THL:n tutkimusprofessori Markku Peltonen kuvaa viime viikkoisessa blogikirjoituksessaan ”Tutkimusten ”nollatulokset” ymmärretään ravitsemuskeskustelussa vaarallisen väärin” sitä, miten tutkimuksissa välillä ilmenevät 0-tulokset sekoittavat ravitsemuskeskustelua (1).

Peltosen pääpointti on, että ns. neutraali tulos eli nollatulos tarkoittaa medialle ja maallikoille usein sitä, että aiempi tutkimustulos ja -tieto aiheesta olisi ollut väärä ja siten hylättävä. Pointti on tärkeä, sillä on paljon ravitsemustutkimusta, jossa oletettua ravintotekijän terveyshyötyä ei ole voitu osoittaa, vaan vaikutus on ollut neutraali. Peltonen nosti siis tärkeän asian esiin.

Peltonen ei kirjoituksessaan kuitenkaan mainitse ravitsemusasiantuntijan kannalta kaikkein kivuliainta asiaa.

Osa ravitsemuksesta tuottaa myös aivan päinvastaista tutkimustietoa kuin mihin on aiemmin uskottu tai mitä on pidetty selkeänä. Esimerkkinä tästä on esimerkiksi kuukausi sitten julkaistu ruotsalaistutkimus, jossa maito näytti lisäävän mm. osteoporoottisen lonkkamurtuman vaaraa naisilla (2).  Tutkimuksen tulos ei ole ns. nollatulos, vaan aiemman tiedon vastainen negatiivinen tulos.

Valaisen tätä ja muutamia muita, ehkä vieläpä vielä tärkeämpiä, ilmiöitä ristiriitaisena vellovan ravitsemustiedon taustalla. Sopalla on monta hämmentäjää.

Tutkimustulokset ovat joskus aidosti ristiriitaisia

Äskettäin ilmestyi syövän, liikapainon, tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien sekä kuuden muun sairauden osalta tutkimuskoosteiden analyysi (3). Analyysin nimi on ”Associations between food and beverage groups and major diet-related chronic diseases: an exhaustive review of pooled/meta-analyses and systematic reviews”.  Tätä tutkimuskoostetta varten analysoitiin 304 systemoitua kirjallisuuskatsausta, yhteisanalyysiä tai meta-analyysiä.

Viimeistään tämän tutkimuksen jälkeen luulisi olevan selvää, että osa ravitsemustutkimukseen liittyy täysin vastakkaisten tulosten kanssa eläminen. On tietenkin toinen kysymys kuinka luotettava tai tosi mikäkin vastakkainen tulos on, mutta yhtäkaikki vastakkaista tietoa löytyy rutkasti.

Alla oleva kuva havainnollistaa analyysin tuloksen kunkin ruuan/juoman osalta. Vihreällä nuolella merkityssä sarakkeessa on niiden tutkimuskoosteiden määrä, joiden mukaan ko. ravintotekijä edistää terveyttä tavalla tai toisella, harmaan nuolen sarakkeessa neutraalien (nollatulosten) koostetutkimuksien määrä ja punaisen nuolen sarakkeessa terveydelle negativisten koosteiden määrä.

Keltaisella alleviivatun maidon kohdalla voidaan muun muuassa nähdä, että terveyttä edistäviä tutkimuskoosteita löytyi 27, nollatuloksia 59 ja terveyden kannalta haitallisia tuloksia 14. Tätä taulukkoa vasten alussa mainitsemani ruotsalaistutkimuksen tulos ei tunnu enää kovin mullistavalta.

Taulokosta voidaan lukea lähes jokaisen ruoka-aineen kohdalta täysin vastakkaisia tuloksia. On pidettävä mielessä se, että nämä eivät ole edes yksittäisiä tutkimuksia vaan tutkimuskoosteita. Tutkimuskoosteet nielevät tyypillisesti sisäänsä 10-20 erillistä tutkimusta. Ristiriitaista tietoa siis on.

Tutkimusten massan ja laadun synteesistä syntyy kokonaiskäsitys eri ruokien terveellisyydestä. Tämä analyysi kertoo lähinnä massasta, se ottaa vähemmän kantaa laatuun.

Tutkimustulosten erisuuuntaisuudelle on erittäin monia selityksiä. Tässä muutamia ehkä tärkeimpiä:

• Yksi ruoka saattaa suojata yhdeltä sairaudelta, mutta olla riskitekijä toiselle. Esimerkiksi maitotuotteet saattavat suojata suolistosyövältä ja toisaalta lisätä eturauhassyövän riskiä. Efekti on kutakuinkin yhtä suuri molempiin suuntin.
• Erilaisella tutkimusmetodilla voidaan saada poikkeavia tuloksia. Esimerkiksi etenevien väestötutkimusten tulokset ovat usein erilaisia kuin poikkileikkausten tai ekologisten tutkimusten.
• Eri väestöissä voidaan saada eri tuloksia, esimerkiksi Aasian kehittyvät valtiot vs USA/Eurooppa.
• Interventiotutkimuksissa sitoutuminen satunnaistamisella määrättyyn ruokavalioon on usein melko kehno
• Ruoka-ainetta voi verrata lääkkeelliseen yhdistelmäpilleriin, siinä on monta vaikuttavaa ainetta. Ruoka-aineessa on yksinkertaisesti liikaa ”liiikkuvia osia”, jotta aina tulisi sama tulos riippumatta ketä tutkitaan, miten suurella altistemäärällä ja miten pitkään.

Tämä kaikki laimentaa tutkimustuloksia ja aiheuttaa eri suuntaisia tuloksia.

Mediaa kiinnostaa uutinen, ei vallitseva ”totuus”

Maallikot rakentavat käsityksensä ruuan terveellisyydestä pitkälti median kautta. VRN:n ruokapyramidi vilkaistaan kerran pari ja ”that’s it”.  Ei ihmiset jaksa mitään suositustekstejä lukea ja vertailla kriittisesti uutisoituihin asioihin.

Media elää uutisten myynnillä. Uusi, entisen tiedon vastainen tieto myy ja kiinnostaa. Viikko toisensa jälkeen on menossa ”ravintosota”, kuten lööpeistä saamme lukea.

Otan esimerkin. Minua jurppii miten vähän massiivinen ja tärkeä Predimed-tutkimus sai suomalaisessa mediassa huomiota verrattuna joihinkin makeutusaine-, riskitekijä- tai koe-eläintutkimuksiin. Edes alan ammattilaislehdet Suomen Lääkärilehti, MediUutiset ja Duodecim eivät kirjoittaneet tutkimuksesta enempää kuin jostakin yksittäisestä väestötutkimuksesta. Kyse oli sentään NEJM:ssä julkaistusta kaikkien aikojen suurimmasta satunnaistetusta ruokavaliotutkimuksesta, jossa terveellisellä ruokavaliolla pystyttiin vähentämään sydän- ja verisuonisairastuvuutta merkittävästi suhteessa toiseen ei-niin-surkeaan ruokavalioon. Kaiken maailman ylireagoivat, pelottelevat ja ylilupaavat koe-eläin- tai koeputkityöt saavat enemmän julkisuutta.

Ohimennen sanoen, on arvioitu, että noin 10 % koe-eläin tutkimuksissa lupaavista löydöksistä on lopulta osoittautunut aidosti merkityksellisesti ihmisessä (4).

Viimeisen parin vuoden aikana ilmestyneitä laajoja pohjoismaisia systemoituja kirjallisuuskatsauksia, jotka tehtiin uusia ravitsemussuosituksia varten, ei ole näkynyt mediassa. Edellä maintsemastani superlaajasta tutkimuskoosteiden analyysistä en ole myöskään havainnut yhtään uutista suomalaisessa mediassa. Ehkä syy on se, että se on liian hyvin sopusoinnussa ravitsemussuositusten kanssa, sillä ei ole uutisarvoa?

Jatkuva hälyttävien minisignaalien ja eriävien mielipiteiden metsästys, ja niiden käyttäminen jopa tiedejournalistisen toiminnan normina ja peruarvona johtaa  tasapainoharhaan (5). Tällainen toimintapa on tiedejournalismin pohjana kyseenalainen.

Ruotsalainen maitotutkimus (2) poiki mojovia otsikoita (kuvassa alla), mutta laaja äskettäin ilmestynyt usean eri tutkimuksen meta-analyysi (6) jogurtista ja muista maitotuotteista ei päässyt suomalaismedian otsikoihin. Amerikkalaislehti Forbes sentään kelpuutti meta-analyysin (kuva). Hyvät uutiset jäivät piipitykseksi huonojen, kyseenalaistavien uutisten rinnalla, vaikka olivat arvoltaan yhtä painavia tai painavampia.

Sairastumisella liioittelevasti pelottelu on tiedejournalistien tunnistama keskeinen ongelma nykyisessä terveysuutisoinnissa. Monta muutakin puutetta on tunnistettu 500 tiedeuutisen analyysissä. (7)

Ravitsemustutkimusten ehtymätön ristiriitaisten tulosten virta on medialle toiveunen toteutumista. Kiinnostavaa uutisointia riittää. Miten tämä sitten vaikuttaa median itsensä ja asiantuntijoiden uskottavuuteen sekä kansalaisten terveysvalintoihin onkin kyseenalaista.

Jo yliopistojen lehdistötiedotteissa on liioittelua

Median syyttäminen sotkuista on asiantuntijoiden peruspahe. Onneksi asia ei ole näin yksinkertainen.

Juuri British Medical Journal -lehdessä ilmestyneessä kahtakymmentä brittiyliopistoa koskeneessa tutkimuksessa havaittiin, että 33-40 % yliopistojen lehdistölle lähettämistä tiedotteista sisälsi liioittelua tai väärää tietoa (8). Tutkimus käsitti yhteensä 460 lehdistötiedotetta terveysaiheisiin tutkimuksiin liittyen vuodelta 2011.

Tutkijat päättelivät, että mediaa ei ole yksin syyttäminen ristiriitaisesta tutkimustiedosta, vaan osasyyllinen on itse yliopistot, niiden PR-henkilöt ja tietenkin itse tutkijat jotka ovat hyväksyneet tiedotteet yhteistyössä tiedottajien kanssa.

”Although it is common to blame media outlets and their journalists for news perceived as exaggerated, sensationalised, or alarmist, our principle findings were that most of the inflation detected in our study did not occur de novo in the media but was already present in the text of the press releases produced by academics and their establishments. ”

Voisi toiveikkaana kuvitella, että Suomessa asiat ovat aivan toisin  ja meillä lehdistötiedotteet eivät lupaa liikaa. Oman kokemukseni perusteella en usko tilanteen olevan parempi jos en huonompikaan kuin Briteissä.

Kuvassa alla yksi liioitteleva lehdistötiedote viime ajoilta.

Googlen ylivalta ja tapa toimia

Kuluttuja etsii terveystietoa netistä ja työväline tiedon haussa on Google. Google painottaa hakutuloksisaan sellaisia nettikirjoituksia joissa on runsaasti keskustelua, linkkejä molempiin suuntiin, joita luetaan toistuvasti ja joita jaetaan sosiaalisessa mediassa. Tässä kohtaa viralliset laitokset ja asiantuntijabyroot hierovat lähtökuopissa vielä silmiään, kun tekniikkaa halussa pitävät toimijat ovat jo kalkkiviivoilla.

Jos et ole tavannut tehdä Google-hakuja ravinnosta tai et ole varma mitä tarkoitan niin, kokeile seuraavia hakuja (edelleen maito esimerkkinä). Havaitset millaiset jutut kukoistavat Googlen etusivulla. Kokeile myös omilla hakusanoilla tai ravintoaiheilla. Huomaat saman mallin toistuvan. Asiantuntijatahojen mielipide jää täysin maallikoiden, bloggaajien ja erilaisten kaupustelijoiden jalkoihin.

• Onko maito terveellistä  (klikkaa niin näet ketkä hallitsevat Googlea)
• Maito ja diabetes
• Maito ja osteoporoosi

Google osoittaa sen, että terveyspäättäjät eivät pysty ohjaamaan terveyskeskustelua tai sitä mitkä ravitsemustrendit nousevat pintaan. Se on kansan käsissä.

Kaikenlaiset liioittelijat

Hyvän tutkijan pitää varmaankin olla hitusen hurahtanut, jotta jaksaa painaa vuodesta toiseen pettymysten, yksitoikkoisen ja hidastempoisten asioiden parissa. On kokonaan eri juttu, kun tutkija on niin hurahtanut omiin oppeihinsa ja uskomuksiinsa, ettei missään olosuhteissa tunnusta esimerkiksi vastakkaisen tiedon olemassa oloa lainkaan.

Tätä porukkaa on niin asiantuntijoissa kuin kaikenlaisten uusien suuntausten edustajissa. Olen kuvannut yhden esimerkin tässä kuvasarjassa (s. 7→). Tälläinen liioiteltu yksioikoisen näkemyksen toistaminen kiinnostaa mediaa, varsinkin jos kyse on vallan kukkuloilla olevasta henkilöstä. Siinä on sitä kaivattua väriä, joka myy.

Varsin moni lehdistössä ja sosiaalisesa mediassa gurun maineeseen noussut ”ravintotietäjä” saa elantonsa kirjoja myymällä, ”luonon jauheita” tai ravintopillereitä myymällä. Esimerkiksi monet paleoruokavalion gurut pyörittävät paradoksaalista kyllä merkittävää ”pillerikauppaa”. On kai melko selvää, että jos on oma lehmä ojassa, sortuu helpommin liiotteluun ja sulkee silmänsä myynti-intressien vastaiselta tiedolta.

Sekä Googlessa että perinteissä mediassa kaikenlaiset liioitellut ja kärjistetyt kommentit pääsevat suhteettomasti esiin, tulipa ne asiantuntijan tai kaupustelijan suusta.

Individualisti uskoo tapauskuvauksiin, ei tieteeseen

Aikakautamme leimaa toisaalta usko tieteelliseen kehitykseen ja tekniikkaan, mutta toisaalta myös lisääntynyt usko rajatietoon sekä indivualismi.

Värikäs parin henkilön tarinaan perustuva puolivillainen tieto lyö laudalta esimerkiksi tuon harmaan ja hajuttoman 304 tutkimuskoosteen analyysin. Erilaiset ”success story’t” ovat sosiaalisessa mediassa kovaa valuuttaa. Harvemmin siellä pörrää mikään tutkimuskooste.

Tapauskuvauksien tarinat ovat hyvin usein vastakkaista tietoa sille, mitä olemme ennen kuullut terveellisestä ravitsemuksesta. Viimeksi on innostuttu esimerkiksi voikahvista.

Potilastarinoiden todenperäisyyden kyseenalaistaminen ja onnistumiskertomuksien valikoitumisongelma ei nouse keskustelun aiheeksi. Indivualisti nauraa partaansa niille, jotka uskovat totuuden löytyvän ”old school”in tieteellisestä konsensuksesta tai tutkimusten määrästä.

Media on ymmärtänyt ilmiön ja ryhtynytkin hellimään tapaustarinoita ja rajatietoa (9,10), tällä tavalla sosiaalisessa mediassa päällimmäisenä kiertävät tarinat päätyvät myös median peruskauraksi.

Lopuksi

Terveelliseen ravitsemukseen liittyvä ristiriitainen tieto on yhtäältä aidosti havaittavissa tutkimuksissa, mutta toisaalta se on uudistuneen mediakentän ja yhteiskunnallisen muutoksen synnyttämää. On väärin nimetä vain yksi ja ainoa tekijä, tai syyttää ainoastaan ”vastapuolta”. Me ravitsemusasiantuntijat voisimme ainakin tunnustaa, että tutkimustieto ei ole useinkaan 100 %:n yhdensuuntaista. Tätä on lapsellista yrittää lakaista maton alle.

Median, Googlen, somen ja muiden ”tietäjien” toiminnalle ravitsemusasiantuntijat eivät paljoa voi. Yksi keino kuitenkin on. Aina voi omalla toiminnalla ja viestinnällä (blogi, media, some) pyrkiä luomaan vastapainoa liioittelevalle uutisoinnille. Tässä pelaa massavaikutuksen laki. Mitä enemmän asiantuntijoita on liikkeellä tasapainottavilla äänillä sen parempi lopputulos. Passiivisuus ei ainakaan tilannetta paranna.

PS. Ymmärrän hyvin, että minunkin kirjoitukset toimivat joskus ristiriidan lähteenä, vaikka ovatkin rikka rokassa 🙂

[Maitotaloustuotteet korjattu maidoksi ensimäisessä kuvassa ja siihen liittyvässä tekstissä 14.12.2014]

[Tiedebarometri 2013:n mukaan rajatietoon uskominen ei ole lisääntynyt. Siten väitteeni rajatietoon uskomisen lisääntymisestä on kyseenalainen, kts. Sami U:n kommentti alla]

Lähteet

1. Tutkimusten ”nollatulokset” ymmärretään ravitsemuskeskustelussa vaarallisen väärin. THL:n tutkimusprofessori Markku Peltosen blogikirjoitus.

2. Michaëlsson Karl, Wolk Alicja, Langenskiöld Sophie, Basu Samar, Warensjö Lemming Eva, Melhus Håkan et al. Milk intake and risk of mortality and fractures in women and men: cohort studies BMJ 2014; 349:g6015

3. Fardet A, Boirie Y. Associations between food and beverage groups and major diet-related chronic diseases: an exhaustive review of pooled/meta-analyses and systematic reviews. Nutr Rev 2014;72(12):741-62

4. Van der Worp HB, Howells DW, Sena ES, Porritt MJ, Rewell S, O’Collins V, et al. Can animal models of disease reliably inform human studies? PLoS Med 2010;7:e1000245

5. Rasvasodan voittaja julistetaan mediassa. Jussi Riekin blogi.

6. Chen M,  Sun Q, Giovannucci E, Mozaffarian D, Manson A, Willett W, Hu F. Dairy consumption and risk of type 2 diabetes: 3 cohorts of US adults and an updated meta-analysis. BMC Med 2014; 12(1): 215

7. Schwitzer G. How Do US Journalists Cover Treatments, Tests, Products, and Procedures? An Evaluation of 500 Stories. PLoS Med 5(5): e95.

8. Sumner Petroc, Vivian-Griffiths Solveiga, Boivin Jacky, Williams Andy, Venetis Christos A, Davies Aimée et al. The association between exaggeration in health related science news and academic press releases: retrospective observational study BMJ 2014; 349:g7015

9. Janne Huovila. ”Kansa ei enää tottele”: Karppaus individualistisen ja universalistisen ravitsemuspuheen ristiaallokossa Helsingin Sanomissa vuosina 2010–2012. Sosiaalilääketieteen aikakauslehti 2015;51(1):

10. Sami Saramäki. Järki vai tunteet? Image-lehti 6.12.2014.