Ravitsemustieteen tutkimukset ovat kiinnostavia. Mutta asiantuntijoiden ja viranomaisten tutkimusten tulkinta ja painotukset ne vasta kiehtovia ovatkin. Monimutkaisten tutkimustulosten julkilausuminen heijastaa usein tahattomasti tai tarkoituksella kirjoittajansa asenteita ja arvomaailmaa. Siksi minua kiinnosti kovasti, miten Ruotsin viranomaiset Livsmedelverket’illä tulkitsevat ja jalkauttavat käytäntöön pohjoismaista ravitsemussuositusta.
Reilun puolisen diskuteeraamisen tuloksena kansalliset suositukset tulivat ulos loppukeväästä pitkänä paperina myös naapurimaassamme. Suomessa samanlainen kansalle tarkoitettu versio julkaistiin ripeästi jo 1,5 vuotta sitten.Tässä kirjoituksessa poimin lausahduksia, jotka pistävät silmään eroavaisuuksina suomalaisiin suosituksiin.
Lainaukset on otettu Livsmedelsverket’in julkaisemasta englanninkielisestä käännöksestä.
1. Eikö tarvita ruista ranteeseen?
Ruotsalaisessa suosituksessa kerrotaan täysjyväviljoista. Kuten Suomessakin, siellä suositetaan luonnollisesti täysjyväviljaa ja kehotetaan vaihtamaan raffinoidut viljat täysjyvään. Ruis ei ole mitenkään keskeisesti esillä.
Mutta varsinaisesti ruotsalaiset upottavat pallon verkkoon seuraavalla lauseella:
”About 70 grams per day for women and 90 grams for men is about the right amount. This is equivalent to two pieces of crispbread and a portion of wholegrain pasta, for example.”
Eli suosituksen mukaan sopiva päiväannos olisi pari näkkäriä tai korppua yhden täysjyväpasta-annoksen lisäksi. Ruotsi on näkkärikansa, joten pehmeän leivän tilalle on haluttu ilmeisesti laittaa kuivatut kovat leivät. Silti määrä kuulostaa pieneltä. Aamiaiselle suositetaan puuroa, mysliä tai kuitupitoisia ja vähäsokerisia aamiaishiutaleita, mutta tämä on sitten pois periaatteessa edellä mainituista näkkäri- ja pasta-annoksista (koska suositusannos on 70-90 g/pv).
Suomessa vastaava teksti kuuluu:
”Viljavalmisteiden suositeltava päivittäinen käyttömäärä on noin 6 annosta naisille ja noin 9 annosta miehille. Vähintään puolet käytetystä määrästä tulisi olla täysjyväviljaa. Annos tarkoittaa yhtä desiltraa keitettyä täysjyväpastaa, -ohraa tai -riisiä tai muuta täysjyvälisäkettä tai yhtä leipäviipaletta. Lautasellinen puuroa vastaa kahta annosta.”
Suositetun täysjyväviljan määrässä on siis ero maiden välillä. Ihan mielenkiinnosta laskin, että kahdesta Wasa-näkkäristä ja täysjyväpasta-annoksesta saa kuitua 7 grammaa, kun neljästä siivua ruisleipää ja yhdestä kaurapuurolautasellisesta saa kuitua 14 grammaa. Suomalaisten ohjeella tulee siis tuplamäärä kuitua, toki hiilareita ja siten kaloreitakin tulee enemmän.
2. Juustoa ja maitokin vähemmän
Ruotsalaiset suosittavat, kuten suomalaiset käyttämään maitaloustuotteita vähärasvaisena. Myös kasviperäisiä kalsiumilla ja D-vitamiinilla rikastettuja juomia suositetaan. Ruotsalaisten suositus maitotaloustuotteista on pienempi kuin Suomessa:
”Depending on what else you eat – cheese, for example – 2-5 decilitres of milk or fermented milk a day is all you need to make sure you get enough calcium.”
Suomessa vastaava teksti kuuluu:
”5-6 dl nestemäisiä maitotaloustuotteita ja 2-3 siivua juustoa päivittäin kattaa elimistön kalsiumin tarpeen.”
Myös maitotaloustuotteita suositetaan Suomessa siis enemmän kuin Ruotsissa, vaikka molemmissa maissa on kutakuinkin sama kalsiumin saanti ja sama 800 mg/pv suosituksen pohjana. Molemmissa maissa tunnutaan nyt korostavan maitotaloustuotteita jodin lähteenä.
3. Voita mausteena
Ruotsissakin suositetaan ensijaisesti rypsiöljyä ja oliiviöljyä, kuten meilläkin. Lisäksi mainitaan siemenet, pähkinät ja ”terveelliset levitteet”. Voita voi silloin tällöin käyttää vähän; tarkkaan ottaen näin suosituksessa kirjoitetaan:
”Sure, it’s fine to enjoy a little butter now and again, but oil or liquid fat is nearly always just as good for cooking and baking.”
Suomessa voihin ei oteta kantaa tekstissä, mutta taulukoissa voi esiintyy. Taulukossa 2 ja liitetaulukossa 9 voi suositetaan vaihtamaan margariiniin tai kasviöljyyn. Rasvojen suositus on samanlainen periaatetasolla, mutta ruotsalaiseen tyyliin äkkijyrkkiä kannanottoja vältetään, ja voihin suhtaudutaan hieman lempeämmin.
4. Proteiinissa ratkaisee ekologisuus
Punaista ja erityisesti prosessoitua lihaa suositetaan käytettäväksi maksimissaan puoli kiloa viikossa kuten meilläkin, mutta yllättäen kananmunia tarjotaan hyväksi vaihtoehdoksi, jopa kanan, kalkkunan ja kalan edelle.
”Four meals containing meat makes around 500 grams. Focus more on vegetarian foods and eggs, and sometimes fish or poultry.”
Lahden toisella puolella on myös suopea suhtautuminen äyriäisiin, mutta kalan syönnille ei anneta selvää viikkokohtaista suositusta. Suosituksessa ollaan hyvin huolissaan kalakantojen vähenemisestä. Väestötasolla ruotsalaisten kalan käyttö ei merkittävästi eroa suomalaisten kalan käytöstä, joten peruste ei voi olla runsas kalan käyttö jo nykyisellään. Erityisesti innostutaan kehumaan simpukoita niiden ekologisuuden vuoksi. Simpukoiden sanotaan vähentävän merien rehevöitymistä.
”Did you know, mussels help to reduce eutrophication of the seas? Make mussel soup or mussel sauce for your pasta, or garnish some mussels with Parmesan, garlic and parsley – a win-win for you and the environment!”
Kasvikunnan proteiinin lähteitä kuten palkokasveja korostetaan myös paljon. Lukijalla tulee tunne, että ruotsalaisten perusteet eläinproteiinien suosituksille ovatkin enemmän ekologiset kuin terveysperusteiset.
Suomessa äyriäisiin ei oteta varsinaisessa tekstissä kantaa lainkaan. Kalan sopivaksi käyttömääräksi meillä on annettu selvä haarukka, kuten myös kananmunille.
”Kalaa kannattaa nauttia eri kalalajeja vaihdellen 2-3 kertaa viikossa.”
”Kananmunien sopiva käyttömäärä on 2-3 kananmunaa viikossa”
Asiasta kiinnostuneille (kolesteroliongelmaisille) todettakoon, että katkarapujen käyttö on vapautettu dyslipidemian Käypä Hoito -suosituksessa, mutta kananmunille on tuo sama kahden kananmunan käyttörajoitus.
5. Sokeri mielletään peikkona
Sokerille on uhrattu ruotsalaissuosituksessa kokonainen sivu. Sopivaa sokerimäärä per päivä ei kuitenkaan kerrota. Suosituksessa todetaan, että pienet sokerimäärät ovat ihan OK, mutta erityisesti sokerilla makeutettuja juomia kannattaa välttää. Lisäksi sokerista tarjotaan pari mielenkiintoista kohtaa liittyen ympäristövaikutukseen ja ruotsalaisten makeisten syöntiin:
”A bag of jelly beans actually has as much of a climate footprint as a small portion of pork.”
”In Sweden, we eat 17 kilos of sweets per person per year on average, which represents an increase of 150 % since the 1960s!”
Suomessa sokerista ei ole erillistä kappaletta, saati sivua. Suomessa kuitenkin annetaan selvä ohje sokerin saannin ylärajaksi:
”Lisätyn sokerin saannin tulisi jäädä alle 10 E%:n.[Mainitaan eri taulukoissa]”
Lopuksi
Olen tässä tikulla kaivanut esimerkkejä, joissa ruotsalaisten ja suomalaisten ravitsemussuositukset eroavat toisistaan. Monia muitakin tämän kirjoituksen ulkopuolelle jääneitä eroja on, kuten visuaalisuus.
Voisi kai sanoa niin, että ruotsalaisten ravitsemussuositus vihertää ennen näkemättömällä tavalla, kannesta lähtien. Suomessa sen sijaan ollaan keskitytty tarkempien numeraalisten ohjeiden antamiseen, ja suosituksen kokonaissävy on meillä virkamiesmäisempi kuin Ruotsissa. Ruotsissa on yritetty panostaa käytännön esimerkkeihin, ja harjoittaa pientä arkilempeyttä. Mielestäni esimerkit ovat hyviä, mutta esimerkiksi joukkoruokailun suunnittelussa ruotsalaiset joutuvat varmaan turvautumaan pohjoismaiseen suositukseen numeraalisen tiedon puuttuessa.
En tiedä, onko Ruotsissa vastinetta Syö Hyvää –kamppikselle, joka on tukenut ravitsemussuositusten jalkauttamista ennen näkömättömällä tavalla. Lisäksi kamppis on tuottanut verrattomia käytännön työkaluja meidän ammattilaisten ja kuluttajien käyttöön. Mielestäni Syö Hyvää ja kotimainen suositus yhdessä ovat kirkkaasti parempi kuin tämä ruotsalainen sinänsä aika puhutteleva brosyyri.
Esimerkkien pohjalta kuitenkin havaitaan, että samoihin tieteellisiin faktoihin perustuen tulkinnat ja käytännön ohjeet vaihtelevat, jopa viranomaisilla. Siinä yksi lisäsyy monien muiden oheen, miksi ravitsemuskeskustelussa on ollut, ja tulee olemaan, monenlaista vääntöä. Pian ilmestyvät amerikkalaiset suositukset, ja varmaa on, että nekään suositukset eivät mene yksi yhteen suomalaisten suositusten kanssa. Eikä tarvitsekaan.
Jotta totuus ei unohdu niin keskeiset linjat ruotsalaisessa suosituksessa ovat samat kuin meillä. Ne on Ruotsissa esitetty alla olevan kuvan mukaisesti.
1. ja viimeinen kuva: Livsmedelsverket.se
Lähde: Ruotsalainen ravitsemussuositus. ”Find your way to eat greener, not too much and be active”