Uuden vuoden lupaus ja laihdutus. Siinä taas viime päivien terveyskirjoitusten pääteema mediassa. Syksyllä toimittaja Juho Rissanen Iltalehdestä kysyi minulta, mitä järkeä on jatkuvien uusien dieettien virrassa. Yleisesti ottaen ei mitään, vastasin.
Toisaalta, kaiken epäsovinnaisen tyrmääminen ei edistä asiaa. Vaikka pätkäpaastosta on vain murusen verran hyviä ihmistutkimuksia, niin pätkäpaastolla voi olla jotakin annettavaa sitä kokeileville tai tutkijoillekin. Se opettaa sietämään nälkää muun muassa. Ei huono.
Vähähiilihydraattinnen ruokavalio on esimerkki paljon tutkitusta ruokavaliosta, jonka jotkut itsepintaisesti lokeroivat muotidieetiksi. Ilman tehtyjä tutkimuksia se olisi edelleenkin ”humpuuki”- tai ”yksittäisiä kokemuksia” -luokassa. Nyt valtavan tutkimustyön jälkeen fiksusti koostettua vähähiilihydraattista ruokavaliota (karppausta) suosittaa vaihtoehtona jo sekä Amerikan että Ruotsin ravintosuositukset diabeetikoille (1,2). Tutkimuksia on ainakin yhtä paljon kuin ENE-dieeteistä (VLCD-dieeteistä, niistä pusseista). Kts. kuvasarja alla.
Gluteeniton ruokavalio ja veriryhmädieetti ovat ainakin toistaiseksi täysin tutkimatonta sarkaa laihdutusruokavaliona, siten uskomusten ja teoreettisen pähkäilyjen lopputulosta. Sama koskee monia muita jo menneisyyteen hautautuneita dieettejä, puhumattakaan kaikenlaisista laihdutuspillereistä joita kaupataan.
Tutkijoiden vuosikausien raatamisen jäljiltä tiedetään, että runsaasti proteiinia tai vähäisesti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio laihduttaa 1-2 kiloa enemmän kuin suositusten mukainen tai vähärasvainen ruokavalio, kun seuranta kestää 0,5-1 vuotta. Pätkäpaasto pärjää kuten tavallinen kalorirajoitteinen ruokavalio.
Dieettejä tulee ja menee, ihme on vielä näkemättä. Eikö?
Aiempia kirjoituksia blogissani: