Vähähiilihydraattista ruokavalio käsittelevässä kirjoitussarjassa on vuorossa osa numero 9. Tämä on tavallaan kokoelma tietoa, joka ei ole suoraan solahtanut aiempien otsikoiden alle.Tämä kirjoitus perustuu pääasiassa epäsuoriin havaintoihin rasvan ja proteiinin runsaan saannin merkityksestä ko. sairauksiin. Vain epilepsiasta ja osteoporoosista on tekemieni kirjallisuushakujen mukaan varsinaisia VHH -tutkimuksia.

Epilepsia

Tausta

Vähähiilihydraattinen ruokavalio tuottaa verenkiertoon ketoaineita, jos hiilihydraattien saantia rajoitetaan riittävästi. Siksi tiukassa hiilihydraattirajoituksessa puhutaan ketogeenisestä ruokavaliosta. Ketogeenistä ruokavaliota (esim. Atkinsin ruokavalio) pidetään usein ”vain” laihdutusruokavaliona. Yksi merkittävä sovellusalue voi kuitenkin olla vaikean epilepsian hoito erityisesti lapsuudessa.

Vaikeaa epilepsiaa esiintyy n.20 %:lla kaikista epilepsiapotilaista. Siinä oireet ja kohtaukset toistuvat huolimatta parhaasta mahdollisesta lääkehoidosta, ja pahimillaan se johtaa kasvun häiriintymisen ja epileptiseen oireyhtymään. Lisäksi vaikea epilepsia voi sitoa 2-5 aikuista hoivatyöhön. (Arvio et al. 2010)

Tutkimustuloksia

Vuoden 2009 lopussa ilmestynyt katsausartikkeli toteaa johtopäätöksissään ” The ketogenic diet remains one of the most effective, yet underused treatments for intractable childhood epilepsy”. Lyhyt yhteenveto artikkelista.

Ketogeenisen ruokavalion teho tulee aikaisintaan 2 viikon kuluessa. Jos sitä päädytään kokeilemaan epileptisten kohtausten estossa, hoitoaika pitäisi katsauksen mukaan olla vähintään 3,5 kuukautta. Ketogeeninen ruokavalio näyttäisi vähentävän epileptisten kohtausten määrää n. 35-60 % ja lisäävän huomattavasti niiden potilaiden osuutta, jotka pysyvät 90%:sti kohtausvapaina. Se ei auta kuitenkaan kaikkia. Ketogeenistä ruokavaliota on useimmiten tutkittu silloin kun epilepsialääkityksellä yksin ei ole päästy riittävän hyvään hoitotulokseen, eli ns. lääkehoidolle resistentissä epilepsiassa (Kosoff et al 2009)

Tämän katsausartikkelin jälkeen on ilmestynyt useita avoimia ja pienehköjä tutkimuksia, joiden lopputulokset ovat käytännössä samansuuntaisia kuin yllä mainitun katsausartikkelin. Ohessa lyhyt referaatti näistä tutkimuksista.

Tanskalainen tutkijaryhmä osoitti retrospektiivisessä tutkimuksessaan, että ketogeenisellä ruokavaliolla olevien vaikeahoitoisten epileptikoiden kohtauksien määrä väheni vähintään 50 %  noin 66 %:lla tutkimukseen osallistuneista potilaista kolmen kuukauden hoidolla (Beniczky et al. 2010).  Yhdysvaltalaiset tutkijat totesivat, että epilepsiapotilaat, jotka olivat aiemmin olleet ketogeenisellä olivat valmiita suosittelemaan ruokavaliota kohtalontovereilleen. Tutkimuksissa koettu kohtausten estohyöty näytti kestävän kauan, eikä ketogeenisen ruokavalion noudattamiseen liittynyt merkittäviä terveysriskejä  (Patel et al 2010).

Iranilaisessa avoimessa tutkimuksessa ketogeeninen ruokavalio vähensi merkitsevästi epileptisia kohtauksia lääkehoidolle resistentissä lasten epilepsiassa kolmen kuukauden kohdalla (Tonekaboni et al. 2010)

Äskettäin ilmestynyt aikuisilla tehty avoin tutkimus päätyi toteamaan, että noin kolmannes lääkehoidosta resistenteistä epilepsiapotilaista hyötyy puolen vuoden kohdalla merkittävästi ketogeenisestä ruokavaliosta. Potilaat myös laihtuivat merkittävästi ja heidän triglyseridiarvot korjaantuivat, muita muutoksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöissä eri raportoitu (Smith et al. 2011)

Korealainen tutkijaryhmä raportoi tänä vuonna, että kahdeksan (8) kuukauden ketogeeninen ruokavalio ja sitä seuraava 16 kk:n tavanomainen ruokavalio voi olla yhtä tehokas kuin yhtäjaksoinen 24 kuukauden ruokavalio uusien epilepsiakohtauksien estossa. Lyhyempi hoito näyttäisi ennustavan parempaa pituuskasvua lapsilla, ja kahden vuoden mittainen ketogeeninen ruokavalio hidasti lasten pituuskasvua (Kang et al. 2011)

Ihkauudessa havainnoivassa amerikkalaistutkimuksessa havaittiin, että ketogeeninen ruokavalio vähentää epilepsialle tyypillisten aivosähkökäyrämuutosten ilmaantumista kuukauden kohdalla, ja hyvä vaste kuukauden kohdalla ennusti pidempiaikaista hyötyä ketogeenisestä ruokavaliosta (Kessler et al. 2011)

Toisessa aivan hiljattaen julkaistussa tutkimuksessa tanskalaiset tutkijat raportoivat modifoidun Atkins -ruokavalion olevan yhtä tehokas epilepsiakohtausten estossa kuin perinteinen ketogeeninen ruokavalio (Miranda et al. 2011). Näiden ruokavalioiden käytännön ero on rasvan määrässä. Perinteinen ketogeeninen ruokavalio on erittäin runsaasti rasvaa sisältävä kun taas muunnettu Atkins voi sisältää enemmän proteiinia ja vähemmän rasvaa. Molemmat ovat tiukan kannan hiilihydraatteihin, joita tulisi olla 20 g/pv.

Ketogeenisten ruokavalioiden vaikutusmekanismi epileptisten kohtausten estossa on edelleen auki. Yksi selitysmalli voi olla ketoaineiden suora kohtauksia estävä vaikutus, mutta muitakin teorioita on esitetty.

Yhteenveto

Edellä mainitut tutkimukset ovat pääosin avoimia, ei satunnaistettuja tutkimuksia. Vaikeassa epileptiassa käytössä olevat hoitomuodot ilmeisen vähissä, joten satunnaistettujen tutkimuksien tekemiseen on vaikeaa. Kukapa ei haluaisi tarttua oljenkorteen vaikeassa tilanteessa?

Lahtelainen neurologi Maria Arvio, ravitsemusterapeutti Liisa Kuisma ja sairaanhoitaja Mervi Pöntinen toteavat vuonna 2010 kuvaamansa tapausselostuksen lopuksi: ”Kokemuksemme on innostava ja rohkaisee meitä ja ehkä muitakin harkitsemaan tämän hoitomuodon tarjoamista vastaavissa tapauksissa. Kynnyskysymyksiä ovat potilaan puolella dieetin sietäminen ja terveydenhuollon puolella ravitsemussuunnittelijoiden vähäinen määrä. Kohderyhmä on lukumääräisesti pieni, mutta runsaasti sekä omaisia että julkisia palveluita kuormittava. Onnistuessaan ruokavaliohoito saattaa vähentää tätä kuormitusta. Potilaalle elämän mittainen toimimaton monilääkehoito saattaa pitkällä aikavälillä olla epäterveellisempi vaihtoehto kuin elimistön ketoosiin johtava dieettihoito.” (Arvio et al. 2010, Duodecim)

Suomalainen ”Lasten epilepsia ja kuumekouristukset” Käypä hoito –suositus (vuodelta 2007) esittää ketogeenisen ruokavalion käyttöä vaihtoehtona vain Lennox–Gastaut:n oireyhtymässä (LGS), mutta ei muissa epileptisissä taudeissa. Tosin vuoden 2007 jälkeen asiasta on julkaistu useita uusia tutkimuksia, mm. kaksi satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta.

Osteoporoosi

Tausta

Osteoporoosissa (luiden haurastuminen) on kyse luun määrän ja laadun heikkenemisestä. Sen on arvioitu koskettavan suurta määrää suomalaisia, jopa 400 000 suomalaista saattaa kärsiä osteoporoosista. Osteoporoosi on ennen muuta vaihdevuodet ohittaneiden sairaus, joskin miesten  ja nuorten naisten osuus on kasvussa. Iäkkäämmille naisille (ja miehille) suositellaan uusien iäkkäiden ravitsemussuosituksien mukaan runsasproteiinista ruokavaliota lihaskadon välttämiseksi, ja yleisen hyvän ravitsemustilan varmistamiseksi. Toisaalta jotkin varsinkin netissä runsaasti esillä olevat teoriat esittävät, että liika proteiinin saanti saattaa johtaa elimistön happamoitumiseen ja happomoitumisen kautta kalsiumin erittymiseen virtsaan ja siten luukatoon. Vähähiilihydraattiset ruokavaliot voivat sisältää selvästi enemmän proteiinia kuin vähärasvaiset ruokavaliot.

Tutkimustuloksia

Toistaiseksi ainoa pidempi kestoinen aihetta käsitellyt VHH -tutkimus tulee Australiasta. Siinä koehenkilöt satunnaistettiin joko vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle tai vähemmän rasvaa sisältävälle yleisesti suositellulle ruokavaliolle. Tutkimus oli kahden vuoden mittainen ja siihen osallistui 307 koehenkilöä, joiden painoindeksi oli keskimäärin 36 ja iän mediaani 45 vuotta. Tutkimus oli satunaistettu kliininen interventio. Koehenkilöiltä mitattiin tavanomaisten painon, lipidi- ja sokeriarvojen lisäksi myös luun mineraalitiheys. Luun mineraalitiheydessä ei ollut eroa VHH:lla ja vähärasvaista ruokavaliota noudattavilla missään aikapisteessä. Luun mineraalitiheys kuvaa luun määrää. Tässä tutkimuksissa hiilihydraattirajoitteinen ruokavalio ei lisännyt eikä vähentänyt osteoporoosiriskiä suhteessa vähärasvaiseen ruokavalioon. Tämä tutkimus on tällä haavaa luotettavin näyttö VHH:n vaikutuksista luustoon. (Foster et al. 2010)

Aiemmassa lyhytkestoisessa amerikkalaistutkimuksessa osoitettiin myös, ettei vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuta negatiivisesti luihin. Luun aineenvaihduntaa kuvaavissa merkkiaineissa (UNTx, BSAP,BSAP/UNTx) ei ollut eroa tässä kolmen kuukauden RCT- tutkimuksessa (Carter et al 2006).

Uudehkossa katsausartikkelissa amerikkalaistutkijat käyvät läpi väestötutkimuksien aineistoa liittyen runsaaseen proteiinin saantiin ja osteoporoosiin. He toteavat, että suurin osa tutkimuksista viittaa siihen, että runsas proteiinin saanti suojaa luustoa osteoporoosilta vastoin elimistön happamoitumis-hypoteesia. He esittävät, että lisääntynyt proteiinin saanti parantaa kalsiumin imeytymistä ja lisää IGF-1 -pitoisuuksia sekä vähentää lisäkilpirauhashormonin toimintaa, ja täten ehkäisee osteoporoosia. (Ceo&Nilson 2010). Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältänyt ruokavalio liitetty luun murtumariskiin (Orchard et al. 2010), kuten myös yhdessä väestötutkimuksessa kokonaisrasvan saanti (Kato et al. 2010). Samassa tutkimuksessa vähärasvaisen ruokavalion käyttöön (vs amerikkalainen standardiruokavalio) liittyi kuitenkin lievä luun mineraalitiheyden alenema lonkassa, joskaan tämä ei heijastunut murtumien lisääntymisenä (McTiernan et al. 2009)

Yhteenveto

Vähähiilihydraattiseen ruokavalioon mahdollisesti liittyvä lisääntynyt proteiinin saanti ei lisää luun murtumataipumusta. Proteiini saattaa pikemminkin suojata luita haurastumiselta. Rasvan saannilla ei näyttäisi olevan suurempaa merkitystä, tai mahdollisesti se lisää murtuman riskiä lievästi.  Hiilihydraattirajoitteisen ruokavalion nettovaikutus lienee siis luuston kannalta neutraali.

Raskauden aikainen ruokavalio

Tausta

Raskauden aikaisella ruokavaliolla ajatellaan olevan merkitystä syntyvän lapsen terveydelle. Runsaasti kalaöljyä sisältävän on ehdotettu suojaavan syntyviä lapsia allergioilta ja sydän- ja verisuonisairauksilta. Runsaasti rasvaa tai proteiinia sisältävä ruokavalio voi ainakin teoriassa ohjelmoida joitakin mahdollisesti haitallisia aineenvaihduntaprosesseja päälle jo sikiövaiheessa, ja siten vaikuttaa pitkällä aikavälillä jälkeläisen terveyteen. Raskauden aikana olisi tarpeen välttää äidin liiallista painon nousua, jotta vältyttäisiin synnytyskomplikaatioilta.

Tutkimustuloksia

Raskauden aikaisia ruokavaliotutkimuksia on vaikea toteuttaa. Vähäisestikin teoriassa haitallista hoitoa ei voida tutkia ihmisillä eettisistä syistä. Siksi koe-eläintyöt ovat tavallista tärkeämmässä asemassa kun tutkitaan raskauden aikaisten ruokavaliomuutosten merkitystä kehittyvälle sikilölle ja syntyvälle jälkeläiselle. Koe-eläintutkimusten tulosten yleistäminen ihmiseen on kuitenkin vaikeaa, usein lähes mahdotonta.

Äskettäin julkaistu havainnoivien tutkimuksien meta-analyysi osoitti, että runsaaseen proteiinin ja eläinrasvan saantiin liittyi lisääntynyt riski  raskauden aikaiseen painon nousuun, kun taas runsas hiilihydraattien saanti näytti suojaavan siltä (Streuling et al. 2011). Tästä tutkimuksesta tutkijat kuitenkin päättelevät, että paremminkin energian saanti sinänsä kuin makroravintoainekoostumus sanelee  raskauden aikaisen painon nousun.

Uusi kädellisillä koe-eläimillä (marakateilla) tehty tutkimus osoitti erittäin runsaasti rasvaa sisältävän ruokavalion vähentävän sekä emon että sikiön veren omega-3 rasvahappopitoisuuksia, vaikka kontrolliruokavaliolla olleiden ja runsasrasvaisen ruokavalion omega-3 rasvahappojen saanti pidettiin samana (Grant et al. 2011). Riitävä omega-3 rasvahappopitoisuus veressä on tärkeää esim. hermoston kehittymisen ja immunologisen kypsymisen kannalta.  Runsas rasvaisen ruokavalion on havaittu lisäävän syntyvien koe-eläinten lihavuustaipumusta myöhemmällä iällä (Page et al. 2009, Strakowsky et al.2011). Myös ihmisillä tehty epigeneettinen tutkimus viittaa tähän suuntaa (Godfrey et al. 2011) Erittäin runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio on lisännyt myös haiman beeta-soluvaurioita ja siten lisännyt diabeteksen riskiä (Cerf 2010). Runsasrasvainen ruokavalio on aiheuttanut myös haitallisia muutoksia maksaan, hypotalamuksen neuropeptideihin ja veren triglyseriarvoihin.

Myös erittäin runsaasti proteiinia sisältävän ruokavalion vaikutuksista sikiöön ja imettävään emoon on huolestuttavia koe-eläintutkimusten tuloksia ( Walther et al. 2010)

Yhteenveto

Koe-eläimillä tehdyissä tutkimuksissa on saatu viitteitä erittäin runsasrasvaisen ja -proteiinisen ruokavalion epäedullisista vaikutuksista kehittyvään sikiöön. Mikä näiden vaikutusten mittakaava on, ja todellinen merkitys ihmisille on epäselvää. Lienee kuitenkin viisainta välttää tiukasti hiilihydraattirajoitteista ja runsasrasvaista ruokavaliota raskauden aikana.

Munuais- ja virtsakivet

Munuais- ja virtsakivien oireita ovat esim. kovat kivut, verivirtsa ja lisääntynyttä virtsaamisen tarvetta. Pienemmät kivet poistuvat usein spontaanisti, mutta suurimmat kivet vaativat tavanaomaisesti leikkausta. Arviolta n. 10 % väestöstä sairastaa kivitauteja  elämänsä aikana. Ruokavalio vaikuttaa kivien ilmaantumiseen. Olennaisimpina suojaavina ruokavaliotekijöitä on aiemmin pidetty niitä ravintoaineita,  jotka vähentävät kalsiumin eritystä virtsaan.

Aiemmin uskottiin liian kalsiumin  saannin olevan yhteydessä kivien kehittymiseen, mutta tämä käsitys on kumoutunut 2000 -luvulla (Borghi et al. 2010). Samainen Borghi et al. RCT -tutkimus osoitti, että eläinproteiinin rajoittaminen ja samanaikainen vähäsuolainen ruokavalio vähentää virtsakivien ilmaantumista. Toinen aiempi satunnaistettu tutkimus oli päätynyt täysin päinvastaiseen tulokseen (Hiatt et al. 1996) Tuoreimman meta-analyysin mukaan makroravintoainejakaumalla ei ole merkitystä kivien muodostumiselle (Fink et al. 2009)

Vähähiilihydraattisella ruokavaliolla suolan saanti yleensä vähenee, mutta eläinproteiinin saanti lisääntyy. Edellä mainitut havainnot huomioden vaikuttaa siltä, että hiilihydraattirajoitteisella ruokavaliolla ei ole ratkaisevaa merkitystä virtsa- ja munuaiskivien ilmaantumiseen.

Kihti

Kihti on virtsahapon kertymisestä aiheutuva sairaus, joka paikantuu useimmiten isovarpaaseen reumaattisena kipuna. Kihtiä sairastaa ilmeisesti yli 30 000 suomalaista, ja taudin ilmaantuvuus lisääntyy liikapainon  ja vanhenemisen myötä.

Uuden meta-analyysin mukaan kihdin riskiä suurentaa alkoholin , erityisesti väkevien alkoholijuomien ja oluen käyttö, runsas sokerin käyttö ja fruktoosin saanti sekä meren elävät ja liha. Meta-analyysin mukaan maitotaloustuotteiden ja kahvin runsas käyttö suojaavat kihdiltä kuten myös folaatin suuri saanti. Varsinaisia VHH-tutkimuksia kihdin oireiden hoidossa ja ehkäisyssä ei ilmeisesti ole. Hiilihydraattien rajoittamisella, ja siihen liittyvällä runsaalla rasvan tai proteiinin saanilla, ei siten liene merkittävää vaikutusta kihtioireisiin tai taudin ilmaantumiseen.

PS. Olen pyrkinyt tasapuoliseen aineiston käsittelyyn kirjoitusta laatiessani. On kuitenkin mahdollista, että en ole löytänyt jotakin tärkeää lähdettä, tai jossakin kohden tekstiä on jokin epätarkkuus. Olen kiitollinen mahdollisista kommenteistanne ja tarkennuksista. Seuraavassa osassa käsitellään vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksia fyysiseen suorituskykyyn. Jos sinulla on tähän teemaan liittyen odotuksia tai toiveita, ottaisin niitä mielläni vastaan.