Keskiviikkona tällä viikolla ilmestyi American Journal of Clinical Nutrition –lehden verkkosivuilla maailman suurimman (!)  satunnaistetun rasvatutkimuksen, Women’s Health Initiative’n (WHI),  uudet sokeri-aineenvaihduntaa koskevat tulokset.

Tässä julkaisussa raportoidaan, että rasvan vähentäminen 8  E %:lla  (29  E % vs 37 E %) ei tuo etuja  6 vuoden seurannassa sokeriaineenvaihdunnan kannalta, itse asiassa vähemmän rasvaa saaneilla diabeetikoilla paastoverensokeri oli jopa 0,44 mmol korkeammalla. Analyysi koskee osa-aineistoa (n= 2 263) tästä massiivisesta tutkimuksesta, jonka pääosiossa oli alunperin lähes 50 000 osallistujaa.

Aiemmin on osoitettu (WHI:ssä siis edelleen), ettei vähärasvainen ruokavalio tuonut myöskään sydän- ja verisuonitautietua (jos ei haittaakaan), ja että sen vaikutukset lipideihin olivat olemattomat. Esimerkiksi LDL –kolesteroli ei alentunut lainkaan vähärasvaisella ruokavaliolla. Tämä tutkimus käytännössä löi naulan vähärasvaisen ruokavalion arkkuun. Se on parhaimmillaan yhtä hyvä kuin enemmän rasvaa sisältävä ruokavalio (35-40 E %) sydän- ja verisuonitautien kannalta. Niin, eikä se vähentänyt rintasyöpiäkään, eikä suolistosyöpää.

Vähärasvaisen ruokavalion suosittelu 1980 ja 1990 –luvuilla oli harhalaukaus. Ei ehkä paha, eikä turmiollinen, mutta harhalaukaus kuitenkin. Polemiikkia siitä onko vähärasvainen erityisen hyvä vai ei,  riittäisi edelleenkin, ellei WHI:ta olisi tehty. Kiitos heille, jotka päätti rahoittaa tämän tutkimuksen ristiriitaisista lähtökohdista huolimatta.

Mistä maasta löytyy se taho joka tekee ”WHI” ’t vähähiilihydraattisen ruokavalion osalta? Nyt kun on käsitelty rasvan vähentäminen, eikö hiilareidenkin vähentäminen pitäisi käsitellä satunnaistetussa pitkäkestoisessa ja massiivisessa tutkimuksessa?  Voiko hiilareiden vähentäminen olla harhalaukaus? Tai kenties täysosuma?  Ja entä proteiinin…Voisiko meidän gurut laittaa pystyyn vaikka Finnish Men’s Health Initiative’n? Mukaan annos suomalaisen väitöskirjatutkijan sisua ja tunnettua suomalaisten koehenkilöiden kuuliaisuutta. Sillä sitten lisää maailman mainetta.

Nyt kun on osoitettu, että 37 E % rasvaa sisältävä ruokavalio ei ole huonompi sydän- ja verisuonitautiterveyden kannalta kuin 29 E % sisältävä ruokavalio, tuleekin mieleen yksi kysymys. Miten tilanne mahtaa olla jos rasvan saanti nousee yli 40 E %?  Entä jos käännämmekin aikakelloja takaisin ja palaamme kamalalle 1950 –luvulle?

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on runsasrasvainen, sehän on selvä. Mitä siitä tiedetään pitkällä aikavälillä? Yllätys, yllätys! Kahdessa kunnolla toteutuneessa pitkäkestoisessa (2 v. kesto) VHH -tutkimuksessa rasvan saanti on ollut tutkimuksen lopussa VHH –koehenkilöillä seuraavasti:

• 33-35 E % Sacks et al (kaksi eri VHH -ryhmää joissa toisessa 33 E % ja toisessa 35 E %)
• 39 E % Shai et al

Jos tutkimuksissa kaiken huomion keskipisteenä olevan koehenkilön on näin mahdotonta nostaa rasvan saantiaan yli 40 E % , niin eikö vapaana tallaavan kadunmiehen ole vielä vaikeampaa? Häneltä puuttuu vielä tutkimushoitajat niskaan hengittämästä. Rasvan nostaminen ei kerta kaikkiaan taida onnistua kovin helpolla yli tuon 40 E %. Tiedän tunteen, en onnistunut itsekään VHH –kokeilussani.

Ainoa keino saada suurehkot muutokset toteutumaan on jaella ilmaista ruokaa.  On tarjottava ilmaiset voit ja/tai öljyt ja margariinit, jos koehenkilöt aiotaan saada syömään rasvaa yli 40 E % usean vuoden ajan.

Yhtä vaikeaa on rasvan vähentäminenkin.  WHI –tutkimuksessakin, koehenkilöiden oli määrä vähentää rasvan saanti 20 E % :iin, mutta kauaksi siitä jäätiin (29 E % toteutui).

Taidamme olla jumissa asteikossa 30-40 E %. Olisiko aika vapautua rasvakammosta, suhtautua siihen hiukan sallivammin. Mitään repeämistä tuskin tapahtuu.

Jos rasva ei olekaan karhu Venäjän, vaan vilpitön kaveri.

_______________________________________________________________________________

Maailman suurimman satunnaistetun rasvatutkimuksen WHI:n keskeiset julkaisut sydän- ja verisuonitauteihin liittyen

Sydän- ja verisuonitautitulokset

Howard et al. Low-Fat Dietary Pattern and Risk of Cardiovascular Disease. JAMA. 2006;295(6):655-666

Lipiditulokset

Howard et al. Low-fat dietary pattern and lipoprotein risk factors: the Women’s Health Initiative Dietary Modification Trial. Am J Clin Nutr April 2010 vol. 91 no. 4 860-874

Sokeritulokset

Shikaney et al. Effects of a low-fat dietary intervention on glucose, insulin, and insulin resistance in the Women’s Health Initiative (WHI) Dietary Modification trial. Am J Clin Nutr May 2011