Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole tullut tunnetuksi vatsaterveyden puolustajana. Pikeminkin päinvastoin. Ummetuksen mahdollinen ilmaantuminen kuidun saannin vähentyessä on yksi tavallisimpia haittoja.

Kuidun saannin vähentyminen saattaa liittyä myös laajemmin terveyteen, esimerkiksi aikuistyypin diabeteksen, lihavuuden, sepelvaltimotaudin ja aivohalvausten on havaittu olevan yhteydessä alhaiseen kuidun saantiin (Anderson et al. 2009). Uskomuksista huolimatta hyvin koostettuun VHH-ruokavalioon sisältyy runsaasti kuitua, lähteinä tyypillisesti ovat  kasvikset, pavut, siemenet ja pähkinät.

Ummetuksen vastapainoksi on tärkeä tarkastella VHH:ta toiminnallisiin vatsavaivoihin liittyvässä ripulitaipumuksessa. Asiasta ei ole paljoa tutkimuksia, mutta jotakin sentään löytyy. Siitä alla tarkemmin. Vaikka maksaa ja sappirakkoa ei yleensä yhdistetä vatsanterveyteen suoranaisesti, otan ne tässä yhteydessä esillä. Maksan rasvoittumisella ja sappikivitaudilla on yhteys ruokavalioon.

Tässä kirjoituksessa en käsittele vatsan alueen syöpiä, koska hiilihydraattien rajoittaminen ja syöpä ovat kokonaan oma lukunsa tässä kirjoitussarjassa (seuraava kirjoitus). Hiilihydraattien rajoittamisesta ja vatsaterveydestä tietoa on vähän ja tukeudun tässä pääsääntöisesti yksittäisiin tutkimuksiin, joiden laatu vaihtelee. Yhteenveto  kirjoituksesta poikkeuksellisesti heti alkuun (oheinen taulukko). Tässä kirjoituksessa esitettävät päätelmät perustuvat vähäisempään tutkimusaineistoon, kun missään aiemmassa kirjoitussarjan osassa.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutukset ruuansulatuselimistöön

VHH ja ummetus

VHH:n yksi eniten esiintuoduista haitoista on ummetus. Koska useat hiilihydraatit ovat myös kuidun lähteitä, on ilmeistä, että hiilihydraattien vähentyessä saattaa myös vähentyä kuidun saanti. Tätä voi kompensoida lisäämällä esimerkiksi kasvisten ja pähkinöiden sekä siementen käyttöä. Jotkut käyttävät kuitulisää kuten leseitä, pellavansiementä, psyllium-kuitua tai laktuloosia.

Ummetusta ja muita haittavaiktuksia seurattiin tarkemmin vain yhdestä neljästä pitkäaikaistutkimuksesta (vähintään kaksi vuotta kestäneissä) (Foster et al. 2010). Tässä tutkimuksessa ummetus oli noin kaksi kertaa tavallisempaa VHH-ruokavaliolla olleilla. Täyden kahden vuoden kohdalla 39 % VHH-ryhmän koehenkilöistä ja 17 % vähärasvaisen ruokavalion ryhmässä koki ummetusta. Kolmen kuukauden kohdalla tutkimuksen alkamisesta vastaavat luvut olivat 63 % ja 39 %. Ummetus näyttää siis helpottuvan ajan funktiona, mutta kaikkinensa ummetus vaikutti olevan hyvin yleistä, myös vähärasvaisella ruokavaliolla olevilla.

Erässä toisessa puolen vuoden mittaisessa RCT -tutkimuksessa ummetusta esiintyi myös selvästi enemmän VHH:lla kuin vähärasvaisella ruokavaliolla, mutta yllättäen myös ripulioireita esiintyi enemmän (23 % vs 7 %, p=0,02)  (koehenkilöt eivät sairastaneet ärtyvän suolen oireyhtymää)  (Yancy et al. 2004).

Taulukko. Ummetuksen esiintyminen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Ryhmien välillä on tilastollisesti merkitsevä ero molemmissa aikapisteissä.

VHH ja ärtyvä suoli eli IBS

Ärtyvän suolen oireyhtymä (IBS) on erittäin tavallinen toiminnallinen vatsavaiva, johon liittyy objektiivisesti mitattu suolistoalueen alentunut kipukynnys, tavanomaista voimakkaampi ruokailuun liittyvä turvotus sekä ripuli ja/tai ummetusjaksojen toistuminen. IBS:ää sairastaa Suomessa 165 000 -520 000 (Markku Hillilän väitöskirja 2010). Ensiksi mainittu luku perustuu erittäin tiukkoihin vaikean taudin kriteereihin (Rooma II kriteeristö) ja jälkimmäinen lievän taudin kriteereihin (Manningin kriteerit täyttävä tauti). Vaikeaa ja lievää tautia sairastavalla potilaalla voi olla ero kuin yöllä ja päivällä.

FODMAP hiilihydraattien saannin vähentyminen

Viime vuosina IBS:n ja ruokavalion yhteyksistä on saatu uutta tietoa. On ilmeistä, että lyhytketjuisilla huonosti imeytyvillä hiilihydraateilla (FODMAP, Fermentable Oligosaccharides, Disaccharides, Monosaccharides, and Polyols) on suuri merkitys oireiden ilmaantumisessa IBS:ään sairastuneilla (Gibson et al. 2007). FODMAP hiilihydraattien saanti tavanomaisesta ruokavaliosta voi olla n. 50 grammaa päivässä, josta suuren osan muodostanee laktoosi, fruktoosi, ksylitoli, galaktaanit ja oligofruktoosi seka inuliini . Jälkimmäisten kahden suurin lähde on vehnä (Moshfegh AJ et al. 1999), mutta niitä on myös muissa viljoissa, monissa terveysvaikutteisissa juomissa, ravintolisissä, sipulissa, valkosipulissa ja parsassa. Erityisesti uudet ”vatsan hyvinvointiin” suunnitellut jogurtit, juomat ja ravintolisät sisältävät usein myös inuliinia, oligofruktoosia tai vehnädekstriiniä (esim. probiootin ohella), ja voivat siten aiheuttaa vatsaoireita.

Edellä kuvatuista syistä johtuen IBS-potilaat sietävät huonosti paksusuolessa fermentoituvia, kaasua muodostavia FODMAP  -hiilihydraatteja. On havaittu, että jos IBS-potilaat voivat vähentää näiden FODMAP -hilihydraattien saantia n. 10 grammaan päivässä tai alemmas oireiden merkittävä lievittyminen tapahtuu 75 %:lle potilaista (3/4 hyötyy) (Ong et al. 2010, kts. Pronutritionistin ”slidet”). Kun hiilihydraattien saantia, ja erityisesti energiapitoisten makeutusaineiden, viljojen ja makeiden hedelmien saantia vähennetään VHH-ruokavaliossa on oletettavaa, että myös FODMAP -hiilihydraattien saanti vähenee ja oireet paranevat. Uskon, että tämä on tärkeimpiä seltiyksiä sille, että varsin monet kertovat VHH:n lievittävän vatsaoireita oleellisesti (Joutsen J & Laatikainen H opinnäytetyö), vaikkakin muutkin mekanismit kuten gluteenin vähentyminen voivat selittää ilmiötä.

Yhdysvaltalaiset tutkijat syöttivät kuuden viikon ajan vaikeahkosta ripulipainotteisesta IBS:stä kärsiville potilaille ensiksi kahden viikon ajan tavanomaista ruokavaliota ja tämän jälkeen neljän viikon ajan erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota (Austin GL et al. 2009). Neljän viikon VHH jakson aikana 77 % potilaista kertoi hyötyvänsä ruokavaliosta merkittävästi. Myös ulostuskertojen määrä ja ulosteen koostumus muuttui suotuisammaksi. Myös alavatsakivut helpottuivat. Tämän tutkimuksen ehdoton heikkous on satunnaistamisen ja kontrolliryhmän puute sekä pieni koko. Tästä huolimatta tulokset ovat toiveita herättäviä.

Vähähiilihydraattisen ruokavalio mahdollista kokeilua IBS:ssä puoltaa myös muut uudet tutkimustulokset. Ihkauuden tutkimuksen mukaan joissakin tapauksissa viljojen gluteenin välttämisestäkin saattaisi olla pientä apua IBS:ssä Biesiekierski et al. 2011). Lisäksi on viitteitä siitä, että osa hiilihydraattiemme lähteistä sisältää muitakin ohutsuolen ruuansulatukselle resistenttejä hiilihydraatteja, jotka voivat aiheuttaa herkkävatsaisille (IBS) oireita (Grabitske & Slavin 2009). Niiden poistuessa poistuvat myös luonnollisesti ärsytysoireet, ainakin osittain.

Olipa mekanismi sitten mikä tahansa, voi VHH olla yksi oiva apuväline ripulipainotteisten IBS -oireiden hallitsemiseen. IBS -potilaalle voi olla helpompi omaksua terveellinen VHH-versio kuin pitkä ruokien kieltolista. Varsinaista VVH:ta on tutkittu IBS:ssä todella vähän, mutta tämän hetkinen tieto viittaa useasta eri suunnasta siihen, että VHH voi tuoda merkittävän avun IBS -potilaille, varsinkin ripulipainotteisessa tautimuodossa. Sen sijaan ummetuspainotteisessa IBS:ssä ainakin ummetusoire saattaa pahentua. Tutkittua tietoa ei tosin ole.

Vähentyneen lyhytketjuisten hiilihydraattien saannin voi nähdä  myös ongelmana. Näillä huonosti imeytyvillä, fermentoituvilla hiilihydraateilla voi olla positiivisia (prebioottisia) terveysvaikutuksia esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan, kalsiumin imeytymiseen ja immunologiaan. Tästä huolimatta IBS -potilaan kohdalla oireiden helpottuminen voi parantaa elämän laatua ratkaisevasti, ja voivat siten edesauttaa täysipainoisen elämän elämistä. Jos ja kun tauti oleellisesti helpottuu, voidaan ruokia lisätä hiljattain takaisin ruokavalioon.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion aikana vähenee viljojen ja hedelmien käyttö. Samalla vähenee FODMAP -hiilihydraattien saanti oleellisesti. Tämä saattaa olla yksi keskeinen tekijä VHH:n koetulle  vatsan toimintaa tasapainottavalle vaikutukselle

VHH ja dyspepsia, GERD, divertikuloosi

Dyspepsia on ylävatsalle painottuva epämiellyttävä vatsan turvotus, ähkyn tai kipuilun tunne. Suuri osa dyspepsiasta on toiminnallista, eli sitä ei aiheuta vatsahaava tai mikään muu tunnettu syy (Helikobakteeri tai vatsahaava tms.). GERD on toiselta nimeltään refluksitauti ja siihen liittyy ruoansulatus nesteen takaisinvirtaus vatsalaukusta ruokatorveen. Divertikkelit ovat suolistoon yleensä ikääntymisen yhteydessä muodostuvia pussukoita, joihin uloste voi jäädä seisomaan tavanomaista pidempään.

Dyspepsiapotilaat ovat useassa havainnoivassa tutkimuksessa yhdistäneet oireilunsa nimenomaan rasvaiseen ruokaan (Carvalho et al. 2010, Pilichievicz et al. 2009, Pilichievicz et al. 2008, Feinle-Bisset et al. 2004). VHH:lle tunnusomaista on nimenomaan rasvan runsas saanti. Siten voisi vaikuttaa siltä, että runsasrasvainen VHH ei ole dyspepsia-oireista kärsiville hyvä ruokavalio. Yhtään varsinaista satunnaistettua interventiotutkimusta en aiheesta löytänyt.

Refluksitauti eli GERD on yleensä elimellistä, ja hoitona on lääkehoito tai vaikeimmissa toistuvissa tapauksissa leikkaus. Joskus tärkein syy refluksitaudille voi olla lihavuus. Silloin laihdutus helpottaa oireita. Ruokavaliolla voidaan vähentää myös refluksitaudin oireita. Tavallisimpia refluksitautia pahentavia oireita ovat rasvainen ruoka, suklaa, tomaatti, sitrushedelmät, sipuli, alkoholi ja kahvi. Siten runsasrasvaisen VHH:n ei luulisi olevan hyväksi refluksioireesta kärsivillä. Mutta toisin kävin ilmeisesti ainoassa asiaa selvittäneessä tutkimuksessa, jossa lihaville potilaille aloitettiin erittäin niukasti hiilihydraatteja sisältävä VHH (Austin et al. 2006). Potilaiden oireet ja ruokatorven happamuus (pH -testillä mitattuna) vähenivät merkitsevästi kuudessa päivässä. Tutkimus ei ollut satunaistettu, eikä vertailuhoitoa ollut. Joka tapauksessa objektiivisin mittarein (pH) pystyttiin osoittamaan merkittävää hyötyä.

Divertikuloosi eli umpipussitauti on iän mukana yleistyvä tauti. Viidenkymmenen ikään ehtineistä sitä sairastaa 15 % ja yli 70 -vuotiaista jo puolella on divertikkeleitä merkittävästi (Terveyskirjasto ”Divertikuloosi”. Poliklinikka.fi). Divertikuloosi aiheuttaa pahimillaan suolipussien tulehtumista ja puhkeamista ja siten vatsakalvon tulehdusta tai suoliston märkäpaiseen (absessi). Tavanomaisempia oireita ovat vatsakivut ja ulosteen konsistenssin vaihtelu, ja ajoittainen verenvuoto joka on havaittavissa ulosteessa. Tärkeimpänä divertikuloosin ehkäisynä ja hoitona pidetään riittävän runsasta kuidun saantia, ja siten VHH:ta ei voi pitää ensisijaisena ruokavaliona divertikuloosin ehkäisyyn. Divertikuloosin ehkäisystä tai hoidosta VHH:lla tai muilla ruokavalioilla ei ole saatavilla interventiotutkimuksia, ja jopa tapaus-verrokkitutkimuksiakin on niukasti (Comane et al. 2009).

VHH voi ainakin teoriassa pahentaa refluksitautia, dyspepsiaa ja divertikuloosia, mutta kontrolloiduista tutkimuksista on puutetta

VHH ja tulehdukselliset suolistosairaudet

Tulehduksellisiin suolistosairauksiin (IBD) kuuluvat Crohnin tauti ja haavainen paksusuolen tulehdus (Colitis Ulcerosa). Niistä kärsii Suomessa ilmeisesti noin 30 ooo henkilöä. VHH:ta ei ilmeisesti ole tutkittu IBD-taudeissa, ainakaan kirjallisuushakuni ei tuottanut yhtään tulosta. Yhdessä satunnaistetussa tutkimuksessa runsaasti hitaita hiilihydraatteja saaneet potilaat kokivat merkittävästi useammin oireiden pahenemista kuin välttämisruokavaliolla olleet (Jones et al. 1985).

Runsaan proteiinin saannin on havaittu liittyvän yhdessä väestötutkimuksessa IBD:n ilmaantumiseen (Jantchou et al. 2010). Linolihapon runsas saanti on myös liittynyt haavaisen paksusuolen tulehduksen ilmaantumiseen (Hart et al. 2008, IBD in EPIC Study Investigators 2009) , kun taas oleiinihapon (esim. oliviöljy) on havaittu suojaavan jossain määrin (DDW-kongressiabstrakti 2010), kuten omega-3 rasvahappojenkin.  Näiden vähäisten väestötutkimuksien pohjalta ei voida vielä päätellä mitään lopullista eri rasvojen tai proteiinin vaikutuksista IBD:hen.

VHH:n vaikutuksia tulehduksellisiin suolistosairauksiin ei tunneta.

Maksan rasvoittuminen

Rasvamaksa on nykyisin yleisesti tavattava lihavuuteen liittyvä sairaus. Siihen ei liity välttämättä ollenkaan runsasta alkoholin käyttöä, vaan runsas sokerin ja rasvan käyttö voi aiheuttaa rasvamaksan. Erityisesti fruktoosin suuri käyttö näyttää liittyvän rasvamaksaan (Yki-Järvinen H 2010), mutta myös runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruokavalio on siihen liitetty ainakin kahdessa suomalaisessa väestötutkimuksessa (Tiikkainen et al. 2003, Pietiläinen et al. 2005 ). Eräässä pienessä (n=10, kesto 2 viikkoa) suomalaisessa interventiotutkimuksessa isokalorinen vähärasvainen ruokavalio vähensi 20 %, kun taas runsasrasvainen ( 52 E % rasvasta) lisäsi maksan rasvoittumista 35 % (Westerbacka et al. 2005), kun tavoitteena oli pitää paino vakiona (laihtuminen pyrittiin estämään). Toisessa satunnaistetussa interventiotutkimuksessa VHH vähensi nopeammin (48 tunnin kohdalla) maksan rasvaisuutta laihduttajilla kuin vähärasvainen (-30 % vs. -9%, p<0,05), mutta tutkimuksen lopussa (kun 7 % painonpudotus oli saavutettu 11 viikossa) molemmat ruokavaliot vähensivät maksan rasvoittumista yhtä paljon eli reilun 40 %  (Kirk et al. 2009). Kysymys kuulunee, onko ruokavalion rasva- ja hiilihydraattipitoisuudella erilainen vaikutus maksan rasvoittumiseeen a) laihdutuksen aikana ja b) painoa ylläpidettäessä.

Olemassa oleavan suppean tiedon pohjalta VHH ja vähärasvainen ruokavalio vähentävät maksan rasvoittumista edellyttäen, että samalla laihdutaan. Painon ylläpitovaiheessa yhden tutkimuksen mukaan vähärasvainen ruokavalio olisi tehokkaampi rasvamaksan hoidossa. Teoriassa fruktoosin saannin merkittävä vähentyminen voi suosia VHH:ta

Sappikivitauti

Amerikkalaisessa prospektiivisessa lääkäritutkimuksessa havaittiin, että runsas hiilihydraattien saantiin liittyy huomattava sappikivitaudin vaara (Tsai et al. 2005). Samansuuntainen tulos saatiin italialaisessa väestötutkimuksessa ( Attili et al. 1998). Toisaalta runsas tyydyttymättömän rasvan saanti näyttää myös suojaavan sappikivitaudilta (Tsai et al. 2004).  Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei ole suoranaisesti tutkittu sappikivitaudissa, mutta VHH:n tyypillisesti kuuluva pähkinöiden syönti vähentää sappikivitaudin riskiä (Sebate &  Ang 2009). Ruokavalion ja sappikivitaudin yhteyksiä käsiteltiin laajemmin kirjallisuuskatsauksessa 2004 (Cuavas et al. 2004). Siinä esimerkiksi kuidun, proteiinin ja kolesterolin saanti ei liittynyt sappikivitautiin, mutta sen sijaan runsas rasvan ja erityisesti (tyydyttyneen) rasvan ja sokerin saanti liittyi.

Olemassa olevan tiedon valossa sekä liian suuren hiilihydraattikuorman että tyydyttyneen rasvan saannin välttäminen olisi viisasta sappikivitaudin estämistä silmällä pitäen. Siten esim. South Beach tai Zone -tyyppiset hiilaritietoiset ruokavaliot tuntuisivat järkeviltä

Yhteenveto

Hiilihydraattirajoitteinen ruokavalio voi johtaa kuidun saannin vähentymiseen, joka puolestaan voi aiheuttaa ummetusta tai divertikuloosia. Siksi VHH:ssa kannattaa kiinnittää huomio riittävään kuidun saantiin erityisesti lisäämällä kaalien, siemenien, pähkinöiden ja yleensäkin vihannesten käyttöä. VHH saattaa rauhoittaa ripulipainotteista ärtyvän suolen oireyhtymän oireita FODMAP -hiilihydraattien saannin vähentyessä. Dyspepsiassa VHH ei ole teoreettisesti hyvä vaihtoehto runsaan rasvapitoisuuden vuoksi, mutta yksilölliset vasteet saattavat vaihdella ottaen huomioon IBS:n ja dyspepsian yhdenaikaisen esiintymisen. Myöskään reflekstitautiin VHH ei ole teoreettisesti mielekäs vaihtoehto, joskin erään tutkimuksen mukaan VHH vähensi refluksioireita ja ruokatorven happamuutta. VHH:n merkityksestä tulehduksellisissa suolistosairauksissa ei juuri ole interventioihin perustuvaa tietoa. Maksan rasvoittumisen osalta olemassa olevat kliiniset interventiot ovat ristiriitaisia.

Ei voida yksiselitteisesti sanoa, onko VHH hyväksi vai huonoksi vatsan terveydelle. Se saattaa auttaa IBS-oireista kärsivää, ja rasvamaksan hoidossa ainakin laihdutusvaiheessa. Riittävään kuidun saantiin pitää kuitenkin kiinnittää erityishuomiota. Jos kuidun saanti jää liian alhaiseksi VHH lisännee ummetuksen ja divertikuloosin riskiä.

PS. Olen tehnyt pyrkinyt tasapuoliseen aineiston käsittelyyn kirjoitusta laatiessani. On kuitenkin mahdollista, että en ole löytänyt jotakin tärkeää lähdettä, tai jossakin kohden tekstiä on jokin epätarkkuus. Olen kiitollinen mahdollisista kommenteistanne ja tarkennuksista. Seuraavassa osassa käsitellään vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksia syöpätautien ilmaantumiseen.

Lähteet

Linkkeinä tekstissä