Luin eilen allapäin Hesarin juttua vainoamisesta ja vihasta Suomessa Näin suut suljetaan.
Kirjoituksen keihäänkärkenä oli erityisesti rasismia tutkivien tutkijoiden kokemukset. Lyhyesti sanottuna netti, some ja yleensäkin nykyaikainen tiedonvälitys saattaa paradoksaalisesti rajoittaa sananvapautta, kun vihan kohteena olevat laimentavat ja jopa sensuroivat kannanottojaan.
Jotkin suomalaisen ravitsemustieteen eturivin edustajat ovat kertoneet julkisuudessa saamistaan uhkailuista ja aggressiivisista sähköposteista. Itse en ole suoranaista uhkailua kokenut mutta monenlaista häirintää. Tässä kirjoituksessa jotakin siitä mitä tähän saakka olen saanut ottaa vastaan. Ei tämäkään yhtä juhlaa ole.
Aloitin blogin pitämisen vuonna 2008, jo muutaman kuukauden kuluttua blogiini ilmestyi häirikkö, joka keksi sotkea kaikki lukijoille asettamani kyselyt (gallupit). Aina kun julkaisin kirjoitukseeni liittyvän kyselyn, kaveri asetti tietokoneen automaattiohjelman vastaamaan kyselyyni tunnin välein yhtä vaihtoehtoa. Yleensä hän valitsi vastaukseksi kaikkein epätavallisimman vaihtoehdon, jotta kyselyn tulos (ja siten koko blogi) näyttäisi mahdollisimman typerältä.
Vuonna 2010 perustin Facebook sivuston Pronutritionist. Muutama kuukausi perustamisen jälkeen, joku luultavasti murtautui tililleni. Niinpä oma tilini oli poissa hallinnastani noin 5 päivää. Lopulta Facebook lukuisten yhteydenottojen jälkeen resetoi salasanan ja luovutti siten ylläpito-oikeuden takaisin minulle. En koskaan saanut mitään tieto Facebookilta mitä oli tapahtunut. Juttuja ei sotkettu.
Kesällä 2012 kesälomani aikaan, mitenkäs muuten, joku hakkeri murtaui Pronutritionist-blogiini ja piilotti koodin pätkän ht.access -tiedostoon. Blogissa tai sen ylläpidossa ei näkynyt mitään epätavallista. Ongelma näkyi vain kun joku haki tekstejäni Googlella. Nimelläni tai Pronutritionist -nimellä tehdyt Google-haut näyttivät kaikenlaista sooppaa, sillä Google-hakutuloksiin vaihtui kirjoituksieni otsikko tai tiivis kuvaus (otsikon alla) automaattisesti jostain maailmalla kiertelevistä roskaposteista kerätyn tiedon perusteella. Tämä on tunnettu ja yleinen tapa kiusata bloggaajia.
Helmikuussa 2013 joku murtaui SlideShare-tililleni, ja poisti suomalaista Mielisairaala-tutkimusta ja Oslo Diet Heart -tutkimusta koskevat diat ja korvasi ne Lyon Diet Heart Study’n dioilla. Voit mennä katsomaan tämän tyypin tekosia siirtymällä kirjoitukseeni Tämä tiedettiin jo 60-luvulla” -toteaa rasvatutkijat (osa 1) , hän on vaihtanut Mielisairaala-tutkimuksen kuvat teksissä alimmaisena Oslo Diet Heart -tutkimukseksi ja muokannut blogini editorissa tekstiä niin, että teksti on lukittu häirintäkoodilla. Hän on onnistunut siis murtautumaan myös blogiini. Täten en pääse normaalisti editoimaan tekstiä, ja muuttamaan embed-toiminnalla oikeata SlideShare-diasarjaa (Mielisairaala-tutkimusta) takaisin oikeaksi. Ainoa keksimäni keino on poistaa teksti kokonaan. Juuri sitä tämä hakkeri toivookin. [Syystä tai toisesta n. klo 17 ma 11.3.2013 tuon kirjoituksen muokkaamisoikeus muuttui yht’äkkiä, kts. kommenttini alla. Samalla Mielisairaala-tutkimus päivittyykin täysin oikein kirjoitukseen]
Mikähän mahtoi olla kaverin tarkoitus 😉 ?
Netissä minusta on kirjoitettu monelaista. Mitäs niistä. Silti on vaikea sivuuttaa tällaiset mustan ”humoristiset” pätkät olan kohautuksella, kuten tällä hiilaritietoiset -sivustolla. Vihjaillaan elektronisella urkinnalla, kuvaillaan nyrkkirautojen jakamista ja palvatun hiilihydraattiporukan syömistä. Mutta sehän onkin huumoria, C’mon.
Jani Kaaro kirjoitti kiusaamisesta upean kolumin viime keväänä ”Mädän omenan ongelma”. Kiusaaminen, häirintä tai vainoaminen ei ole sattumaa. Se on tietoinen ja raukkamainen valinta.
”Kiusaaminen ei nimittäin johdu kiusaajan geeneistä, kohtalosta, tähtimerkeistä, onnettomista olosuhteista tai oikosulusta hänen aivoissaan. Se johtuu ajatuksista, joita kiusaaja kantaa päässään; tavoitteista, joita hän uskoo kiusaamisella saavuttavansa; ja ratkaisuista, jotka hän päättää toteuttaa. Sen hyväksymiselle ei ole tekosyitä.”
Vaikka kokemani, vielä toistaiseksi varsin pieni, häirintä vetää välillä surulliseksi ja vihaiseksikin, on se lopulta huutomerkki jatkaa kirjoittamista. Näin suita ei suljeta. Spotify soittaa taustalla Hectorin biisiä Tuulisina öinä.