Propagandaa parhaimillaan on ekologisten yhteyksien ja tutkimusten taivuttelu omiin tarkoitusperiin sopivaksi.
Ekologisten tutkimusten käyttö tieteen popularisoinnissa loikkasi vauhtiin, kun Ancel Keys 1950 -luvulla esitti, että eri maissa rasvan saannilla ja sydäntaudilla on yhteys. Havainto perustui ekologiseen korrelaatioon eri maissa.
Angel Keys’in ensimmäinen (originaali) ekologinen tutkimus. Kuva: Denise Minger: http://rawfoodsos.com
Ekologinen tutkimus kertoo väestön keskiarvo- tai mediaanitietoja yhdistellen miten jokin yksittäinen muuttuja (rasvan osuus kokonaisenergiasta) on samanaikaisessa yhteydessä toiseen muuttujaan (sydäntaudit).
Ekologisia yhteyksiä esitetään nykyään usein ja villisti tosi väljällä otteella. Usein laitetaan vierekkäisiin tauluihin (paneeleihin) vaikkapa vasemmanpuoleiseen tyydyttyneen rasvan määrän vähentyminen ja oikealle samanaikainen sydänkuolleisuuden vähentyminen. Nämä tekijät kulkevat käsi kädessä.
Pahimmillaan on keksitty kupla, joka jää elämään.
Taubes ja USA
Ancel Keys’iä on kritisoitu siitä, että hän poimi rusinat pullasta. Yksi tällaista kriitiikkiä esittäneistä on ollut karppauksen puolestapuhuja, toimittaja Gary Taubes.
Nyt Taubes poimii itse rusinoita pullasta.
Gary Taubes on juuri perustanut yhteistyökumppaneineen tutkimussäätiön (NuSi). Sen tarkoitus on edistää ja rahoittaa karppaus- ja muuta ravitsemustutkimusta. Taubesin mukaan karppausta pitää tutkia enemmän. Olen samaa mieltä.
Taubesilla on agenda: hiilihydraattien kulutus on lisääntynyt USA:ssa ja se selittää lihomisilmiön. Ravitsemussuositukset ovat korostaneet reilua hiilihydraattien osuutta kokonaisenergiasta (∼vähärasvaisuutta). Siksi suositukset ovat lihomisen syy. (Kuulostaako tutulta?)
Todisteeksi Taubes esittää ekologisia yhteyksiä. Hiilihydraattien osuus energiasta on USA:ssa lisääntynyt samalla, kun lihavuus on lisääntynyt. Alla oleva kuva kertoo kuinka asia esitetään.
Kuvaleike: Taubesin NuSi-sivuilta, http://nusi.org/
Eurooppa, turha komplikaatio
Gary Taubesin kuvioihin ei sovi esittää omaa ajatusta vastaan olevaa tietoa. Niinpä hän jättääkin huomiotta sen, mitä on tapahtunut Euroopassa.
Pöperöproffa eli Patrik Borg kaivoi aiemmin esiin ja kirjoitti eurooppalaisen ruokavalion muutoksista OECD:n tilastoihin pohjautuen. Lainaan nyt samoja tilastoja.
Euroopassa hiilihydraattien osuus vähentynyt sitten 1960 -luvun. Ja näin on tapahtunut, vaikka jo 1960-luvulta lähtien ravitsemusvalistajat varoittelivat liian rasvan vaaroista, ja ovat suosittaneet terveellisiä hiilihydraatteja keskeiseksi energianlähteeksi.
Ei istu Taubesin palapeliin.
Hiilihydraattien osuus energiasta 1961-2003. Lähde: http://www.fao.org
Suomi
Miten meillä Suomessa? Suomessa hiilihydraattien saanti väheni OECD:n tilastojen mukaan 60-luvun 62 E %:sta aina 52 E %:iin 1980-luvulle tultaessa, jonka jälkeen se oli 52-54 E % välillä vuoteen 2002 saakka. Ja kun muistelemme viimeisintä Finravinto-tutkimusta niin vuonna 2007 hiilareiden osuus energiasta oli n. 49 E %.
Silti väestö lihoo.
Vasemmalla hiilihydraattien osuuden muutos. Oikealla lihavuuden ilmaantuminen. Huomaa aika-akselien ero. Lihavuuden esiintyvyysluvut: Health at a Glance: Europe 2010.
Välillä uumoillaan, että sokerin kulutus olisi Suomessa räjähtänyt käsiin. Sekään ei näytä pitävän paikkaansa. Sokerin käyttö on hiukan vähentynyt vuosikymmenien ajan.
Sokerin kulutus (sininen käyrä) Suomessa. Lähde: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT)
Lihavuutta koskevaa tilastotietoa kannattaa muuten hakea lisää esim. täältä tai täältä.
Australian paradoksi
Australiassa sokerin kulutus on vähentynyt viime vuosikymmeninä ja lihomisepidemia jatkanut silti kiihtyvällä vauhdilla. Tämän korrelaation julkaisusta lähtien on ”Australian paradoksista” on väännetty kättä. Jotkut hermostuivat siitä niin paljon, että pystyttivät paradoksia dissaavan blogin ”Sydney Scientists’ Shonky Sugar Study”.
Juuri ilmestyneessä uudessa tilastossa sokerin kulutus on edelleen vähentynyt, ja lihominen jatkuu. Asiasta kirjoitti mm. aussiravitsemusterapeutti Bill Sharpnel.
”Australian paradoksi”. Huolimatta sokerin käytön vähenemisestä väestö lihoo. Lähde: https://greenpoolcommodities.com (Sugar Consumption in Australia – A Statistical Update)
Voi tietysti kysyä oliko paradoksi aidosti paradoksi alun alkujaankaan, koska hyvälaatuisten tutkimuksien meta-analyyseissä vain sokeripitoiset juomat ovat olleet selvässä yhteydessä lihavuuteen (Hauner H et al. 2011). Suomen datasta saataisiin melkeinpä samanlainen paradoksi aikaisiksi.
Lihavuus on erittäin monitekijäinen ongelma, eikä minkään yksittäisen tekijän, edes sokerin, selitysarvo liene lopulta ratkaiseva.
Tietokoneiden yleistyminen ja lihavuus
Keksinpä nyt päästäni oman esimerkin.
Hiljattain julkaistiin meta-analyysi, jonka mukaan valvominen ja TV:n katselu (alkoholin käytön ohella) ovat kaikkein tärkeimpiä (tarpeetonta) syömistä lisääviä tekijöitä. Voisi ajatella, että kotitietokoneet ja läppärit kuuluvat samaan sarjaan TV:n kanssa. Valvottavat ja laittavat napostelemaan ja lipittämään kaikenlaista. Ajallinen yhdenaikaisuus on tarkka, jos laitetaan tietokoneiden yleistyminen ja kuviteltu lihomiskäyrä rinnakkain. Mutta onko ilmiöillä todellista tekemistä toistensa kanssa, onkin sitten hieman vaikeampi kysymys.
Pöytätietokoneiden myynti miljoonissa maailmanlaajuisesti. Lähde: http://www.etforecasts.com/products/ES_pcww1203.htm
Vain mielikuvitus asettaa rajat ekologisten korrelaatioiden piirtämiselle.
Ekologiset ”tutkimukset” vs oikeat tutkimukset
Ekologisen tiedon vertailu on kiinnostavan näköistä. Käyrät ymmärtää nopealla silmäyksellä. Asiassa houkuttaa myös se, että se koskee koko väestöä (eikä vain pientä otosta). Ne suurentelevat yhtä ja painavat unholaan useat muut, ehkä oleellisemmat tekijät.
Ekologinen ”tutkimus” , tai kuten englannin kielessä useammin sanotaan ekologinen korrelaatio, tuottaa kiinnostavaa esitietoa ja suunnan näyttämistä myöhemmille tutkimuksille, mutta ei syy-yhteyksien selittäjiä. Niinpä esimerkiksi ravitsemustieteen paradigmassa koe-eläin- ja ekologisten tutkimuksien näyttö on kutakuinkin samalla tasolla vertailtaessa tutkimusnäytön vahvuutta.
Ekologisia tutkimuksia selvästi ylempänä syy-yhteyksien todistajana on:
- etenevät väestötutkimukset
- satunnaistetut riskitekijätutkimukset
- satunnaistetut kuolleisuus- ja sairastuvuustutkimukset
Tällaisia parempilaatuisia tutkimuksia systemaattisesti analysoidessa on voitu osoittaa, että hiilihydraattien osuudella ruokavaliossa ei ole merkitystä lihomisen kannalta (Hauner H et al. 2011). Eikä muuten rasvojenkaan osuudella. Tämä siis silloin kun puhutaan väestöstä tai satunnaistettujen tutkimuksien keskiarvoista/mediaaneista.
Yksilöt eivät ole keski-arvohenkilöitä, vaan saattavat olla erityisen hanakoita reagoimaan joko vähärasvaiselle (Mattei et al. 2012) tai vähemmän hiilareita ja runsaammin proteiinia sisältävälle ruokavaliolle (Zhang et al. 2012).
Lopuksi
Keys’in väite ruokavalion rasvan osuudesta sydäntauteihin kumottiin sittemmin. Näin lienee käynyt monelle muullekin ekologiselle korrelaatiolle. Toki on olemassa esimerkkejä, joissa ekologinen korrelaatio on kestänyt muiden tutkimusasetelmien ”stressitestin”.
Terveysvaikuttajallle ekologinen korrelaatio on kuin lööppi iltapäivälehden kustantajalle. Hyvä korrelaatio myy kuin häkä. Siksi ekologisten korrelaatioiden avulla luodaan kuplia. Niitä pitää puhkoa ajoissa, ennenkuin ne paisuu liian suuriksi.
Ps. Kuinka usein olet nähnyt ravitsemustieteen luennoilla muistutuksen tutkimusnäytön hierarkiasta?