Miten suomalaisten rasvahappojen saanti suhteutuu muihin maihin?

Finravinto 2012 tutkimuksessa havaittiin, että suomalaisten ruokavaliossa rasvan osuus on lisääntynyt ja hiilihydraattien vähentynyt. Julkisuudesta onkin kuultu, että tyydyttyneen rasvan saanti on lisääntynyt ja siten kokonaiskolesterolitasotkin ovat hieman nousseet. Vähemmän on ollut puhetta siitä, että tyydyttymättömön rasvan (pehmän rasvan) osuus energiasta on noussut  sekä miehillä että naisilla enemmän kuin tyydyttyneen rasvan osuus. Suurin osa tästä “hyvien” rasvojen lisäyksestä selittyy kuitenkin kertatyydyttymättömillä rasvahapoilla.  Kts. tarkemmin täältä.

Finravinto tutkimus on satunnaisotantaan perustuva poikkileikkaustutkimus. Ravintotase mittaa koko vuoden todellista kulutusta, josta ei ole poistettu hävikkiä. Ruokaan käytettiin vuonna 2007 kasviöljyjä 29,1 kiloa (nettolukuja), ja vuonna 2012 hieman enemmän 29,6 kiloa. Voita käytettiin ruokaan vuonna 2007 18,8 kiloa ja vuonna 2012 selvästi enemmän 26,6 kiloa. Nämä ravintotaseen luvut osoittavat myös, että suomalaisten voin käyttö on lisääntynyt, eikä kasviöljyjen käyttö ole lisääntynyt lainkaan vastaavassa tahdissa.

Hiljattain julkaistussa kattavassa 40 maan tutkimuskoosteessa (systemoidussa katsauksessa) havaittiin, että Suomi ei pärjää mitenkään erityisen hyvin kovan rasvan vertailussa eri maiden kesken. Esimerkiksi Ranskaa lukuunottamatta Välimeren maissa käytetään vähemmän tyydyttynyttä rasvaa. Melko usein kuulee väitettävän, että ranskalaiset käyttäisivät kermaa ja juustoja surutta ja saisivat hurjasti tyydyttynyttä rasvaa. Ero on kuitenkin hyvin pieni Suomeen nähden.  Indonesian (ID) korkea tyydyttyneen rasvan saanti selittynee kookos- tai palmuöljyllä tai muulla eksoottisella öljyllä, tuskin voilla.

Kuvankaappaus 2013-11-11 kello 8.37.43

Kuten kuvasta näkyy myöskään monityydyttymättömän rasvan (PUFA) saanti ei ole Suomessa mitenkään erityisen korkealla tasolla.

Yksittäisistä rasvahapoista minua kiinnostaa eniten linolihappo. Linolihapon väitettty joissakin piireissä olevan suurilla annoksilla inflammatorinen (oma näkemykseni on erilainen). Klassisissa 60/70-luvun rasvanvaihtokauppatutkimuksissa linolihapon saanti oli 14-16 E % (Ramsden et al. 2010) ja joissakin narratiivisissa katsausartikkeleissa ja nettikeskusteluissa usein väitetään, että linolihapon saanti olisi nykyisin länsimaissa 10-15 E %. Tällä väitteellä ei tunnu olevan 15 maan vertailussa mitään realisuuspohjaa (kuva alla). Todellisuudessa linolihapon (LA) saanti on eri maissa vain 3,1-8,6 E %, kaukana rasvanvaihtokauppatutkimuksista ja väitetystä 10-15 E % -tasosta. 

Suomalaisten α-linoleenihapon (ALA) saanti on moniin muihin maihin verrattuna melko hyvällä tasolla, luultavasti laajan rypsiöljyn käytön vuoksi.

Kuvankaappaus 2013-11-11 kello 9.00.32

Lopuksi

Edellä esitetyt taulukot perustuvat vuoden 2008 tietoihin Suomessa. Kuten Ravintotase  että Finravinto 2012 -tutkimus osoittaa, suomalaiset ovat edelleen lisänneet tyydyttyneen rasvan saantia noista vuosista. Siten Suomen asema tällä hetkellä lienee hieman huonompi kuin kuvista voi päätellä. Olipa sitten karppaaja, vegaani tai sekaravintoa syövä suomalainen, uuden pohjoismaisen suosituksen mukainen päivittäinen pähkinöiden syönti, rypsi-, pellava- ja oliiviöljyn käyttö sekä margariinien käyttö on hyväksi väestötasolla. Vaikka itselleni on menneinä vuosina tullut tunne, että olemme onnistuneet poikkeuksellisen hyvin rasvan vähentämisessä, ei nämä uudet tilastot eikä tämän hetkinen kehitys kuitenkaan tue oletusta, että suomalaisten rasvan saanti olisi menossa terveyden kannalta parempaan suuntaan kokonaisuudessaan.

Vaikka rasvalla ja terveydellä on merkittävä yhteys, ei rasvakysymys kuitenkaan saisi olla keskustelun ainoa ja kiihkein polttopiste. On ainakin yhdeksän muuta tekijää, jotka ovat todella tärkeitä ruokavaliossa.

Lähde

Harika RK, Eilander A, Alssema M, Osendarp SJ, Zock PL. Intake of Fatty Acids in General Populations Worldwide Does Not Meet Dietary Recommendations to Prevent Coronary Heart Disease: A Systematic Review of Data from 40 Countries. Ann Nutr Metab. 2013 Oct 29;63(3):229-238.

26 thoughts on “Miten suomalaisten rasvahappojen saanti suhteutuu muihin maihin?”

  1. Reijo, varmistit tällä juuri jutulla sen, että vhh-rintama iskee takaisin tutulla “safa-on-terveellistä” & “n-6-rasvahapot-tappaa” vimmalla. 🙂

    Tulkitsinko lopetuksen oikein: onko seuraavaksi tulossa juttua noista yhdeksästä muusta tekijästä?

    1. Ne kuuluu Välimerelliseen ruokavalioon tai vaikka Itämeren ruokavalioon nuo komponentit. En ole aikonut niistä sen enempää tällä haavaa.

  2. Oma kasitykseni on, etta mufat sinansa ovat SVT-vaikutuksiltaan neutraaleja. Ekstraneitsytoljyjen (esim. oliivi-, makademiapahkina ja avokado) hyodyt johtuvat niiden sisaltamista antoksidanteista ja vitamiineista joita rypsioljyssa ei taida paljonkaan olla (korjaa, jos ole vaarassa). Safan sietokyky kolesterolin nousun kannalta nayttaa olevan melko yksilollista. Jos on jo valmiiksi korkea taso, lienee paras pitaa sen kulutus aisoissa ja painottaa lahteina esim. kefiiria, jogurttia, juustoa, pahkinoita ja avokadoa. Syomalla paljon (rasvaista) kalaa tulee pufa-tarve tyydytettya omega-3:n suhteen. Omega-6 hoituu talla reseptilla itsestaan, ei kai sita erikseen kannata jostain auringonkukkaoljysta tankata.

  3. Kun indonesialaiset näyttävät käyttävän runsaasti rasvoja ja niistä kovia tyydyttyneitä rasvoja merkillepantavan suuri osa, niin kiinnostaisi tietää Indonesian sydäntauti- ja diabetes2-tilanne, koska tyydyttyneiden rasvojen väitetään aiheuttavan paitsi sepelvaltimotautia myöskin sekoittavan sokeriaineenvaihduntaa.

    Täkäläiset suosituksethan ovat olleet jo vuosikymmeniä sellaiset, että ruokavalion pitäisi sisältää mahdollisimman vähän rasvoja ja sekin vähä mahdollisimman monityydyttämätöntä. Kuitenkin ainakin diabeteskakkosen leviäminen on käsittääkseni jonkinlainen ongelma.

    1. Ei nyt ihan tuotakaan luokkaa. Tämä tarkoittaisi, että nyk. rasvansaannilla n-3 -rasvahappojen osuus kasvaisi tasolle josta myös voisi olla potentiaalista haittaa. Suomalaisten suhde (n. 1:4, siis 1 osa n-3 ja 4 osaa n-6) on jo hyvä.

  4. RiSi: Kuolleisuuden osalta Indonesia on world rankingissa sijalla 51 ja Suomi 121 (Indonesia siis huonompi).

  5. Huomiona vielä, että kyse siis kuolleisuudesta. Suomessa lääkehoidot ja esim. pallolaajennukset ovat ehkä Indonesiaa edellä, joten en osaa sanoa kertooko tämä luku mitään suhteessa sairauden ilmenemiseen?

  6. Teme, mieluusti tietäisin “Sundqvistin taulukon” alkuperän. Onko mahdollista saada lähde? Onko kuvasi Iltalehden kolumnista? Jos, niin mistä kolumnista? Ehkä kolumnisti ao. kolumnissa kertoo taulukon alkuperän.

  7. Ei Temellä tai Eetulla ole sattumoisin vastaavia lukemia sydäntautien esiintyvyyden osalta, kun tuo kuolleisuus taitaa riippua vahvasti myös tarjolla olevista hoidoista, eikä pelkästään syömisistä?

  8. “Olipa sitten karppaaja, vegaani tai sekaravintoa syövä suomalainen, uuden pohjoismaisen suosituksen mukainen päivittäinen pähkinöiden syönti, rypsi-, pellava- ja oliiviöljyn käyttö sekä margariinien käyttö on hyväksi väestötasolla. Vaikka itselleni on menneinä vuosina tullut tunne, että olemme onnistuneet poikkeuksellisen hyvin rasvan vähentämisessä, ei nämä uudet tilastot eikä tämän hetkinen kehitys kuitenkaan tue oletusta, että suomalaisten rasvan saanti olisi menossa terveyden kannalta parempaan suuntaan kokonaisuudessaan.”

    Miksi sanot, että nämä uudet tilastot eikä tämän hetken kehitys tue oletusta, että suomal.rasvan saanti oisi menossa parempaan suuntaan? Mikä rasvan syönnissä on niin huolestuttavaa, että se sinua tuolla tavoin ajatteluttaa? Vai onko huoli vain siitä että voin kulutus on kasvanut ja sitä kautta kokonaiskulutus? Ei rasvan syönti yksinään ole syyllinen nykyisiin terveysongelmiin, kyse on isosta kokonaisuudesta, ei pelkästään siitä mitä syömme.
    Ja rasva siinä syömisessä on kyllä se kaikkein pienin ongelma.

    Koko viimeisen 30 v on meillä rasvan käyttö vähentynyt, ja pitkään jo ollut esim koulu / laitosruokailuissa yleensä erittäin vähäistä, jopa niin vähäistä, että todellisuudessa ei suosituksetkaan täyty…kun oikeesti pitäis olla huolissaan liiasta hiilihydraattikuormasta ja liian vähäisestä proteiinin saannista. Esim juurikin mainitsemissa laitosruokaluissa proteiinin saanti (siis kunnollisen proteiinin, ei minkään soijajauheen) on tosi niukkaa. Ja jos esim.koululainen syö ainoan lämpimän aterian koulussa ja syystä tai toisesta sitä toista lämmintä ateriaa ei ole ja / tai aamupalakin on vaan lautasellinen muroja / puuroa, ei kasvava kroppa saa riittävästi rakennusaineita.Illalla kotona se toinen ateria pitäisi olla todella ravitseva, myös rasvan osalta, että päivän energiat ja vitamiinit tulisivat täyteen.

    Ei todellakaan ole ihme, että iltapäivällä koululaiset hakevat sitä helppoa evästä (karkkeja, pikapitsaa tai limpparia)lähikaupasta tai kioskilta, eivätkä jaksa suoriutua päivästä pirteänä ja hyvän tuulisena. Ja monella nuorella / kasvavalla tämä on arkipäivää vuodesta toiseen.

    1. “Miksi sanot, että nämä uudet tilastot eikä tämän hetken kehitys tue oletusta, että suomal.rasvan saanti oisi menossa parempaan suuntaan?”

      En olisi huolissani jos raffinoitujen hiilihydraattien saanti vähenisi, ja samalla lisääntyisi öljyjen, rasvaisen kalan ja pähkinöiden käyttö. Se olisi hyvää kehitystä. Mielestäni voin lisääntyneellä käytöllä ei kuitenkaan saavuteta mitään erityisiä terveyshyötyjä. Maku voi toki muuttua paremmaksi 🙂 Tyydyttyneen rasvan lähteillä on merkitystä. Juustojen ja jogurttien sisältämä tyydyttynyt rasva ei ehkä ole niin haitallista kuin voin prosessoidun lihan, koska maitotaloustuotteiden muut osaset saattavat kumota niistä tulevien tyydyttyneiden rasvahappojen huonoja vaikutuksia.

  9. No mä nyt en kyllä rinnastaisi voita ja prosessoituja lihatuotteita, joissa on yleensä koko joukko lisäaineita, e-koodeja ja suolaa yms. Voi toki on prosessoitu maitotuote, mutta sitähän voi valmistaa vaikka itse kermasta, ilman suolaakin, jos niin haluaa. Ja käyttää nopsaan, jotta ei ala hapettumaan eli härskiintymään. Margariinithan jo alun alkaen on hapettuneita, kun niitä vatkataan ja veivataan ja kuumennetaan moneen kertaan ennen kuin ne on kuluttajalla asti.

    Mutta kaiken kaikkiaan myös makuasiat vaikuttaa, ainakin mulla ja nämähän on niitä mistä ei saisi kiistelllä 😉

    Ja kun tuolla ylhäällä oli puhetta Ranskalaisista, niin eivätkö he kuitenkin käytä esim. lihan paistossa sekä öljyä että voita, voi kun tuo sitä hyvää makua. Ranskassa maku kyllä menee yleensä aina terveyspuheen edelle. Ja eikös kuitenkin Ranskassa väki ole terveempää kuin meillä täällä, vaikka siis sitä voita käyttävät. Ja juovat peijakkaat punaviiniäkin varmaan jos eivät enemmän kuin me, niin ainakin yhtä paljon…

    Mutta se mihin sitten joskus sairastuu tai on sairastumatta on kyllä niin monimutkainen kombo, että ei siinä pelkkä voin syöminen mitään ratkaise suuntaan tai toiseen. Kun sitten kaiken kaikkiaan on niitäkin ihmisiä, jotka syövät ja juovat ja elävät kaiken nykyisen muka terveellisen tietämyksen vastaisesti, ja saattavat elää sata tai ylikin vuotiaiksi, ja loppuun asti “terveenä”.

    Vaikka voin kulutus kasvaisi, ei se mun mielestäni kyllä niin iso juttu ole, kuin se että samaan aikaan myös niitä hiilareita pidetään suosiossa. Ruokia joissa on paljon hiilareita pystyy syömään melkein hurumycket yhdeltä istumalta, mutta kyllä voin syöminen tuppaa loppumaan jo parin kolmen ruokalusikallisen jälkeen, jos siis sen seurana ei syödä sitä hiilarikamaa (esim leipää, tai vaikka voisilmäpullaa) Ja vaikka pihvin paistaisi voissa, ei siihen pihviin jää sitä voita kuin pieni osa, ihan samaan malliin kuin sitä paistöljyäkään, mutta jos paistat voilla (tai öljylläkin) vaikka toastin tai vaikka paneroidun kananfileen, niin kyllä tulee voit / öljyt tuotteen mukana…mutta siinäkään vielä ei sitä voita tule ylenmäärin, ettäkö se jotain vaarallista olisi.

    1. kyllähän kunnon kokki käyttää paistamiseen sekä öljyä että voita. Muutenkin olen sitä mieltä että voita mittaamalla ei nähdä oikeaa syytä, eihän kukaan pelkkää voita syö (Esim voi+leipä=hh kuorma kasvaa, voi paistaessa=AGE, voi+leivonta=paljon höttöhiilaria jne…).

  10. viljaton
    “Koko viimeisen 30 v on meillä rasvan käyttö vähentynyt, ja pitkään jo ollut esim koulu / laitosruokailuissa yleensä erittäin vähäistä, jopa niin vähäistä, että todellisuudessa ei suosituksetkaan täyty…kun oikeesti pitäis olla huolissaan liiasta hiilihydraattikuormasta ja liian vähäisestä proteiinin saannista. ”

    Ei rasvan käyttö ole mitenkään radikaalisti vähentynyt ainakaan USA:ssa, käytännössä ei ollenkaan. Rasvan osuus kokonaisenergiasta on laskenut, mutta samalla kokonaisenergian saanti on noussut, joten rasvan grammamäärä ei ole laskenut juuri yhtään. Ero on vain muutamia grammoja ainakin tämän mukaan(NHANES)
    http://www.cdc.gov/mmwr/preview/mmwrhtml/mm5304a3.htm

    Hiillihydraattien käyttö on noussut reilusti 70-luvulta lähinnä virvoitusjuomien, makeisten ja muiden raffinoitujen hiilarien vaikutusten johdosta.

    Ymmärtääkseni perunan, riisin ja viljan käyttö on jopa laskussa. Ainakin Suomessa tällainen trendi tuon ravintotaseen mukaan, joten en ihan ymmärrä miksi perunaa ja viljoja parjataan ja jopa syytetään terveysongelmista vaikka niiden saanti on tasaisesti laskenut 50-luvulta.

  11. Miten tällä foorumilla suhtatudutaan R. Lustigin uusimpaan presentatioon

    http://uctv.tv/shows/Fat-Chance-Fructose-2-0-25641

    Hänellehän on suomalaisessa ravintopiireissä annettu hullun leima. Olisi kiinnostavaa kuulla mielipide, eikä vaan se, että se on “humpuukia”, vaan myös tieteellinen selitys siihen, miksi se on humpuukia. Hänen teamillänsä, joka vilisee tohtoritason tutkijoita, näyttää olevan aika järkeenkäypä selitys metabolisen oireyhtymän syistä. Ja sehän on aivan eri kuin suomalaisten ravintoterapeuttien rasvapelko.

    1. R.Lustig kyllä ansaitsee täydet pisteet ansiokkaista yrityksistään kääntää vallitsevan dogman, SAFA = pahis, siihen oikeaan suuntaan. Rasvan hienosäädöllä ei koskaan tulla pääsemään yhtä hyviin tuloksiin kuin sokerin radikaalilla vähentämisellä ruokavaliosta. Ja jos tuon artikkelin ekaa tilastoa katsoo, niin suomalaistenhan pitäisi vielä pudottaa PUFA:n saantia ja pikkaisen lisätä SAFA:n nauttimista, että päästään ranskalaisten kanssa samoihin lukuihin. Toteutetaan suomalainen paradoksi! Niin, ja punaviiniä unohtamatta.

      1. Lustigin ongelmahan on se, että kaveri jättää de facto huomiotta “annos & konteksti” yhteyden ja puffaa havaitusti etiologialtaan moninaiseen ongelmaan (liikalihavuus) yhtä ainutta “oikeaa” (TM) selitystä.

        Ja ranskalainen “paradoksi”, voi jessus. Tietyt jutut ovat kuin lauma zombeja: vaikka ne ampuisi kuinka monta kertaa alas, niin ne nousevat aina uudestaan pystyyn.

    1. Pahoitteluni, että olin laittanut erheellisesti kommentoinnin kiinni ennen aikojaan.

      Linkkinä olevan kaverin perustelut puistattavat hieman päätä: voi ei voi olla vaarallista koska se on luonnollista ja sitä ollaan syöty vuosituhannet (onko oikeasti?). Ruokinta vaikuttaa rasvahappokoostumukseen, mutta edelleenkin minua ihmetyttää mihin kliinisiin tutkimuksiin nämä väitteet voin paremmuudesta perustuvat. Kliiniset tutkimukset nykyisillä transrasvavapailla margariineilla ja/tai kasviöljyillä ovat tuottaneet lähes aina paremman lopputuloksen kuin voi ja/tai muu maaeläinpohjainen rasva erilaisten metabolisten markkereiden näkökulmasta (Tot Kol/HDl, apo-B, LDL jne.). Myös punaiseen lihaan painottuvassa karppauksessa tyydyttyneen rasvan korvaaminen tyydyttymättömällä on tuottanut paremman riskiprofiilin lipidien ja hapetusstressin näkökulmasta. Sydney Diet Heart ja Siri-Tarinon tutkimukset on ne joihin yleensä vedotaan. Ne ei ole kuitenkaan koko kuva. On Jakobsenin pooled analyysi ja LA Veterans, ed. mainitut surrogaattimarkkeritutkimukset jne. Niitä tämä Authority Nutrition(kaan) ei tuo esiin.

  12. Mutta onko todellakin voi / ruokaöljyt ainoa terveyteen vaikuttava asia? Onko veren kolesteroli arvot ainoat terveyteen vaikuttavat asiat? Onko ruoka yleensä yksin ainoa terveyteen vaikuttava asia? Jos syö virallisen suosituksen mukaan ja niin sanotusti terveellisesti, onko se kuitenkaan se yksin ainoa terveyteen vaikuttava asia? Mä ainakin vastaisin noihin kaikkiin että ei.

    Edelleen olen sitä mieltä, että terveenä pysyminen, tai sairastuminen, on niin monimutkainen kokonaisuus, että se voin syönti siinä on todellakin pisara meressä. Ja noita tutkimuksiakin kun tehdään, niin niissä kovin usein on pajlon muuttuvia tekijöitä, jotka sotkevat tutkmusta, että todellisuudessa näitä ei varmaan koskaan saada ns.satavarmasti selville, että mikä se sitten loppujen lopuksi se totuus onkaan…

    1. Tästä olen samaa mieltä. Ruokavalio on kokonaisuus ja siellä useita tärkeitä “palikoita” (n.10 kpl) mitkä pitää olla kohdallaan, jotta voidaan puhua todella terveellisestä ruokavaliosta. Pelkkä rasvan viilaaminen tilanteessa, jossa koko ruokavalio on rempallaan on melko marginaalista (mutta ei silti täysin turhaa).

  13. Pyynnöstä: 10 palikkaa esitelty nyt juuri ilmestyneessä uudessa kirjoituksessa.

Comments are closed.