Olen kirjoittanut aika monesti omega-6 rasvahapoista ja yhdistellyt omega-6 rasvahappoja koskevia tutkimuksia diasarjoiksi. Näissä olen useimmissa päätynyt siihen, että omega-6 rasvahapot eivät lisää elimistössä tulehdusta, eivätkä keskeisten kansansairauksien, kuten syövän, vaaraa. Välillä kuvittelen, että tutkimusdataa on tullut riittävästi monesta eri tuutista, jotta omega-6 rasvahapoilla koskeva pelottelu loppuisi, ja laineet laantuisi.

Mutta ei. Eilen Iltasanomat julkaisi omega-6 rasvoja runsaasti sisältäviä kasviöljyjä koskevan jutun nettisivuillaan (kuva alla). Aiemmin viikonloppuna Telegraph oli julkaissut samaiseen tutkimukseen perustuvan artikkelin. Tutkimus pörräsi Twitterissä viime viikonloppuna.

Mistä tutkimuksesta oli kyse?

Tutkimus osoitti, että kun edellisessä kuvassa mainittuja kasviöljyjä kuumennetaan itsekseeen 180 asteessa syntyy niihin aldehydejä joitakin millimooleja litraa kohden. Aldehydejä näytti syntyvän enemmän jos öljy sisälsi runsaasti omega-6 rasvahappoja. Paistoajan pituus vaikutti enemmän kuin öljyn laatu aldehydien syntyyn.

Tutkimus ei kerro sitä, onko esimerkiksi päivittäisellä 10 millilitran paistetun öljyn käytöllä mitään tekemistä kehossa tapahtuvien muutosten kanssa.

Tärkein havainto tutkimuksesta on nimittäin seuraava: Tämä on niin sanottu koeputkitutkimus. Ihmisiä ei tutkittu tässä tutkimuksessa lainkaan.

Tämän luokan tutkimukset ovat tutkimushierarkian alapäässä.

On olemassa useita esimerkkejä siitä, että jokin koeputkessa teoreettisesti vaarallinen aine ei ole vaarallinen tavanomaisilla annoksilla ja käyttötavalla, tai saattaakin olla jopa terveyttä edistävä ihmisessä.

Otetaanpa vaikka pellavansiemenen kadmium, joka on syöpää ja munuaisten vajaatoimiintaa aiheuttava raskasmetalli. Pellavan siemenessä on poikkeuksellisen paljon kadmiumia. Se ei kuitenkaan näyttäydy lainkaan vaarallisena pellavansiemenellä tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa, vaikka käytetyt annokset ylittävät kadmiumin osalta turvarajat. Itse asiassa pellavansiemen jopa estää syöpäsolujen kasvua rintasyöpäpotilailla (1) ja eturauhassyöpäpotilaila (2) sekä epidemiologisten tutkimusten mukaan on rintasyövältä ”suojaava” (3). Ravitsemus- ja lääketieteessä reagoidaan enemmän ylemmän eli kovemman tason näyttöön, eikä kaikkiin pikkurisahduksiin pöpelikössä.

Iltasanomien referoima tutkimus ei ole ilmestynyt tiedelehdessä, vaan asiantuntijayhdistyksen jäsenlehdessä Inform. Inform on Amerikan öljykemistien yhdistyksen (AOCS) kuukausittain ilmestyvä jäsenlehti. Tutkimus ilmestyi jo vuonna 2014, tässä pdf-lehdessä sivuilla 617-625. Tutkimus ei ollut vertaisarvioitu.

Tutkimuksessa ei tutkittu lainkaan rapsiöljyä tai rypsiöljyä. Iltasanomien uutisessa luki alun perin, että rypsi- ja rapsiöljy sisältää paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja. Nyt teksti on korjattu niin, että maininta koskee vain rapsiöljyä. Sinänsä hassua koska näiden kahden öljyn rasvahappokoostumus on samankaltainen.

Rapsi- ja rypsiöljyn rasvahappokoostumus, myös siis monityydyttymättömien rasvojen osuus, on vähäisempi verrattuna auringonkukka-, maissi- tai auringonkukkaöljyyn. Rypsiöljyn koostumus on lähempänä oliiviöljyä kuin auringonkukkaöljyä. Oliiviöljy oli tutkimuksen mukaan hyvä paistorasva.

Kuva: Trainer4you.fi | Jussi Riekki

Tutkimuksen pääkirjoittaja on bioanalyyttisen kemian ja kemiallisen patologian professori Martin Grootveld. Kuulostaa hienolta. Hän ei ole ravitsemustieteilijä, ei lääkäri, eikä tee kliinisiä ihmistutkimuksia. Näkökulma asioihin on tutkijan aiemman tutkimusshistorian perusteella hyvin teoreettinen ilman kiinnittymää siihen, mikä on käytännön elämässä tärkeää eli ns. kliinisesti relevanttia. Selvästikään hän ei ole vaivautunut perehtymään rasvatutkimuksia koskevaan epidemiologiaan tai maailman syöpätutkimussäätiön valtavan laajoihin yhteenvetoihin, koska ei niitä referoi.

Sen sijaan hän ilmoittaa tutkimusartikkelissa olevansa imponoitu karppauksen puolestapuhujan, toimittaja Nina Teicholzin kirjasta jonka mukaan meidän kaikkien pitäisi syödä paljon voita ja lihaa sekä pekonia.

”Acknowledgements: 
We are very grateful to Andrew Claxson (formerly of St. Bartholomews and the Royal London School of Medicine and Dentistry, London, UK) for excellent technical and scientific assistance, Nigel Crossley of Oxford Instruments for the acquisition of spectra on the rare earth magnet bench-top NMR instrument, and to Nina Teicholz, author of The Big Fat Surprise: Why Butter, Meat & Cheese Belong in a Healthy Diet, whose research was helpful to us in writing this article.” 

Verrataanpa jogurttiin, siinä on paljon aldehydejä

Muistatteko vielä kun emeritusprofessori Mikko Salaspuro ja Acetiumia valmistava yritys Biohit on pelotellut sillä, että jogurtit ovat vaarallisia koska niissä on runsaasti juuri noita samoja aldehydejä, joita syntyy kasviöljyjä paistaessa?  Et muista? Salaspuron mukaan yksi jogurtti on yhtä vaarallinen kuin yksi tupakka. Hän mukaan jogurtissa on 8-kertaa enemmän aldehydiä kuin WHO suosittaa.

Kuitenkin ennen Salaspuron väitteitä, ja sen jälkeen toistuvasti, on osoitettu  jogurtin olevan terveellistä. Kymmenien jos ei satojen ihmisillä tehtyjen tutkimusten mukaan sydänterveyttä edistävää (4), ja tyypin 2 diabetesta torjuvaa (5). Jogurtti ei liity Maailman syöpätutkimussäätiön ihmisillä tehtyjen tutkimusten yhteenvedon mukaan minkään syövän ilmaantumiseen (6), eikä se lisää meta-analyysin mukaan edes mahalaukun syövän vaaraa (7). Jos aldehydit on pahasta, sitten on paras lopettaa samalla jogurtin syönti. Monet ravintoa ja terveyttä koskevaan tutkimukseen perehtyneet pitävät jogurttia kaikkein terveellisimpänä maitotaloustuotteena, ja suosittavat sen säännöllistä käyttöä.

Sen sijaan prosessoidun lihan yhteydet suolistosyöpään on osoitettu johdonmukaisesti koeputkessa, koe-eläimessä, ihmisen elimistössä biomarkkeritutkimuksin sekä laajojen väestötutkimuksien meta-analyysien avulla. Äskettäin WHO julisti prosessoidun lihan karsinogeenisten aineiden luokkaan. Prosessoitu liha on esimerkki siitä kun eriasteiset tutkimusnäytöt osoittavat samaan suuntaan. Jogurtti esimerkki siitä, miten eriasteisten tutkimusten data sojottaa eri suuntiin.

Mitä ihmisillä tehdyistä tutkimuksista tiedetään?

Väestötutkimuksissa ei pystytä erittelemään paistamiseen, leivontaan, salaatin kastikkeeksi käytettyä öljyä. Öljyjä koskevat ihmistutkimukset koskettavat pääasiassa sellaista sekalaista käyttötapaa mikä on tavanomaista kotikeittiöissä. Osa öljystä käytetään paistamiseen, osa leivontaan ja osa salaatinkastikkeiksi sekä muuhun ruuanlaittoon.

Kun tällainen tavallinen käyttötapa huomioidaan niin 1960-70-luvun satunnaistetuista rasvan vaihtokauppatutkimuksista tiedetään, että syövän ilmaantuminen ei lisäänny, jos ei alenekaan kun käytetään omega-6 öljyjä niin suuri määrä, että omega-6 rasvahappojen saanti on ainakin kolminkertainen nykyiseen suomalaiseen saantiin verrattuna. (8)

Maailman syöpätutkimussäätiö käy puolestaan läpi parhaimmat epidemiologiset tutkimukset ruuan, siis myös rasvojen, ja eri syöpien väliltä jatkuvalla syötöllä. Se ei ole löytänyt vielä mitään epidemiologista evidenssiä siitä, että tavanomainen omega-6 öljyjen käyttö johtaisi syövän lisääntymiseen. Sen sijaan on vähäistä näyttöä siitä, että voi sattaa lisätä keuhkosyövän riskiä. (6).

Kattavan tutkimuksen mukaan omega-6 rasvat ei liity syöpään

Institute of Health Metrics and Evaluation (IHME) on arvioinut (9), että suomalaisten syövän vuoksi ennenaikaisesti menettämät elinvuodet ja syövän sairastamiseen kuluneet elinvuodet (DALY:t) kaikkien eri syöpämuotojen osalta johtuvat elintapojemme osalta tupakasta, alkoholista, liian vähästä liikunnasta, liian vähäisestä hedelmien syönnistä,  liian vähäisestä/suuresta kalsiumin, liiallisen suolan, liiallisen prosessoidun lihan käytöstä, liian vähäisen kuidun saannista, liiallisen punaisen lihan käytöstä, liian vähäisen maidon käytöstä,  suojaamattoman seksin harrastamisesta ja huumeiden käytöstä.

Tälle listalle ei mahdu öljyt missään muodossa.

Lopuksi

Tämänkin Iltasanomien ja Telegraph-lehden poimiman reilun vuoden vanhan tutkimuksen voi jättää omaan arvoonsa. Median on pakko repiä jokaisesta aihiosta niin paljon irti kun mahdollista, sen verran syvä sen taloudellinen kriisi on. Siinä sivussa saattaa jalkoihin jäädä journalismin ylevät pyrkimykset.

Se, että tutkimuksen tekijä on jonkin alan professori ja koeputkessa jotain värähtää ei vielä tarkoita, että asialla on käytännön merkitystä. Kyseessä on aikoja sitten ilmestyneen, tiedelehdessä julkaisemattoman, koeputkitutkimuksen pohjalta tehdyt aivan liian suuren mittakaavan päätelmät. Eikä tutkimuksessa ollut ollenkaan mukana rapsi- tai rypsiöljyä.

Oikea johtopäätös tästä(kin) tutkimuksesta pelottelun ja hysterian sijaan olisi ollut: tarvitaan lisätutkimuksia, onko havaituilla koeputkituloksilla mitään kliinistä relevanssia ihmisten elimistössä, kun öljyjä käytetään yhdessä ruuanlaiton muiden aineksien kanssa (vesi, tomaattisose jne.) pieniä määriä eikä poltella yksistään pannulla kymmeniä minuutteja. Ei nuo aldehydipitoisuudet minustakaan hyvälle kuulosta, mutta en tämän takia kyllä hermoile vielä yhtään rypsiöljyn tai margariinin kanssa. Käytän niitä edelleen oliiviöljyn ohessa pääasiallisina rasvoina ruuanlaitossa.

Myös jogurtin vaarallisuus aldehydin vuoksi oli muutama vuosi ihan turhaa pelottelua. Millä koeputkitutkimuksella huomenna seuraava professori pelottelee?

[Päivitys 12.11.2015, julkaisufoorumi, eli kemistien Inform-lehti ei ole vertaisarvioitu: Syöpätutkija Darren Saunders kertoi Twitterissä, että oli saanut vahvistuksen Inform-lehden toimittajalta, että lehden artikkelit eivät käy läpi tieteellisille julkaisuille tärkeää vertaisarviointia ”Peer-review’ta”]