Tämän vieraskirjoituksen on laatinut laillistettu ravitsemusterapeutti Hanna Partanen. Hanna on lisännyt paljon pienen ammattikuntamme tunnettuutta pirteällä esiintymisellään julkisuudessa. Hannalla on yksityisvastaanottoa ja oma yritys Nutrifilia, jonka puitteissa hän tarjoaa erilaisia ravitsemukseen liittyviä palveluita, kuten luentoja ja ryhmille suunnattuja elämäntaparemontteja. Hänen äskettäin ilmestynyt kirja Vireyttä vuosiin viisailla valinnoilla paneutuu yli 50-vuotiaiden ravitsemukseeen.  

———————————————————————————————————————

Hanna Partanen

Joulun jälkeen alkaa taas kohta lehtien lööpit saarnata sitä ikuista sanomaa: ”Sulata joulukilot dieetillä X”, ”Laihdu tehokkaasti karvasmanteliöljyn avulla”, ”Uusi mullistava ABC-dieetti – laihtuminen ei ole koskaan ollut näin helppoa!”. Olen jo kohta kymmenen vuotta pitänyt ravitsemusterapian vastaanottoa ja harva haluaa aloittaa sen uuden terveellisemmän elämän joulukuussa, mutta kannattaako tammikuussakaan aloittaa laihdutuskuuria?

Olen ollut vuosia huolissani erityisesti + 50-vuotiaista naisista – välillä kyllä myös miehistä. He tulevat vastaanotolle tavoitteenaan laihtua. Osalla on hyvä syykin: painoindeksi yli 35, sokerit ja verenpaine koholla, nivelrikko, metabolinen oireyhtymä. Osalla labrat ovat oikein hyvässä kuosissa ja painoakaan ei ole kuin viitisen kiloa liikaa, mutta silti on tarve laihduttaa. Toki ymmärrän, että sairauksia on hyvä ennaltaehkäistä ja tehdä elämäntapamuutoksia ennen kuin labra-arvot huutavat hoosiannaa, mutta ammattilaisen näkökulmasta joskus laihduttaminen tuntuu jopa tarpeettomalta ja ainoastaan lisästressitekijänä asiakkaan elämässä.

Painotavoitteet saattavat olla hyvinkin epärealistiset. Asiakas haluaisi painaa saman verran kuin kaksikymppisenä ja mahan pitäisi olla yhtä litteä kuin ennen kolmen lapsen syntymää. Bonuksena tietty sama lihasmassamäärä kuin aktiiviurheilukausien jälkeen opiskeluajalla. Sitten pitää aloittaakin jo ympäripuhuminen. Onko laadukkaan ja hyvän elämän mittari ainoastaan paino ja tietty vaatekoko?

Viisikymppisenä elimistömme alkaa selvästi vanhentua aikaisempaa nopeammin ja tämä on täysin luonnollista. Sidekudokset löystyvät, tulee ryppyjä. Vaihdevuodet saavat aikaa mitä eriskummallisempia muutoksia elimistössä, rasvan varastointipaikka saattaa muuttua lantiolta vyötärölle, kun estrogeenin määrä vähenee. Maha alkaa helpommin pullottaa, kun sisäelimiä pitelevät sidekudokset löystyvät myös. Eli ei siellä välttämättä läski niin pullota, ne on vain sun elimet ja suolisto! Lihasmassa alkaa myös pikkuhiljaa hupenemaan. On arvioitu, että 50 ikävuoteen mennessä noin 10% lihasmassasta rapistuu ja 70 ikävuoteen mennessä määrä on jo 40%! Tämä jos mikä vaikuttaa tulevaisuuden toimintakykyymme!

Näen suuren riskin henkilön kohdalla, jolla ikää on esimerkiksi 58 vuotta ja painoindeksi noin 28 ja hän haluaisi laihduttaa ainakin sen kympin pois. Jos laihduttaminen tehdään väärin ja liian nopeasti kymppikilo lähtee valitettavan helposti juuri lihasmassasta eikä rasvakudoksesta. Ruuhkavuodet pitäisi olla monella viisikymppisellä ohi, mutta käytännössä on toisin. Lapset ovat ehkä lentäneet jo pesästä, mutta omat iäkkäät vanhemmat kaipaavat apua ja tukea. Nyt on myös vihdoin aikaa uurastaa töissä, vaikka palautuminen ylitöiden tuomasta rasituksesta on selkeästi vaikeampaa kuin nuorempana.

Stressi ja huono uni vaikuttaa myös ratkaisevasti kehon koostumukseen ja laihdutustulokseen. Vähän nukkuvat menettävät enemmän lihasmassaa kuin rasvamassaa laihduttaessaan. Tällaista laihtumistulosta tuskin kukaan haluaa? Taustalla useimmilla on myös jojo-laihuttamista pussikuureilla, paastoilla, karppaamisella ja kaalisoppakuureilla. Tuloksena aineenvaihdunnan hidastuminen ja kilot ovat tulleet aina korkojen kera takaisin.

Ikäihmisten normaalin painon painoindeksisuositus on eri kuin työikäisten. Puhutaankin lihavuuden paradoksista, sillä lievä ylipaino näyttää suojaavan ennen aikaiselta kuolemalta sekä tietyiltä sairauksiltakin. Kun normaalipainoindeksi työikäisellä on 18,5-25 on suositus ikäihmisellä 24-29. Usein kehotankin asiakastani miettimään, onko painon pudotukselle todellista tarvetta? Entäpä jos keskityttäisiin yli viisikymppisenä enemmän riittävään liikuntaan, säännölliseen ateriarytmiin sekä riittävään proteiinin saantiin. Näin turvattaisiin paremmat ja toimintakykyisemmät eläkevuodet. Osa huojentuu, kun sanon, että älä ajattele itseäsi lievästi ylipainoisena, vaan muutamia vuosia alaikäisenä. Terveys ja hyvinvointi kun on paljon muutakin kuin vain painon kyttääminen.

Osalla on taas syystä tai toisesta jopa pakkomielle saada paino alas ja olla ”normaali”. Toki en väitä, etteikö se olisi mahdollista, mutta yli viisikymppiseltä vaatii usein liian paljon ja ihminen joutuu luopumaan monesta itselleen tärkeästä asiasta. Liiasta luopuminen tai turhan suuret muutokset saattavat taas heikentää elämänlaatua ja luoda vaan lisästressiä päiviin, joka jarruttaa taas laihtumista.

Lopetetaan siis turha painon kyttäys ja keskitytään hyvään, tasapainoiseen oloon ja tulevaisuuden toimintakykyyn.

Joulu- ja painorauhaa kaikille!

Hanna Partanen TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti

Nutrifilia

www.vireyttavuosiin.fi