Tänään TV1:llä alkaa kolmiosainen BBC:n sarja Lihavuusepidemian syntipukit, (engl. Men who made us fat). Tässä ohjelmasarjassa pureudutaan yhteen  keskeiseen lihavuuden syyhyn eli pikaruoka- ja elintarviketeollisuuden paisuneeseen rooliin.

Suomessa elintarvike- ja pikaruokateollisuuden roolista lihavuusepidemian osatekijänä on keskusteltu melko vähän. Polttopiste tuppaa pyörimään hiilareissa, paastossa, proteiinissa, kuidusssa, ateriarytmissä, nälän hallinnassa jne. Juttu pyörii yhden ihmisen ympärillä aivan kuin hän eläisi eristyksessä muusta yhteiskunnasta -ja yritystoiminnasta. Ylellä esitettävässä ohjelmassa katse siirtyy elinympäristöön. Ruuan jakelun ja tuottamisen osalta on tapahtunut suuri muutos, aikalailla vaivihkaa. Pitkälle prosessoitu, makuhermojen taajudelle viritetty ruoka on vienyt pidemmän korren.

Lihottavan, epäterveellisen, halvan ja hedonistisesti houkuttelevan ruuan saatavuus on ennennäkemätöntä.  Hetken mielihyvää hakevan nykyihmisen lankeaminen on tehty helpoksi. Annoskoot ovat revenneet vuosien saatossa. Pitempään eläneet muistavat millaisia tynkiä olivat karkkihyllyt ja miten pikkuruisia oli lapsukaisten karkkiannokset 1970-luvulla. Standardikokoinen hampurilainen, sipsipussi, limsapullo ja olutölkki ovat myös paisuneet samalla kun energiantarpeemme on vähentynyt. Olisiko aika kääntää kehityksen kulku?

Maailmalla alan ehdottomat asiantuntijat eivät ole ihan hampaattomia pikaruoka- ja elintarviketeollisuuden suhteen, vaan sanovat asiat suoraan niin kuin ne ovat.

Harvardin ravitsemusprofessori Walter Willett: ”Whys of rising obesity” (2013).

”Harvard nutrition expert Walter Willett compared the marketing of junk food to kids with an earlier era’s child labor practices, saying that young people have been “exploited” by both systems. He said such food marketing is an important factor in America’s obesity epidemic. … This is a natural consequence of a capitalist food supply.”

WHO:n pääjohtaja Margaret Chan  terveydenedistämisen kongressin avajaispuheessa Helsingissä (2013)

”As the new publication makes clear, it is not just Big Tobacco anymore. Public health must also contend with Big Food, Big Soda, and Big Alcohol. All of these industries fear regulation, and protect themselves by using the same tactics. Research has documented these tactics well. They include front groups, lobbies, promises of self-regulation, lawsuits, and industry-funded research that confuses the evidence and keeps the public in doubt.”

Tiedelehti PlosOne  julkaisi teemanumeron (2013) elintarviketeollisuuden vaikutuksesta siihen mitä syömme. Mm. lihavuustutkija Kelly Brownell toteaa:

”Respectful dialogue with industry is desirable, and to the extent industry will make voluntary changes that inch us forward, the public good will be served. But there must be recognition that this will bring small victories only and that to take the obesity problem seriously will require courage, leaders who will not back down in the face of harsh industry tactics, and regulation with purpose.

Lancet-tiedelehti (2013): ”Profits and pandemics: prevention of harmful effects of tobacco, alcohol, and ultra-processed food and drink industries”

” Ultra-processed products are typically energy dense; have a high glycaemic load; are low in dietary fibre, micronutrients, and phytochemicals; and are high in unhealthy types of dietary fat, free sugars, and sodium.  When consumed in small amounts and with other healthy sources of calories, ultra-processed products are harmless; however, intense palatability (achieved by high content fat, sugar, salt, and cosmetic and other additives), omnipresence, and sophisticated and aggressive marketing strategies (such as reduced price for super-size servings), all make modest consumption of ultra-processed products unlikely and displacement of fresh or minimally processed foods very likely. These factors also make ultra-processed products liable to harm endogenous satiety mechanisms and so promote energy overconsumption and thus obesity.”

Kyse on myös ruokatavarakaupasta. Kauppojen ruokahyllyjen  järjestys on mietitty siten, että ihmiset ostaisivat mahdollisimman paljon. Myös roskaruokaa. Ruokakaupat ja huoltoasemat vivuttavat impulsiivista tunnepohjaista ostopäätöksentekoa eli hyöyntävät ns. impulse marketing -taktiikkaa.

Tiedelehti NEJM:n artikkelissa ehdotetaan, että epäterveelliset ruuat pitäisi sijoittaa kaikkein perimmäiseen nurkkaan (Candy at the Cash Register — A Risk Factor for Obesity and Chronic Disease). Lidl teki viime viikolla esimerkillisen tempauksen Briteissä ja lopetti kokonaan karkkien myynnin kassojen läheisyydessä (Lidl bans sweets at the checkout). Kysymys kuuluu mitä tulee tilalle; olutta vai siideriä 😉 . Olisi hienoa jos vaikka annospusseihin pakatut hedelmät päätyisivät tälle paikalle.

Voittoa tavoittelevat pörssiyhtiöt pyrkivät tekemään kaikkensa, jotta kansalaiset ostaisivat epäterveellisiä ruokia ja juomia maksimaalisesti. Negatiivisen julkisuuden torjumiseksi (ja myyntikäyrän pitämiseksi nousujohteisena) yritykset tuottavat vähemmän epäterveellisiä ruokia ”vaihtoehdoiksi”, erilaisia yhteiskuntavastuukampanjoita, kumppanuusohjelmia ja lobbauskampanjoita. Viime kädessä vedotaan työpaikkojen tai verotulojen menetykseen, jos muu ei auta.

Kannattaa muistaa, että maailman luokan korporaatioissa mitataan aina erilaisten kumppanuustoimenpiteiden hyöty rahalla, mitä jää viivan alle. Yritykset tietävät, että kumppanuusohjelmiin laitettu raha tulee takaisin. Joko niillä saadaan vähennettyä negatiivista julkisuuskuvaa, vähäteltyä ongelmaa tai myytyä vähemmän haitallisia uusia ultraprosessoituja ruokia. Terveys ei viime kädessä kiinnosta, vaan raha (jonka voi sitten sijoittaa vaikka Caymansaarille).

Mitä olet mieltä syvällä yhteiskunnassamme istuvan Willettin mainitseman ”kapitalistisen elintarviketarjonnan” roolista lihavuusepidemiassa?

PS. Ohjelmassa on monta virhettä ja kärjistystä, joten on hyvä pitää terve skeptisyys valmiudessa

Hyvää lämmittelyä teemaan: Lihavuuden hoitoon perehtyneen lääkärin, apulaisprofessori Yoni Freedhoffn video