Tämän kirjoituksen tiesin vielä tulevan. Oli vain ajan kysymys, milloin Antti Heikkilä ottaa minut tähtäimeensä. Tähän saakka hänen hampaisiin on kelvannut lähinnä Mikael Fogelholm, Ursula Schwab, Matti Uusitupa, Pekka Puska ja muut THL:n asiantuntijat. Viime aikoina hän on ryhtynyt iskemään harhaista retoriikkaansa ravitsemusterapeuteihin yleensä, ja viimeviikkoisessa kirjoituksessa suoraan minuun. On puolustuspuheenvuoron aika.

Antti Heikkilä kirjoitti uudehkossa blogitekstissään gluteenista (tai gluteiinista niinkuin hän erheellisesti gluteenia kutsuu), vatsavaivoista, Ylestä, Neuvostoliitosta, taistolaisuudesta, Paavo Väyrysestä ja allekirjoittaneesta. Kyllä, luit oikein. Nämä kaikki sopivat sujuvasti yhteen kirjoitukseen, kun on jalat tukevasti irti maasta.

Kirjoituksessaan Ylen menneisyyden agendat Heikkilä sekoittaa tavalliseen tapaansa hiukkasen lääketieteellistä faktaa, netistä poimittua huuhaata, sota-ajan ja Naton romantisointia, villiä mielikuvitusta sekä 1970-luvulle jämähtänyttä lääkärin itseriittoisuutta ja ylemmyyden tunnetta. Lopputulos on sama kuin lähes aina Heikkilän kirjoituksissa, niitä lukiessa viriää lähinnä säälin tunne. Säälittä hän kuitenkin kyykyttää allekirjoittanutta ja ravisemusasiantuntijoita yleensä. Menköön tämän kerran samalla mitalla.

Käyn läpi Heikkilän keskeisiä väitteitä seuraavien kuvaleikkeiden muodossa. Leikkeet ovat siis Heikkilän ko. blogikirjoituksesta.

Heikkilä käyttää sanaa ”ohjelma” ikäänkuin kyseessä olisi ollut TV- tai radio-ohjelmasta. Ei ollut. Kyse oli Ylen verkkosivujen terveysosion haastattelusta, joka julkaistiin verkkoversiona. Viljoista on kyllä Ylellä ollut dokumentti, mutta siinä minä en esiintynyt. Eli heti alussa Heikkilä astuu harhaan.

Heikkilä käyttää systemaattisesti ravitsemusterapeuteista nimeä ravintoterapeutti, tällä tittelillä hän nimeää minutkin. Tämä on todennäköisesti tahallista vääristelyä tai soimaamista, tai sitten käsittämätöntä tietämättömyyttä ravintoasiantuntijana esiintyvältä ortopedilta. Oletan jopa Heikkilän tietävän sen verran, että on olemassa sekä Valviran laillistamia ravitsemusterapeutteja että vapaana rehottavia ravintoterapeutteja. Ravintoterapeutiksi saa kutsua itseään kuka vain, esimerkiksi Antti Heikkilä, mitään todennettuja korkeakoulutason opintoja ravitsemustieteessä tai ravitsemusterapiassa ei tarvita. Ravitsemusterapeutiksi saa kutsua itseään vain ne, jotka ovat lukevat pääaineena ravitsemustiedettä ja opiskelevat lisäksi ravitsemusterapiaa Itä-Suomen yliopistossa sekä suorittavat hyväksytysti kaikki tutkintoon vaadittavat opinnot. Lisäksi tarvitaan Valviran laillistamisprosessi.

Heikkilä toteaa minun olevan tavallinen agronomitaustainen ravintoterapeutti. Agronomitaustassakaan ei ole mitään perää. Olen opiskellut ravitsemustiedettä ja ravitsemusterapiaa Kuopiossa ja Göteborgissa. Minulle on terveydenhuollon maisterin tutkinto (THM) Itä-Suomen yliopistosta (ennen Kuopion yliopisto). Minun aikanani kliinisen ravitsemustieteen koulutusohjelma kuului lääketieteelliseen tiedekuntaan. Ravitsemusterapeutin tutkinnon voi suorittaa ilman mitään kytköstä maataloustieteeseen Helsingin yliopistossa. En ole ollut Helsingin yliopistossa maataloustieteellisessä tiedekunnassa opiskelemassa. En kuulu agronomiliittoon, eikä mitään agronomitaustaa ole. Tekaistu termi tämäkin. Tavallinen olen mielelläni.

Totean kirjoituksessa, että gluteenista on haittaa myös vehnäallergikoille eli Heikkilän väite, että olisin todennut gluteenin olevan haitaksi vain keliaakikoille on väärä. Vehnäallergiaa koskeva teksti lisättiin Ylen artikkeliin muutama päivä ilmestymisen jälkeen, koska yksinkertaisesti unohdin iho- ja limakalvo-oireita aiheuttavan vehnäallergian, kun toimittajan kanssa keskustelimme vatsaoireisiin keskittyen. Oletko muuten kuullut Heikkilän kertaakaan myöntävän virhettään tai muuttavan käsitystään?

Gluteeni on maailmanlaajuisesti epidemian lailla leviävä ongelma, jonka vain kliinikot tuntevat, Heikkilä toteaa. Tässä Heikkilä palaa totuttuun kaavansa. Hän haikailee taas aikaa, jolloin lääkärit nähtiin jumalan kuvina, jotka yksin näkivät valon. Vain kliinikko, lue lääkäri, se on Heikkilän ainainen mantra.

Heikkilä syyttää minua ja muita samalla tavalla ajattelevia seuraavasti: ”.. Laatikaisen tapaiset tyypit voivat kieltää asian pakenemalla tutkitun tiedon taakse ”. Heikkilän väite on absurdi. Hän esiintyy blogissaan tutkimuksia seuraavana ja niihin pohjaavana, mutta syyttää minua tutkimuksiin pakenemista. Hän syyttää yleisesti ravitsemustieteilijöitä ja ravitsemussuosituksia tutkimusnäytön laiminlyönnistä ja silloin kun ravitsemusterapeutti käyttää tutkimustietoa, on vuoro syyttää tutkimustietoon pakenemisesta.

Tutkijaryhmä, joka itse esitti ensimmäisen vankan todisteen gluteeniherkkyyden esiintymisestä, kumosi sen toisella tarkemmalla tutkimuksellaan ja osoitti samalla, että FODMAP-hiilihydraatit ovat gluteenia paljon todennäköisempi viljojen ongelma. Onko tämä pakenemista, vai asioiden todellisen laidan esiintuomista? Tämä viimeisin tutkimus muutti käsitystäni gluteeniherkkyydestä, vaikka uskon pelin olevan vielä silti auki, ja uusia tutkimuksia tulee. Olen valmis muuttamaan kantaani, jos tutkimusten pääpaino antaa siihen tarvetta. Lue Forbes-lehden 4 päivää vanha kirjoitus Gluten Intolerance May Not Exist .

Kuten tuossa Ylen haastattelussakin, olen toistuvasti blogissani ja julkisuudessakin esittänyt, että viljat ovat vatsavaivoissa ongelma. Heikkilän referoimassa Ylen haastattelussa totesin itse mm. seuraavasti:

Herkkävatsaisille viljat, kuten vehnä, ruis ja ohra, aiheuttavat jopa normaalielämää haittaavia oireita. Vaikka nämä viljat sisältävät myös gluteenia, se ei Laatikaisen mukaan ole ongelma, vaan vatsaa rääkkäävät FODMAP-hiilihydraatit (Fermentable Oligo-, Di-, and Mono-saccharides And Polyois).

Hän ei sanallakaan mainitse, että olisin suosittanut Ylen jutussa viljojen vähentämistä vatsavaivoissa, kuten siis tein. Hän tuntuu luottavan siihen, että hänen lukijansa eivät jaksa lukea mitään muuta kuin Heikkilän tekstiä, ei edes Heikkilän valitsemia linkkejä.

Ongelman ydin tuskin on gluteeni, vaan todennäköisemmin FODMAP-hiilihydraatit ja ehkäpä osaltaan myös amylaasi- ja trypsiini-inhibiittorit. Heikkilä on juuttunut gluteeniin aivan kuten omega-6 rasvahappoihin, eikä tunnu olevan halukas oppimaan uutta.

Vetämällä tutkimattoman tiedon kortin: ”… tajuamatta, että on paljon ongelmia, joita ei ole edes tutkittu ja joihin mikään menetelmä ei yllä”   Heikkilä aukaisee ovet vaihtoehtolääketieteen uskomuksille, kuten homeopatialle. Tämän jälkeen mitään ei tarvitse selittää tutkimuksien kautta. Riittää kun lääkäri itse on nähnyt potilaita, ja valikoi niistä parhaat kokemuksensa julkisuudessa esiteltäväksi. Tämä on paluuta keskiajalle, kupataan ja parannetaan tupakalla. Niihinkin uskottiin kerran, ennenkuin näyttöön perustuva lääketiede keksittiin. Tämä on se villi kortti, jota vaihtoehtogurut käyttävät.

Tottakai tieto on rajallista. Teen itse ja tiedän muiden ravitsemusterapeuttien ja lääkäreiden tekevän hoitopäätöksiä ilman tutkimusnäyttöä. On tosiaan paljon ongelmia, jossa joudutaan menemään ns. perstuntumalla mm. logiikkaan, kokemukseen, tietoon ihmisen fysiologiasta ja potilaan kertomukseen pohjautuen. Tutkimusnäyttöä käytetään aina jos sitä on, se on nykyistä lääke- ja ravitsemustiedettä.

BMJ:n kirjoitus, johon Heikkilä viittaa suurena uutisena gluteenista, ja jonka väittää minun jättäneen lukematta, kertoo FODMAP-hiilihydraateista (=fruktaaneista eli oligofruktoosi ja inuliini) seuraavasti:

” Fermentable fructans (carbohydrates present in wheat) may provoke gastrointestinal symptoms in patients with irritable syndrome. Thus, withdrawal of gluten might be inadvertently reducing the ingestions of fructans, which interplay with gut microbiota, gas production and fermentation. ”  

Kertoiko Heikkilä lukijoilleen, että ko. kirjoitus korostaa myös FODMAP:ien merkitystä? Ei tietenkäään. Sivumennen sanoen, olen tätäkin BMJ:n pääkirjoitusta referoinut blogissani ja tviitannut siitä (kuva). Heikkilän arvaus siitä, että en olisi artikkelia lukenut meni sekin harhaan.

Entä kertooko Heikkilä lukijoilleen, että on olemassa ärtyvän suolen oireyhtymä, johon tuo BMJ:n kirjoituskin paneutuu? Kertooko Heikkilä, että maailmassa sadat tuhannet gastroenterologit hoitavat näitä ärtyvän suolen potilaita lähes päätyönään, eikä niitä hoida kardiologit? Kertooko Heikkilä, että gastroenterologit ovat tunteneet ärtyvän suolen jo 1940-luvulta lähtien?  Kertooko Heikkiklä heidän olevan alttiita kaikenlaisille vatsaoireille, stressin, muun ruuan, viinan, antibiootin jne. aiheuttamana, ei vain viljojen. Vaivautuuko hän selittämään lukijoilleen monimutkaista ärtyvän suolen vaivaa, vai tyytyykö hän ”pakenemaan” gluteeniherkkyyden suojiin? Ei tietenkään Heikkilä selitä.

Prestigious NEJM & BMJ journals recognize FODMAPs & gluten sensitivity in causing GI symptoms http://t.co/mCSQ0Qth & http://t.co/EvKjiheu

— Reijo Laatikainen (@pronutritionist) December 6, 2012

Toisin kuin Heikkilä sanoo, kyse ei ole mistään gluteeniepidemiasta, kyse on gluteenipelottelua lietsovien kirjojen myyntiepidemiasta. Siihen sarjaan kuuluu mm. William Davis, Antti Heikkilä, Andreas Eenfeldt ja David Perlmutter sekä monet eritasoiset ”paleo- tai funktionaalisen lääketieteen gurut”. Samaan sarjaan kuuluu fruktoosipelottelu ja siihen liittyvät kirjat ja elokuvat. Nämä lääkäriherrat ja jokunen rouva yrittävät tehdä nyt omin päin sen mikä tehtiin ammoin tyydyttyneelle rasvalle. Demonisoivat gluteenin ja fruktoosin täysin. Erona tosin on se, että suurin kiinnostus tuntuu olevan omien kirjojen myynnissä, vitamiini- tai muiden pillereiden myynnissä eikä kansakunnan terveyden aidossa parantamisessa, kuten rasva-asioissa on yrityksenä ollut. Lue islantilaisen kardiologin resepti siitä, miten lääkäri kirjoittaa myyvän huuhaa-kirjan.

Fruktoosi voi olla suurina annoksina haitaksi, ja harvemmissa tapauksissa gluteenikin voi olla joidenkin sairauksien (esim. vehnäallergia) taustalla, mutta niiden mustamaalaminen kaikissa yhteyksissä on järjetöntä.

Heikkilä hellittää otetaan minusta, ja ryhtyy kehumaan Davista, joka siis on sydänlääkäri eikä tiedä paljokaan mahasuolikanavan hoidosta verrattuna gastroenterologeihin.

Pallolaajennuksien ja hengenpelastuksen maininta on tyypillinen tunteeseen vetoava harhautus. Hengenpelastus ja kardiologi, lääkäreistä kenties arvostetuin, samassa lauseessa. Tosiasia on, ettei kardiologin ole tarvinnut välttämättä opiskella ravitsemustiedettä enempää kuin tavallisenkaan lääkärin eli nykyään n. 2 opintoviikon verran perustutkinnon aikana. Heikkilän aikaan reilu 40 vuotta sitten tuskin sitäkään.  Ravitsemusterapeutit opiskelevat enemmän farmakologiaa eli 4,5 opintoviikkoa tutkintonsa aikana. Monet tuntemani kardiologit myöntävät auliisti, etteivät ole ravitsemustieteen asiantuntijoita. Ravitsemustieteilijöillä on tapana tunnustaa, etteivät he ole lonkkamurtumaleikkausten tai pallolaajennusten asiantuntijoita. Mahtipontisuuttaan ja suhteellisuuden tajun puutetta Heikkilä osoittaa viimeisessä lauseessaan kirjoittaessaan maatalouden ja ruokateollisuuden romuttumisesta.

Seuraavaksi Heikkilä kirjoittaa gluteenista ja psykiatriasta.

Gluteenitonta ruokavaliota on kokeiltu skitsofreenikoilla muutamassa pienissä kliinisessä tutkimuksessa. Ne kaikki on referoitu täällä, ja ne on tehty 1970-80 -luvuilla. Noin puolessa niistä havaittiin jotain hyötyä, mutta puolessa ei. Tältä osin kiitän Heikkilää, ilman hänen herjauksia en olisi ehkä löytänyt tätä katsausartikkelia. Muutan käsitystäni gluteenin ja skitsofrenian yhteydestä saman tien, on mahdollista, että gluteeniton ruokavalio auttaa skitsofreniapotilaita, ainakin pientä gluteenille altista osaa. Uudehko gluteenisensitiivisyyttä koskeva katsausartikkeli perään kuuluttaa kuitenkin satunnaistettuja nykymittapuun mukaisia kliinisiä tutkimuksia:

”In summary, the role of NCGS [=gluteenisensitiivisyys] in conditions affecting the nervous system remains a highly debated and controversial topic that requires additional, well-designed studies to establish the real role of gluten as a triggering factor in these diseases.

Palaan lopuksi Heikkilän aiempaan kirjoitukseen, joissa hän väittää ravitsemusterapeuttien tulevan suomalaisille kalliiksi. Alla oleva kuvaleike on Heikkilän tekstistä Terveisiä Valtionvarainministeriölle. 

Suomessa on ravitsemusterapeuttien yhdistyksen tilastojen mukaan 135 ravitsemusterapeuttia kunnallisissa viroissa. Loput repivät leipänsä tutkijoina, yksityiseltä sektorilta, teollisuudesta jne. On turhaa väittää tämän olevan erityisen kallista veronmaksajille tai merkittävää suhteessa muihin terveydenhuollon menoihin, kun esimerkiksi huomattavasti parempi palkkaisia lääkäreitä on kunnallisissa viroissa lähes 12 000 ja sairaanhoitajia lähes 50 000 (kuva).

Kukaan tuntemani ravitsemusterapeutti ei tyrmää ihmisiä, jotka ovat onnistuneet itse omin neuvoin kohentamaan terveyttään. Kukaan ei hoe, ”hauki on kala”.

Ei vaadi kovin kovaa miestä, että uskaltaa julkisesti pilkata naisvaltaista, pientä ja nuorta ammattikuntaa, joka ei ole etabloitunut terveydenhuoltojärjestelmään. Vaatii kovempaa miestä/lääkäriä, että lähtee yhtä lujaa puolustamaan uutta ja pientä.

Antti Heikkilän kirjoitukset ovat hyvä esimerkki siitä, miten huonolle ravitsemustiedolle riittää kysyntää. Kirjoituksissa ei tarvitse olla kovin paljoa faktaa mutta sitäkin enemmän uhriksi heittäytymistä, propagandaa ja ravitsemusasiantuntijoiden mollaamista. Sille löytyy aina yleisö.

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia:

5 ravintohuuhaan tunnusmerkkiä (Jussi Riekki)

Ravitsemusterapeutit – mihin v***uun niitä tarvitaan? (Ravitsemusterapeuttien Leena Putkosen ja Katri Mikkilän blogi)

Gluteeni kaikkien sairauksien syy, eikä kai sentään (oma)

Kertaus FODMAP-hiilihydraateista, gluteenista ja vatsavaivoista (oma)

Käsitykseni viljojen ja vatsavaivojen yhteydestä dioina (oma)

PS. Pieni kevennys siitä, millaista kehää kärjistävät ja yksioikoiset mediaesiintymiset ruokkivat. Itsekin joudun toimittajan pyynnöstä usein alistumaan hieman yksioikoisempaan tekstiin medioissa, kun mihin pohjimiltani olisin valmis.

The science news cycle (or why you should ignore media headlines about nutrition and health research) pic.twitter.com/aepViIrH0e

— Tim Crowe (@CroweTim) May 18, 2014