Iso-Britaniassa on julkaistu uudet IBS:n ravitsemushoitosuositukset. Kirjoitin suosituksen mukaisista ensilinjan toimenpiteistä ja taustasta eilen (lue kirjoitus tästä). Toisen linjan toimenpiteiksi suosituksessa mainitaan fermentoituvien huonosti imeytyvien hiilihydraattien (FODMAP) välttäminen, probioottien käyttö sekä liukenevan kuidun lisääminen. Tässä kirjoituksessa FODMAP-rajoituksesta.

Ne, jotka haluavat virkistää muistiaan FODMAP-hiilihydraateista voivat lukea lisää asiasta täältä.

Suosituksessa FODMAP-hiiilihydraatteja ei kutsuta tällä nimenomaisella nimellä, vaan fermentoituvat hiilhydraatit. Kyse on joka tapauksessa hiilihydraateista, jotka eivät imeydy ohutsuolesta niiden kemiallisen rakenteen vuoksi. Ne ajautuvat paksusuoleen, jossa bakteerit fermentoivat ne eli käyttävät ravinnokseen. Näin syntyy kaasua, suoleen sitoutuu vettä ja peristaltiikka voimistuu. Nämä mekanismit yhdistettynä alentuneeseen viskeraaliseen kipukynnykseen aiheutavat IBS-potilaalle oireet.

Pieni pesäero FODMAP-käsitteeseen

Suositus ottaa pienen pesäeron australialaisten tutkijoiden lanseeraamaan FODMAP-käsitteeseen. Suosituksessa fermentoituvien hiilihydraattien alle luetaan myös resistentti tärkkelys , joka tosiaankin fermentoituu myös paksusuolessa. Tosin poiketen esim. fruktaaneista tai raffinoosista, fermentaatio on  hidasta. Australialaisten tutkijoiden mukaan hidas fermentaatio on ok, ja nopea ei. Siksi resistentti tärkkelys ei kuulu varsinaiseen FODMAP-konseptiin. Iso-Britaniassa aiemmin voimassa olleessa NICE-suosituksessa on pyydetty vähentämään resistenttiä tärkkelystä.

Tutkimukset

Suositus löysi neljä satunnaistettua tutkimusta, joista kolmessa FODMAP-hiilihydraattien rajoittaminen vähensi IBS-potilaiden oireita. Yhdessä ei tullut tilastollisesti merkitseviä eroja. Kaikki tutkimukset kuuluivat ylimpään luokkaan näytön asteeltaan. (kolme 1- -tutkimusta ja yksi 1+-luokkaan). Yhtään tutkimusta ei löytynyt, jossa resistentin tärkkelyksen vaikutusta IBS-oireisiin olisi tutkittu. Siksi suosituksella ei ole mitään käytännön toimenpiteisiin vaikuttavaa sanottavaa resistentistä tärkkelyksestä.

Pieni yllätys itselleni on se, että eräässä tutkimuksessa (Silk et al. 2009) pieni annos (3,5 g/pv) trans-GOS:ia (galakto-oligosakkaridi) vähensi IBS-potilaiden turvotusta. Sen sijaan 7 g/pv ei vaikuttanut vatsan turvotusta helpottavasti (tosin ei pahentanutkaan). Herääkin kysymys fermentoituuko GOS eri tavalla kuin muut FODMAP:it. Kysymykseen ei ilmeisesti ole vielä vastausta, mutta kaikissa muissa satunnaistetuissa tutkimuksissa oli käytetty muita FODMAP:ja kuin GOS:ia (FOS:ia, fruktoosia tai sorbitolia).

Käytännön kannalta tärkeä tieto lienee se, että yhden ruokailun aiheuttamat oireet saattavat ylettyä koko 24 tunnin aikajaksolle. Esimerkiksi lounaan jälkeen ilmenevät oireet voivat olla tulosta paitsi lounaalla syödyistä elintarvikkeista myös edellisen päivän illallisesta ja iltapalasta. Aina syyttävän sormen ei kannata osoittaa vain edelliseen ateriaan.

Käytännön neuvot

Kohdassa ”practical considerations” todetaan, että FODMAP-rajoitus pitää toteuttaa asiaan koulutetun ja perehtyneen ravitsemusterapeutin ohjauksessa. Ohjauksessa on tärkeää paitsi ohjata tarkasti oireita aiheuttavat ruoka-aineet, myös ohjata asiakasta käyttämään vaihtoehtoisia ruoka-aineita ravitsemuksellisen riittävyyden turvaamiseksi. Oireiden vähentymisen jälkeen (2-8 viikkoa) on tärkeää ohjata myös ruoka-aineiden lisääminen takaisin ruokavalioon yksilöllisen sietokyvyn mukaisesti. Tavoitteena on purkaa tarpeettomat rajoitukset.

Kommentti

FODMAP-osiossa jää hieman harmittamaan se, että tämä suositus kattaa aikajakson vain marraskuun 2009 loppuun. Sen jälkeen on eletty 2,5 vuotta ja on tullut ainakin  kolme  FODMAP-tutkimusta lisää (Ong et al. 2010, Staudacher et al. 2011,  Ostergaard et al. 2012). Ostergaard et al. tutkimus oli norjalainen tapaus-verrokkitutkimus, jossa havaittiin ohjattujen IBS-potilaiden hyötyvän FODMAP-rajoituksesta vielä kaksi vuotta ohjauksen jälkeenkin. Tutkimuksia on silti vielä vähän, ja on ihme, ettei FODMAP-tutkimuksia ilmaannu esim. Yhdysvalloista, jossa IBS-asiat on paljon tapetilla. Suolistosairauksien ravitsemushoidon tutkiminen kaikkinensa on vielä turhauttavan vähäistä.

Silk et al. tutkimuksen pohjalta olisi kyllä tarpeen tehdä suora vertailu FOS:in ja GOS:in välillä IBS:ssä. Olisi ehdottomasti varmistettava onko GOS todella paremmin siedetty IBS:ssä. Tällä on melko iso käytännön merkitys, sillä GOS:ia ja FOS:ia lisätään terveysvaikutteisiin tuotteisiin, kuten jogurtteihin. Esimerkiksi Valion Olo -jogurtissa on GOS:ia (kolmen IBS:ssä tehokkaaksi havaitun probioottibakteerin lisäksi).

Joka tapauksessa suosituksessa kehotetaan kokeilemaan FODMAP-rajoitusta, jos ensilinjan yleisluonteiset toimenpiteet eivät riitä, ja varsinkin jos anamneesin perusteella FODMAP-hiilihydraattien käyttö on runsasta.

Lähde

McKenzie YA, Alder A, Anderson W et al. British Dietetic Association evidence-based guidelines for the dietary management of irritable bowel syndrome in adults. J Hum Nutr Diet. 2012 Apr 10. doi: 10.1111/j.1365-277X.2012.01242.x.

Kuva: Reijo Laatikainen. FODMAP-rajoitukseen sopiva ateria. Pasta on riisipastaa ja jauhelihakastike on valmistettu ilman sipulia. Leipä riisileipää.