Jo pitkään on tiedetty, että matala tulehdus jäytää elimistöä. Olen itse julkaissut tässä blogissa kirjoitussarjan ruokavalion ja tulehduksen yhteydestä, jossa erittelin mm. rasvan, proteiinin lähteiden, hiilihydraatin, hedelmien ja marjojen ja maustekasvien vaikutuksia tulehdukseen. Kirjoitussarjan yhteenveto ilmestyi vuonna 2013.

Vuoden 2013 jälkeen tutkimus on tuonut monenlaista uutta. Monien lääketieteen edustajien mielestä kovin näyttö saatiin muutama kuukausi sitten julkaistussa Cantos-tutkimuksessa, jossa  matalaa tulehdusta hillitsevä kanakinumabi-lääke vähensi sydän- ja verisuonitautitapahtumia 15 % annoksella 150 mg/pv samalla, kun se vähensi CRP:tä 37 % neljä vuotta kestäneessä seurannassa. Tutkimus julkaistiin arvovaltaisessa NEJM–tiedelehdessä.

Myös ravitsemustieteessä tapahtuu.  Ensimmäinen julkaisu tulehdusindeksistä ilmestyi jo vuonna 2009, ja sen teki Etelä-Karoliinan yliopiston tutkijaryhmä. Saman yliopiston syöpätutkimusohjelman tutkija Nitin Shivappa ryhtyi käyttämään  inflammaatio- eli tulehdusindeksiä epidemiologissa ahkerasti, ja hän julkaisi ensimmäisen tieteellisen artikkelin elokuussa vuonna 2014. Tämän jälkeen Shivappa ja yhteistyökumppanit ovat julkaisseet yli sata tieteellistä artikkelia aiheesta. Ohessa keskeisiä havaintoja viimeaikaisista meta-analyyseistä eli koostetutkimuksista, joista suuri osa pohjaa Shivappan tutkimuksiin:

• Korkea tulehdusindeksi on yhteydessä 81 % suurempaan suolistosyövän riskiin etenevissä kohorttitutkimuksissa.
• Korkea tulehdusindeksi on yhteydessä 32 % suurempaan sydän- ja verisuonitaudin riskiin etenevissä kohorttitutkimuksissa.
• Korkea tulehdusindeksi on yhteydessä 18 % suurempaan kuoleman riskiin etenevissä kohorttitutkimuksissa

Yksittäisissä tutkimuksissa ruokavalion korkea tulehdusindeksi on ollut yhteydessä metaboliseen oireyhtymään,  eturauhassyöpään, polven nivelrikkoon, masennukseen ja osteoporoosiin. Mitä enemmän inflaammaatiota aiheuttavia ruoka-aineita ruokavaliossa on sitä suurempi on tulehdusindeksi –ja sitä suurempi sairauksien riski väestötutkimuksissa. Mitä alempi indeksi sen parempi.

On huomattavaa, että tässä yhteydessä puhutaan ns. matalasta tulehduksesta (low-grade inflammation), eikä reumataudin tai Crohnin taudin kaltaisesta laajasta ”oikeasta”  tulehduksesta. Tällaista ruokavaliota ei ole vielä testattu satunnaistetuissa tutkimuksissa reuma- tai IBD-sairauksissa.

Mielenkiintoista kyllä tutkijat eivät ole julkaisseet numeerista arvoa, jonka voisi käsittää hyvän tai optimaalisen tulehdusindeksin ylärajana. Tutkijat yksinkertaisesti jakavat tutkittavan väestön 3-5 luokkaan. Ensimmäisessä luokassa on yleensä se väestön osa, jolla on pienin indeksi (terveellisin ruokavalio) ja suurimmassa luokassa se väestön osa, jolla on suurin indeksi (epäterveellisin ruokavalio). Näitä luokkia vertailemalla saadaan nuo edellä mainitut erot sairauksien riskeissä.

Ruokavalion tulehdusindeksi poikkeaa monista erilaista ravitsemustutkimuksissa käytetyistä terveellistä ruokavaliota luonnehtivista indekseistä. Tulehdusindeksissä on mukana mausteita, bioaktiivisia kasvikunnan aineita, kuten fenolisia yhdisteitä, ja se koostuu hyvin laajasta joukosta ravintotekijöitä, joille kullekin on annettu tarkka +/- numeerinen arvo . Indeksi sisältää 45 eri tekijää, kun taas esimerkiksi Maailman syöpätutkimussäätiön määritelmä syöpäterveellisestä ruokavaliosta sisältää monissa tutkimuksissa vain neljä tekijää ja traditionaalista Välimeren ruokavaliota kuvaava indeksi yleensä kymmenisen tekijää. THL:n käyttämässä kriteeristössä on 9 tekijää.

Alla oleva kuva kertoo indeksin sisältämät ravintotekijät ja niiden painoarvot. Valkealla pohjalla oleva miinus-merkkiset ravintotekijät vähentävät tulehdusta ja punaisella olevat lisäävät tulehdusta. Mitä enemmän miinuksella indeksin osoittama luku on niin sen parempi ko. ravintotekijä terveyden näkökulmasta. Mitä enemmän plussan puolella luku on sitä suurempi tulehdusvaste ruualla on, ja sitä huonompi se on terveydelle.

Inflammaatioindeksiä koskevissa tutkimuksissa on pyritty vakioimaan tulokset tunnetuilla muilla riskitekijöillä kuten tupakoinnilla, liikapainolla, liikunnalla ja alkoholin käytöllä, jotta havaitut tulokset olisivat mahdollisimman luotettavat. Indeksin avulla saatuja  terveysvaikutuksia ei voi kuitenkaan laittaa yksin matalan tulehduksen piikkiin, vaan pienen (optimaalisen) tulehdusindeksin ”teho” perustuu  yhdenaikaisiin myönteisiin muutoksiin muissa riskitekijöissä kuten kolesterolissa, verensokerissa ja verenpaineessa. Näihin vaikuttaa nimittäin sama terveellinen ruokavalio, joka vähentää myös tulehdusta.

Tulehdusindeksin mukainen terveellinen ruokavalio on hyvin linjassa sekä traditionaalisen Välimeren että suomalaisen suositusten mukaisen ruokavalion kanssa. Tulehdusindeksi kuitenkin korostaa edellisestä poiketen, että joillakin mausteilla, ja tietyillä kasvikunnan tuotteilla, vaikkapa soijalla ja sipulilla sekä kurkumalla, voi olla  pieniä erityisiä lisäetuja.

Itse uskon siihen, että ruokavaliomme ei ole optimaalisen terveellinen pelkästään Välimeren kriteerit tai THL:n kriteerit täyttämällä*. Pientä parannettavaa jää, vaikka ymmärrän esim. THL:n kriteerien olevan väestötasolla oikein hyvin riittävät.

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli muistuttaa, että ruokavaliolla voidaan vaikuttaa matalaan tulehdukseen. Kuulette tulevaisuudessa lääkekehityksen myötä paljon erilaisista inflammaatiota vähentävistä hoidoista.  Perusta tulehduksen hillitsemiselle luodaan kuitenkin ruokavaliolla, kuten tulehdusindeksi ja myös satunnaistetut tutkimukset osoittavat, sitä ei kannata unohtaa.

Liikapainoisella laihduttaminen on myös tehokas tapa vähentää tulehdusta, jo 5 %:n laihduttaminen ruokavalion ja liikunnan avulla vähentää matalaa tulehdusta noin 40 %.

”In our study, women in the diet and diet+exercise groups decreased hs-CRP by 36–42%, …”

*) On kokonaan toinen kysymys, kannattaako kaikkien tähdätä optimaalisen terveelliseen ruokavalioon.  Altiiden henkilöiden kohdalla riski ortoreksialla tai syömishäiriölle saattaa lisääntyä mitä laajemmin tai tiukemmin optimaalisen terveellistä ruokavaliota tavoitellaan.

Pääasialliset lähteet

Cavicchia PP, Steck SE, Hurley TG, et al. A New Dietary Inflammatory Index Predicts Interval Changes in Serum High-Sensitivity C-Reactive Protein. The Journal of Nutrition. 2009;139(12):2365-2372.

Shivappa et al. Designing and developing a literature-derived, population-based dietary inflammatory index. Public Health Nutr. 2014 August ; 17(8): 1689–1696.