Ulosteensiirto (englanniksi fecal microbiota transplantation) herättää kiinnostusta ja toiveita useiden sairauksien hoidossa. Koe-eläin tutkimuksiin perustuva näyttö mm. lihavuuteen liittyen on ollut lupaavaa ja johtanut monenlaiseen hypetetykseen. Satunnaistettuja ihmistutkimuksia on alkanut ilmestyä enevässä määrin, joten on hyvä luoda pieni katsaus aiheeseen. Onko ulosteensiirto lunastamassa suuret lupaukset?

[Lähteet linkkeinä kappaleiden lopussa]

Clostridium difficile -ripulin hoito

Useat satunnaistetut tutkimukset ovat yhdensuuntaisesti osoittaneet, että vaarallista clostridum difficile (CD) -ripulia sairastavat hyötyvät merkittävästi ulosteensiirrosta. Tästä on seitsemän satunnaistettua tutkimusta ja 32 havainnoivaa tutkimusta kattava meta-analyysi. Ulosteen siirto on kirkkaasti tehokkaampi kuin vankomysiinihoito, jota käytettiin aiemmin tässä käyttöaiheessa. Noin 90 % ulosteen siirron saaneista pääsee eroon CD-ripulista. Kerta-annos näyttää olevan kutakuinkin yhtä tehokas kuin toistettu.  Ohutsuoleen nenämahaletkulla/gastroskoopilla annettu puolestaan on yhtä tehokas kuin kolonoskopiassa paksusuoleen annettu. Lisäksi pakastettuna kakkapillerinä ulosteen siirto näyttää yhtä tehokkaalle kuin edellä mainitut keinot.

Lue: Aliment Pharmacol Ther. 2017 Sep;46(5):479-493

Tutkimusnäytön pohjalta  asiantuntijaryhmä pitää ulosteen siirtoa hyvänä hoitona CD-ripulin hoidossa.

Haavainen paksusuolen tulehdus eli colitis ulcerosa

Haavainen paksusuolen tulehdus on krooninen sairaus, joka on osalla potilaista niin viheliäinen hoidettava ettei siihen auta mikään lääkehoito. Ulosteen siirtoa on tutkittu satunnaistetuissa tutkimuksissa nimenomaan henkilöillä, joilla mikään lääkehoito* ei ole estänyt paksusuolen tulehdusta pysyvästi.

Satunnaistetuissa tutkimuksissa (4 kpl) on havaittu, että keskimäärin 28 % pääsee remissioon (oireettomaan tilaan), kun heille on siirretty ”ihanneluovuttajan” ulostetta,  kun taas kontrolliryhmässä (lumeryhmässä) 9 % pääsi remissioon. Kontrollina on yleensä käytetty potilaan oman ulosteen siirtoa (englanniksi autologus feces). Käytän oman ulosteen siirrosta tämän kirjoituksen jatkossa nimeä lumesiirto.

Havainnoivissa tutkimuksissa (14 kpl) 24 % vaikeasta haavaisesta koliitista kärsivistä on päässyt remissioon saman meta-analyysin mukaan.

Toisin sanoen, 7-8 potilasta kymmenestä ulosteen siirtoa kokeilleesta ei pääse remissioon ulosteensiirrolla. Vaikka remission osalta tulokset eivät olleet ratkaisevan hyviä niin 48 % koki kuitenkin jotain lievempää oireperäistä hyötyä ulosteensiirrosta, kun taas lumesiirrosta sai oirehyötyä 28 %.

Pieni osa koliittipotilaista siis hyötyy siirrosta merkittävästi mutta mitään ratkaisevaa hoitoa, jolla esimerkiksi paksusuolen poistamisleikkaukset voitaisiin tyystin estää, ei ulosteen siirrosta ole näillä näkymin tulossa. Vaikuttaa siltä, että ulosteensiirrosta saattaa tulla yksi hoitomuoto paksusuolen poistoleikkaukselle.

Lue: Aliment Pharmacol Ther. 2017 Aug;46(3):213-224

Ulosteen siirron perustarvikkeet. Uloste ja sen mukana varsinainen hoitava osa ”mikrobiota” voidaan antaa paksusuoleen kolonosopian yhteydessä, gastroskopiassa, nenämahaletkulla tai pakastettuina kapseleina. Kaikki näitä menetelmiä on tutkittu.

Ärtyvän suolen oireyhtymä

Ärtyvän suolen oireyhtymässä on julkaistu yksi satunnaistettu tutkimus.  Ihanneluovuttajan ulosteen siirrosta hyötyi 68 %, kun taas oman ulosteen siirrosta hyötyi 42 % tutkittavista kolmen kuukauden kohdalla. Hyötyä mitattiin oireiden summamuuttujan IBS-SSS:n vähenemisellä ainakin 75 pisteen verran (skaala 0-500 pistettä). Toisessa ei-kontrolloidussa avoimessa tutkimuksessa yhdeksän potilasta kahdestatoista hyötyi ulosteen siirrosta.

Molempien näiden tutkimuksien tulokset huomioiden näyttää siltä, että IBS-potilaat jotka eivät ole vastanneet muulle hoidolle saattaisivat hyötyä ulosteen siirrosta. Avoimen pienemmän tutkimuksen hyöty näytti kestävän vuoden kohdalle saakka, jolloin seuranta päättyi.

Lue: Lancet Gastroenterol Hepatol. 2018 Jan;3(1):17-24 ja Gut. 2017 May;66(5):980-982.

Lihavuus

Mediassa raportoitiin parisen vuotta sitten yhdestä tapauksesta, jossa eräs nainen lihoi saatuaan liikapainoiselta tyttäreltään ulosteensiirron clostridum difficile ripuliin. Tämä lisäsi entisestään toiveita ulosteensiirrosta lihavuuden hoidossa.

Lihavilla potilailla on tehty vasta yksi satunnaistettu tutkimus. Tässä 18 viikon tutkimuksessa ulosteensiirrolla ei ollut vaikutusta painoon, ei sen kummemmin vertailussa lumesiirtoon eikä lähtötilanteeseen. Sen sijaan sokeriaineevaihdunta (insuliiniherkkyys) parani hieman 6 viikon kohdalla siirrosta, mutta hyöty oli hävinnyt 18 viikon kohdalla. Tutkimus viittaa siihen, että suolistobakteereilla todella on jonkinlaista merkitystä sokeriaineenvaihdunnassa, mutta painonhallinnan kannalta tulos ei ole lupaava.

Jäitä hattuun siis lihavuuden hoidon ja ulosteensiirron osalta –eikä uskota liikaa yksittäisiin tapauskuvauksiin.

Cell Metab. 2017 Oct 3;26(4):611-619.e6. (Painoa koskevat tulokset ovat vain supplementissa)

Maksakirroosiin liittyvää enkefalopatia

Maksakirroosi aiheuttaa usein etenevää aivosairautta, enkefalopatiaa. Suolistossa syntyvä ammoniakkia, ja mahdollisesti muut aineet kuten jotkin toksiinit, ovat keskeisiä syytekijöitä hepaattisessa enkefalopatiassa.

Yhden uudehkon avoimen, mutta satunnaistetun tutkimuksen mukaan ulosteen siirto oli erittäin tehokas vähentämään aivo-oireita ja sairaalaanjoutumista henkilöillä, joilla oli maksakirroosiin liittyvä enkefalopatia.

Lue: Hepatology. 2017 Dec;66(6):1727-1738.

Vaikutus TMAO-riskitekijään

Muutaman viime vuoden aikana on saatu runsaasti lisätietoa siitä, että TMAO (Trimetyyliamiini-N-oksidi) on sepelvaltimotaudin riskitekijä.

TMAO syntyy suolistobakteerien vaikutuksesta koliinista, betaiinista ja karnitiinista. Ruokavaliolla voidaan vaikuttaa merkittävästi TMAO-pitoisuuteen: joko vähentämällä/lisäämällä karnitiinin ja koliinin pitoisuutta ruokavaliossa tai muuttamalla suoliston mikrobiottaa ruokavalion avulla vähemmän TMAO:ta tuottavaksi. Vegetaristista tai vegaania ruokavaliota noudattavat tuottavat TMAO:ta huomattavasti vähemmän kuin sekaruokavaliota noudattavat. Tämän ajateltu johtuvan paitsi vähäisemmästä karnitiinin ja koliinin saannista myös siitä, että vegaanien mikrobiota on erilainen, se ei pysty tuottamaan TMAO:a kuten sekaravintoa syövien.

Ruokavaliotutkimukset ja koe-eläintutkimukset innoittivat tutkijoita kokeilemaan, voidaanko TMAO:n tuotantoa vähentää siirtämällä vegaanien mikrobiottaa (ulostetta siis) metabolisesta oireyhtymästä kärsiville sekaravintoa syöville. Ensimmäisessä äskettäin julkaistussa tutkimuksessa ulosteensiirto ei vaikuttanut metabolisesta oireyhtymästä kärsivien TMAO:n tuotantoon lainkaan kahden viikon kohdalla jolloin tutkimus päättyi.

Lue: J Am Heart Assoc. 2018 Mar 26;7(7)

Autismi

Häiriintynyt suoliston mikrobiota on liitetty myös autismiin. Aihepiiristä on julkaistu yksi avoin ei-kontrolloitu ulosteensiirtotutkimus. Siinä tutkimusprotokolla oli edellisistä poikkeava siten, että ensiksi tehtiin mikrobiotan alasajo antibiootilla, sitten ulostetta siirrettiin kerran normaali annos, ja sen jälleen annettiin pieniä annoksia säännöllisesti päivittäin 7-8 viikon ajan. Vatsaoireita kuvaava summamuuttuja GSRS väheni 80 % lähtötilanteeseen nähden, myös muut autismikirjoon liittyvät oireet kuten hyperaktiivisisuus, ärtyvyys ja kaavamainen käyttäytyminen vähenivät ja toisaalta sosiaalisuuteen ja kommunikaatioon liittyvät kyvyt kohenivat. Tutkimus ei ole satunnaistettu, eikä kontrolloitu, joten osa tuloksista voi selittyä lumehyödyllä. Osa tuloksista voi selittyä myös antibioottihoidolla, joka annettiin ennen ulosteen siirtoa.  Tästäkin aiheesta tarvitaan laadukkaampia tutkimuksia.

Microbiome. 2017 Jan 23;5(1):10.

Lopuksi

Edellä olevat tutkimukset osoittavat, että ulosteensiirto on tehokas hoito joissakin käyttöaiheisssa; tästä parhaan esimerkkinä CD-ripulin hoito. Erityisen lupaavia tuloksia on saatu myös hepaattisen enkefalopatian hoidossa, ja jossain määrin lupaavia ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa. Vaikeasta haavaisesta koliitistakin kärsivistä osa hyötyy ulosteensiirrosta, mutta suurin osa ei siitä valitettavasti hyödy. Sen sijaan lihavuuden tai tyypin 2 diabeteksen hoidossa yksittäisellä ulosteen siirrolla ei näytä ensimmäisen tutkimuksen mukaan olevan juurikaan tehoa.

Välitilinpäätöksenä voidaan sanoa, että ulosteensiirto ei ole mikään ihmelääke kaikkiin sairauksiin, joihin suoliston mikrobistolla on osoitettu olevan jonkinlaista yhteyttä, mutta muutamissa käyttöaiheissa ulosteensiirto tulee luultavasti olemaan tuiki tarpeellinen hoitovaihtoehto. Todennäköisesti siirtomenetelmät kehittyvät, ja esimerkiksi autismitutkimuksessa käytettyä pitkäkestoisempaa siirtoprotokollaa tullaan mahdollisesti testaamaan muissakin käyttöaiheissa.

Ulosteen siirtoon liittyy monenlaisia riskejä, joten kotikutoisesti tai nettiohjeilla siihen ei pidä ryhtyä.

Suomessa ulosteen siirtotutkimuksia tehdään ainakin HUS:ssa/Helsingin yliopistossa.

TMAO-tutkimukset puolestaan viittaavat siihen, että joissakin tapauksissa ruokavalio on edelleen tehokkaampi tapa muokata suoliston mikrobistoa kuin ulosteen siirto.

*) Suuret annokset kortisonia voisivat pitää tulehduksen aisoissa, mutta kortisononin tavallisista ja hankalista haittavaikutuksista johtuen suuria annoksia ei voi käyttää kroonisena hoitona, vaan ainoastaan muutaman kuukauden ajan.