Uusi tutkimus: Auringonkukkaöljy jyräsi voin

Arvostetussa American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä on juuri ilmestynyt ruotsalaistutkimus, jota on ollut tekemässä myös Matti Uusitupa ja Kari Pulkki Suomesta. Tämän tutkimuksen mukaan voin vaihtaminen kasviöljyyn parantaa rasvamaksan tilannetta ja vähentää rasvamaksaan liittyvää matala-asteista tulehdusta. (Bjermo et al. 2012)

Metodit

Tutkimukseen valittiin 67 potilasta, joilla oli lievästi rasvoittunut maksa ilman alkoholin suurkulutusta. Kaikki olivat lihavia ja pienellä osalla oli tyypin 2 diabetes. Tutkimuksen kesto oli kymmenen viikkoa ja se oli satunnaistettu rinnakkaisryhmätutkimus. Koehenkilöille annettiin joko voita tai auringonkukkaöljyä+margariinia sekä näistä tehtyjä leivonnaisia ilmaiseksi kotona käytettäväksi tavoitteena muuttaa vain rasvan laatua ruokavaliossa. Koehenkilöiden oli määrä pitää elintapansa ennallaan, mm. olla lisäämättä liikuntaa ja kalan käyttöä. Painon ei ollut määrä muuttua.

Tutkimuksen ensijaiset päätetapahtumat olivat maksan rasvoittuminen joko MRI:llä tai 1H MRS -menetelmällä kuvattuna. Maksan histologisia näytteitä ei otettu. Lisäksi seurattiin mm. kolesteroli- ja tulehdusarvoja sekä oksidatiivista stressiä.

Tulokset

Tutkimus onnistui melko hyvin ravitsemusintervention puolesta. Koehenkilöt lisäsivät PUFA-jakson (auringokukkaöljy) aikana linolihapon saantia n. 10 E % ja vähensivät samalla tyydyttyneen rasvan saantia n. 6  E  % lähtötilanteeseen verrattuna. Samalla n-6:n-3 -suhde nousi lähtötason arvosta 4 aina 14 saakka tutkimuksen lopussa.

Voijaksolla olleet koehenkilöt pitivät linolihapon saannin samalla tasolla kuin lähtötilanteessa, mutta lisäsivät tyydyttyneen rasvan saantia n. 5 E %. Voi jakson aikana väheni proteiinin ja hiilihydraattien saanti hieman enemmän kuin PUFA-jaksolla, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Voijakson aikana koehenkilöt saivat rasvasta enemmän energiaa kuin PUFA-jaksolla (ero n. 4 E %, tilastollisesti merkitsevä).

Lähde: Bjermo et al 2012 AJCN

Maksan rasvoittuminen väheni PUFA-jakson aikana, kun se lisääntyi voijakson aikana. Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä tutkimuksen lopussa sekä MRI- että MRS -menetelmällä mitattuna.

Tulehdusta kuvaavissa IL-1-reseptoriantagonistissa (IL-1RA)  ja TNF-reseptori 2:ssa (TNF-R2) oli edullinen muutos PUFA-jakson hyväksi. Sen sijaan CRP:ssä tai missään muussakaan mitatussa tulehdusarvossa ei ollut eroja ryhmien välillä. Oksidatiivista stressiä kuvaavissa muuttujissa ei ollut eroa.

Varsinaisessa analyysissä, intention to treat,  ei ollut eroja ryhmien välillä HDL:ssä, ei LDL:ssä, eikä triglyserideissä. Sen sijaan per protocol -analyysissä (ruokavalioon hyvin sitoutuneiden eri analyysi) tuli ero PUFA-ryhmän eduksi sekä kokonaiskolesteroli:HDL -suhteen osalta, LDL-kolesterolin osalta että myös triglysereiden osalta. HDL-kolesterolissa ei ollut eroja edes per protocol -analyysissä.

Pohdinta

Juuri ilmestyneessä systemoidussa katsauksessa on havaittu, että omega-3 rasvahapot voivat vähentää maksan rasvoittumista* (kts. alla). Ruotsalaistutkimus lienee ensimmäinen laadukas tutkimus, jossa rasvan laadun vaihtaminen tyydyttyneestä rasvasta linolihappopitoiseen kasviöljyyn vaikuttaa edullisesti maksan rasvoittumiseen. Tutkijat eivät osaa nimetä varmaa syytä, miksi monityydyttymätön kasviöljy vähentää rasvan maksoittumista, mutta tarjoavat yhtenä ehdotuksena alempaa de novo rasvahapposynteesiä maksassa ja vähäisempää lipogeenisen geenin ilmenemistä. Tutkijoiden mukaan PUFA:n polttaminen maksassa (β-oksidaatio) tapahtuu myös ennen pitkäketjuisia tyydyttyneitä rasvahappoja.

Mielenkiintoinen löydös oli se, että erittäin runsaasti omega-6 rasvahappoja sisältävä auringonkukkaöljydieetti ei lisännyt tulehdusarvoja -päinvastoin vähensi niitä jossain määrin. Tämä on täysin päinvastainen havainto, jota on yritetty vimmalla työntää pintaan joissakin kirjallisuuskatsauksissa ja blogosfäärissä.  Tämän havainnon kanssa samansuuntaisia tuloksia on saatu viime aikoina muitakin. Esimerkiksi Massonin ja Mensinkin -tutkimuksessa (2011) auringonkukkaöljyjakson aikana herkkä CRP- ja TNF-α vähenivät aterian jalkeen suhteessa voijaksoon, eikä voi pärjännyt minkään tulehdusmittarin suhteen paremmin. Voijakson aikana ei käytännössä tapahtunut mitään hyvää, edes triglyseridit tai HDL eivät liikkuneet hyvään suuntaan (vaikka myös kokonaisrasvan osuus hieman nousikin voijaksolla).

Edellä mainitut tulokset tulehduksen suhteen ovat kliinisesti tärkeitä, koska matala-asteisen tulehduksen arvallaan lymyilevän useiden sydän- ja verisuonisairauksien taustalla. Omega-6 rasvahapoilla ei ole satunnaistetuissa tutkimuksissa voitu osoittaa mitään selvää haittaa, huolimatta joistakin väestötutkimusuumoiluista (Fig 15). Ruotsalaistutkimuksessa saavutettiin sama omega-6/omega-3 -rasvahapposuhde (14) kuin klassisissa rasvanvaihtotutkimuksissa. Nykyisin suomalaisten omega-6/omega-3 -rasvahapposuhteen arvellaan majailevan neljän tietämillä (Finravinto 2007). Mielestäni tämän Uppsalassa tehdyn tutkimuksen, Massonin ja Mensinkin tutkimuksen sekä klassisten rasvanvaihtotutkimusten jälkeen on todella vaikea uskoa mihinkään selkeisiin omega-6 rasvahappojen vaaroihin sydänsairauksien osalta. Muut taudit on sitten eri lukunsa.

Tässä tutkimuksessa on huomionarvoista se, että koehenkilöiden ei ollut määrä laihtua. Se onnistuikin melko hyvin, ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä muutoksia painossa.

Auringonkukkaöljyä edelleen parempi vaihtoehto on käytännössä rypsiöljy paremman kuumuuden kestävyyden ja paremman kokonaiskolesteroli/HDL -kolesterolivaikutuksen sekä omega-3 rasvahappopitoisuuden vuoksi. Voi ei tosiaankaan näytä parantavan.

Lähde

Bjermo et al. Effects of n−6 PUFAs compared with SFAs on liver fat, lipoproteins, and inflammation in abdominal obesity: a randomized controlled trial. American Journal of Clinical Nutrition Am J Clin Nutr. First published April 4, 2012, doi: 10.3945/​ajcn.111.030114

Aiempia kirjotuksiani aihepiiriin liittyen

Omega-6 rasvahapot, ei niin pahoja sittenkään?

Tyydyttynyt rasva ei paranna

Yhteenveto ravinnon rasvoista

*) Uuden 78 tutkimusta kattaneen systemoidun katsausartikkelin mukaan alkoholista riippumattoman rasvanmaksan hoidossa on keskeisintä painonpudotus ja liikunta. Lisäksi katsaus painottaa, että PUFA:n lisääminen voi vähentää maksan rasvaa (5 tutkimuksen mukaan). Katsauksessa referoidut kaikki (!) PUFA-tutkimukset oli kuitenkin tehty omega-3 rasvahappovalmisteilla (kalaöljyllä), eikä kasviöljyllä. Tutkijoiden olisi pitänt nimetä nämä tutkimukset omega-3 rasvahappotutkimuksiksi eikä PUFA-tutkimuksiksi, käsitteiden käyttö näin leväperäisesti johtaa harhaan.

Todettakoon, että vähärasvaista ja vähähiilihydraattista ruokavalio oli verrattu kahdessa tutkimuksessa, ja ne pärjäsivät NMR-mittauksen perusteella yhtä hyvin maksan rasvoittumisen suhteen (Fig 4). (Musso et al. 2012)

 

35 thoughts on “Uusi tutkimus: Auringonkukkaöljy jyräsi voin”

  1. Kun pohditaan rypsiä ja auringonkukkaa, on auringonkukalla kuitenkin semmoinen etu, että se on erinomainen E-vitamiinin lähde. Muistikuvani mukaan se olisi myös paremman makuista, mutta heikon saatavuuden vuoksi en ole päässyt tarkistamaan. Syön siis öljytonnikalani edelleenkin hyvillä mielin, öljyineen. (Se on useimmissa merkeissä juuri auringonkukkaa.)

  2. Yllättävä tutkimustulos, kyseenalaista todellakin on johtuuko ero nimenomaan rasvahappokoostumuksesta, vai muista ravinteista. Jos varman päälle haluaa ottaa, niin hampunsiemen tarjoaa erittäin runsaana niin omega kolmosta, kuin E-vitamiiniakin. Toivonkin Reijon tarttuvan mahdollisiin tutkimuksiin tulevaisuudessa. Hamppu kun on löytämässä tiensä yhä useampaan ruokapöytään Suomessa.

  3. Varmaan validi tutkimus.
    Mikähän sitten on syynä siihen, kun viimeisten vuosikymmenten kuluessa lihavuus, T2D ym ja viimeiseksi tuo alkoholista riippumaton rasvamaksa ovat lisääntyneet huolestuttavasti niin meillä kuin muuallakin samalaisia ruokasuosituksia noudattavissa läntisissä ja kehittyneissä maissa?
    Luin viimeksi lukiolaisten terveysopin viimeiset oppikirjat. Fogelholmin ohjauksessa laadittu oppimateriaali täsmällisesti noudattaa vuoden-parin vuoden julkisuudessa esitettyjä ajatuksia (jopa karppaajien herjaamisineen). Olen myös vakuuttunut, että samansuuntaisia oppeja on meillä noudatettu jo pitkään. Pidän suomalaisia myös aika tunnollisina ja rehellisinä näissä asioissa.
    Toistaiseksi tutkimuksesta referoidut jutut palvelevat ehdottomasti paremmin markkinointia kuin tiedettä.

    1. “Olen myös vakuuttunut, että samansuuntaisia oppeja on meillä noudatettu jo pitkään.”

      Vaihtelevasti. Jos niitä noudatettaisiin tunnollisesti, ei liikalihavuutta esiintyisi nykyiseen malliin – suosituksissa kun todetaan energiansaannin rajoittamisen/tarkkailun merkitys.

      Apropoo, mites niissä oppikirjoissa herjataan karppaajia?

    2. Ravitsemussuosituksia ei noudateta -siinä se vika on. Vaikka Finravinnon mukaan rasvojen ja hiilareiden suhteet on lähellä tavoitteita, mutta ei kuidun, kasvisten ja hedelmien sekä öljyjen käyttö. Omassa työssäni olen huomannut, että varsinkin naisten on vaikea lisätä öljyjen käyttöä (rasvakammo)ja miesten kasvisten sekä hedelmien käyttöä (“ei oo tottunnu”).

      Ihmiset saavat kulutukseensa nähden liikaa energiaa. Yksi tekijä lienee sokeripitoisten juomien lisääntynyt kulutus, kuten karkkienkin. Suomalainen juomasuositus pyytää tiukasti rajoittamaan sokeripitoisia juomia (myös täysmehuja) ja ravitsemussuositukset karkkien syöntiä. Toisin on käytännössä. Olisiko hyllymetrit täynnä karkkeja jos ne ei menisi kaupan?

  4. Tama tulos ilahduttanee maissi-, auringonkukka- ja muissa omega-6 -rasvoissa uivia jenkkeja joiden ei nyt tarvitse muuttaa kulutustottumuksiaan. Business as usual.

    Eiko kuluttajan ole kaytannossa melko vaikeaa hankkia kylmapuristettuja ja asianmukaisesti sailytettyja rypsi- tai canola-oljyja? Marketissa niita (canola) on pitkat rivit lapinakyvissa pulloissa kattovalojen alla (ei tarvitse olla auringonvalo) hapettumassa kuten huonotasoisia oliivioljyja.

    Kaytan itse vain salaattiin ym. hyvalaatuisia mufa-painotteisia kasvisoljyja ja paistamiseen kookosoljya. Omega-3 tulee sitten lahinna tuoreesta lohesta. Omega-6:a saan noiden oljyjen lisaksi pahkinoista, joissa se tuskin on hapettunutta.

    1. Pähkinöiden käyttö on minusta erityisen hyvä ratkaisua. Sieltä tulee juuri oikeat ravintorasvat ja lisäksi fenolisia yhdisteitä, hivenaineita, kuitua, kasvikunnan proteiinia ja arginiiniaminohappoa. Ne toistuvasti osoittautuneet terveellisiksi sekä väestö- että satunnaistetuissa riskitekijätutkimmuksissa.

      Terveydelleen tekee luultavasti ison palveluksen jos vähentää leivän käyttöä ainakin valkoisesta päästä, jättää jäljellä olevilta leiviltä makkarat ja kinkut pois, korvaa ne kasviksilla ja hedelmillä (esim. avokadotahnalla). Ottaa tilalle 30 g/pv pähkinöitä vaihdellen (joko leivän kanssa yhtä aikaa tai eri välipalalla). Siinä vähenee prosessoitu liha ja samalla saadaan luonolisessa muodossa rasvahapot.

      1. Kun alkaa ajattelemaan suuri massoja, niin tuollainen ruokavalistus “vaihdetaan punainen liha pähkinöihin” alkaa kuulostamaan lillukanvarsilta.
        Jos ajattelee tyypillistä keskivertoperheen ostoksia, niin ei siellä paljon punaista lihaa näy. Ennemmin kannattaisi vaihtaa ne limukat, keksit, murot, sipsit, pullat ja einekset (punaiseen tai valkoiseen) lihaan ja pähkinöihin ja kasviksiin.
        Asiat tärkeysjärjestykseen. Vaikka tällä palstalla erotetaankin ne lillukanvarret metsän puilta, niin valtamedia poimii juuri ne lillukanvarret ja tavalliset pulliaiset jättävät voit, öljyt ja (punaiset) lihat ostamatta. Ja kun nälkä sitten jossakin vaiheessa iskee, niin syödään sitten taatusti epäterveellisiä pikakorvikkeita.

  5. Mitäköhän nyt tekee tämän tutkimuksen niin luotettavaksi? Yleensähän VHH vastustajat aina torpedoivat VHH-myönteiset tutkimukset sillä että ei ole muka riittävän laajapohjaisia ja pitkäaikaisia tutkimuksia. Ja tässä on nyt 10 viikon 67 henkilön tutkimus, joka on muka luotettava. Varmaankin nimi Matti Uusitupa tekee sen luotettavaksi.

    Onhan myöskin tutkimuksia, joissa on todettu nopeiden hiilihydraattien aiheuttavan rasvamaksaa, mutta ne on kai näitä epäluotettavia tutkimuksia.

    1. Siis tämä ei ole onnenkantamoinen. Massion ja Mensink tutkimus osoitti samaan suuntaan (vahvistaa tämän tutkimuksen tulosta) ja klassiset rasvatutkimukset (kts. linkki “Omega-6 rasvahapot eivät niin pahoja sittenkään”). Klassiset satunnaistetut rasvatutkimukset kestivät vuosia ja niissä saatiin älyttömästi linolihappoa (13-15 E %). Olisi pitänyt ihmisten kuolla kuin kärpäset jos linolihappo olisi ollut myrkkyä.

      Harvardin professori Walter Willett on muuten jo vuosia puhunut sen puolesta, että omega-6 rasvahapot ovat voimakkaasti inflammatorisia vain koeputkessa. Ihmisessä ei saada esiin haittoja ainakaan sydämessä, ja nykyisillä saantitasoilla.

  6. Törmäsin tulkintaan, jonka mukaan tulehdusarvojen laskeminen johtuisi au:n immunosupressiivisesta vaikutuksesta, jonka sitten vuorostaan pitäisi näkyä syöpäriskin kasvuna. Mitäs tästä tuumitaan? Ainakaan äkkiseltään en PubMedista löytänyt tähän kättä pidempää.

  7. Tämän tutkimuksen suurin anti on mielestäni se, että höyryäminen voin tervehdyttävästä vaikutuksesta saisi vähän laantua. Ainakaan A-öljyyn nähden se ei ole parempi.

    Auringonkukkaöljy ei mielestäni edelleenkään ole paras mahdollinen valinta, mutta ei huonokaan tämän tutkimuksen valossa. Olisi mielenkiintoista nähdä joku päivä samantyyppinen vertailu jossa olisi auringonkukkaöljy, extra virgin oliiviöljy, rypsiöljy ja vaikka vielä pähkinät vastakkainen, ja kesto ainakin 12 kk.

    No oliiviöljystä ja pähkinöistä saammekin pian lisätietoa Predimed -tutkimuksesta.

    Nyt kannattaa toki muistaa, että tässä tutkimuksessa katsottiin vain sydän- ja maksamittareita. Omega-6 rasvahapoista on meta-analyysitason näyttöä että ne voivat liittyä lisääntyneeseen tulehduksellisten suolistosairauksien riskiin. Ja muista tautiluokista, on myös lieviä viitteitä. Eli mikään lopullinen niitti sille, että linolihappo olisi terveydelle pelkästään eduksi tämä tutkimus ei ole.

    1. Tuloksia sekoittavia tekijoita ovat nahdakseni ainakin se, etta tutkimuksissa omega-6 -oljyjen laatu on varmaankin taattu eli ovat kuranttia tavaraa. Ainakin ravintoloissa paistorasvoja kierratetaan jolloin haitalliset hajoamis- ja hapettumistuotteet kumuloituvat ja marketin oljyista on vaikea tietaa. Lisaksi Omega-3/6 -suhde liittyy omega-6:en potentiaalisten haittojen esiintuloon ja sita ei ole valttamatta huomioitu.

      Onko rypsioljyssa rasvojen lisaksi hyodyllisia fenoleja ym. kuten esim. oliivioljyssa? Poikkeaako Suomen rypsioljy olennaisesti canolasta?

      Mikas tama tulossa oleva Predimed-tutkimus oliivioljysta ja pahkinoista on ja koska se julkaistaan?

      1. Rypsi- (rapeseed turnip) ja rapsiöljyjen (canola tai myös rapeseed ) rasvahappokoostumus taitaa olla melko sama. Meiltä saa rypsiöljyä kylmäpuristettuna, mutta rapsia en ole nähnyt kylmäpuristettuna. Korjailkaa muut jos teillä on tarkempaa tietoa.

        Tässä Palomäen ym. rypsiöljy-voi -vertailussa käytettiin kylmäpuristettua öljyä ilman kuumennusta -ja myös LDL:n oksidaatio väheni. Rypsiöljyn polyfenoleille ei ole tietääkseni kuitenkaan hyväksytty “vähentää LDL-oksidoitumista” terveysväittämää, jonka EFSA on hyvksynyt oliiviöljylle viime vuonna.

        Predimed-tutkimuksesta tässä.

  8. Muutenkin tulehdusarvojen ja eri rasvojen yhteys ei ole niin suora kuin on ajateltu. Esimerkiksi tässä kliinisessä tutkimuksessa omega-3 rasvahapot lisäsivät aterianjälkeistä tulehdustilaa joillakin mittareilla (ei kaikilla), vastoin odotuksia.

    1. Lidlissä myydään kylmäpuristettua rapsiöljyä (Vita D’or) tummissa lasipulloissa.

  9. Asian vierestä, mutta ylempänä Mie kyselee:
    Koska kysymyksessä on “tulevaisuuden toivojen” oppimateriaali, kannattaa varmaan tutustua siihen omakohtaisesti. Silmälasien värikin voi vääristellä havaintoja.
    Siteeraan muuta:
    Levitteistä on lista. Teknorasvoista luonnollisimman ja rasvaisimman edustajaksi on valittu Oivariini. “Alkuaine” eli voi on kokonaan jätetty mainitsematta. “Alkuräjähdyksenkö” pelosta? Onhan se tietenkin jääkaappiläpöisenä vaativa levite. Varusmiesaika opetti, että voinappi osaa lentääkin – ainakin jäisenä.
    Aivan tuossa tuokiossa nyt lukiolaiset joutuvat vastaamaan ylioppilaskokeissa “oikein”, iso osa hakeutuu jatko-opintoihin, joissa on opittava vastaamaan ravitsemukseen liittyviin kysymyksiin “oikein”. Mikä sitten on oikein? Oppikirjan mielialamuokkaus vai objektiivisen ajattelun opettaminen ja edistäminen. Ajattelua helpompaa on opettaa “tutkimusta” sopivilla viiteeillä tositettuna. Niitä kun löytyy joka lähtöön ja miten paljon vain.
    No, sisällöstä määrää Opetushallitus. Vastuu siis sinne. Melkein yhtä helppoa homma kuin sopivan referaatin löytäminen.
    Vallitsevista ideologioista riippuen oppikirjoja on ajoittain kerätty pois, polteltukin tuomittuina ideologian vastaisiksi. Myös ideologia osataan nyt piilottaa tavattoman hyvin näennäiseen kiinnostavuuten ja motivoivaan kuvitukseen.

    1. “Koska kysymyksessä on “tulevaisuuden toivojen” oppimateriaali, kannattaa varmaan tutustua siihen omakohtaisesti.”

      Voisihan jotain terveystiedon oppikirjaa keritessään vilkaista. Tietänet tosin sen, että yliopistossa menee valtaosa lukiossa ja peruskoulussa opitusta uusiksi/joutuu kyseenalaistetuksi, aineessa kuin aineessa.

      “Levitteistä on lista. Teknorasvoista luonnollisimman ja rasvaisimman edustajaksi on valittu Oivariini. “Alkuaine” eli voi on kokonaan jätetty mainitsematta. “Alkuräjähdyksenkö” pelosta?”

      Tämäkö oli siis sitä “karppaajien herjaamista”? On sinulla mielenkiintoiset kriteerit, taitaa olla tyhjästä loukkaantumista havaittavissa …

      “Aivan tuossa tuokiossa nyt lukiolaiset joutuvat vastaamaan ylioppilaskokeissa “oikein”, iso osa hakeutuu jatko-opintoihin, joissa on opittava vastaamaan ravitsemukseen liittyviin kysymyksiin “oikein”.”

      Meinaat siis että yliopistolaitos ei keskity kriittiseen ajatteluun? Olisin taipuvainen olemaan (ainakin hyvin pitkälti) eri mieltä.

  10. 1. Ravitsemuksesta “tulevaisuuden toivojen” oppimateriaali on täysin linjassa Suomessakin kanonisoidun oppikäsityksen kanssa hiilihydraattipainotteisesta ja rasvoja vieroksuvasta asenteesta. Jatko-opiskeluissa asioihin perehtyvät joutuvat vain täydentämään vaihtoehdottomia lukiossa saatuja tietoja. Asenteet luodaan kyllä jo lastentarhoissa.

    2. Levitteiden lista on erillinen havainto oppimateriaalista.

    Karppaajien epäreilua leimaamista on mm sen korostaminen, miten lukumäärältään pieni ryhmä saa suhteetonta näkyvyyttä mediassa.
    Keitä ovat todelliset julkisen median lausunnonantajat jopa ylilyönteineen? Yksi merkittävä on Mikael Fogelholm. Juuri omasta epäreiluudestaan ja suvereenisuudestaan hän saa vastaanottaa kiusallisiksi kokemiaan “metsän vastauksia”. Itse “lausuntoihin” saa hätäistä paikkausta vaatimattomissa medioiden jälkikeskusteluissa, jos niitä osaa etsiä. Ja näyttää kansalaiset osaavan jo etsiä.
    Kansalaiskeskustelu, vertaistuki ja tiedottaminen tapahtuvat pääasiassa erilaislla internetin keskustelupalstoilla juuri siitä syystä, että mediaan pääsy hyvinkin asiallisilla argumenteilla on niin vaikeaa / mahdotonta.
    Pari näkyvää julkista keskustelutilaisuutta on järjestetty (TV/MOT) ja kirurgi/ostopedi A. Heikkilän TV3:n ajoittaiset ja melko säännölliset esiintymiset.
    Omakohtainen perehtyminen oppimateriaaliin on suositeltavaa ja paikallaan.

    1. “Ravitsemuksesta “tulevaisuuden toivojen” oppimateriaali on täysin linjassa Suomessakin kanonisoidun oppikäsityksen kanssa hiilihydraattipainotteisesta ja rasvoja vieroksuvasta asenteesta.”

      Rasvojen vieroksuminen tarkoittanee sitä, että vhh:ta ei suositella uudeksi “one cure fits all”-malliksi? Muuta syytä en keksi. Rasvaisen kalan ja kasvirasvojen edut tuodaan kyllä esiin, ongelmakohtana liiallinen ja harhaanjohtava fokusointi tyydyttyneisiin.

      “Jatko-opiskeluissa asioihin perehtyvät joutuvat vain täydentämään vaihtoehdottomia lukiossa saatuja tietoja. Asenteet luodaan kyllä jo lastentarhoissa.”

      Siinä tapauksessa ravitsemustieteen opetus eroaa radikaalisti muusta yliopisto-opetuksesta. Reijo osannee ottaa kantaa. Jälkimmäiseen iso höpsis! 🙂

      “Karppaajien epäreilua leimaamista on mm sen korostaminen, miten lukumäärältään pieni ryhmä saa suhteetonta näkyvyyttä mediassa.”

      Kyllähän karppaajat aika paljon näkyvyyttä saavat, vaikkei vhh:ta kunnolla (siis hh 20% kok.E:stä tai alle) noudattavia paljon taida tästä maasta löytyä. Jos taas määrittelet karppauksen laveammin, niin sitten määrä toki kasvaa. Mutta eipä esim. iltapäivämedian käsittely tässä suhteessa eroa minkään muunkaan asian käsittelystä: yksipuolista, vääristynyttä ja juuri ne polaariset esimerkit (Heikkilä) poimitaan mielellään esiin.

      “Keitä ovat todelliset julkisen median lausunnonantajat jopa ylilyönteineen? Yksi merkittävä on Mikael Fogelholm. Juuri omasta epäreiluudestaan ja suvereenisuudestaan hän saa vastaanottaa kiusallisiksi kokemiaan “metsän vastauksia”. Itse “lausuntoihin” saa hätäistä paikkausta vaatimattomissa medioiden jälkikeskusteluissa, jos niitä osaa etsiä. Ja näyttää kansalaiset osaavan jo etsiä.”

      Minen kyllä nyt ymmärrä tätä Fogelholmin osakseen saamaa inhoa. Hänhän kommentoi yl. ottaen asialliseen sävyyn, ei mene henkilökohtaisuuksiin eikä hölmöile a la “lapset-huostaan”-Schwab. Jos asiasisältö kiusaa, niin luulisi aikuisten ihmisten osaavan keskustella ilman jonninjoutavaa affektia.

      Ota toki esimerkki viimeaikaisesta Fogelin lausunnosta jossa oli mielestäsi jotain pielessä ja kritisoi sitä asiallisesti. En seuraa miehen kommentteja kuin kuuta nousevaa, joten jos jotain kriittistä on lipunut ohi silmien niin kertonet mitä.

      (Reijo, keskeytä toki jos katsot että tämä off topic haittaa).

  11. Pidän edelleen oppikirjojen sanomaa “ideologisilta osiltaan” yksipuolisena.
    Kukin kiinnostunut voi tietenkin luoda mielipiteensä tutustumalla kirjoihin.
    En jatka ohi teeman menevää keskustelua enempää.

  12. Olen nyt pari kolme vuotta seurannut näitä ruokajuttuja ja oppinut kaksi asiaa. Kukaan ei ole yksin oikeassa ja itselleen sopivaan ravintoon kannattaa kiinnittää huomiota.

    Olen nyt 70v. lopetin tupakoinnin 30v. lihomisen 35v. ja dokaamisen 40v. Pikkuhiljaa olen myös lisännyt liikuntaa ja parantanut ruokavaliotani. Tällä hetkellä olen jo melkoinen superfoodisti ja jonkinmoinen karppaajakin. Rasvoina meillä on parasta oliiviöljyä, voita ja kookosöljyä. Voita menee vähiten, mutta juustoja sitten sitä enemmän.
    Perunat häipyi jo kymmenen vuotta sitten, pastat ja leivät pari vuotta sitten. Ruoan laatu on meillä ehkä tärkein valinnan peruste. Kun sorrumme jätskiin tai leivoksiin, niin laatu sellaisiin.

    Päänsäryt ovat puolittuneet, ärtynyt suoli lähes oireeton, peräpukamat muisto vain jne. Kiva juoksennella tuolla golfkentällä, kun muut ukot taapertavat. Aamulla lähdemme patikoimaan Andalusian vuoristoon. Vanheneminen on taitolaji. Meillä miehillähän on erinomainen kuntomittari housuissa. Ikä ei sitä lannista, vaan väärät elintavat. Kiitos näistä blokeista. Aina näistä jotain oppii, vaikka kriittinen olenkin.

  13. Heitänpä tännekin ilmoille seuraavanlaisen kysymyksen:

    Mikä voi olla se neutraali vertailukohde, kun jotakin tiettyä elintarviketta sanotaan terveydelle hyödylliseksi tai terveyttä edistäväksi tai parantavaksi?

    Voidaanko täysjyväleipää sanoa terveyttä edistäväksi, jos se on vaaleaa leipää terveellisempää?

    Voidaanko myös voita sanoa terveyttä edistäväksi, jos se on vaaleaa leipää terveellisempää?

  14. Olen ajatellut paljon Jarin kysymystä. Itse olen ajatellut sen niin, että jos jonkin ruoka-aineen käyttö asteittain lisääntyessään antaa paranevia riskiarvoja, sen käyttö olisi ainakin tiettyyn rajaan terveyttä edistävää (suhteessa ainakin johonkin tärkeään kansansairauteen). Jos taas annosvasteisesti huonontaa niin huonontaa. Kysymys ei olisi elintarvikkeiden keskinäisistä suhteista, vaan esim. siitä, että runsas valkoinen vehnäpulla lisää sairastumisriskiä, sitä enemmän mitä enemmän syö. Voin kohdalla neutraalisuus tarkoittaisi sitä, että on saman tekevää terveydelle, käyttipä sitä lainkaan tai peräti paljon. Tulkintaa toki sumentaa hankalasti korvaavuus, eli mitä syödään, jos jotakin ei syödä. Kontrolloidut vaihtokauppatutkimuksen voisivat ehkä tuoda valoa, mutta vaikeaa on… vastatkaa paremmin te ammattilaiset!

    1. Ei ole tuon parempia vastauksia tähän hätään 🙂

  15. Kiitos Reijo taas mielenkiintoisesta ja perusteellisesta tutkimusraportoinnista! “Eksyin” taas pitkästä aikaa näille sivuillesi.
    Minua jäi mietityttämään kyseisessä tutkimuksessa se, kerrottiinko sitä, kuinka paljon koehenkilöt käyttivät auringonkukkaöljyä kylmänä ja kuinka paljon kuumennettuna?
    Itselläni kun on vahvasti sellainen näkemys ja ajatus linolihaposta (erityisesti auringonkukkaöljystä), että linolihappoa tarvitaan tiettyyn rajaan saakka, mutta ainakin suuremmilla käyttömäärillä auringonkukkaöljy (linolihappo) olisi terveyttä edistävä rasva vain silloin, kun sitä käytetään kuumentamattomana. Kuumennettaessa sen monityydyttymättömät rasvahapot kuitenkin hapettuvat voimakkaasti, joten kuumennetun linolihapon käytön luulisi näkyvän myös tulehdustekijöiden/arvojen huononemisena ja näkyvän myös oksidatiivisistä stressiä kuvaavissa muuttujissa.
    Suomalaiset usein saavat linolihapponsa kuumennetussa muodossa. Rypsiöljyllä paistetaan, ja kalasäilykkeiden ja tomaattikastikkeiden mukana tuleva auringonkukkaöljy myös usein kuumennetaan. Myös monet ulkomaiset leivonnaiset ym tuotteet sisältävät auringonkukkaöljyä, joka on kuumennettu.
    Tietysti on myös hyvä muistaa (kuten jossain mainitsitkin), että linolihapon vaikutukset voivat poiketa suurestikin eri sairauksia tutkiessa. Viittaan esim linolihapon runsaan saannin haitallisista vaikutuksista tulehduksellisiin suolistosairauksiin.
    Tähän loppuun on vielä pakko mainita, että en nyt yritä löytää puolustusta voille. Itse olen ehdottomasti runsaamman kuumentamattoman pehmeän rasvan (mm pähkinät!!) käytön kannalla, mutta hyvin kuumennusta kestävällä voillakin on varmasti oma pieni paikkansa suomalaisessa ruokavaliossa – ainakin ahvenen paistossa, juhlaleivonnassa ja uusien perunoiden päällä…

    1. Samaa mieltä tästä kuumennuksesta. Tässä(kään) tutkimuksessa ei mainita mitään kuumentamisesta. Yksi harvoja kliinisiä tutkimuksia, jossa asiaan yleensäkin on minun tietääkseni kiinnitetty huomiota, on Palomäen ja kumppanien tutkimus reilu vuosi sitten jossa voita sai käyttää miten vain mutta rypsiöljy piti käyttää kuumentamattomana “lääkkeenä”. Siinä saatiinkin hyvät vaikutukset myös oksidoituneeseen LDL-kolesteroliin.

      Minua kiinnostaisi kovasti nähdä myös kliinisiä tutkimuksia omega-6 rasvahappojen vaikutuksista esim. tulehduksellisiin suolistosairauksiin. Väestötutkimuksien mukaan, kuten sanotkin, linolihappo lisää IBD:n ilmaantumista. Tämän tuntuu muuten gastroenterologian proffa MArtti Färkkiläkin usein nostavan esiin. Tosin tästäkin haluaisin nähdä kliinistä dataa, kalaöljylläkään kun ei ole niin valtavan hyviä tuloksia saatu kliinisissä kokeissa.

      Mielenkiintoista muuten on, että omega-6 tutkija Christopher Ramsden on aloittanut päänsärkytutkimuksen, hypoteesilla että linolihappo lisäisi päänsärkyä ja omega-3 rasvahapot vähentäisivät sitä. Tuloksia saadaan vielä odotella.

  16. Eikös hiljattain tullut tutkimus jostakin epsanjasta, jonka mukaan auringonkukkaöljyä paistorasvana käyttäneet olivat yhtä terveitä kuin oliiviöljyä käyttäneet? Vaikka oliiviöljyn pitäisi kestää kuumennusta huomattavasti paremmin vähine monityydyttyneineen ja ekstraneitsytöljyjen polyvenoleineen, joiden pitäisi suojata hapettumiselta. Vai onko se tuo E-vitamiini niin mahtava antioksidantti kuitenkin?

  17. Kiitos näistä lähteistä. Palomäen tutkimus onkin tuttu, mutta tämä Ramsdenin tutkimus (samoin kuin espanjalainen tutkimus) ihan vieras. Mielenkiinnolla odotan uusia tuloksia.
    Kalaöljyyn ja kuumentamattomiin kasviöljyihin perustuvia tutkimuksia saisi tosiaan tulla lisää. Käytännössä moni kokee kalaöljyn hyödyn, mutta ei siitä tietysti aina ole apua, joskus jopa päinvastoin. Näin esimerkiksi colitis ulcerosassa, jossa kalaöljyn käyttö voi lisätä veriripulia.

  18. Aihetta sivuten, tein viimein makutestin auringonkukkaöljyn ja rapsiöljyn välillä. Auringonkukkaöljy on Eldoradoa, rapsi Lidlistä hiljattain avattu pullo. Molemmissa päiväys jossakin reilusti vuonna 2013. Maistoin öljyjä paljaaltaan teelusikasta. Rapsiöljyn varsinkin jälkimaku oli todella ummehtuneen eltaantunut. Auringonkukkaöljy on lähes mauton, raikas. En tiedä onko muun merkkiset rypsiöljyt maultaan parempia, mutta tuota en enää ainakaan käytä elintarvikkeeksi, vaan käytän nyt tuota auringonkukkaa silloin, kun oliiviöljyn maku on ruokaan liian voimakas.

  19. PirjoS,
    Kalaöljy sopinee CU.ssa (ainakin minulla) remissiossa ihan hyvin, tulehdusta vaimentavien ominaisuuksiensa osalta. Saattaa olla, että kalaöljy (E-EPA) verta ohentavana, on akuuttivaiheessa huonojuttu, jos siis on jotain häikkää veren hyytymisessä, en tiedä, en ole asiantuntija.Kunhan omien tuntemusten perusteella jutustelen. Itselläni ei akuutissakaan ole ollut vaikeuksia E-epa kapseleista, olen niitä syönyt jo pian kymmenen vuotta 2kpl /pvä , vuosia ennen CU-diagnoosia, josta siis n. 5 v.. Ainakin kole arvot oli viime mittauksessa kuulemma hdl:n osalta ällistyttävän hyvät, vaikka kokonaiskole olikin vähän päälle 6.

  20. “Voijakson aikana koehenkilöt saivat rasvasta enemmän energiaa kuin PUFA-jaksolla (ero n. 4 E %, tilastollisesti merkitsevä).”

    Minusta se ei ole lainkaan yllättävää, jos ylipainoisten ihmisten, joilla on jo valmiiksi rasvamaksa, tilanne EI parane ruokavaliolla, jossa energiasaanti on 4% suurempi vertailuryhmään nähden. Otettiin se rasva sitten voista tai öljystä.

  21. “Voi jakson aikana väheni proteiinin ja hiilihydraattien saanti hieman enemmän kuin PUFA-jaksolla, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä” eli kokonaisenergian saannissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa.

Comments are closed.