Rasvakeskustelu roihahti taas liekkeihin eilen, kun YLE esitti MOT-ohjelmassa analyysiinsä rasvateoriasta. Ohjelman viesti tuntui olevan, että koko rasvateoria on rasvainen kupla. Ohjelman katsoneelle jäi ohjelmasta todennäköisesti mielikuva, että tyydyttynyt rasva onkin terveydelle edullista, ja margariini haitallista. Runsas tyydyttyneen rasvan syönti edistää terveyttä. Tällaista viestiäkö ohjelma tavoitteli? Onko tämä totta? Laitoin rasvat puntariin.

Ohjelma oli mielenkiintoinen ja sen ydinsanoma perustui kahteen suureen meta-analyysiin* , joita ohjelmassa myös kokoomatutkimuksiksi kutsuttiin. Käytän nyt tätä nimitystä, koska se kuulostaa nasevalta ja riisuu turhan hienostelun. Lisäksi ohjelmaan oli ripoteltu erilaisten tutkimusten tuloksia, jos ne sopivat argumentiksi rasvateoriaa vastaan.  Tämä oli tietenkin tarkoitushakuista, ja toi terävyyttä väitteisiin, joilla Pekka Puskaa ahdistettiin. Koska ohjelmalla oli missio, rasvateoria on puppua, ei ohjelmaan tietenkään ripoteltu vastaavasti tutkimuksia, joissa tyydyttynyt rasva on lisännyt sydän- ja verisuonitautiriskiä (esim. viitteet 4-10 Siri-Tarinon kokoomatutkimuksessa, katso linkki alta).

Kupletin juoni MOT-ohjelmassa

1) Todista rasvateoria vääräksi kahdella suurella kokoomatutkimuksella

2) Tee sitten täyskäännös ja todista eläinrasva terveelliseksi ja margariini haitalliseksi millä tahansa tutkimusaineistolla, joka palvelee tarkoitusta, piittaamatta siitä että kokoomatutkimukset eivät tällaista esittäneet

3) Jätä kertomatta, että kumpikaan ydinsanomana ollut kokooomatutkimus, joiden painoarvoa aivan oikein korostettiin, ei päätynyt sellaiseeen päätelmään, että tyydyttynyt rasva olisi eduksi sydän- ja verisuoniterveydelle tai, että margariini olisi haitaksi

4) Jätä kertomatta, että toinen kokoomatutkimus (Skeaff CM  & Miller J 2009) esitti, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömällä vähensi sydän- ja verisuonitapahtumia. Tätä ”vaihtokauppa-analyysiä” ei voitu Siri-Tarinon artikkelissa tehdä metodologisista syistä (kirjoittajien itsensä mukaan).

MOT ohjelman konsepti on kärjistää asioita ja siinä se onnistui. En vain tiedä, oliko tämä nyt sitten kansalaisten parhaaksi ja potilaiden etu. Tuore meta-analyysi, joka myös jätettiin pois ohjelmasta, nimittäin totesi, että rasvojen vaihtokaupasta tyydyttyneet-monityydyttymättömiksi on hyötyä sydän- ja verisuoniterveydelle ( Mozaffarian D et al. Effects on Coronary Heart Disease of Increasing Polyunsaturated Fat in Place of Saturated Fat: A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. PLoS Medicine. March 23 2010.)

Hyvää ohjelmassa oli se, että tämä vuosikymmenten aikana kertynyt tieto rasvan laadun ja sydän- ja verisuonitautien välisestä yhteydestä  tasapainottuu. Tyydyttyneen rasvan kammo ja yksioikoinen vähärasvaisuuden puolesta puhuminen ei ole oikein. Ajattelin vielä ruotia tarkemmin joitakin ohjelmassa esitettyjä ja esittämättä jättämiä väitteitä, sillä kokonaiskuvan hahmottaminen ravinnonrasvoista on todella haastavaa.

Totta on

”Tyydyttynyt rasva ei ole sydän- ja verisuonitautien itsenäinen riskitekijä”. Tähän päätyi molemmat kokoomatutkimukset. (Itsenäinenhän tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että muissa ravintoaineissa tapahtuvat muutokset jätetään huomioimatta. Kun tyydyttynyttä rasvaa muutetaan muuttuu todennäköisesti jonkin muunkin energiaravintoaineen saanti, mutta tätä muutosta ei huomioida kun puhutaan itsenäisestä vaikutuksesta)

”Tyydyttynyt rasva on suojanut joissakin tutkimuksissa aivohalvauksilta”. Joissakin tutkimuksissa tyydyttynyt rasva on suojanut aivoverenvuodolta, vaan ei aivoinfarktilta. Nämä tutkimukset on esitelty Siri-Tarinon kokoomatutkimuksessa (2 kpl). Siri-Tarinon kokoomatutkimuksessa on myös 6 tutkimusta, jossa yhteyttä ei havaittu . Tyydyttynyt rasva ei ole kuitenkaan suojannut sydänkohtauksilta kokoomatutkimuksien aineistoissa.

Tarua lie

”Missään tutkimuksessa ei ole havaittu, että tyydyttynyt rasva aiheuttaa sydän- ja verisuonitapahtumia”. Useissa tutkimuksissa, jotka olivat kokoomatutkimuksien lähteenä, tyydyttyneen rasvan ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden välillä oli yhteys sydän- ja verisuonitapahtumiin. Mutta kuten yllä todettu, osassa tutkimuksista tyydyttynyt rasva näytti suojaavan aivoverenvuodoilta. Suuri osa tutkimuksista päätyi neutraaliin tulokseen, tyydyttynyt rasva ei vaikutua suuntaan tai toiseen. Tämä on juuri meta-analyysien, kokoomatutkimuksien riemu.

Paha sanoa

”Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruoka ei nosta veren kolesterolia”. Pitää osittain paikkansa, sillä tyydyttyneen rasvan suurehko saanti nostaa kyllä LDL-kolesterolia mutta samaan aikaan hyvä kolesteroli, HDL  ponnahtaa ylös. Ravinnon rasvojen vaikutusta kolesterolitasoihin on mielestäni suurenneltu. Yhteydet ovat olemassa mutta selvästi pienemmät kuin mitä julkilausumista on voinut ymmärtää. Tyypillisesti, suuri  muutos (n. 20 E % lisäys) tyydyttyneen rasvan saannissa nostaa LDL-pitoisuutta n. 10 %, mutta samalla myös lisää HDL-pitoisuutta vähintään 10 % (esim. Müller H et al. 2003). Ei siis kovin raflaavaa.

”Margariinit lisäävät sydän- ja verisuonitapahtumia”. Pitää paikkaansa muutaman väestötutkimuksen osalta, mutta eniten referoidut tutkimukset ovat ajalta, jolloin margariinit sisälsivät runsaasti trans-rasvaa (Gillman et al. 1997 ja Tevani A et al. 1997). Nykyisin trans-rasvaa on margariineissa n. 1/4 voin trans-rasvamäärästä, kun ennen sitä saaattoi olla kaksinkertainen määrä voihin verrattuna. Margariinitutkimuksia ei ole niin paljoa, eikä niin hyvälaatuisia, että niistä olisi saatu parsittua vielä kasaan suurta meta-analyysiä tai systemaattista katsausta. Sekin päivä vielä koittaa. Kirjallisuushakuni haaviin ei jäänyt tutkimuksia, joissa olisi suoraan voitu todentaa margariinien käytön kääntyvän sydän- ja verisuonitautieduksi.  On siis vielä mentävä vuosia, ennen kuin suuri kokoomatutkimuksien aineisto voi ottaa kantaa ovatko margariinit todella edullisia sydän- ja verisuoniterveydelle.

Sanomatta jäi

Trans-rasva on ilmeisesti kaikkien osapuolien mielestä terveydelle vahingollista rasvaa. Sen saanti on laskenut merkittävästi viimeisten 10-20 vuoden aikana. Transrasva on osoitettu mainituissa kokoomatutkimuksissa haitalliseksi sydän- ja verisuonisairauksille. Suomalaiset saavat alle yhden gramman trans-rasvaa päivässä (kun taas esimerkiksi amerikkalaiset n. 4 g), joten trans-rasvaa ei voi pitää väestötasolla enää ongelmana.

Kalan rasva. Kalan syönti ja omega-3 rasvahappojen saanti on osoitettu olevan sydän- ja verisuonitaudeilta suojaava tekijä. Amerikkalaisen laajan selvityksen mukaan puutteellinen kalan rasvan saanti selittää suuremman osan ennenaikaisista sydänperäisistä kuolemista kuin trans-rasva tai liian pieni monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen suhde (Danaei et al. 2009) . Katso tarkempi kirjoitukseni kalanrasvoista.

Rasvojen vaihtaminen päittäin. On osoitettu, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömällä vähentää jossain määrin  sydän- ja verisuonitapahtumia. Tämä on osoitettu kokoomatutkimuksessa, joka jätettiin tarkoituksellisesti pois ohjelmasta, ja jossa perusaineistona ovat olleet ainoastaan satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset. (Mozaffarian et al. 2010)

Kertatyydyttymätön rasva. Kertatyydyttymätön rasva ei ole suojannut sydän- ja verisuonitaudeilta alla mainituissa kokooma- tutkimuksissa. Kertatyydyttymättömien rasvojen pakkaa kuitenkin hämmentää se, että jos katsotaan pelkästään oliiviöljyä niin näyttää siltä, että oliiviöljy vähentää sydän- ja verisuonitautitapahtumia. Oliiviöljyn suojaaviksi vaikutuksiksi on arveltu antioksidantteja, fenoleita jne.

Kokonaisrasvan määrä ruokavaliossa ei ole riskitekijä sydän- ja verisuonitaudeille. Tähän päätyi Skeaff & Miller 2009. Toisinpäin kääntäen: kokoomatutkimuksien mukaan vähärasvainen ruokavalio ei ole suojannut sydän- ja verisuonitaudeilta.

MOT -ohjelma keskittyi sydän- ja verisuonitauteihin. Hyvä niin, sillä niissäkin riittää pureskeltavaa (rasvatutkimus toki etenee muillakin terveyden osa-alueilla). Tietämys rasvasta on täydentynyt ja muuttunut. Tyydyttyneen rasvan kammo on turhaa, mutta mikään laaja kokoomatutkimusaineisto ei  myöskään ole osoittanut, että tyydyttynyt rasva olisi terveydelle suotuisampaa kuin muut rasvat. Peli ei silti ole ihan tasan tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien välillä sydän- ja aivoinfarktien osalta, sillä painoarvoltaan suurimpien, satunnaistettujen tutkimusten (8 kpl), perusteella tehty kokoomatutkimus (Mozaffarian et al. 2010 ) osoitti tyydyttyneen rasvan vaihtamisen tyydyttymättömään rasvaan olevan eduksi (jokainen 5 energiaprosentin vaihtaminen tyydyttyneestä monityydyttymättömään vähensi sepelvaltimotaudin riskiä 10 %). Ravitsemusterapeutit eivät voi ohittaa näitä kokoomatutkimuksia olan kohautuksella, sen verran painavaa niiden asia on.

Näiden kahden mainitun kokoomatutkimuksen ja Mozaffarian meta-analyysin jälkeen on vaikea nähdä, että lähivuosina tulisi mitään niin mullistavaa tietoa tyydyttyneestä rasvasta, että se muuttaisi täysin tämän päivän käsityksen. Käyty rasvakeskustelu on ollut erittäin tärkeää, ja pientä täsmennettävää riittää edelleen.

Rasvakeskustelun varjoon saattoi vuosiksi jäädä esim. hiilihydraattitietoisuus, joka on nyt karppaajien toimesta onneksi valokeilassa. Toivottavasti emme juutu ravitsemuskeskusteluissa rasvojen tapaan hiilihydraatteihin vuosikymmeniksi.

Olisi nimittäin mielekkäämpää uhrata tutkimusvaroja,  mediahuomiota ja asiantunijoiden ääntä enemmän muihin ravitsemusasioihin, vaikkapa optimaaliseen proteiinin määrään ruokavaliossa tai eri ruoka-aineiden terveysvaikutuksiin. Kaikkinensa laaja-alaisempi, avarakatseisempi ja suoraselkäisempi suhtautuminen tutkimustuloksiin palvelisi varmaan parhaiten kaikkia osapuolia. Pronutrionist pyrkii omalta osaltaan laajentamaan keskusteltavia aiheita, ja osoittamaan asioita, jotka muhii pinnan alla mutta eivät vielä ole lyöneet itseään läpi kansalaiskeskusteluihin. Mitä sinä olit mieltä MOT ohjelmasta tai rasvakeskustelusta ylipäätänsä?

PS. Vinkki: Pikasilmäyksen koko rasvanäyttöön katsomalla Skeaff & Millerin meta-analyysin sivun 192 taulukko 4.

*) MOT -ohjelman pääasiallisina viitteinä olivat seuraavat viimeaikaiset meta-analyysit

Siri-Tarino PW et al. Meta-analysis of prospective cohort studies evaluating the association of saturated fat with cardiovascular disease. AJCN Am J Clin Nutr (January 13, 2010). doi:10.3945/ajcn.2009.27725

Skeaff CM  and Miller J. Dietary Fat and Coronary Heart Disease: Summary of  Evidence from Prospective Cohort and Randomised Controlled Trials. Ann Nutr Metab 2009;55:173–201. DOI: 10.1159/000229002 Published online: September 15, 2009