tulehdusta on, että saattavat korvata ruokavaliossa tyydyttynyttä rasvaa sisältävää ravintoa.

”In summary, nut consumption appears to have no effect on CRP, but it is associated with reduced concentrations of other soluble inflammatory biomarkers. Clearly, more studies are needed on this important subject.”

Pähkinät voivat vähentää tulehdusarvoja, erityisesti jos ne korvaavat ruokavaliossa vähemmän terveellisiä ruokia. Useat manteleilla tehdyt tutkimukset ovat tuoneet hyviä tuloksia.

Kala

Kala on paitsi n-3 rasvahappojen myös tärkeä proteiinin lähde. Käsittelin aiemmassa kirjoituksessani omega-3 rasvahapporavintolisien vaikutuksen matala-asteiseen tulehdukseen.

Puolen vuoden mittaisessa hollantilaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa havaittiin, että 300 grammaa turskaa tai lohta viikossa vähensi CRP:tä kun vertailun kohteen oli ryhmä, joka oli saanut yleisluontoista ravitsemusneuvontaa (Pot et al. 2011). Kala tarjottiin ilmaiseksi osallistujille.

Islantilaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa puolestan laihduttavien henkilöiden ruokavalioissa painotettiin erilaisia kaloja tai kalaöljyä (Ramel et al. 2010). Kaikki osallistujat laitettiin 30 % kalorivajeelle ja satunnaistettiin puoleksi vuodeksi a) turskaa tai b) lohta runsaasti sisältävälle, c) kalaöljypillereitä (n-3 PUFA 1,3 g) + normaalia ruokaa tai d) lumepillereitä  (auringonkukkaöljy 2 g) + normaalia ruokaa painottavalle ruokavaliolle. Kalaa oli määrä syödä 3×150 g /viikko. Lohta paljon sisältänyt ruokavalio oli tehokkain tulehdusmarkkereiden vähentäjä, kolme neljästä käytössä ollut tulehdusmittaria laski, mm. CRP että IL-6 vähenivät. Myös turskajakson aikana tulehdus väheni (CRP -12, 5% ja IL-6  -10,8 %). Kalaöljykapseleiden ja lumeen aikana tulehdusarvot eivät vähentyneet tilastollisesti merkitsevästi huolimatta laihtumisesta.

Espanjalaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa terveet koehenkilöt satunnaistettiin joko turskalle, lohelle, kalaöljykapseleille tai lumeelle (Paulo et al. 2008). Tässä tutkimuksessa vain turska vähensi ICAM-1:tä, kun taas VCAM-1 lisääntyi sekä kalaöljykapseli- että lohijakson aikana (tulehdus lisääntyi). Ainoastaan siis turska näytti hieman vähentävän tulehdusta. Toisessa espanjalaisessa tutkimuksessa punaisen lihan korvaaminen kalalla ei vaikuttanut tulehdusarvoihin, kuten punaista lihaa koskevassa kappaleessa tuli esille (Navas-Carretero et al. 2009).

Kuten olen aiemmin kirjoittanut, kuopiolaisessa tutkimuksessa mustikka-lohikala-tumma vilja -yhdistelmä oli tehokas matala-asteisen tulehduksen lievittäjä (de Mello et al. 2011). Tämän tutkimuksen myönteisiä tuloksia ei voi kuitenkaan laittaa yksin kalan piikkiin.

Jopa valkoinen kala saattaa vähentää tulehdusta, kun sen käyttöä lisätään ainakin kolmeen ateriaan per viikko. Samalla vähenee esim. lihan käyttö, kun kala korvaa sen paikan pääaterialla.

Heraproteiin, gluteeni ja kaseiini

Tanskalaisessa ateriakoetutkimuksessa tutkittiin miten heraproteiini, turskakalan proteiini, kaseiini ja gluteeni vaikuttavat runsaasti rasvaa ja  hiilihydraattia sisältävän aterian päälle lisättyinä (Holmer-Jensen et al. 2011). Koeateria oli keitto, jossa rasvana käytettiin voita (100 g) ja hiilihydraatti oli valkoista leipää (n. 100 g). Mainittuja proteiinifraktioita lisättiin keittoon kutakin 45 grammaa. Heraproteiinin nauttiminen koeaterian kanssa aiheutti alhaisimman tulehdusvasteen. Sen sijaan kaseiinin, gluteenin ja turskaproteiinin välillä ei ollut eroja. Tutkivat olivat liikapainosia, n=11. Tutkimus tukee heraproteiinin erilaisuutta, mutta ei turskan proteiinin ”terveellisyyttä” tulehdusmarkkereiden valossa. Gluteeni pärjäsi yhtä hyvin kuin turska.

Heraproteiini aiheutti tilastollisesti merkitseävästi alhaisemman tulehdusvasteen. CLL5/RANTES on proinflammatorinen beta-kemokiiniproteiini. (open access lähde)

Australialaisessa tutkimuksessa selvitettiin heraproteiinin, kaseiinin ja glukoosin vaikutusta tulehduksen merkkiaineisiin leipää ja margariinia sisältäneen aterian päälle liikapainoisilla naisilla (Pal et al. 2011). Ateria ei sisältänyt lihaa tai hedelmämehuja. Käytetyt annokset kutakin proteiinia ja glukoosia oli 45 grammaa.  Tulehdusmarkkereissa (CRP, IL-6, TNF-α), verenpaineessa tai missään mittareissa ei havaittu eroja ryhmien välillä. Erona tässä oli Holmer-Jenssenin tutkimukseen: rypsipitoinen margariini voin tilalla, rasvaa vain 43 g (vs 100 g) ja puolet pienempi annos leipää (50 g).

Yhdessä tutkimuksessa on heraproteiinin havaittu  vähentävän glukoosiliuoksen sokerivastetta (Petersen et al. 2009), kuten toisessa tutkimuksessa myös kokonaisten aterioiden sokerivasteita (Fried et al. 2005). Ilmeisesti tätä vaikutusta ei ole havaittu muilla proteiinilaaduilla (ainakaan en ole löytänyt sellaisia tutkimuksia), ja tämä voi osaltaan selittää heraproteiinin tulehdusta estävää vaikutusta.

Edellisessä kirjoituksessa totesin, että ei gluteeni sinänsä vaan gluteenipitoisen ruuan molekulaarinen rakenne vaikuttaa viljan tulehdusvasteeseen. Esimerkiksi pasta aiheuttaa kutakuin neutraalin tulehdusvasteen, ainakin joidenkin markkereiden valossa, kun taas peruna (gluteeniton) aiheuttaa selvän tulehdusvasteen. Gluteenin vahingollisista tulehdusvasteista koeaterian yhteydessä en ole löytänyt näyttöä.

Lopuksi

Maito juomana tai muina maitotaloustuotteina ei näytä vaikuttavan oleellisesti tulehdusvasteisiin, ainakin jos vertailun kohteena on toinen ”terveellinen” tuote kuten soijamaito. Jopa runsaasti  tyydyttynyttä rasvaa sisältävien maitotaloustuoteiden aiheuttamat tulehdusvasteet saattavat tulla ehkäistyksi, jos ateria sisältää hedelmämehua ja tummaa leipää. Ateriakokonaisuuden tulehdusvaste on sen kaikkien eri osien summa, ei vain rasvafraktioiden summa.

Heraproteiini voi vähentää tulehdusta pienentämällä aterian aiheuttamaa sokerivastetta. Kananmunien itsenäisestä vaikutuksesta tiedetään vain vähän. Yhden ruotsalaisen tutkimuksen mukaan yksi kananmuna päivässä ei vaikuta tulehdusarvoihin paastomittauksessa.

Punainen liha ja lihajalosteet ovat väestötutkimuksissa yhteydessä suurempaan tulehdusmarkkereiden pitoisuuteen veressä. Lihavalmisteissa saattaa olla luonnostaan tulehdusta lisäävää LPS:ää. Punaisen lihan korvaaminen tavanomaisilla hiilihydraatilla ei näytä muuttavan tulehdusvastetta.

Kalan syömisen lisääminen noin puoleen kiloon viikko, jaettuna kolmelle aterialle, näyttää useiden tutkimuksien mukaan vähentävän tulehdusvasteita. Myös valkoinen kala (turska) on vähentänyt tulehdusvasteita. Kala näyttää olevan tehokkaampi kuin kalaöljykapselit, ehkä siksi, että kala korvaa jonkin toisen vähemmän terveellisen ruuan ruokavaliossa. Kalaöljykapselit eivät tietenkään sitä kykene tekemään.

Pähkinöillä ja soijapavuilla voi olla tulehdusta madaltava vaikutus. Sen sijaan soijaproteiinijauhe tai soijamaito ei näytä estävän tulehdusta.

Kaikkinensa yksittäisten proteiinipitoisten ruokien iralliset vaikutukset tulehdukseen vaikuttavat melko pieniltä. Irrallisten vaikutusten tutkiminen on hankalaa, koska samalla muuttuu rasvojen ja monien suojaravintoaineidenkin saanti.

PS. Seuraavassa osassa on vuorossa polyfenolit ja vitamiinit.