Toisessa yhtäaikaa julkaisemassani blogitekstissäni ”Lihavuuden hoidon dilemma” kirjoitan lihavuuden hoidon pitkäaikaistulosten haasteista. Tässä kirjoituksessa kertaan kuitenkin ne terveyshyödyt, joita vaatimattomallakin laihdutustuloksella voidaan saavuttaa pisimpien (yli 3 vuotta kestäneiden) satunnaistettujen tutkimusten mukaan. Näin pitkiä satunnaistettuja tutkimuksia on aniharvoja ja ne on tehty esidiabeetikoilla tai tyypin 2 diabeetikoilla.

Suomalainen DPS-tutkimus

Vaikka tässä esidiabeetikoilla tehdyssä laihdutustuloksessa 9 vuoden kohdalla oli enää eroa vain noin 1,5 % kontrolliryhmän ja aktiivihoitoryhmän välillä niin aktiivihoitoryhmässä ilmaantui 39 % vähemmän tyypin 2 diabetesta. Se on huikea ero, vaikka kiloissa ero oli enää pienen pieni. (1)

Amerikkalainen Look Ahead -tutkimus

Tässä tutkimuksessa 8 vuoden kohdalla oli painossa enää eroa vain noin 2,6 % kontrolliryhmän ja aktiivihoitoryhmän välillä niin aktiivihoitoryhmässä ilmaantui 31 % vähemmän munuaisten vajaatoimintaa. Melko huikea ero, vaikka kiloissa ero oli enää pieni. (2)

Look Ahead -tutkimuksessa ei ollut eroa sydän- ja verisuonitautitapahtumissa kontrolli- ja aktiiviryhmän välillä. Tämä selittynee sillä, että ryhmien välillä oli vai tuo 2,6 % eroa painossa tutkimuksen lopussa.  Kun Look Ahead -tutkimuksesta analysoitiin jälkikäteen ne, joilla paino tippui aktiivihoitoryhmässä vähintään 10 % (1. vuonna) niin tällaiseen laihdutustulokseen yhdistyi 21 % pienempi sydän- ja verisuonitautitapahtuman tai kuoleman riski verrattuna kontrolliryhmään 10,2 vuoden seurannassa. (3)

Toimintakyvyn ja liikkumisen heikkenemisen riski oli aktiivihoitoryhmässä 48 % pienempi kuin kontrolliryhmässä neljän vuoden kohdalla, jolloin painossa ryhmien välillä oli eroa vielä 5,27 %. Myöhempiä tuloksia ei ole julkaistu. (4)

”Among overweight and obese adults with type 2 diabetes, an intensive lifestyle intervention led to a relative reduction of 48% in the severity of mobility-related disability, as compared with diabetes support and education.”

Samassa tutkimuksessa ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero myös perifeerisessä neuropatiassa 12 vuoden kohdalla, vaikka ryhmien välinen painoero oli tosiaan pieni (2,6 % 8 vuoden kohdalla) (5). Neuropatia-arvio perustui ns. Michigan Neuropathy Screening Instrument (MNSI) -kyselyyn.

Lopuksi

Jo varsin pieni pitkäaikainen 2-3 %:n laihtumistulos tuo erittäin merkittävää hyötyä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyn ja munuaistaudin ja hermovaurioiden ehkäisyn näkökulmasta, ainakin kun laihtumiseen yhdistyy liikuntaharrastuksen lisääntyminen. Sekä Look Ahead- että DPS-tutkmuksessa ruokavalion lisäksi satsattiin nimittäin liikuntaankin.  Sen sijaan valtimotautien (sydän- ja aivoinfarktin sekä sydämen vajaatoiminnan) ehkäisyn kannalta laihtumistuloksen pitänee olla merkittävästi suurempi, noin 10 % luokkaa ennenkuin sillä saavutetaan merkittävää hyötyä pitkällä aikavälillä.

Vaikka laihtuminen on keskimääräisesti vaikeaa niin pienikin menestys kilojen tiputtamisessa auttaa siis sairauksien ehkäisyssä. On mahdollista, tai jopa todennäköistä, että kaikki edellä mainitut hyödyt eivät ole tutkimuksissa tuleet laihdutuksesta sinänsä, vaan fiksuista laadullisista muutoksista ruokavaliossa, kuten kuidun saannin lisäämisestä, kasvisten ja kalan käytön lisäämisestä. Tällaisiin muutoksiin mm. pyrittiin Look Ahead- ja DPS -tutkimuksissa.

Laihduttajan kannattaa tehdä sellaisia laadullisia muutoksia ruokavalioon, että vaikka kilot eivät hurjasti karisisikaan niin terveys kohenee joka tapauksessa, eli pyrkiä suositusten mukaiseen suuntaan.

Lisäksi haluan muistuttaa, että varsin suuri osa puolet osallistujista onnistui laihduttamaan ≥5 % Look Ahead -tutkimuksessa. Kyllä niitä onnistujiakin siis on, vaikka lihavuus on alati suurempi ongelma maailmanlaajuisesti.