[Kirjoitus päivitetty 14.5.2015]

Maitoa haukuttiin viime keväisessä YLE:n ohjelmassa pilatuksi. Edelleen Yle (2013): Juommeko maitoa, koska se on kannattava bisnes? Maito on joidenkin mielestä ”meijereiden pilaama terveysjuoma”. Maitokolmion mukaan ”homogenoimaton maito rauhoittaa ärsyyntyneen vatsan”.  Joku on keksinyt maitotaudin, ”homogenoidun maidon aiheuttaman oireyhtymän”.

Onko maidosta todella hävinnyt kaikki ravinto? Onko maito todella vatsavaivojen, allergian, syövän, sydäntautien ja diabeteksen takana?

Löysin Ruokatiedon kautta katsausartikkelin, joka innosti tekemään omaa selvitystä.

Vitamiinit ja muiden ravintoaineiden väitetty tuhoutuminen

Hiljattain ilmestyneessä katsausartikkelissa vedettiin yhteen eri maitolaatujen ravintosisällön vaihtelu sen mukaan miten maito on käsitelty (Clayes et al. 2013).

Kuten kuvat kertovat maidon lämpökäsittely vähentää noin 10-20 % B12-vitamiinipitoisuutta. Silti pastöröitu maitolasi (250 ml) tyydyttää 80 % päivittäisestä B12-vitamiinin tarpeesta, kun raakamaitolasi tyydyttää 90 %. Sama trendi joissakin muissa vitamiineissa, pieni heilahdus vähenemisen suuntaan. Vitamiinipitoisuudet vähenevät lämpökäsittelyn vaikutuksesta korkeintaan n. 20 %.

Samassa katsausartikkelissa on myös kuvattuttu sitä, miten maidon lämpökäsittely vaikuttaa tutkittuihin kivennäis- ja hivenainepitoisuuksiin. Eroa ei juuri näy.

Johtopäätös: maidossa on edelleen erittäin runsaasti vitamiineja, elektrolyyttejä ja kivennäisaineita. Lämpökäsittelyllä on pieni vaikutus vitamiinipitoisuuksiin.

Paströroidussa ja homogenoidussa eli tavallisessa kaupan maidossa on tallella ainakin 80 % vitamiineista ja lähes 100 % kivennäisaineista.

Entsyymien ja probioottien tuhoutuminen

Pastöroinin ja UHT-käsittelyn tarkoitus on poistaa ja estää patogeenisten bakteerien kasvu maidossa. Idea on siis pitää ihmiset terveenä vakavista suolistoinfektioista eli estää juuri sellaiset sairastumiset, joita on tapahtunut mm. Turussa, Porvoossa ja mahdollisesti Helsingissä [Lause lisätty 12.4.2014]

On totta, että lämpökäsittely tappaa sekä haitallisia bakteereita että terveydelle potentiaalisesti edullisia bakteereita. On kuitenkin muistettava, että maitohappobakteereita ja muita probioottisia bakteereita kertyy maitotaloustuotteisiin lähinnä niiden hapatuksen seurauksena, eli kun maidosta tehdään jogurttia, viiliä, piimää tai juustoa. Raakamaidossa ei uskotava olevan ihmisen terveyden kannalta merkittävää määrää probioottisia bakteereita. On laskettu, että raakamaidossa pitäisi olla 1000-10 000 -kertainen määrä probioottisia bakteereita, jotta se edistäisi todennäköisesti terveyttä (Clayes et al. 2013). Raakamaidolla ei ole tehty kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia esim. antibioottiripulin, vatsaflunssan tai allergian ehkäisyssä.

Kuten monet alaa läheltä seuraaavat tietävät, jopa jättiannokset probiootteja pillereinä ovat olleet melkoisia pettymyksiä useiden sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä.

Entsyymejä maidossa on jonkin verran. Ravitsemus- ja lääketiedettä opiskelleet tietävät, nykyisen lääketieteen paradigman mukaan maidon tai muiden ruokien entsyymeillä ei uskota olevan merkittävää vaikutusta ihmisten terveyteen. Valtaosa entsyymeistä  tuhoutuu mahalaukun happamissa oloissa, vaikka poikkeuksiakin on. Ruoan mukana tulevien entsyymien kulkeutumista ja aineenvaihduntaa ei ole kuvattu ravintofysiologian oppikirjoissa, koska sillä ei uskota olevan huomattavaa merkitystä.

Yhtään kliinistä satunnaistettua tutkimusta ei ole, jossa olisi voitu osoittaa, että raakamaidon entsyymeillä voitaisiin aidosti vähentää ihmisten sairastuvuutta tai parantaa terveyttä.

Entsyymiteoria lepää siis pitkälti uskomusten varassa.

Entsyymit tuhoutuvat mahassa. Ruuan entsyymeillä ei muutoinkaan katsota olevan oleellista merkitystä ihmiselle.

Heraproteiinia häviää pastöroinnissa

Paleokansan ja karppaajien seuraama perustutkija Chris Masterjohn väittää, että lämpökäsiteltyjen maitojen keskeinen varjopuoli on heraproteiinin tuhoutuminen. Heraproteiini puolestaan on hänen mukaansa ”glutationiboosteri”,  ja glutationia taas tarvitaan aminohappo-kysteiinin aiheuttamien oksidaatioreaktioiden estämiseen. Heraproteiini estää siis hapetusreaktioita, Masterjohn esittää.

On totta, että maidon kuumentaminen tuhoaa (denaturoi) heraproteiinia tai tarkemmin sanottuna heraproteiinin fraktioita*. UHT-maidossa on jäljellä vain 20 % raakamaidon heraproteiinista ja pastöroidussa maidossa n. 40 %. Tässä väitteessä on siis selvästi perää. (Labropouolos et al. 2007, Clayes et al. 2013)

Heraproteiini näyttää kahden pienen ihmisillä tehdyn tutkimuksen mukaan vähentävän suoliston läpäisevyyttä eli korjaavan suoliston epiteelin toimintahäiriötä (Benjamin et al. 2012, Kotler et al. 2013) . Mekanismiksi on esitetty suolen epiteelin klaudiiniproteiinien toiminnan ja ekspression lisääntymistä.

Heraproteiinin tuhoutuminen voisi siis teoriassa olla yksi selittäjä sille, miksi tavallinen lämpökäsittely voisi aiheuttaa enemmän vatsaoireita. Ehkä suoliston epiteelin läpäisevyys on herkkävatsaisilla suurempaa, kun he juovat vähemmän heraproteiinia sisältävää pastöroitua maitoa? Tätä ajatusta teoreettisesti tukevat, edellä mainitut kaksi kliinistä tutkimusta ovat molemmat kuitenkin tehty heraproteiinijauheella, ei raakamaidolla.

Pastöroidussa ja homogenoidussa maidossa on yhtä paljon proteiinia (3 %) kuin raakamaidossa huolimatta vähäisemmästä heraproteiinifraktioiden määrästä, kun kaikki proteiinifraktiota huomioidaan (Fineli).

Maitotuotteet, tulehdus ja liman eritys

[Tämä kappale lisätty 14.5.2015]

Erittäin usein esitetty väite maidon tai yleensä maitotuotteiden haitoista on se, että maito aiheuttaisi matala-asteista tulehdusta. Olen käsitellyt aihetta aiemmin tulehdusta ja ruokavaliota koskevissa kirjoituksissani täällä ja myös täällä. Kirjoituksien pohjalta käymieni tutkimusten valossa maitotuotteet ovat neutraaleja tulehdukseen suhteen.

Edellisten kirjoitusteni jälkeen on vielä ilmestynyt seitsemän satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysi, jonka mukaan maitotuotteet ja maito juomanakin ovat matala-asteisen tulehduksen suhteen neutraaleja (Labonté et al. 2013). Tämä siis siitäkin huolimatta, että heraproteiinista osa denaturoituu maidon käsittelyssä. Tutkimuksissa lisättiin joko tuntuvasti maidon käyttöä lähtötilanteeseen nähden, verrattiin maitoa toiseen proteiinipitoiseen juomaan tai oltiin kokonaan ilman maitotuotteita (jolloin muita, kuten lihaa, proteiineja ruokavaliossa lisättiin). Aina kutakinkin sama tulos; maito tai muotuotteet ovat neutraaleja tulehduksen kannalta.

Liman eritystä ylähengitysteissä on myös tutkittu ainakin kahdessa kliinisessä tutkimuksessa. Maidon käyttö ei lisännyt soijajuomaan nähden liman eritystä nenässä, suussa, yskää, liman tunnetta nielussa tai mitään muutakaan oiretta henkilöillä, jotka omasta mielestään saavat liman eritysoireita maidosta (Pinnock et al. 1993). Toisessa saman tutkijaryhmän kokeessa maidon käyttöä portaittain lisäämällä maito ei aiheuttanut liman eritystä vapaaehtoisilla, jotka oli altistettu flunssavirukselle (Pinnock et al. 1990). Jälkimmäisessä tutkimuksessa ne, jotka uskoivat maidon limaa erittävään vaikutukseen kokivat saavansa oireita enemmän mutta objektiivissa mittareissa (liman eritys) ei havaittu eroa.

Toki pitää muistaa se, että nämäkin tutkimukset ovat melko pieniä, eivätkä sulje pois sitä mahdollisuutta, että suuremmissa tutkimuksissa tulisi pieni ero ryhmien välille. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin olettavaa, että liman erityksen tunne johtuu  maidon osasten reagoinnista limakalvon kanssa niin että liman rakenne muuttuu sakeammaksi (ilman että sen määrä kasvaa) .

”The possibility that milk consumption increases the viscosity or “thickness” of mucus could be explained by the fact that after mixing with saliva consumption of emulsion such as milk can lead to droplet floculation. This aggregation affects the mouth feel and other sensory aspects [17] and the sensation may be mistaken for mucus.” (Wüthrich, et al. 2005)

UHT-prosessissa syntyvä laktuloosi voi teoriassa vaivata

UHT-käsittely aiheuttaa vähäistä laktoosin eli maitosokerin muuttumista laktuloosiksi. Laktuloosi on fruktoosin ja galaktoosin muodostama disakkaridi, joka ei imeydy ohutsuolesta vaan se päätyy paksusuoleen bakteerien fermentoitavaksi. Tämän vuoksi laktuloosia käytetään myös ulostuslääkkeenä (Levolac, Duphalac jne.), sen haittapuolena kivun ja turvotuksen lisääntyminen erityisesti herkkävatsaisilla (Nevé et al. 2013 ).

UHT-prosessissa syntyvän laktuloosin määrä on n. 0,2-1,4 g/l. Lasillisessa (2,5 dl) UHT-maitoa on siis n. 0,05-0,35 grammaa laktuloosia. Pastöroinnin aikana ei synny merkittäviä määriä laktuloosia. (Marconi et al. 2004, Varnam & Sutherland)

Vaikka laktuloosi on potentiaalinen vatsan purujen aiheuttaja, UHT-lämpökäsittelyssä syntyvät määrät  melko pieniä ja epätodennäköisiä maidon oireiden aiheuttajia, paitsi ehkä ihan kaikkein herkimmille (hankalasta IBS:stä kärsiville). Pastöroinnissa syntyvä hyvin vähäinen laktuloosi on erittäin epätodennäköinen oireiden aiheuttaja.

Tavallinen kylmissä tiloissa säilytettävä maito ei ole UHT-maitoa. Lämpimässä säilytettävä vähälaktoosinen maito on UHT-maitoa.

Rasvaisen maidon gangliosidit teoriassa eduksi

Hyppää vapaasti tämän kappaleen yli, jos tuntuu kaukaa haetulta 🙂

Gangliosidit, laajemmin sfingolipidit, ovat sellainen kemiallisten aineiden ryhmä, johon en ole juurikaan törmännyt aiemmin nettikeskusteluissa, enkä muuallakaan. Keho tuottaa gangliosideja itse ja niitä saadaan myös ravinnosta.

Gangliosidit ovat glyko-sfingolipidejä, solukalvojen rakenteita ja niitä on myös suoliston epiteelillä. Niiden vähäinen määrä lisää tulehdusta (inflammaatiota) ja esimerkiksi tulehduksellisissa suolistosairauksissa kuten Crohnin taudissa gangliosidien määrä suoliston epiteelin soluissa on vähentynyt.(Miklavcic et al. 2012)

Koe-eläinkokeissa runsas gangliosidien saanti ruokavaliosta lisää suoliston epiteelisolujen ja aivosolujen gangliosidien määrää (Park et al. 2005). Gangliosidien runsas saanti ruokavaliosta vähentää suoliston bakteereista vapautuvan endotoksiinin LPS:n inflammaatiovaikutusta koe-eläimillä (Park et al. 2010). Vaikutus näyttäisi perustuvan siihen, että gangliosidit vähentävät tiiviiden liitosten okludiini-proteiinin hajoamista.

Gangliosideja on runsaasti sisäelimien solukalvoilla ja maidon rasvapalleroissa, gangliosidejä ei juurikaan ole rasvattomassa maidossa. Yhden tutkimuksen mukaan rasvattomassa maidossa on 11 % täysmaidon gangliosidimäärästä (Moore et al. 2000 ). Toisaalta jogurtissa on 8-kertaa enemmän gangliosideja kuin täysmaidossa.

Gangliosidien saanti ravinnosta on vähäistä, jos emme käytä rasvaisia maitotaloustuotteita, kananmunaa, soijaa, lihaa tai sisäelimiä. (Miklavcic et al. 2012, Vesper et al. 1999 )

Ihmisillä tehtyjä tutkimuksia gangliosidien vaikutuksesta suoliston läpäisevyyteen, inflammaatioon tai vatsavaivojen syyntyyn ei ole (ainakaan en ole löytänyt). Teoriassa rasvainen maito voisi olla gangliosidien vuoksi paremmin siedettyä kuin rasvaton tai vähärasvainen.

Maidon lämpökäsittelyn tai homogenoinnin vaikutuksesta gangliosidien määrään maidossa en löytänyt tietoa.

Maidon aiheuttamia vatsavaivoja tutkittu Suomessa

Edellä on spekuloitu sitä, että miten maidon kuumentaminen vaikuttaa teoreettisesti vatsan oireiluun. Entä sitten ne satunnaistetut kliiniset tutkimukset?

Suomalaisessa (Paajanen et al. 2005) tutkimuksessa 24 % väestötutkimukseen osallistuneista nuorista aikuisista sanoi saavansa vatsaoireita tavallisesta maidosta. Lisäksi 5,9 % vastaajista kertoi saavansa oireita myös vähälaktoosisesta maidosta. Maidon käyttöön subjektiivisesti liitettävät vatsavaivat ovat siis hyvin yleisiä nuorilla aikuisilla.

Paajanen ym.  tekivät neljä erilaista jatkotutkimusta maidon mahdollisista  vaikutuksista vatsaoireisiin (Study 1, Study IIa ja Study IIb ja Study V). Kaikki tutkittavat olivat sellaisia, jotka sanoivat saavansa oireita tavallisesta maidosta.

Kolmen ensimmäisen tutkimuksen tulokset on yhdistetty Paajasen väitöskirjasta löytyvään taulukkoon. Olen lisännyt kuvaan muutamia selitteitä (ryhmien välillä ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja missään tutkimuksessa). Mitä pienempi symptom score % kuvassa, sitä vähemmän oireita.

1) Study I:ssä  verrattiin pastöroitua ja homogenisoitua (tavallista) kulutusmaitoa raakamaitoon (luomu, ei homogenoitu, ei pastöroitu) viiden päivän jaksoissa. Tavalliseen maitoon lisättiin hiukan kermaa, jotta maidot saataisiin samankaltaisiksi kokonaisrasvamäärän suhteen. Juotava määrä oli 2*200 ml/pv. Karkeasti ottaen puolet maidolle tavallisesti oireilevista sietivät tavallista maitoa paremmin ja toinen puoli tutkittavia raakamaitoa. Tavallinen maito aiheutti oireita 15 % ja 10 % maksimaalisesta oirekuvasta (100 %), eikä maitojen välillä ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. (Paajanen et al. 2003)

2) Study IIa:ssa verrattiin raakamaitoa, tavallista kulutusmaitoa ja tavallista rasvatonta maitoa. Tässä tutkimuksessa koehenkilöillä oli laktoosi-intoleranssi. Kaikki kolme jaksot kestivät 4 päivää ja niiden välissä oli wash out.  2*200 ml/pv. Tavallinen rasvaton maito aiheutti oireita 30 %, raakamaito 25 % ja kulutusmaito 17 % maksimaalisista oireista (100 %). Erot eivät olleet kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä (Korpela et al. 2003). Silmämääräisesti on ehkä vaikea uskoa, että tilastollisesti merkitsevää eroa ei ollut rasvattoman ja muiden maitojen välillä. Harmi, että tässä kaikkein kiiinnostavimmassa vertailussa oli näin vähän potilaita;tilastollinen merkitsevyys on vaikea saavuttaa pienillä aineistoilla.

3) Study IIb:ssä oli mukana 35 henkilö, ja siinä testattiin raakamaidon ja tavallisen kulutusmaidon eroa. Raakamaito aiheutti oireita 15% ja kulutusmaito 14  % maksimaalisista oireista (100 %). Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja.  (Korpela et al. 2003)

4) Study V:ssä (ei mukana kuvassa) verrattiin soijajuomaa vähälaktoosisella maitojauheella rikastettuun soijajuomaan. Tämän kokeen mitta oli 21 päivää ja siihen osallistui 23 henkilöä. Mukana olleet koehenkilöt olivat sellaisia, jotka sanoivat saavansa maidosta oireita. Soijamaito ja maitojauheella rikastettu soijamaito aiheutti yhtä paljon oireita. 16 potilasta sai oireita soijajuomasta ja 16 potilasta sai oireita maitojauheella rikastetusta soijajuomasta (Paajanen et al. 2005).

Suomalaiset ovat tehneet  myös mielenkiintoisen tutkimuksen henkilöillä jotka sietävät ulkomailla maitoa paremmin kuin Suomessa (Paajanen et al. 2004). Tutkimuksen mukaan nämä samat henkilöt ovat herkkiä myös ksylitolin ja ruisleivän vatsaa kipristeleville vaikutuksille, heillä lienee siis herkkä vatsa (IBS lievänä tai vaikeana). Ulkomailla ruisleivän ja muiden FODMAP-pitoisten ruokien syönti voi olla vähäisempää ja siten vatsa sietää laktoosipitoisen (tavallisen) maidonkin paremmin.

Allergiat, astma ja maito

Olemassa ei ole satunnaistettuja kliinisiä tutkimuksia (kovimman luokan tutkimuksia) siitä, voiko raakamaitoa juovilla olla vähemmän allergiaa kuin pastöroitua ja homogenoitua juovilla lapsilla. Tähän saakka vahvin näyttö on tullut Parsifal-väestötutkimuksesta. Se on ns. poikkileikkaustutkimus.

Parsifal-tutkimuksen mukaan runsaasti raakamaitoa käyttävillä oli vähemmän allergioita kuin tavallista kaupan maitoa juovilla. Vaikutus näytti olevan itsenäinen  ”The associations were observed in all four subpopulations and independent of farm-related co-exposures.” . Myös astman osalta on tehty sama havainto Gabriela-tutkimuksessa. Raakamaito vähensi astman vaaraa vakiointien jälkeen. Gabriela on myös ns. poikkileikkaustutkimus.

Hygieniahypoteesin mukaan liian steriili ympäristö kaikkinensa varhaisessa lapsuudessa lisää allergiariskiä.  Yksittäisten poikkileikkaustutkimuksien tieteellistä selitysarvo syy-seuraussuhteen pidetään melko vähäisenä. Joka tapauksessa tutkimukset ovat sen verran kiinnostavia, että luulisi niiden poikivan satunnaistettuja tutkimuksia. Wüthrich, et al. (2005)  katsausartikkelissa päätellään myös, että maito ei lisää astman riskiä.

A1 ja A2 -maito

[Tämä kappale lisätty 14.5.2015]

On esitetty, että nykyisin paljon maitoa tuottavien Aysir- ja Holstein -lehmärotujen A1-maito olisi terveydelle haitallista. Tälle ei tosin löydy epidemiologisista tutkimuksista perusteita (kts. alla sairaudet ja kuolemat).

Aysir- ja Holstein-lehmät kantavat geenimutaatiota, joka vaikuttaa maidon kaseiinin laatuun, ne muodostavat ”A1 β-kaseiinia”. A1 β-kaseiinista muodostuu β-kasomorfiini-7:ää ruuansulatuksen aikana, joka voi teoreettisesti häiritä suoliston immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, ja siten altistaa tyypin 1 diabetekselle ja mahdollisesti muille sairauksille. A2 maidosta ei muodostu β-kasomorfiini-7:ää.

Vuonna 2005 ilmestyneessä katsauksessa käytiin läpi siihen astisia tutkimuksia, ja pääteltiin, että A1-maito ei todennäköisesti ole riskitekijä sydän- ja verisuonitaudeille eikä tyypin 1 diabetekselle (Truswell 2005). Myöskään katsauksen jälkeen ilmestyneet tutkimukset eivät tue A1-maidon väitettyjä haittoja valtimoterveydelle eikä suolistolle (Venn et al. 2006, Ho et al. 2013, Crowley et al. 2013).

Ennen 1960-lukua Suomessa maito oli A2-maitoa ja peräisin vähemmän lypsävistä itäsuomenkarja,- länsisuomenkarja- ja Lapinlehmäroduista peräisin. Myös muualla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa maito on nykyään samaa kuin meillä eli A1-maitoa. (HS 10.5.2015)

Lähes kaikki aiemmin tässä kirjoituksessa, ja myös jäljempänä, esitellyt tutkimukset on tehty huonommaksi väitetyllä A1-maidolla. Eli juuri tätä huonommaksi väitetty maitoa on tutkittu paljon -ja osoitettu neutraaliksi tai lievästi terveyttä edistäväksi.

Suomalaisessa TRIGR-tutkimuksessa selvitetään estääkö lehmän (A1) maidon välttäminen varhaislapsuudessa geneettisesti tyypin 1 diabetekselle alttiiden lasten diabeteksen puhkeamista. Tutkimus on kesken, mutta alustavien tulosten mukaan näyttää siltä, että maidon välttämisestä ja pilkotun äidinmaitokorvikkeen käyttämisestä sijaan ei ole erityistä hyötyä (Knip et al. 2014)

Tavallinen maito ja sairauksien synty

Pastöroitu, homogenoitu maito on se tavanomainen maito kaikkialla maailmassa. Raakamaitoa juo suomalaisista n.  1 %, eikä ole mitään syytä olettaa muissa länsimaissa tilanteen olevan aivan oleellisesti toisenlainen.

Pastöroitua maitoa on juotu jo vuosikymmeniä; Suomessa maidon pastörointi aloitettiin jo 1958. Jos tämä ”pilattu maito” olisi useiden sairauksien selkeä taustatekijä niin se varmaan näkyisi ns. eteenpäin suuntautuvissa väestötutkimuksissa ja erityisesti niiden meta-analyyseissä.

On totta, että ne miehet jotka käyttävät kalsiumiksi muutettuna maitoa yli 1,5 g/pv  (n. 1,3 litraa maitoa/jogurttia/piimää tai vastaava määrä juustoa) saattavat sairastua hieman useammin eturauhassyöpään kuin vähiten maitoa käyttävät (WCRF 2007). Toisaalta eniten maitoa käyttävät naiset saattavat sairastua harvemmin rintasyöpään. Sekä miehet että naiset saattavat niittää etua pienemmän paksu- ja peräsuolen syövän riskin muodossa. Lisäksi runsas maitotaloustuotteiden käyttö vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä 14 %.

Maidon voisi väittää kokonaisuudessaan olevan melko neutraalin tai lievästi jopa sairauksilta suojaavan, varsinkin jos käyttö pysyy kohtuudessa (alle litra maidoksi muutettuna).

Meta-analyysit (lähteet): Tong et al. Eur J Clin Nutr. 2011 Sep;65(9):1027-31
Soedamah-Muthu et al J Clin Nutr. 2011 Jan;93(1):158-71
Aune et al. Ann Oncol. 2012 Jan;23(1):37-45.
Dong J et al.  Breast Cancer Res Treat. 2011 May;127(1):23-31
Qin LQ et al.  Asia Pac J Clin Nutr. 2007;16(3):467-76.

Johtopäätös: Tavallinen maito ja siitä valmistetut maitotaloustuotteet lienevät naisten terveydelle eduksi ja miehille kokonaisvaikutus lienee neutraali huomioiden diabetes- ja suolistosyöpäsuojan sekä toisaalta eturauhassyöpä vaaran.

Kuolemat

Runsas tavanomaisen maidon käyttö ei liity etenevien väestötutkimuksien meta-analyysin mukaan kuolleisuuteen (O’Sullivan et al. 2013). Runsaasti maitoa käyttävien riski kuolla on sama (1,01) kuin vähän maitoa käyttävien.

Lopuksi

Maidon pastörointi ja homogenointi ei heikennä oleellisesti maidon vitamiini- ja kivennäisainepitoisuuksia.

Heraproteiinin määrä vähenee sitä enemmän mitä korkeammalle maito kuumennetaan. Tämän havainnon käytännön merkitys on vatsaoireiden kannalta epäselvä. Maidon kokonaisproteiinipitoisuus on sama raakamaidossa ja pastöroidussa maidossa.

Kaikkein korkeimmassa lämpökäsittelyssä eli UHT-käsittelyssä laktoosista syntyy laktuloosia, joka voi aiheuttaa teoriassa kaikkein herkävatsaisimmille oireita. UHT-maidon vatsasiedettävyyttä raakamaitoon ei ole kuitenkaan verrattu ihmisillä. Rasvattomassa maidossa on selvästi vähemmän teoreettisesti hyödyllisiä gangliosideja kuin täysmaidossa, mutta tämän havainnon merkitystä ihmiselle on vielä vaikea arvioida.

Maidon tai ylipäätään ruuan entsyymien vaikutusta ihmisen terveyteen ei ole tutkittu asianmukaisissa tutkimuksissa. Raakamaidon entsyymien uskotaan tuhoutuvan mahalaukun happamissa oloissa.

Kolme suomalaista kontrolloitua kliinistä tutkimusta osoitti, että homogenoitu ja pastöroitu täysmaito on yhtä hyvin siedettyä kuin raakamaito herkkävatsaisilla. Rasvatonta maitoa on verrattu raakamaitoon vain yhdessä tutkimuksessa. Rasvaton maito näytti aiheuttavan kutakuinkin saman verran oireita kuin raakamaito.

Tavanomaisen pastöroidun maidon runsaaseen käyttöön ei liity lisääntynyttä kuolleisuuden vaaraa. Runsas tavanomaisten maitotaloustuotteiden käyttö näyttää vähentävän tyypin 2 diabeteksen riskiä hiukan, samoin rintasyövän ja suolistosyövän riskiä. Miesten eturauhassyövän vaara saattaa lisääntyä maidon käytön ylittäessä suurinpiirtein tason 1,3 litraa päivä.

Uusissa pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa suositetaan runsasrasvaisten maitotaloustuotteiden vaihtamista vähärasvaisiin tai rasvattomiin. Raakamaitoon siellä ei oteta kantaa.

Puheet täysin pilatusta maidosta voi jättää omaan arvoonsa. Yksittäisten ihmisten oireilua ei kuitenkaan voida aina selittää tieteen kautta. Jokainen voi kohentaa vointiaan itselleen sopivalla maitolaadulla. On myös muistettava, että hapanmaitotuotteet ja juusto ovat ravitsemuksellisesti maidon kaltaisia ja usein paremmin siedettyä kuin maito juomana. Maidon juominen ei ole itseisarvo.

*Heran proteiinin fraktioita: α-laktalbumiini, β-laktoglobuliini, seerum-albumiini, immunoglobuliinit, laktoferriini