Sydneyssä tapahtuu vuonna 1973.
Sydneyn oopperatalo valmistuu meren äärelle. Oopperatalon ympärillä on myrskynnyt viimeiset 15 vuotta, ja rakennus on jakanut australialaisten mielipiteet ylitettyään suunnitellun aikataulun nelinkertaisesti ja budjetin enemmän kuin 15-kertaisesti (102 miljoona vs 7 miljoonaa AUD). Rakennus oli saanut alkunsa, kun arvovaltainen suomalaisarkkitehti, professori Eero Saarinen oli runtannut läpi suunnittelukilpailun päätöskokouksessa Jørn Utzon piirustukset Sydney’n oopperataloksi. Saarinen ei välittänyt pikkujutuista; Utzonilla ei ollut hajuakaan voiko appelsiininkuoripaloja muistuttavan rakennuksen edes käytännössä rakentaa ja jos voi, millä hinnalla. Utzonin suunnitelmat oopperatalosta eivät täyttänneet likimainkaan suunnittelukilpailulle julistettuja sääntöjä, päinvastoin rikkoivat niitä selvästi. Tällä ei ollut merkitystä, koska Saarisen mukaan Utzonin suuntelma oli ”neron käsialaa”.
Tällaisena Sydney’n oopperatalo alunperin kuviteltiin. Lähde: http://www.lewism.org/2009/05/15/jørn-utzon-lecture-report/
Tausta, Sydney Diet Heart Study (SDHS)
Samana vuonna vuonna 1973 Sydneysssä päättyi myös vuosikymmenten myrskyn aiheuttanut Diet Heart -hypoteesin yksi keskeisistä rasvatutkimuksista; Sydney Diet Heart Study (SDHS). Tutkimuksesta julkaistaan vuonna 1978 vain kokonaiskuolleisuustulokset. Ja vaikka tutkimuksen oli määrä, nimensä mukaisesti, tutkia rasvojen ja kolesterolin vaikutusta juuri sydämeen, sydäntuloksia ei koskaan julkaistu.
5.2.2013 British Medical Journal (BMJ) korjasi tämän puutteen. Se julkaisi nämä neljä vuosikymmentä puuttuneet tulokset. Tutkimusraportin pääseppinä olivat SDHS:n alkuperäistutkija Boonseng Leelarthaepin ja Chris Ramsden, joka on jo aiemmin julkaisut meta-analyysin rasvojen vaikutuksesta sydämeen.
Juuri sydänkuolleisuus- ja -sairastumistietojen puuttumisen vuoksi SDHS- tutkimus on ns. jäänyt ”ruikuttamaan rannalle” esimerkiksi Dariush Mozaffarianin (2010) ja Lee Hooperin (2011) meta-analyyseistä. Sen sijaan Chris Ramsden (2010) on ottanut tämän osittain huomioon jo aiemmin meta-analyysissään.
SDHS -tutkimus on tärkeä siksi, että se kuuluu niihin harvalukuisiin satunnaistettuihin sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimusten sarjaan, joita ravitsemuksen saralla on tehty. Rasvanvaihtokauppaa koskien tällaisia tutkimuksia tehty yhteensä yhdeksän. Yhden tutkimuksen uusi tulos ei muuta käsityksiä lopullisesti, koska edelleen kahdeksan muun tutkimuksen tulokset ovat muuttumattomat. Mutta uusi tulos vahvistaa edelleen käsitystäni, että rasvojen vaikutukset terveyteen monisäikeiset eikä yksioikoisesti hyvä-paha -akselilla määriteltävissä.
Tulokset, SDHS
Sydney Diet Heart -tutkimuksessa potilaina oli 458 jo sepelvaltimotautiin sairastunutta keski-ikäistä miestä (30-59 -vuotiaita). Heidät satunnaistettiin joko jatkamaan silloiseen tapaan voin käyttöä ravintorasvana tai safloriöljylle (lähellä auringonkukkaöljyä). Safloriöljyä jaettiin ilmaiseksi öljynä sellaisenaan ja myös margariinina. Safloriöljyssä on erittäin runsaasti linolihappoa (omega-6 rasvahappoa), eikä lainkaan alfa-linoleenihappoa ja melko vähän MUFA:aa.
Aktiiviryhmässä monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) saanti oli n. 15 E %. Kokonaiskolesteroli oli 12 kuukauden kohdalla 7,8 % alempana aktiivihoitoryhmässä kuin kontrolliryhmässä (-13 % vs lähtötilanne). Tutkimuksen lopun kolesterolituloksia ei raportoitu. HDL-kolesterolia ei mitattu.
Sydäntautikuolleisuus oli kokonaiskolesterolin laskusta huolimatta suurempaa safloriöljyryhmässä. Sydän- ja verisuonitautikuoleman riski 70 % korkeampi safloriöljyjaksolla, ja sepelvaltimotautikuolleisuus vastaavasti 74 % korkeampi. Kokonaiskuolleisuus oli 62 % korkeampi safloriöljyryhmässä.
Sininen käyrä =safloriöljy ja -margariini, punainen= runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, tavanomainen 1960-luvun ruokavalio
Tulosten vertailua
Nyt julkaistu SDHS on ensimmäinen satunnaistettu tutkimus, jossa kasviöljy ja siitä tehty margariini on lisännyt sepelvaltimotautiin liittyvää kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi. Oslo Diet Heart (ODHS)-tutkimuksessa ja Lyon Diet Heart -tutkimuksessa (LDHS) kasviöljy osana perinteistä Välimerellistä ruokavalio-ohjausta johti vähäisempään sydäntautikuolleisuuteen. Näissä kahdessa tutkimuksissa käytettiin soijaöljyä (ODHS) ja rypsiöljyä/oliiviöljyä (LDHS). Satunnaistetussa LA Veterans -tutkimuksessa sydänkuolleisuus väheni myös tilastollisesti merkitsevästi soijaöljyryhmässä. Kaikki muut satunnaistetut (4) tutkimukset ovat päättyneet sydäntautien osalta tasapeliin. Lisäksi satunnaistamaton suomalainen Mielisairaalatutkimus toi sydänkuolleisuusedun miehille vaan ei naisille, kun voi ja rasvainen maito vaihdettiin soijaöljyyn.
Uusi meta-analyysi
Chris Ramsden et al. tekivät vielä uuden satunnaistettujen rasvatutkimusten meta-analyysin. Tulos ei oleellisesti poikkea Ramsdenin 2010 julkaisemasta meta-analyysistä. Jos SDHS otetaan mukaan rasvameta-analyysiin, ja jätetään erinäisten syiden vuoksi Mielisairaalatutkimus pois, tulokseksi tulee ratkaisematon. Soija-, maissi-, auringonkukka- ja safloriöljyä käyttäneissä tutkimuksissa ei ole tullut sen paremmin hyötyä kuin haittaakaan. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei tullut.
Ramsden tuo esiin, että omega-3 rasvahappopitoista soijaöljyä käyttäneet rasvatutkimukset (mixed n-3/n-6 PUFA interventions) ovat tuoneet paremman tuloksen kuin silkkaa linolihappoa sisältäneet kasviöljyt (LA selective PUFA interventions). Hän tekee erikseen analyysin asiasta, ja osoittaa, että soijaöljytutkimuksissa sydänkuolleisuus väheni 21 %.
Erillisessä liitemateriaalissa sivulla 15 on laskettu myös alfa-linoleeni- (ALA) ja muita omega-3 rasvahappoja sisältäneiden tutkimusten tulokset.
”Among the four datasets using mixed n-3/n-6 PUFA interventions, the pooled risk of CVD death was reduced by 21% [HR 0.79 (0.62-0.99) p=0.04]”
Toisin sanoen soijaöljyä sisältäneet tutkimukset päättyivät myönteiseen lopputulokseen kasviöljyn kannalta, kun taas alfa-linoleenihappoköyhät päätyivät neutraaliin tai lähes negatiiviseen tulokseen. Todettakoon, että alfa-linoleenihappo (ALA) ja linolihappo ovat molemmat ihmiselle välttämättömiä rasvahappoja. ALA:aa merkittävästi sisältäviä kasviöljyjä ovat rypsiöljy- ja soijaöljy sekä pellavansiemenöljy. Uudessa etenevien väestötutkimusten meta-analyysissä ALA vähensi sydäntautikuolleisuutta (Pan et al. 2013).
Kuten olen aiemmin todennut ja kuviosta näkee Oslo Diet Heart on merkittävä tutkimus tulosten kannalta, ja se oli todellisuudessa multifaktoriaalinen Välimeren ruokavaliota mukaillut tutkimus, eikä pelkkä rasvanvaihtotutkimus kuten muut kuviossa olevat tutkimukset.
Pari perspektiiviä
Usein netissä kauhistellaan omega-6 rasvahappojen ja erityisesti vallitsevan omega-6:n linolihapon (LA) saantia länsimaissa. Tavanomainen heitto on, että länsimaissa omega-6 rasvahappoja saadaan 10-15 E %. Tämä on absurdi heitto. Yhdysvalloissa vuonna 2010 se oli 6,5 E % (What we eat in America, NHANES 2009-10). Suomessa omega-6 rasvahappojen saanti on n. 4 E % ja kokonaisPUFA:n saanti n. 6 E % (Finravinto 2007). Toisin sanoen nykyinen omega-6 rasvahappojen saanti on on välillä 4-6 E %, kun se edellä mainitussa SDHS-tutkimuksessa oli 2-3 kertaa korkeampaa (arvioni mukaan n. 12-13 E %). Siten SDHS:n tuloksia ei voi yleistää nykytilanteeseen eikä nykyisin käytössä olleisiin kasviöljyihin.
SDHS-tutkimuksessa käytettiin myös safloriöljypitoista margariinia. 1960-luvulla ei osattu valmistaa margariinia, joka olisi transrasvatonta. Siten yksi mahdollinen sekoittava tekijä on, että safloriöljypitoinen margariini sisälsi myös paljon transrasvaa. Tätä vastaan puuhuu kaksi seikkaa. Mensinkin meta-analyysin (2003) mukaan transrasvapitoinen shortening-margariini saa aikaan paremman kokonaiskolesteroli/HDL-suhteen kuin voi. Arvioin shorteningin ja 1960-luvun margariinien transrasvapitoisuuden kutakuinkin samankaltaiseksi. Lisäksi myös kontrolliryhmäläisten sallittiin käyttävän sen aikaisia muita markkinoilla olleita margariineja (joissa oli myös transrasvaa).
Suomessa eniten käytettyjä kasviöljyjä ovat rypsi-öljy ja oliiviöljy. Rypsiöljyssä on vain n. 30 % siitä linolihapon määrästä mitä safloriöljyssä (22 g vs 75 g/100 g). Rypsiöljyssä on 11 % alfa-linoleenihappoa, mutta sitä ei ole lainkaan safloriöljyssä. Oliiviöljy sisältää linolihappoa 10 g/100 g, mutta ei lainkaan ALA:a. Katso tarkemmin öljyjen rasvahappokoostumuksia täältä. Rypsiöljy pärjää siten erittäin hyvin ”rasvahappokilpailussa”, ja tuottaakin kaikkein parhaimman vasteen kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhteeseen. Oliiviöljyn hyvä puoli on puolestaan sen sisältämät polyfenolit (vain kylmäpuristetuissa), jotka Euroopan ruokaturvallisuusviranomaisen EFSA:n mukaan vähentävät kolesterolin hapettumista ja aterianjälkeistä hapetusstressiä.
Suomessa kaupan olevissa margariineissa ei ole enää transrasvaa.
Lopuksi
Sydney Diet Heart Study’n tulokset eivät sellaisenaan ole sovellettavissa tämän päivän elämään Pohjois-Euroopassa. Meillä ei käytetä linolihapporikkaita öljyjä, vaan rypsiöljyä, oliiviöljyä ja transrasvasta vapaita margariineja. Mielestäni SDHS ei muuta käsitystä näiden rasvojen terveellisyydestä.
Toinen puoli kolikkoa ilman muuta on, että edullinen muutos kolesterolissa ei käänny kaikissa olosuhteissa eduksi sydänsairauksien kannalta. Kysymys ruokavalion sydänterveellisyydestä ei ole yksioikoinen kysymys kolesterolista. Ruokavalion kohdalla kokonaisuus ratkaisee, ja siihen vaikuttaa useat tekijät, jotka osin ovat meille tuntemattomia.
Kaikkein suurin kysymys kuitenkin jäi kuitenkin edelleen vaille vastausta. Miksi tutkijat 70-luvulla jättivät kertomatta ne tulokset, jotka kaikkein eniten ihmisiä kiinnostivat? Oliko kyse tulosten pimittämisestä, kaunistelusta vai taitojen ja keinojen puutteesta? Ehkä tämäkin vielä joskus selviää.
Joka tapauksessa nostan hattua Chris Ramsdenille ja hänen kollegoille, he eivät tyytyneet perinteisiin pelisääntöihin ja hyssyttelyyn. Melkeinpä ”neron käsialaa”.
Joskus pelisäännöistä irtautumalla voi syntyä jotain edistyksellistä ja inspiroivaa. Vai mitä?
Lähde: Ramsden CE, Zamora D, Leelarthaepin B, Majchrzak-Hong SF, Faurot KR, Suchindran CM, et al. Use of dietary linoleic acid for secondary prevention of coronary heart disease and death: evaluation of recovered data from the Sydney Diet Heart Study and updated meta-analysis. BMJ2013;346:e8707.