Michael Pollan, tunnettu amerikkalainen ravitsemusjournalisti ja kriitikko, vihjasi Mindo-palvelun haastattelussa viime viikolla, ettei aikuinen tarvitse maitotaloustuotteita. Paleo-piirit (esimerkiksi lääkäri Olli Sovijärvi) ovat sitä mieltä, että nykyisiä  maitotaloustuotteita on järkevää vältellä. Maitotaloustuotteet  aiheuttavat joidenkin mukaan erilaisten mekanismien kautta elintapasairauksia, kuten aikuistyypin diabetesta, liikapainoa, sydänsairauksia ja syöpää.

Mutta mikä on näyttö tavanomaisesti käytetyn maidon puolesta ja vastaan? Onko maitovalmisteista haittaa kansanterveydelle vai jopa hyötyä, kuten jotkut väittävät. Mitä uudet tutkimuskoosteet eli meta-analyysit ja systemoidut katsaukset kertovat?

Painonhallinta

Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia valmistellut työryhmä teki etenevistä ja tapaus-kontrolliväestötutkimuksista systemoidun katsauksen (Fogelholm et al. 2012). Heidän tarkoitus oli mm. hakea eri ruokia joiden runsas tai vähäinen käyttö liittyy onnistuneeseen painonhallintaan. Koosteessa oli mukana yhteensä 9 erilaista väestötutkimusta. Niistä kahdessa runsasrasvaiset maitotaloustuotteet yhdistyivät parempaan painonhallintaan, neljä muuta tutkimusta osoitti yleensä maitotalousuotteiden käytön olevan yhteydessä painonhallintaan ja kaksi tutkimusta ei löytänyt minkäänlaista yhteyttä. Erikseen ei analysoitu vähärasvaisia. Yhdessäkään tutkimuksessa maitotaloustuotteiden runsas, siis edes runsasrasvaisten, käyttö ei ollut yhteydessä lihomiseen. Maito joko suojasi lievästi lihavuudelta tai oli neutraali.

Nykymaitoa haukutaan epäterveelliseksi, mm. siksi että sitä käsitellään teollisesti ja lehmät ruokitaan ”väärin”. Mitä sanoo tieteellinen näyttö kansansairauksien osalta?

Elokuussa 2012 ilmestyi Harvardin tutkijoiden tekemä 29 tutkimuksen meta-analyysi satunnaistetuista tutkimuksista (Chen et al. 2012). Meta-analyysi selvitti miten satunnaistetuissa kliinissä tutkimuksissa maitotaloustuotteiden käyttö on vaikuttanut painoon ja kehon rasvan jakaantumiseen. Lopputulos oli laiha, maitotaloustuotteiden käyttö ei liittynyt painon muutokseen.

Tarkemmissa analyyseissä maitotaloustuotteiden runsas käyttö liittyi alhaisempaan painon, jos tutkimus oli lyhyt (<1 v.) tai jos tutkimuksessa samanaikaisesti vähennettiin tarkoituksellisesti energiansaantia (laihdutustutkimus). Jos tutkimus oli pitkä (≥1 v.) tai jos siinä sai syödä halunsa mukaan (ad libitum) maitotaloustuotteilla ei ollut mitään merkitystä painonhallinnan kannalta.  Jos sen sijaan katsottiin pelkkää kehon rasvamäärää, huomattiin, että kaikien tutkimuksien meta-analyysissä maitotaloustuotteiden runsas käyttö vähensi kehonrasvaa 450 grammaa (yhteensä 22 tutkimuksen analyysi). Meta-analyysissä ei eroteltu erikseen vähä- ja runsasrasvaisia maitotaloustuotteita.

Tammikuussa 2012 julkaistiin eräs toinen edellisen kaltainen meta-analyysi (Abargouei et al. 2012). Tässä meta-analyysissä oli kuitenkin vain  puolet edellisen Chen et al. meta-analyysin tutkimusmäärästä mukana, siis yhteensä 14 satunnaistettua tutkimusta. Tutkimusseula oli tiukempi ja yhden tutkimuksen tuloksia käytettiin toistetusti analyysissä, joilloin sen tutkimuksen positiiviset tulokset kertaantuivat. Tässä meta-analyysissä runsas maitotalousuotteiden käyttö liittyi 1,29 kiloa alhaisempaan kehon painoon energiarajoituksen yhteydessä (laihdutus). Ad libitum tutkimuksissa (6 kpl), joka siis vastaa arkielämää paremmin, tämäkään tutkimus ei havainnut eroa.

Bloggaaja, tutkija Stephen Gyenet julkaisi työryhmineen elokuussa 2012 systemoidun kirjallisuuskatsauksen joka keskittyi vain runsasrasvaisia maitotaloustuotteita koskeviin tutkimuksiin (Kraz et al. 2012). Väestötutkimuksesta kelpuutettiin mukaan kovemman luokan etenevät sekä heikommat poikkileikkaus- ja tapausverrokkitutkimukset. Tämän analyysin mukaan useimmissa lihavuutta käsitelleissä väestötutkimuksissa (11/16 tutkimusta) runsasrasvaiset maitotaloustuotteet yhdistyivät pienempään lihavuuden riskiin. Runsasrasvaiset maitotaloustuotteet näyttivät siis suojaavan lihavuudelta. Tutkijoiden johtopäätös:

”…suggests that high-fat dairy consumption within typical dietary patterns is inversely associated with obesity risk”

Tyypin 2 diabetes

Kiinalaiset tutkijat ovat julkaisseet meta-analyysin tyypin 2 diabeteksen ja maitotaloustuoteiden välisistä yhteyksistä toukokuussa 2011 (Tong et al. 2011). Tämän eteneviin väestötutkimuksiin perustuvan meta-analyysin mukaan eniten maitotalousuotteita käyttävillä oli 14 % pienempi riski saada diabetes kuin vähiten käyttävillä (7 tutkimuksen analyysi). Vähärasvaisia maitotaloustuotteita käyttävillä riski väheni 18 %, jugurttia käyttävillä 17 % ja runsasrasvaisia käyttävillä ei lainkaan (RR 1.00).

”An inverse association of daily intake of dairy products, especially low-fat dairy, with T2DM was revealed, indicating a beneficial effect of dairy consumption in the prevention of T2DM development.”

Sydän- ja verisuonisairaudet

Hollantilaiset tutkijat esittävät tammikuussa 2011 julkaistussa meta-analyysissään, että maito saattaa suojata lievästi sydän- ja verisuonisairauksilta (Soedemah-Muthu et al. 2011). Tässä meta-analyysissä oli mukana 17 kpl eteneviä väestötutkimuksia. Jokainen 2 dl:n maitoannos oli yhteydessä 6 % pienempään sydän- ja verisuonitautitapahtumaan ( 4 tutkimuksen analyysi, yhdistetty päätemuuttuja). Pelkällä sepelvaltimotautitapahtumalla ja maitotaloustuotteilla ei ollut yhteyttä, eikä yksistään aivohalvauksella ja maitotaloustuotteilla. Erikseen analysoitiin myös runsas- ja vähärasvaiset maitotalousuotteet, eikä kumpaisenkaan luokan havaittu olevan enempi suojaava kuin tauteja edistäväkään. Kokonaiskuolelleisuuteen maitotaloustuotteiden käytöllä ei ollut vaikutusta.

Edellä mainittu Kratz et al. systemoitu katsaus sisällytti mukaan myös poikkileikkaus ja tapausverrokkitutkimukset. Tämän pelkästään runsasrasvaisia maitotaloustuotteita koskeneen meta-analyysin mukaan ei ole näyttöä puolesta eikä vastaan; runsasrasvaiset maitotaloustuotteet eivät näytä lisäävän eikä vähentävän sydäntapahtumia (12 tutkimusta).

”We have summarized the evidence from observational studies demonstrating that, in contrast to the prevailing scientific and public sentiment, dairy fat consumption is not typically associated with increased risk of weight gain, CVD or type 2 diabetes. ”

Syöpä

Maitotaloustuotteet niinkuin muutkin ruuat saattavat vaikuttaa syöpätautien ilmaantumiseen erityisesti suoliston alueella. Toukokuussa 2012 julkaistun meta-analyysin mukaan maito (juotuna) näytti hiukan suojaavan suolistosyövältä (Aune et al. 2012). Jokainen 200 gramman maitoannos vähensi 9 % suolistosyövän riskiä. Sen sijaan juusti ei näyttänyt suojaavan syövältä. Mikään maitotaloustuotelaatu ei lisännyt suolistosyövän riskiä. Eturauhassyövän suhteen näyttää siltä, että maitotaloustuotteet ovat neutraaleita vuonna 2008 julkaistun 45 väestötutkimusta kattaneen meta-analyysin mukaan (Huncharek et al. 2008)

Tutkimuskoosteiden mukaan maito on joko neutraalia tai hyvin lievästi terveyttä edistävä

Lopuksi

Maidosta on väännetty ja käännetty iät ajat. Edellä mainitut kymmeniä tutkimuksia sisältäneet tutkimuskoosteet osoittavat, että tavalliset maitotaloustuoteet eivät ole ainakaan vaaraksi terveydelle. On mahdollista, että maitotaloustuotteet suojaaavat hyvin vähäisesti painonnousulta, ainakaan ne eivät ole ”lihottavia”. Vanha dogma siitä, että runsasrasvaiset maitotaloustuotteet olisivat terveydelle haitallisia ei tule vahvistetuksi uusissa meta-analyyseissä. Vähärasvaisia maitotaloustuotteita on tutkittu vähemmän omana luokkanaan, mutta ainakin ne näyttävät suojaavan diabetekselta paremmin kuin runsasrasvaisemmat. Jogurtti saattaa olla myös hyvä valinta diabeteksen ehkäisyn kannalta.

Sekä kliiniset tutkimukset ja väestötutkimukset osoittavat nykymaidon olevan joko neutraalia terveyden kannalta tai lievästi terveyttä edistävää. Vastaavissa analyyseissä teolliset lihajalosteet ovat  sen sijaan saaneet kylmää kyytiä. Netti haukkuu väärää puuta.

Niin, ja totta on että ilman maitoakin pärjää.