Varpu Tavi on aktiivisesti sosiaalisessa mediassa toimiva tietokirjailija, joka on kirjoittanut useita kirjoja ravitsemuksesta, terveydestä ja liikunnasta. Varpu, joidenkin muiden keskeisten sosiaalisen median toimijoiden ohella, on ollut yksi tärkeimpiä oman aktiivisuuteni innoittajia sosiaalisessa mediassa. Tässä kirjoituksessa antropologi Varpu Tavi kurkkaa peruutuspeiliin ja tekee toivomuksestani katsauksen omiin teoksiinsa vuosien varrella.
—————————————————————————
Reijo toivoi minulta kriittistä katsausta kirjatuotantooni, ”missä olen ollut oikeassa ja missä erehtynyt”. Ajatus oikeassa tai väärässä olemisesta on kuitenkin minulle aika vieras; en usko absoluuttisiin totuuksiin, enkä varsinkaan siihen, että yksi ihminen voisi sellaisen tietää ja esittää. Ravitsemus- ja terveyskysymyksissä olen ajatellut ja kokenut olevani oikealla tiellä, en löytäneeni lopullista totuutta. Ajatteluni kehittyy ja muuttuu tiedon ja ymmärryksen kasvaessa, mutta se pysyy jatkuvassa liikkeessä.
Ensimmäisen oman kirjani (olen toimittanut kymmenkunta kirjaa ennen sitä) kirjoitin vuosina 2003-2004. Ehdotin kustantajalle kirjaa työnimellä ”Alakarppia aloittelijoille”. Kustantaja innostui, mutta halusi, että pyydän kanssakirjoittajaksi ravitsemusterapeutin tai lääkärin, jonkinlaiseksi selustatueksi. Ystäväni kautta sain yhteyden muutamiin hänen keskimääräistä fiksumpana pitämiinsä ravitsemusterapeutteihin. He kaikki alkoivat hyperventiloida kirjaehdotuksestani.
Netin kautta löysin sitten silloisen lääketieteen opiskelijan ja nykyisen lääkärin Ilkka Salmenkaidan, jonka kommentit osoittivat älyä ja huumoria. Ilkka oli riittävän rohkea lähtemään mukaan, vaikka tajusikin oman ilmaisunsa mukaan, että pelissä on hänen ”medical ass”. Kirjoitimme kirjan Laihdu ilman nälkää hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla. Kirjassa kerrottiin hiilihydraatteja tarkkailevien ja rajoittavien ruokavalioitten perustelut sekä esiteltiin 22 erilaista hiilihydraattitietoista ruokavaliota, eikä mukana todellakaan ollut kaikkia mahdollisia. Tätä kirjaa kirjoittaessani kehitin vuonna 2004 suomen kieleen sanan hiilihydraattitietoinen, koska kustantajani ei hyväksynyt slangisanaa karppaaminen. HHT on sateenvarjokäsite, joka pitää sisällään eri suuntaukset.
Kun nyt selailen kirjaa, muuttaisin ehkä joitakuita lillukanvarsia, mutta en oikeastaan ole muuttanut ajatteluani kuin suhteessani kolesteroliskeptikoihin. Ensimmäisellä tutustumiskerralla heidän ajatuksensa tuntuivat järkeenkäyviltä. Mutta kun nyt kymmenen vuotta olen kuullut ja lukenut niitä samoja inttämisiä, ilman että skepsismi olisi miksikään kehittynyt, uskottavuus on mennyt.
Ensimmäistä kirjaa seurasivat hyvin nopeassa tahdissa sarjan jatko-osat, yhdessä DI Anja Nysténin ja kokki Toomas Tuohikorven kanssa kirjoitetut Hiilihydraattitietoista kotiruokaa ja Juhli hiilihydraattitietoisesti. Kotiruokakirjasta on otettu 8 painosta, ja se on kaikkein myydyin kirjani. Itselleni se on vähämerkityksinen, siihen en juurikaan aivokapasiteettiani uhrannut. Juhli hiilihydraattiietoisesti sen sijaan on silmissäni ihana kirja yhä. Se on kaunis ja siinä on loistavia herkullisia HHT-juhlaruokaohjeita. Mutta se oli auttamatta aikaansa edellä – ja taviskarppaajille liian semigourmetia.
Hiukan väsyneenä olen seurannut, kuinka karppaaminen on muuttunut alkuaikojen iloisesta ruokavalioanarkismista turhan usein tiukkapipoiseksi ja ilottomaksi räyhäämiseksi, eräissä muodoissaan jopa lahkolaisuudeksi. Pysyttelen sen tyyppisestä touhusta tiukasti erossa, ja jatkan iloisella ja rennolla hiilaritietoisella linjalla.
Kuva kirjasta Nainen parasta vuosikertaa, Ida Pimenoff/Teos
Vuoden 2006 kirjoitin kirjaa työnimellä ”Luonnolliset vaihdevuodet”. Siihenkin minun oli hankittava lääkäri antamaan statusta. Kirja on kokonaan minun kirjoittamani, mutta lääkäri Leena Hausbrandt luki ja kommentoi tekstin. Minut jyrättiin kirjan nimenvalinnassa, kuulemma vaihdevuosi-sana ei saa esiintyä kirjan nimessä.
Kirjan nimeksi valittiin kustantamossa Nainen parasta vuosikertaa, se ilmestyi 2007. Itse olen aina inhonnut nimeä, koska se toimii juuri päinvastoin kuin ajattelen: kun tarkoitukseni oli kirjoittaa kirja, jossa riisutaan häpeä ja tabut vaihdevuosista, on aika kornia, että kirjan nimi on tuommoinen nolo kiertoilmaisu. Kirjassa kerron estrogeenidominanssista, hormoneista ja ruokavaliosta sekä vaihdevuosioireiden luonnonmukaisesta hoitamisesta. Uhrasin kirjaan valtavasti ajatus- ja kirjoitustyötä. Enkä tänä päivänä muuttaisi siitä mitään, ajattelen noista asioista yhä samoilla linjoilla. Kirja herätti suurta kiinnostusta, mutta jostakin syystä toimittajien into torppasi päätoimittajien pöydille. Siihen aikaan ei saanut kyseenalaistaa synteettistä hormonikorvaushoitoa. Päätoimittajathan tekevät, mitä ilmoittajat haluavat, ilmeisesti lääketeollisuus on iso ilmoittaja? Nyttemmin aiheesta saa jo kirjoittaa, ja taisin kerran kirjakaupassa nähdä käännöskirjan nimeltä Luonnolliset vaihdevuodet…
Vuonna 2009 julkaisin pikkuoppaan Laihdu! Helposti, hiilihydraattitietoisesti, hyväntuulisesti. Kirjoitin kirjan puolessatoista kuukaudessa ”yleisön pyynnöstä”. Minulle tulvi sähköposteja, joissa kyseltiin käytännön neuvoja. Itselleni tämäkin kirja on vähämerkityksinen, mistä johdonmukaisena seurauksena se on myynyt hyvin.
Seuraava vuosi oli tiivistä kirjoittamista. Kirjoitin yhdessä joogaopettaja Anja Huovisen kanssa kirjan Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin (2010). Olin vakuuttunut siitä, että Saksassa suurta innostusta herättänyt hormonijooga rantautuu vielä Suomeenkin. Kirjassa käsittelen esimernopaussi- ja menopaussi-ikäisten naisia tavallisimpia hormoniongelmia ja itsehoitokeinoja niihin. Hormonit ja ruokavalio -aihepiirin käsittelyssä olen ollut edelläkävijä Suomessa. Mutta en todellakaan ryhtyisi kutsumaan itseäni ”hormoniasiantuntijaksi”, keskeisiä oivalluksiani pidän oikeaan osuneina, mutta opiskelu jatkuu.
Samana vuonna ilmestyi raatorehellisin ja hauskin laihdutusopas ikinä. Laihdu! Herkutellen ja pysyvästi kertoo kuinka vuoden ajan valmentamastani Kikka Lehtosesta tuli oman elämänsä filmitähti. Kirjassa kantava teema on sokeririippuvuus ja ahmimishäiriöt. Siinä intuitiivinen ajatukseni oli, että jotta ahmimishäiriöön saada pysyvä muutos, pitää pureutua tunnesyömisen taustalla piileviin traumoihin. Kikan kanssa kävimme prosessin läpi, tiesin hänet henkisesti tarpeeksi vahvaksi, joten uskaltauduin projektiin ilman psykiatrin koulutusta.
Maanantaisotureihin (2011) pyysin kanssakirjoittajaksi kahvakuulavalmentaja Kukka Laakson (sen jälkeen kun Eva Wahlström, jonka alunperin halusin mukaan, oli kohteliaasti kieltäytynyt yhteistyöstä). Minun osuuteni kirjassa on esimerkiksi kaloriteorian ja paleodieetin analyysiä ja muuta HHT-ruokavalion normikauraa. Kirja on hiton hauska ja innostava, mistä kiitos menee pitkälti Kukalle.
Vuoden 2011 lopulla ilmestyi hyvät lehtiarvostelut saanut, mutta muuten vähälle huomiolle jäänyt ravitsemuksellinen pääteokseni Maanantaisoturin dieetti. Siinä kerron kaiken olennaisen, mitä ajattelen terveellisestä ruokavaliosta (enkä ole ajatellut aiheeseen enää tämän jälkeen palata). Tiivistettynä sen voisi ilmaista yhdellä lauseella kirjasta:
”Urbaani metsästäjä-keräilijä ei alistu kemiallisesti ohjatuksi ruoan-ahminta-automaatiksi, vaan hän ottaa terveytensä omiin käsiinsä. Hän syö pienimuotoisesti ja luonnonmukaisesti tuotettua lähiruokaa omien yksilöllisten tarpeittensa ja mieltymystensä mukaisesti”.
Urbaanin metsästäjä-keräilijän manifestini ilmestyi varmaankin vuoden etuajassa. Otan siinä kantaa muun muassa eettiseen eläintensyöntiin, mikä juuri nyt on kuuma aihe. Tähän mennessä ilmestyneistä kirjoistani tämä on ehdoton lempilapseni. En tätä kirjoittaessani tiedä, tuleeko ruokavalioajatteluni muuttumaan, ja jos niin miten. Intuitioni kertoo, että ainakin rasva-ajatteluni tulee saamaan uusia painotuksia.
Tammikuuussa tänä vuonna minulta ilmestyi tilaustyö Teholaihtuminen – Hyppynarukuuri ja 100 muuta konstia. Sekin on saanut hyvän vastaanoton. Siihen olen koonnut laihtumisteemoja aiemmista kirjoistani sekä lisännyt joukon uusia. Kyseessä on maanläheinen ja tervejärkinen laihtumisopas, jossa mukana on myös luku Zen ja laihtumisen taito.
Kun nyt katselen tuotantoani, suurissa linjoissa en muuttaisi mitään kirjoissani. Uskon olleeni ihan oikeassa määritelmässäni HHT-ruokavaliosta (HHT=Hiilihydraattitietoinen, Reijon lisäys). Olen koko ajan kirjoittanut, että me ihmiset olemme yksilöitä, eikä ole olemassa yhtä ainoaa kaikille sopivaa ruokavaliota. Pätevä periaate on myös se, jota olen aina toistanut: tärkkelys- ja sokerihiilihydraattien määrä kannattaa asettaa aktiivisuustason ja terveydentilan vaatimalle tasolle. Olen painottanut oikeaa ruokaa ja monipuolista luonnollisten rasvojen käyttöä. Joissakin yksityiskohdissa kirjoittaisin tänä päivänä toisin, mutta olen aina ajatellut että paras on hyvän pahin vihollinen. Jos ryhdyn viilaamaan kaikin puolin täydellistä kirjaa, en saa sitä koskaan valmiiksi.
Tällä hetkellä olen kirjoitustyössäni suuntaamassa uusille urille. Kirjoitan ja tuotan sarjan E-kirjoja, joista ensimmäinen, yhdessä Hanna Markukselan kanssa kirjoittamani Aknesta voi parantua! ilmestyi vastikään. Siinä väitämme, että aknea voidaan (vertauskuvallisesti) kutsua ihon diabetekseksi. Mielenkiintoista nähdä, minkälaisia kommentteja ajatus tulee herättämään.
Huhtikuussa ilmestyy kirjani Villiinny kaupunkiviljelijäksi – Lähiruokaa tosi läheltä.
Kirja jatkaa johdonmukaisesti siitä, mihin Maanantaisoturin dieetti lopetti. Urbaanin metsästäjä-keräilijän linjoilla aion jatkaa omaa tutkimusretkeäni, elää satavuotiaaksi ja kirjoittaa vielä lukuisia kirjoja. Luottaen tarkkaan intuitiooni, tervettä järkeä ja lähdekritiikkiä harjoittaen.
Kirjoittaja on antropologi (FM), kirjailija ja blogisti.