Ravitsemussuositukset lähes universaalisti suosittavat suolan käytön vähentämistä. Viime vuosina on kuitenkin kuulunut vastarannan ääniä. Suolan vähentäminen on joissakin tutkimuksissa lisännyt sairastuvuutta ja jopa kuolleisuutta.

Törmäsin uuteen suolakatsausartikkeliin ja sen innoittamana ajattelin, josko suolaa koskeva ristiriitainen tieto olisi nyt siloteltu ja totuus valjennut 😉

Suola nostaa verenpainetta

Suolan vaikutusta verenpaineeseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin on käsitelty New England Journal of Medicine (NEJM) katsausartikkelissa Salt in health and disease – a delicate balance. Katsauksen nimi nosti lupauksia, ”hienovarainen tasapaino”.

Katsauksessa käydään läpi ja esitetään taulukossa suolanrajoitusta koskevat satunnaistettujen tutkimuksien meta-analyysit (tutkimuskoosteet). Kymmeniä satunnaistettuja tutkimuksia kattaneiden meta-analyysien mukaan:

• Kohonneesta verenpaineesta kärsivillä n. 5 gramman suolan vähennys laskee systolista verenpainetta n. 5 mmHg
• Normotensiivisillä (ei kohonnutta verenpainetta) n. 4 gramman suolan vähennys laskee systolista verenpainetta n. 2 mmHg
• Diastoliseen verenpaineeseen vaikutus on n. puolet vähemmän elohopeamillimetreinä normo- että hypertensiivisillä

Suomalaisten päivittäinen suolan saanti on n. 7 grammaa naisilla ja miehillä 9 g,  kun Sydänliiton suositus on max 5 grammaa päivässä.

Katsauksessa todetaan lisäksi, että arviolta 30-50 % kohonneesta verenpaineesta kärsivistä on suolalle herkkiä. Tämä tarkoittaa sitä, että suola nostaa heidän verenpainetta vielä enemmän kuin mitä meta-analyysien keskiarvot kertovat. Perimmäinen häiriö on tällöin siinä, että suola ei erity virtsaan munuaisten kautta tehokkaasti ja nopeasti. Suolaherkkiä ovat tyypillisesti metabolisesta oireyhtymästä kärsivät, iäkkäät, lihavat ja afroamerikkalaiset.

Suolarajoitus tehostaa merkittävästi yleisimpien ns. RAA-järjestelmään vaikuttavien ACE-estäjä ja ATR-salpaaja -verenpainelääkkeiden tehoa. Verenpainelääkkeitä käyttää aikuisväestöstä n. 15 % (yli puoli miljoonaa).

NEJM:in katsauksessa tuodaan esille kaliumin vastavaikutus suolan verenpainetta kohottavaan natriumiin nähden. Viimesten 20 vuoden aikana tehtyjen  satunnaistettujen tutkimuksien mukaan kaliumlisä (kaliumbikarbonaatti, -kloridi, -sitraatti, -glukonaatti) vähentää verenpainetta kohonneesta verenpaineesta kärsivillä ainakin yhtä paljon suolan vähentäminen (Houston 2011). Kaliumannokset ovat olleet tyypillisesti n. 1 800-4000 mg/pv eli kovin suuria. Eniten kalium näyttää hyödyttävän niitä, joilla on suolan saanti on runsasta.

Vertailun vuoksi; yhdessä banaanissa on kaliumia n. 500 mg ja omenassa n. 200 mg sekä maitolasissa (2,5 dl) n. 400 mg . Suomalaisten kaliumin saanti on n. 3500 mg/vrk.

Suola lisää aivoinfarktin riskiä

Runsaan suolan käytön vaikutuksista sydänsairauksien ilmaantuvuuteen saatiin merkittävää tietoa vuonna 2009  British Medical Journal -lehdessä julkaistussa meta-analyysissä. Meta-analyysi käsitteli eteneviä väestötutkimuksia. 13 eri väestötutkimusta osoitti varsin yhdensuuntaisesti, että  5 gramman ero päivittäisessä suolan käytössä lisää aivohalvauksen vaaraa 23 % .  Sittemin julkaistussa meta-analyysissä puolestaan havaittiin, että suolan runsas käyttö lisää nimenomaan iskeemisen aivoinfarktin aiheuttamaa kuoleman riskiä yli kaksinkertaiseksi (Li et al. 2012).

Vertailun vuoksi on ehkä paikallaan todeta, että tyydyttynyt rasva ei ole meta-analyysien mukaan liittynyt sen paremmin etenevissä väestötutkimuksissa (Siri-Tarino et al. 2010) kuin satunnaistetuissa tutkimuksissa (Hooper et al. 2012) aivoinfarktien ilmaantuvuuteen.

Suolan vastavaikuttaja kalium suojaa aivoinfarktilta. Jokainen 1,6 gramman nousu kaliumin saannissa puolestaan vähentää etenevien väestötutkimuksien meta-analyysilin mukaan aivoinfarktin vaaraa 20 % (D’Elial et al. 2011).

Suola lisää munuaisongelmia

Munuaisten vajaatoiminnan ehkäisyn yksi keskeinen kulmakivi on kohonneen verenpaineen ehkäisy ja tehokas hoito. Suolarajoitus vähentää verenpainetta, joten sen luulisi myös suojaavan myös munuaisia.

Hollantilaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa munuaisten vajaatoiminnasta kärsivien henkilöiden munuaisvaiva lieveni albuminurialla (valkuaista virtsassa) mitattuna, kun suolarajoitus toteuttiin perushoidon eli ACE-estäjän lisänä (Slagman et al. 2011). Suolarajoitus  vähensi albuminuriaa tehokkaammin kuin toisen munuaislääkkeen (ATR-salpaajan) lisääminen ACE-estäjän päälle. Myös verenpaine laski tehokkaasti. Eräässä toisessa satunnaistetussa tutkimuksessa suolarajoituksen teho oli albumiiniurian ja verenpaineen vähentäjänä yhtä hyvä kuin diureettilääkityksellä (Vogt et al. 2008). Myös RENAAL-tutkimuksessa suolan vähentäminen suojasi munuaisia niillä, joilla oli ATR-salpaajahoito (kts. alla diabetesosio).

Harvardin etenevässä sairaanhoitajakohortissa suolan vähäinen käyttö näytti suojaavan munuaisia (Lin et al. 2011)

Suolan vähentäminen säästänee siis munuaisia.

Suola lisää mahasyövän riskiä

Toistaiseksi laajin syöpää ja ravintoa koskeava kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi vuodelta 2007 osoittaa, että runsas suolan saanti lisää mahasyövän riskiä (WRCF 2007). Vuonna 2010  julkaistun meta-analyysin mukaan runsaasti suolaa käyttävien mahasyövän esiasteen eli metaplasian riski oli 68 % korkeampi kuin niillä jotka käyttävät vähiten suolaa (Dias-Neto et al ) . Muihin syöpiin suola ei liity selvästi.

Suola lisää sepelvaltimotautia, ehkä

Sydäninfarktien tai sepelvaltimotaudin osalta ei ole meta-analyysitason näyttöä, että suola lisäisi selvästi sydäninfarktin riskiä.

Sen sijaan sydämen vajaatoiminnan riskiä runsas suolan käyttö lisää paksuuntamalla sydämen vasemman kammion seinämää. Vasemman kammion seinämän paksuuntuminen on tavallinen sydämen vajaatoiminnan syy ja myös keskeinen sydäninfarktin riskitekijä. Verenpaine on keskeinen vaikutuksen välittäjä. (Terveyskirjasto 1,2)

New England Journal of Medicine -lehdessä (2011) julkaistun tilastollisen mallinnuksen mukaan 3 gramman suolan vähentämisellä kuitenkin voitaiisin ehkäistä väestötasolla merkittävästi myös sepelvaltiomotautia. Tässä mallinnuksessa suolan vähentämisellä saavutettavan valtavia hyötyjä.

”For example, a reduction in dietary salt of 3 g per day would have approximately the same effect on rates of CHD events as a 50% reduction in tobacco use, a 5% reduction in body-mass index among obese adults, or the use of statins to treat persons at low or intermediate risk for CHD events.”

Ja samoilla linjoilla jatkaa tiedelehti Lancet. Lehdessä julkaistun monikansallisen konsorttion tekemän analyysin mukaan liika suolan käyttö selittäisi 13 % sepelvaltimotaudin aiheuttamista huonoista sairauden värittämistä elinvuosista (QALYs). Liian vähäinen monityydyttyneen rasvan käyttö selittäisi vertailun vuoksi 9 %.

Molemmat näistä tutkimuksista ovat ns. mallinuksia, joiden perusolettamus on, että verenpaine laskee, eikä mitään selvää samanaikaista terveyshaittaa tapahdu.

Suola sydämenvajaatoiminnassa?

Parin viime vuoden aikana on julkaistu meta-analyysi ja laajan kliinisen lääketutkimuksen jälkianalyysi, joiden mukaan suolarajoitukseen saattaa liittyvä jopa vaaroja tai siitä ei ainakaan olisi selvää hyötyä.

Satunnaistettujen suolanrajoitustutkimuksien (7 kpl) meta-analyysissä havaittiin, että alhainen suolan saanti lisää sydämenvajaatoimintapotilaiden kuoleman vaaraa (ei siis muiden koehenkilöiden). Kuolleisuus tai sydän- ja verisuonisairastuvuus ei ollut korkeampi runsaasti suolaa saavilla. Runsaasta suolan saannista ei siis näyttänyt olevan vaaraa (Taylor et al. 2011)

Lancetissa ilmestyi pian vastine Taylorin meta-analyysille (He et al. 2011). Kun yksi tutkimus ja siinä olleet potilaat, joilla oli paha sydämen vajaatoiminta ja nestevajaus (diureetttiyhdistelmän ja nesterajoituksen vuoksi) suljettiin pois Taylorin meta-analyysistä, suolarajoitus vähensikin jäljelle jääneissä tutkimuksissa sydän- ja verisuonitapahatumariskiä 20 %. Eli suolarajoitus hyödyttää sellaisessa tilanteessa jos koehenkilöillä ei ole sydämen vajaatoimintaa ja nestevajausta.

Noin 28 000 potilasta käsittäneen OnTarget-lääketutkimuksen post hoc -analyysissä havaittiin, että  liian vähäinen suolan saanti lisää yleensä sydäntautikuolleisuuden ja sydämenvajaatoiminnan vuoksi sairaalaan joutumisen vaaraa (O’Donell et al. 2011). Runsas suolan saanti puolestaan lisäsi yhteenlaskettujen ei-kuolemaan johtavien sydän- ja verisuonitautitapahtumien määrää.

He ym. meta-analyysi viittaa siihen suuntaan, että sydämenvajaatoiminnassa liian raju suolan saannin vähentäminen ei ole eduksi. Luultavasti asiaa pahentaa taustalla oleva vajaatoiminnan peruslääke diureetti, joka vie suolaa (natriumia) virtsaan sekä tavanomaisesti käytössä oleva suolarajoitus sekä mahdollisesti RAA-järjestelmään vaikuttava verenpainelääke.

Suola diabeteksessa?

Suomalaisessa etenevässä FinnDiane-kohortissa havaittiin, että tyypin 1 diabeetikoilla alhainen ja suolan saanti lisää kuolleisuutta ja dialyysiin joutumista (Thomas et al. 2011). Toisaalta myös eniten suolaa saaneilla oli lisääntyntyt kuoleman vaara. Suomalaistutkijat viittaavat koe-eläinmalliin, jossa suolan rajoittaminen lisää ateroskleroosia. Lisäksi suolan vähentäminen lisää RAA-järjestelmän aktiivisuutta (epäedullinen muutos terveydelle).

Vastaavan tyyppinen havainto tehtiin myös tyypin 2 diabeetikoilla Australiassa (Ekinci et al. 2011). Etenevässä väestötutkimuksessa alhainen suolan saanti lisäsi sydäntauti- ja kokonaiskuolleisuuden riskiä.

Mutta. Satunannaistetussa 30 kuukautta kestäneessä RENAAL-tutkimuksessa (n=1177) havaittiin, että vähiten suolaa käyttäneillä tyypin 2 diabeetikoilla oli vähiten munuaisten toiminnan heikkenemistä ja sydän- ja verisuontautitapahtumia (Lambers Heerspink et al. 2012). Munuaistentoiminnan heikkenemisen riski väheni yli 50 % vähiten suolaa käyttävillä ja yllättäen sydämen vajaatoiminnan vuoksi sairaalaan joutuminen väheni peräti 62 %. Vaikutus todettiin niillä, joilla oli pohjalääkkeenä ATR-salpaaja (tyypillinen lääke tyypin 2 diabetikoilla), mutta ei kalsiumsalpaajaa käyttäneillä. Kyse oli post hoc -analyysistä.

Täten satunnaistetun tutkimuksen ja väestötutkimuksien osalta on olemassa ristiriita.

Mitä muuta?

Suola lisää kalsiumin erittymistä virtsaan, ja ainakin teoriassa lisää munuaiskivien ja osteoporoosin vaaraa. Asiasta löytyy viitteitä kirjallisuudesta paljonkin, mutta käsittääkseni osteoporoosin osalta ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä.

Suolan vähentäminen johtaa elimistössä ainakin lyhytaikaisesti joihinkin epäsuotuisiin kompensatorisiin vaikutuksiin. Satunnaistettuja tutkimuksia käsittäneen meta-analyysin mukaan suolarajoitus lisää hienoisesti LDL-kolesterolia ja myös reniinin ja aldosteronin eritystä (Graudal et al. 1998)

Lopuksi

Terveiden ihmisten kannattaa mielestäni vähentää suolan käyttöä. Kylmässä Pohjolassa asuva, ilmastoidulla autolla ajeleva konttorityöläinen pärjää vähällä suolalla pitääkseen yllä suolatasapainonsa. Duodecimin verkkokurssilla on provosoiva kuva, jonka mukaan suolan saanti on lisääntynyt poskettomasti sitten paleoliittisten aikojen. Ei  kasvanut suolaa puissa.

Lähde: Duodecimin verkkokurssit. Suola ja verenpaine — testaa tietosi.

Suolan vähentämisestä on etua verenpaineen, aivojen, munuaisten, sydämen vasemman kammion ja myös mahalaukun syövän kannalta. Suolan korvaaminen yrteillä, kurkumalla, kanelilla, inkiväärillä, pippureilla, chilillä ja muilla mausteilla voi tuoda  lisäetua terveydelle muutoinkin. Myös kaliumia ja magnesiumia runsaasti sisältävän mineraalisuolan käytöstä voi olla pientä apua. Leivän, leikkeleiden ja valmisruokien kanssa kannattaa olla tarkkana.

Sydämen vajaatoiminnasta kärsivän henkilön ei ehkä kannata ainakaan äkkipäisesti ja jyrkästi vähentää suolan käyttöä ilman lääkärin kanssa neuvottelua. Korkea ikä ja janon tunteen heikkeneminen sekä yhdenaikaiset diureetti ym. lääkkeet tekevät asian vielä kimurantimmaksi. Diabeteksen osalta on ristitriitaista tietoa, mutta tutkimuksia on vielä kovin vähän.

Mausta suolan sijaan yrteillä, valkosipulilla, kurkumalla, chilillä, pippureilll, inkiväärillä,  kanelilla…

Aiheeseen liittyviä kirjoituksia

Ruokasuolan lisäämisestä (Patrik Borg)

Runsas suola ei olekaan vahingollista – vai onko sittenkin? (Mikko Syvänne, Sydänliitto)

Suolan syntilista sokeriakin pidempi?