Viime vuonna julkaistut USA:n diabeetikoiden ravitsemussuositukset korostavat yksilöllisyyttä, ja sitä että diabeetikon terveellisen ruokavalion voi koostaa useammalla eri tavalla terveelliseksi. Yksi tekijä, jonka osuus diabeetikon ruokavaliossa voi näiden suositusten mukaan vaihdella melko paljonkin, on rasvan ja hiilihydraattien suhde edellyttäen, että rasvan laatu on terveyttä edistävää.
Suomessa voimassa oleva diabeetikoiden ravitsemussuositus on vuodelta 2008 ja se pohjautuu vuoden 2004 EASD:n suositukseen, ja niissä kummassakaan vähemmän hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliota ei vielä suositeta.
Uudessa kanadalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten kuiturikkaan täysjyvävehnän eli terveellisen hiilihydraatin, vaihtaminen rypsiöljyyn vaikuttaa tyypin 2 diabeetikoiden terveyteen (1).
Metodit
Kyse oli satunnaistetusta tutkimuksesta, jossa verrattiin perinteisten suositusten mukaista diabetesruokavaliota ruokavalioon, jossa 14 E % hyvistä hiilihydraateista oli määrä vaihtaa rypsiöljyyn (31 g/pv). Rypsiöljy oli ”upotettu” täysjyvävehnäleipään, jota tutkittavien käskettiin syödä 4,5 viipaletta päivässä. Toinen ryhmä söi tavanomaista vähärasvaista täysjyvävehnäleipää 7 siivua päivässä. Leivät jaettiin ilmaiseksi molemmille ryhmille.
Molempia ryhmiä neuvottiin lisäksi valitsemaan alhaisen GI:n hiilihydraatteja kuten palkokasveja, ohraa, pastaa, riisiä ja vähemmän hiilihydraatteja sisältäviä hedelmiä (”temperate-climate fruit”). Koehenkilöt olivat kaikki tyypin 2 diabeetikoita, kukaan ei tupakoinut, kaikki käyttivät jotakin diabeteslääkettä, yli 70 % käytti statiinia tai muuta kolesterolilääkettä ja yli 50 % verenpainelääkettä. Tutkimus oli 3 kuukauden rinnakkaisryhmätutkimus.
Käytetty rypsiöljy oli tavanomaista (”commonly used”), josta voisi päätellä, että se ei ollut kylmäpuristettua.
Tutkimuksen tavoitteena ei ollut laihtuminen, ja tutkittavien ruokavalio suunniteltiin vastaamaan energiantarvetta, joka pitää painon stabiilina.
Tulokset
Ryhmien välillä tapahtui seuraavia muutoksia ruokavaliossa:
- Rypsiöljy-ryhmässä rasvan osuus lisääntyi 5,4 E % ja täysjyvävehnäryhmässä väheni 5,2 E %. Ryhmien välillä 11 E % ero hiilihydraatin (n. 38 E % vs 49 E %) ja rasvan saannissa (n. 37 E % vs 27 E %).
- PUFA:n ja MUFA:n saanti lisääntyi rypsiöljyryhmässä (2,9 + 5,1 E %) ja väheni täysjyvävehnäryhmässä (-2,8 % + 0,3 E %)
- Tyydyttyneen rasvan määrä väheni molemmissa ryhmissä n. 2 E % (9,8 E % → n. 7,8 E %) , eikä ryhmien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa tyydyttyneen rasvan saannissa tutkimuksen lopussa.
- Proteiinin saanti ei muuttunut, eikä ryhmien välillä ollut eroa proteiinin saannissa tutkimuksen lopussa (n. 19 E % molemmissa ryhmissä)
- Kuidun saanti lisääntyi molemmissa ryhmissä n. 5 grammalla per päivä ollen tutkimuksen lopussa samalla tasolla molemmissa ryhmissä (n. 20 g/vrk)
- Glykeeminen kuorma väheni rypsiöljy ryhmässä (111→75) ja lisääntyi täysjyvävehnäryhmässä (109→125). Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero tutkimuksen lopussa.
Molemmat ryhmät laihtuivat lähtötilanteeseen nähden. Osan hiilihydraateista rypsiöljyllä korvanneista laihtui 2,1 kiloa ja enemmän hiilihydraatteja käyttäneet laihtuivat 1,6 kiloa. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa laihtumisessa.
Pitkäsokeri eli HbA1c väheni rypsiöljyryhmässä 0,47 % ja täysjyvävehnäryhmässä 0,31 %. Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p=0,016). LDL-kolesteroli väheni rypsiöljyryhmässä 0,2 mmol/l ja täysjyvävehnäryhmässä kohosi 0,04 mmol/l. Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p=0,000).
Myös Framingham-indeksistä laskettu sydän- ja verisuonitautien riski seuraavan kymmenen vuoden aikana väheni enemmän rypsiöljyryhmässä. Sen sijaan verisuonten reaktiviisuutta kuvaava RHI-indeksi muuttui edulliseen suuntaan enemmän täysjyvävehnäryhmässä. RHI-indeksi kuvaa verisuonten verenvirtausta, mitä suurempi indeksi sen parempi verenvirtaus. RHI ei ole vakiintunut tapa tutkia verenkiertoelimistön kuntoa kuten kolesteroli ja muut lipidifraktiot, albumiiniuria ja verenpaine.
Pohdinta
Tulokset ovat linjassa aiemman tutkimustiedon kanssa.
Vuonna 1997 julkaistussa 395 satunnaistettua tutkimusta kattaneessa meta-analyysissä todettiin, että hyvien (”complex”) hiilihydraattien korvaaminen kasviöljyillä (sekä PUFA, että MUFA, kuva alla) vähentää LDL-kolesterolia (2). Kun 5 E % hiilihydraatteja vaihtuu monityydyttymättömään (PUFA) rasvaan vähenee LDL-kolesteroli 0,11 mmol/l. Ja jos vaihto tapahtuu kertatyydyttymättömään rasvaan (MUFA) vähenee LDL 0,04 mmol/l. Viisi energiaprosenttia tarkoittaa 25 hiilihydraattigramman ”vaihtamista” ruokalusikalliseen öljyä.
Lähde: Clarke et al. BMJ 1997 (395 satunnaistetut metabolic ward -tutkimuksen meta-analyysi)
Yhdysvaltojen diabeteksen ruokavaliosuositukset korostavat, että verensokerin tärkein säätelykeino on hiilihydraattimäärän ”hallitseminen”
”Monitoring carbohydrate intake, whether by carbohydrate counting or experience-based estimation remains a key strategy in achieving glycemic control.”
Lisäksi sekä lyhytkestoisten (≤ 3 kk) (3) että pidempikestoisten (≥ 6 kk) satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysien mukaan MUFA:n lisääminen hiilihydraattien kustannuksella parantaa tyypin 2 diabeetikoiden sokeritasapainoa (lipidien ohella) (4)
”In conclusion, diets rich in cis-monounsaturated fats may be advantageous for improving lipoprotein and glycemic profiles in patients with diabetes mellitus.” (3)
” In summary, the results demonstrate beneficial effects of diets containing >12% of TEC [Total Energy Content] in the form of MUFA on glycaemic control.” (4)
Entä sitten tyydyttynyt rasva (SFA) ja monityydyttymätön rasva (PUFA)? Olisiko yhtä hyvä tulos saatu jos hiilohydraatin korvaaminen olisi tehty voilla? Tästä ei ole varmuutta, koska asiaa ei tutkittu tällä kertaa. Aiempien rasvan laatua koskevien satunnaistettujen tutkimuksien perusteella tiedetään, että sokeritasapaino ja insuliiniherkkyys pysyy ennallaan tai paranee kun rasvanlaatua muutetaan SFA:sta kohden PUFA:aa ja MUFA:aa (kasviöljyjä, margariinia ja pähkinöitä). Näistä satunnaistetuista tutkimuksista yksikään ei ole toistaiseksi ei ole osoittanut, että maitorasvan tai muun tyydyttyneen (kovan) rasvan suosiminen suhteessa kasvirasvoihin olisi parantanut sokeriaineenvaihduntaa. (5)
Väestötutkimuksissa tyydyttyneen rasvan määrä ruokavaliossa ei ole tyypin 2 diabeteksen itsenäinen riskitekijä, mutta tyydyttyneen rasvan vaihtaminen monityydyttymättömään rasvaan vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä* (6,7,8). Kuulostaako tutulta myös ajatellen sepelvaltimotautia?
Tutkimus tukee suosituksia rypsiöljyn käytöstä. Rypsiöljyllä tai siihen pohjautuvalla margariinilla on myönteinen vaikutus sepelvaltimotautiennusteeseen (Lyon Diet Heart) ja tyypin 2 diabetesta sekä monen muun sairauden riskitekijöihin (9). Oliiviöljy, pellavansiemenöljy, camelinaöljy, pähkinät sekä rasvainen kala ovat nekin ovat terveellisiä rasvan lähteitä diabeetikoille. Alla oleva kuva kertoo siitä, miten ryspiöljy suhteutuu rasvahappokoostumukseltaan muihin öljyihin (Lähde: sydänliitto.fi).
Lopuksi
Jottei unohdu, kaikkein järkevintä olisi tietenkin korvata höttöhiilareita terveellisellä rasvalla tai ehkä terveyden kannalta suotuisilla proteiineilla. Höttöhiilareiden eli vähäisesti kuitua ja suojaravintoaineita sisältävien hiilihydraattien runsas saanti (GL eli glykemiakuorma) on tyypin 2 diabeteksen riskitekijä (10), ja sepelvaltimotaudin kannalta höttöhiilarit näyttävät olevan ainakin yhtä huonoja kuin tyydyttynyt rasva (11). Mutta jos höttöhiilareita ei enää ole arkiruokavaliosta, voi olla kokeilun arvoista viedä osa hyvistäkin ja tuoda tilalle terveellisiä rasvoja ja kasviksia.
Tärkeää on pitää mielessä myös, että energiatasapainoa ei saisi keikauttaa lihomisen suuntaan. Pelkkä rypsiöljyn runsas käyttö ilman samanaikaista hiilarien vähentämistä voi huonoimmassa tapauksessa johtaa sekin lihomiseen. Lihominen ei yleensä ole hyväksi, varsinkaan diabeteksessa.
Lähde
Jenkins D et al. Effect of Lowering the Glycemic Load With Canola Oil on Glycemic Control and Cardiovascular Risk Factors: A Randomized Controlled Trial. Diabetes Care 2014, published ahead of print June 14
*) Tässä kohtaa olen muuttanut aiempaa kantaani. Tässä kirjoituksessa esittelin hiukan tyydyttyneen rasvan ja tyypin 2 diabeteksen välistä yhteyttä väestötutkimuksissa. Vasta uusien ravitsemussuositusten kirjallisuuskatsauksen perusteella havaitsin, että tyydyttynyt rasva on väestötutkimuksissa tyypin 2 diabeteksen riskitekijä, jos huomioidaan vaihtokauppa monityydyttymättömään, vaikka tyydyttynyt rasva ei olekaan itsenäinen riskitekijä.