Eilen arvovaltaisessa British Medical Journal -lehdessä ilmestyneen tutkimuskoosteen eli systemoidun katsauksen ja meta-analyysin mukaan, eniten valkoista riisiä käyttävillä henkilöillä on 27 % suurempi vaara saada tyypin 2 diabetes kuin vähiten valkoista riisiä käytävillä. Yhteys oli voimakkaampi aasialaisessa väestössä kuin länsimaisessa. Meta-analyysiin kelpuutetuissa tutkimuksissa oli koehenkilöitä 352 384 ja tutkimukset kestivät 4-22 vuotta. Tulokset vakioitiin tavanomaisilla sekoittavilla tekijöillä.

• Aasiassa eniten valkoista riisiä käyttäneiden (ylin viidennes) riski saada aikuistyypin diabetes oli 52 % suurempi kuin vähiten käyttäneiden (alin viidennes)
• Länsimaissa eniten valkoista riisiä käyttäneiden (ylin viidennes) riski saada aikuistyypin diabetes oli 12 % suurempi kuin vähiten käyttäneiden (alin viidennes

Lähde (kaikille avoin): Hu et al. BMJ 2012;344:e144

Erot saattavat selittyä sillä, että Aasiassa käytetään riisiä yksinkertaisesti enemmän kuin länsimaissa. Länsimaissa riisin käytössä ei ole niin suuria eroja eniten ja vähiten käyttävien välillä. Euroopassa hiilihydraattien käyttö on painottunut viljoihin (leipä, pasta) ja perunaan. Yllä olevasta kuvasta voi havaita, että aasialaisessa väestössä riisin käyttö on ainakin viisinkertaista verrattuna länsimaihin. Alla oleva kuva kertoo riisin ja tyypin 2 diabeteksen annosvastesuhteesta.

Lähde (kaikille avoin): Hu et al. BMJ 2012;344:e1454

Sokerilimujen ja muiden sokeroitujen juomien yhteys aikuistyypin diabetekseen on myös osoitettu meta-analyysissä (Malik et al. 2008). Käänteisesti on havaittu, että täysviljan runsas käyttö vähentää aikuistyypin diabeteksen vaaraa 21 % (Mozaffarian et al. 2011). Eli kääntöpuolelta; valkoisen leivän käyttö lisää tyypin 2 diabeteksen vaaraa. Perunan osalta ei ole meta-analyysitason tietoa.

Riisiä koskevan meta-analyysin tulos on yhdensuuntainen Barclay’n meta-analyysin tulosten kanssa, joiden mukaan ylipäätään suuri raffinoitujen  hiilihydraattien kuorma on yhteydessä lisääntyneeseen aikuistyypin diabeteksen vaaraan (+27 %- +40 %).

Oma lukunsa on sitten sepelvaltiomotauti. Raffinoitujen hiilihydraattien suuri määrä lisää selkeästi sepelvaltimotaudin riskiä (Mente et al. 2009). Kaikkinensa kaikki edellä mainitut meta-analyysit vahvistavat käsitystä, että huonolaatuiset höttöhiilarit ovat runsaasti käytettynä terveydelle haitallisia. Tällä hetkellä vaikuttaakin siltä, että  ”huonon ja hyvän hiilihydraatin” ero väestötutkimuksissa on räikeämpi kuin ”huonon ja hyvän rasvan” (tyydyttynyt vs tyydyttymätön). Asia vaikuttaa tältä sekä sepelvaltimotaudin että erityisesti aikuistyypin diabeteksen ilmaantumisen kannalta.  Samaan suuntaan raffinoitujen hiilihydraattien runsaista haitoista viittaa myös mm. kuopiolaisten tutkijoiden lyhempikestoiset riskitekijätutkimukset (deMello V, Juntunen K, Kallio P, Lankinen M, jne.).

Mutta höttöhiilareiden vaaroista puuttuu edelleen ne kovimman luokan satunnaistetut kuolleisuus- ja sairastuvuustutkimukset.

Lähde: 

Hu E et al. White rice consumption and risk of type 2 diabetes: meta-analysis and systematic review. BMJ 2012; 344 doi: 10.1136/bmj.e1454 (Published 15 March 2012)

Kuva: Bigstockphoto