Edellisessä kirjoituksessa käsittelin sitä miten hiilihydraatin vähentäminen ja samanaikainen rasvan määrän lisääminen vaikuttaa LDL-kolesterolia (”paha kolesteroli”) tarkempiin sepelvaltimotaudin ennustekijöihin, kuten apoB:hen, non-HDL-kolesteroliin ja kokonaiskolesterolin ja HDL:n suhteeseen.
Jäljelle jää kysymys, miten eri rasvat ja hiilihydraattien vähentäminen vaikuttaa LDL-partikkelien kokoon ja määrään.
Lyhyeksi taustaksi kerrottakoon seuraava. Vakiintunut tapa arvioida LDL-kolesterolin määrää kuvaa LDL-kolesterolin konsentraatiota veressä (mmol/l, LDL-C). Toinen tapa arvioida LDL-kolesterolia on mitata partikkeleiden määrää (LDL-P) tai jaotella LDL-partikkelit koon mukaan kolmeen tai neljään eri luokkaan.
Mitä suurempi kokoinen LDL-partikkeli on sitä terveellisempää, noin karkeasti ottaen. Eli mitä enemmän pienimpiä partikkeleja sen huonompi. On siis mahdollista, että LDL-kolesterolin konsentraatio (mmol/l) on henkilöllä verraten alhainen, mutta LDL-partikkelit ovat liiaksi aterogeenisiä, pienikokoisia (kuva B alla).
Vasemmalla olevassa kuvassa (A) LDL partikkelit ovat pääsääntöisesti suurehkoja (lbLDL=large boyant LDL) ja oikealla (B) pääsääntöisesti pieniä (sdLDL=small dense LDL). Vasemman puoleinen on terveydelle suotuisampi. LDL-konsentraatio (mmol/l) A- ja B-tilanteissa sama. CH=kolesteroli, ApoB=apolipoproteiini B Lähde: Vaverkova H. Medscape 2011, perustuu artikkeliin Clinical Lipidology 2011;6:35-48
Mitä alhaisempi LDL-P eli partikkelien määrä sen parempi. Yleensä alhainen LDL-P tarkoittaa sitä, että pieniä LDL-partikkeleita on vain vähän ja LDL-partikkelien jakauma on kallellaan suurempiin päin, kuten edellä kuvassa A. LDL-P yksikkönä käytetään usein nmol/l. Sitä ei saa käsittääkseni mitattua terveydenhuollossamme edes rahalla.
Tarkempia tietoja LDL-partikkelien koosta voi opiskella esim. islantilaisen kardiologin Alex Sigurdssonin blogista tai MedScapen artikkelista.
Tätä kirjoitusta varten pengoin satunnaistettuja tutkimuksia siitä, miten hiilihydraattien osuus ja rasvan laatu vaikuttaa LDL-partikkelien kokoon. Yleisjohtopäätökseni on, että tutkimuksia on vielä vähän ja ne ovat pääsääntöisesti liian lyhyitä.
Lyhyetkin tutkimukset (<4 viikkoa) huomioiden mielestäni on selvää, että hiilihydraattien osuuden vähentäminen ruokavaliossa lisää LDL-partikkelikokoa eli tapahtuu terveyttä ainakin teoriassa edistävä muutos. Sen sijaan se mikä rasva, siis tyydyttynyt (SFA) vai tyydyttymätön (MUFA/PUFA), on partikkelikoon kannalta parasta on vielä auki. Tutkimuksissa on saatu täysin vastakkaisia tuloksia, välillä tulokset ovat suosineet tyydyttynyttä rasvaa, välillä tyydyttymätöntä.
Alla olevassa kuvasarjassani asia käydään tarkemmin läpi. Tietääkseni kaikkien pisin (1 vuosi) ja laajin (169 henkilöä) tutkimus aiheeseen liittyen on koskenut Predimed-tutkimusta, ja siinä pähkinöillä (30 g/pv) rikastettu Välimeren ruokavalio vaikutti suotuisasti LDL-partikkelikokoon metabolisesta oireyhtymästä ja muista sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä kärsivillä espanjalaisilla. Ehkä yllätyksellistä kyllä neitsytoliiviöljyllä rikastetulla ruokavaliolla ei ollut tätä myönteistä vaikutusta (vaikka sydän- ja verisuonitautitpahtumat vähenivätkin kuten aiemmin olen referoinut).
Joka tapauksessa voidaan todeta, että jos haluaa karpata tavoitteena LDL-partikkelikoon suurentaminen niin on ennenaikaista kahmoa tyydyttynyttä rasvaa ovista ja ikkunoista. (Viitteet ja tarkemmat analyysit kuvasarjassa).