Finravinto 2012 tutkimuksessa havaittiin, että suomalaisten ruokavaliossa rasvan osuus on lisääntynyt ja hiilihydraattien vähentynyt. Julkisuudesta onkin kuultu, että tyydyttyneen rasvan saanti on lisääntynyt ja siten kokonaiskolesterolitasotkin ovat hieman nousseet. Vähemmän on ollut puhetta siitä, että tyydyttymättömön rasvan (pehmän rasvan) osuus energiasta on noussut sekä miehillä että naisilla enemmän kuin tyydyttyneen rasvan osuus. Suurin osa tästä ”hyvien” rasvojen lisäyksestä selittyy kuitenkin kertatyydyttymättömillä rasvahapoilla. Kts. tarkemmin täältä.
Finravinto tutkimus on satunnaisotantaan perustuva poikkileikkaustutkimus. Ravintotase mittaa koko vuoden todellista kulutusta, josta ei ole poistettu hävikkiä. Ruokaan käytettiin vuonna 2007 kasviöljyjä 29,1 kiloa (nettolukuja), ja vuonna 2012 hieman enemmän 29,6 kiloa. Voita käytettiin ruokaan vuonna 2007 18,8 kiloa ja vuonna 2012 selvästi enemmän 26,6 kiloa. Nämä ravintotaseen luvut osoittavat myös, että suomalaisten voin käyttö on lisääntynyt, eikä kasviöljyjen käyttö ole lisääntynyt lainkaan vastaavassa tahdissa.
Hiljattain julkaistussa kattavassa 40 maan tutkimuskoosteessa (systemoidussa katsauksessa) havaittiin, että Suomi ei pärjää mitenkään erityisen hyvin kovan rasvan vertailussa eri maiden kesken. Esimerkiksi Ranskaa lukuunottamatta Välimeren maissa käytetään vähemmän tyydyttynyttä rasvaa. Melko usein kuulee väitettävän, että ranskalaiset käyttäisivät kermaa ja juustoja surutta ja saisivat hurjasti tyydyttynyttä rasvaa. Ero on kuitenkin hyvin pieni Suomeen nähden. Indonesian (ID) korkea tyydyttyneen rasvan saanti selittynee kookos- tai palmuöljyllä tai muulla eksoottisella öljyllä, tuskin voilla.
Kuten kuvasta näkyy myöskään monityydyttymättömän rasvan (PUFA) saanti ei ole Suomessa mitenkään erityisen korkealla tasolla.
Yksittäisistä rasvahapoista minua kiinnostaa eniten linolihappo. Linolihapon väitettty joissakin piireissä olevan suurilla annoksilla inflammatorinen (oma näkemykseni on erilainen). Klassisissa 60/70-luvun rasvanvaihtokauppatutkimuksissa linolihapon saanti oli 14-16 E % (Ramsden et al. 2010) ja joissakin narratiivisissa katsausartikkeleissa ja nettikeskusteluissa usein väitetään, että linolihapon saanti olisi nykyisin länsimaissa 10-15 E %. Tällä väitteellä ei tunnu olevan 15 maan vertailussa mitään realisuuspohjaa (kuva alla). Todellisuudessa linolihapon (LA) saanti on eri maissa vain 3,1-8,6 E %, kaukana rasvanvaihtokauppatutkimuksista ja väitetystä 10-15 E % -tasosta.
Suomalaisten α-linoleenihapon (ALA) saanti on moniin muihin maihin verrattuna melko hyvällä tasolla, luultavasti laajan rypsiöljyn käytön vuoksi.
Lopuksi
Edellä esitetyt taulukot perustuvat vuoden 2008 tietoihin Suomessa. Kuten Ravintotase että Finravinto 2012 -tutkimus osoittaa, suomalaiset ovat edelleen lisänneet tyydyttyneen rasvan saantia noista vuosista. Siten Suomen asema tällä hetkellä lienee hieman huonompi kuin kuvista voi päätellä. Olipa sitten karppaaja, vegaani tai sekaravintoa syövä suomalainen, uuden pohjoismaisen suosituksen mukainen päivittäinen pähkinöiden syönti, rypsi-, pellava- ja oliiviöljyn käyttö sekä margariinien käyttö on hyväksi väestötasolla. Vaikka itselleni on menneinä vuosina tullut tunne, että olemme onnistuneet poikkeuksellisen hyvin rasvan vähentämisessä, ei nämä uudet tilastot eikä tämän hetkinen kehitys kuitenkaan tue oletusta, että suomalaisten rasvan saanti olisi menossa terveyden kannalta parempaan suuntaan kokonaisuudessaan.
Vaikka rasvalla ja terveydellä on merkittävä yhteys, ei rasvakysymys kuitenkaan saisi olla keskustelun ainoa ja kiihkein polttopiste. On ainakin yhdeksän muuta tekijää, jotka ovat todella tärkeitä ruokavaliossa.
Lähde
Harika RK, Eilander A, Alssema M, Osendarp SJ, Zock PL. Intake of Fatty Acids in General Populations Worldwide Does Not Meet Dietary Recommendations to Prevent Coronary Heart Disease: A Systematic Review of Data from 40 Countries. Ann Nutr Metab. 2013 Oct 29;63(3):229-238.