Asetaldehydi on aldehydien ryhmään kuuluva ”ykkösryhmän” karsinogeeninen aine. Asetaldehydiä on runsaasti mm. joissakin jogurtteissa ja alkoholijuomissa. Myös tupakointi lisää asetaldehydin määrää mahassa.

Suomessa toimiva Biohit Oy on kehittänyt jokunen vuosi sitten asetaldehydiä sitovan lääkkeen Acetiumin. Yrityksen keskeisin hahmo julkisuudessa on emeritusprofessori, gastroenterologi Mikko Salaspuro. Salaspuro on eniten asetaldehydin vaaroista puhuva henkilö (kts. historiaa Anja Nystenin koostamana). Tänäkin vuonna asia on jo ollut esillä Lääkäripäivillä ja Suomen Lääkärilehdessä.

Salaspuro on toistuvasti kehottanut välttämään jogurttia, koska sen sisältämä asetaldehydi hänen mukaansa aiheuttaa erityisesti yläruuansulatuskanavan ja mahalaukun syöpää.

Hän esiintyy Iltalehden nettisivuilla videossa, jossa hän toteaa maitorahkan ja viilin olevan terveellisempiä kuin jogurtti sen vuoksi, että niissä on vähemmän asetaldehydiä.

Haluan tämän jogurttiesimerkin kautta osoittaa, miten yhteen molekyyliin perustuvaa teoreettista riskiä osoittamalla mustamaalataan koko ruokaluokka vaaralliseksi. Samalla hämmennetään koko ravitsemuksen kenttää entistä sekaisemmaksi.

Tämäntyyppiset kauhistelut ja ruokahysteriat noudattavat usein neljän ohjenuoran kaavaa.

1. Ohjenuora:  ”Tässä myrkky X. Älä ikinä syö sitä.”

Koska useimmilla ihmisillä ei ole kovin laajaa tietämystä ravitsemuksesta, tämä väite napsahtaa perille hyvällä osumatarkkuudella.

Monissa ihka tavallisissa ruuissa on pieniä määriä karsinogeenisia tai muutoin vaarallisia aineita, jos vain vaivautuu asiaa muistelemaan ja kaivamaan tietoa. Muistatteko vielä akryyliamidikohun vuonna 2002 liittyen mm. kahviin ja näkkileipään?

Mutta huojentavaa on, että piskuisilla asioilla ei ole useimmiten merkitystä terveydelle.

Seuraava esimerkkilista osoittaa, miten faktisesti vaarallisia aineita on piskuisia määriä jokapäiväisissä terveellisessä ruuassa. Onneksi emme yleensä uhraa näille sen suurempaa huomiota:

• Kahvi ja akryyliamidi (1)
• Musta tee ja lyijy sekä alumiini (2)
• Kypsä banaani ja asetaldehydi (3). Yhtä paljon kuin jogurtissa.
• Luomulohi ja dioksiini/PCB (4)
• Pellavansiemen ja kadmium (5)
• Parapähkinät ja radium (6)
• Varhaisperuna ja solaniini (7)
• Goji-marjat ja atropiini (8)

Jos tämän listan perusteella ymmärtää, että myrkyllisen aineen pitoisuus ja käytön runsaus yhdessä vasta ratkaisevat sen, onko jokin ruoka myrkyllistä. Varhaisperunat eivät ole myrkyllisiä vaikka niissä on vähän solaniinia, mutta vihreät perunat ovat suuren solaniinipitoisuuden vuoksi.  1 parapähkinä päivässä on mainio tapa turvata seleenin saanti, yli 5 parapähkinää päivässä kuukausisotalla aiheuttaa kuitenkin seleenimyrkytyksen vaaran ja radiumin liikasaantikin saattaa tulla vastaan.

Jogurtin asetaldehydipitoisuus ei yksin kerro vielä mitään sen todellisista terveysvaikutuksista. Mutta silti tämä on juuri se keskeisin mustamaalauksen ja pelottelun alkupiste.

2. Ohjenuora: Ummista silmät häiritsevältä tiedolta

Usein pelottelevat uutiset lähtevät ns. in vitro tai koe-eläintutkimuksesta tai jopa pelkästä teoriasta.

Asia esitetään aivan kuin mitään muuta tutkimusnäyttöä ruuan, tässä tapauksessa jogurtin, vaikutuksista syöpään ei olisikaan olemassa –ollaan tuottamassa uranuurtavaa tai sitten entisen kumoavaa tiedettä. Ollaan visusti hiljaa siitä, että tosiasiassa on olemassa paljon vahvaa tutkimusnäyttöä, joka kertoo ihan muuta.

Tarinasta pyyhitään pois sen purevuutta häiritsevät vastakkaiset faktat.

Asetaldehydiä sisältävän jogurtin väitetty syöpäriski on teoreettinen ja perustuu analyysiin jogurtin asetaldehydipitoisuudesta.  Tällainen tutkimusnäyttö on pahnan pohjimmaisena tutkimuksen hierarkiassa (jogurttipurkki alla kuvassa). Sen perusteella yksin ei pidä tehdä johtopäätöksiä. In vitro -tutkimukset antavat pontta ja pohjaa ponnistaa ihmisellä tehtäväville kunnollisille tutkimuksille.

Ihmisillä tehdyissä väestötutkimuksissa jogurtti vähentää (eikä suinkaan lisää) elintapoihin liittyvän ruokatorven syövän riskiä meta-analyysin mukaan (9). Tämä tutkimus on vahvempaa vihreän alueen näyttöä alla olevassa kuvassa.

”A significant inverse association was found for yogurt consumption (SRR 0.73, 95% CI: 0.54-0.98)” (Li et al 2014)

Lisäksi jogurtti on kohorttitutkimuksien meta-analyysin mukaan mahalaukun syövän suhteen neutraali, sillä yhdessäkään neljästä mukana olleesta väestötutkimuksesta jogurtti ei lisännyt mahasyövän riskiä (10). Jogurtti ei liity Maailman syöpätutkimussäätiön tekemien meta-analyysien mukaan minkään muunkaan syövän riskiin (11).

Liioittelemalla vangitaan huomio, ja sen jälkeen tarinan purevuus varmistetaan ummistamalla silmät vastakkaiselta evidenssiltä.

3. Ohjenuora: supista terveys yhdeksi sairaudeksi

Lääketiede kapenee aina avain pienemmiksi pirtaleiksi. Sen seurauksena yhden kapean alan edustajat keskittyvät vain omiin tontteihinsa.

Meillä kaikilla on taipumus vältellä menemistä oman tiedon heikolle alueelle. Yleensä tällainen heikko lenkki omassa tiedossa tarkoittaa kapean erikoisalan osaajalle muita sairauksia eli kokonaisterveyttä. Tällainen välttely on tyypillistä myös koe-eläintutkimuksien tuloksia mediassa esitteleville.

Meitä yksilöitä kuitenkin kiinnostaa nimenomaan kokonaisterveys, hyötyjen ja haittojen balanssi.

Kokonaisuudessaan jogurttia on tutkittu yli 200:ssa em. kuvan ”vihreän alueen” kliinisessä interventio- tai kohorttitutkimuksessa (12), eikä näiden tuloksia saa jättää huomiotta silloin, kun tulkitaan jonkin ruuan terveellisyyttä.

Jogurtti liittyy esimerkiksi seuraaviin terveyshyötyihin:

• Tyypin 2 diabetes riski on pienempi väestötutkimuksien meta-analyysin mukaan (13)
• LDL-kolesteroli vähenee 5 % meta-analyysin mukaan, ainakin tietyillä probioottisilla jogurteilla (14)

Väestötutkimuksien meta-analyysin mukaan jogurtti on neutraali sekä sepelvaltimotaudin että aivohalvausten suhteen (15). Edellä luetellun ja muun tutkimusnäytön pohjalta ravitsemustieteen asiantuntijat pitävät maidon hapattamista jogurtiksi, huolimatta aldehydistä, pikemminkin terveysetuna kuin haittana (16).

Pelottelijat pysyvät yleensä kapeassa kuvassa.

4. Ohjenuora: älä kerro koko kuvaa

Jos jogurtti olisi niin vaarallista kuin sen asetaldehydin perusteella annetaan ymmärtää niin kai sen pitäisi jotenkin näkyä mahalaukun ja yläruuansulatuskavanan syövän esiintymisessä?

Jogurtin käyttö (punainen viiva kuvassa) on lisääntynyt voimakkaasti vuodesta 1950 (17 Ravintotase 2014).

Jos jogurtti olisi myrkkyä meidän mahalaukuille niin silloin meidän suomalaisten mahalaukun syöpien olisi pitänyt lisääntyä dramaattisesti aikajaksolla.

Tilanne on kuitenkin aivan toinen. Mahalaukun syöpä) on keuhkosyövän ohella harvoja syöpiä joiden esiintyvyys on vähentynyt rajusti huolimatta väestön ikääntymisestä. Alla oleva Syöpärekisterin tietoihin perustuva kuva kertoo tilanteen (18).

Tämänkään tilaston valossa jogurtti ei ole syöpäriski mahoillemme, päinvastoin.

Aivan sama pätee ruokatorven syöpäänkin. Sen ikävakioitu ilmaantuvuus on yhtä jyrkässä laskussa Suomessa kuin mahalaukun syövänkin huolimatta jogurtin syönnistä (18).

On aiheellista kysyä onko tällaisessa tilanteessa aiheellista pelotella yläruuansulatuskanavan tai mahalaukun syövän suurella riskillä?

Väärinkäsitysten välttämiseksi totean, että tällainen analyysi on tutkimusevidenssin alapäässä, ”punaisen alueen” näyttöä, lukuisten virhelähteiden vuoksi. Esimerkiksi helikobakteerin häätöhoito ja tupakoinnin vähentyminen ovat muun muassa vaikuttaneet myönteiseen kehitykseen.

Lisäksi voidaan todeta, että mahalaukun ja ruokatorven syöpäriskiä on toki hyvä pohtia, mutta maassamme on paljon suuremman mittakaavan terveysongelmia.

Alla olevan kuvan kokonaispinta-ala kertoo koko sairastamistaakan (DALY) väestössämme. Mahalaukun ja ruokatorven syövän riskit olen osoittanut keltaisella hohtonuolella. Niinkuin näkyy ko. sairaudet ovat murto-osa sairaustaakastamme, ja ovat pieniä syöpäluokkia sinänsä. Katso alkuperäinen kuva IHME-rekisteristä tästä.

Lopuksi

Ruokaryhmien mustamaalamisen taustalla on usein tarve myydä jotain kaupallista tuotetta tai palvelua. Tai sitten kyse on jonkin vaikutusvaltaisen henkilön tai yhteisön sitoutumisen eskaloituminen eli kouristunut sitoutuminen omiin dogmiinsa. Jo epäilyksen kylväminen ja debaatin ylläpito riittää usein omien päämäärien saavuttamiseen (lue Epäilyksen markkinamiehistä).

Osaltaan median kyltymätön jano sensaatioihin ruokkii myös ilmiötä. Sosiaalisessa mediassa rehottava henkinen laiskottelu, auktoriteettien, virallisen järjestelmän ja teollisuuden yksisilmäinen syyttely ja asioiden märehtiminen pahentaa edelleen asiaa.

Vaikka jogurtin asetaldehydin pelosta ei ole tullut mitään natriumglutamaatin pelon kaltaista kansanliikettä, on se hyvä esimerkki siitä miten sitkeästi asia pysyy pinnalla ja miten laihoista eväistä epäilyksen siemen kylvetään –ja silti asia kuulostaa uskottavalta.

Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, miten ruokahysterioita voi nousta myös kovan luokan erityisasiantuntijoista, joita voisi hyvinkin luulla erehtymättömiksi ja avarakatseisiksi. Ihan aina asialla ei ole ”vaihtoehtotahot”.

Tällä kirjoituksella en halua sanoa sitä, että elintarvikkeiden asealdehydi olisi täysin merkityksetön. Voi hyvinkin olla, että jogurtti olisi entistäkin terveellisempi, ainakin teoriassa, jossa sen aldehydimäärä vähenisi entisestään.

Tiede korjaa itseään pitkällä aikajänteellä. Tieteen kristallipallossa ei kuitenkaan ole näkyvissä sellaista aikaa, jolloin jogurtti alkaisi todella näyttää epäterveelliseltä.

Ps. Täältä löytyy pitkä luettelo elintarvikkeiden tutkittuja asetaldehydipitoisuuksia.