Olen blogissani jauhanut useaan kertaan eri ruokavaliomallien, hiilihydraattien, rasvojen ja eri elintarvikkeiden vaikutuksesta sepelvaltimotaudin ja aivohalvauksen ilmaantumiseen. Erään kirjoituksen yhteydessä syntyi keskustelu siitä, miksi energiansaanti suhteessa kulutukseen ei ole listoilla, kun asiantuntijat tekevät yhteenvetojaan sydän- ja verisuonisairauksien ravintotekijöistä. Eli kuinkas onkaan lihavuuden itsenäinen vaikutus (joka on seurausta ylimääräisistä nautituista kaloreista suhteessa kulutukseen)?

Sepelvaltimotautia potevien kuolleisuus

Vuonna 2006 julkaistussa 45 kohorttitutkimuksen meta-analyysissä havaittin, että lievempiasteinen lihavuus (BMI=26-39) ennusti alhaisempaa kuolleisuutta sydänpotilailla kuin normaalipainoisuus (BMI ≤25). Sen sijaan sairaaloinen lihavuus (BMI>40) oli yhteydessä selvästi lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Syitä ja selityksiä ilmiölle on monia. Tämä kuuluu sarjaan lihavuuden paradokseja, joista kirjoitteli reilu vuosi sitten Anette Palssa.

Meta-analyysissä ei voitu erotella esimerkiksi viskeraalisen (vatsaontelon sisäisen) rasvan itsenäistä vaikutusta -viskeraalista rasvaa pidetään kaikista hankalimpana myös ateroskleroosin kannalta. Ihonalainen subkutaani ja naisilla reisiin kertyvä rasva on ateroskleroosin kannalta kutakuinkin neutraalia.

Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus sepelvaltimotautiin sairastuneilla BMI:n mukaan

Lähde

Romero-Corral al. Association of bodyweight with total mortality and with cardiovascular events in coronary artery disease: a systematic review of cohort studies. Lancet 2006; 368: 666–678

Sepelvaltimotautiin kuoleman vaara terveillä

Yllä esitetty kuva kertoo niiden henkilöiden tilanteesta, jotka ovat kerenneet jo saada sydänsairauden. Tilanne on täysin erilainen, kun mukaan otetaan vain terveet. Prospective studies collaboration teki meta-analyysin 57 etenevästä kohorttitutkimuksesta. Sen mukaan jokainen 5 yksikön nousu BMI:ssä lisää sepelvaltimotautiin kuoleman vaaraa 40 %. Tismalleen sama lisäys havaitaan myös aivoinfarkteissa. Sepelvaltimotaudin osalta tutkijat myös toteavat ”The association was a little stronger in middle than in old age, but was still definite even at ages 80–89 years ” . Alla oleva kuva kertoo riskin lisääntymisestä BMI:n mukaan.

Sepelvaltimotautiin ja aivoinfarktiin kuoleman vaara BMI:n mukaan lähtötilanteessa terveillä. Neiliön yllä oleva luku kertoo kuolemien määrän/1000 henkilöä ja alla oleva luku tapausten määrän

Tutkijoiden mukaan tuloksia ei kannata lukea vain siten, että miten paljon ihmisten pitäisi laihduttaa. Yhtä tärkeää olisi huomata, että jo lievästi liikapainoisen kannattaa ponnistella pitääkseen painonsa stabiilina. Esimerkiksi keski-ikäisen henkilön, jonka BMI 28, lihominen edelleen BMI:hin 32 lyhentää jäljellä olevaa eliniän odotetta 2 vuotta. Samalla lisääntynee myös rampauttavien vaan ei kuolemaan johtavien sairauksien (sydäninfarkti, aivoinfarkti) ilmaantuminen ennenaikaisesti.

Lähde

Prospective Studies Collaboration.Body-mass index and cause-specific mortality in 900 000 adults: collaborative analyses of 57 prospective studies. Lancet. 2009 March 28; 373(9669): 1083–1096

Lapsuuden ja varhaisaikuisuuden lihavuuden vaikutus

Lihavuudella on oma elämänkaarensa. Joillakin se alkaa keski-iässä, yksillä vasta eläkeiässä ja toisilla jo lapsuudessa. Jotkut ovat lapsena lihavia ja aikuisena laihoja. Variaatioita on monia.

Kansainvälinen tutkijaryhmä, johon kuului myös suomalainen Johan Erikson selvitteli, miten varhaislapsuuden (< 7 v.), teini-iän ja varhaisen aikuisuuden lihavuus on yhteydessä myöhempään sepelvaltimotautiriskiin. Tutkijoiden mukaan varhaislapsuuden BMI:llä ei ole vaikutusta sepelvaltimotaudin riskiin. Sen sijaan 7-18 -vuotiaiden sekä alle kolmekymppisten lihavuus on selvässä yhteydessä lihavuteen.

• Alle 7-vuotiailla BMI ei ole yhteydessä sepelvaltimotautiin
• 7-18 -vuotiailla jokainen yksikkö lisää BMI:ssä lisäsi sepelvaltimotaudin riskiä 5 %
• alle 30 -vuotiailla aikuisilla jokainen yksikkö lisää BMI:ssä lisäsi sepelvaltimotaudin riskiä 8 %

Tämä kuva kertoo tilanteesta tarkemmin.

Sepelvaltimotaudin vaara aikuisena lisääntyy jokaista BMI-yksikön lisäystä kohden 5-8 % yli 7-vuotiailla (mutta ei alle 7-vuotiailla)

Tutkijoiden mukaan riskin lisäys ei selity tupakoinnin, verenpaineen paineen tai kolesterolin eroilla. Lasten ja nuorten lihominen on tässäkin suhteessa sangen huolestuttavaa.

Lähde

Owen GG et al. Is body mass index before middle age related to coronary heart disease risk in later life? Evidence from observational studies. Int J Obes (Lond). 2009 Aug;33(8):866-77

 Lapsuuden lihavuus ei ole vääjämätön kohtalo

Turkulaistutkija Markus Juonala kansainvälisine tutkijakumppaneineen julkaisi viime syksynä rohkaisevan tutkimuksen. Sen mukaan lapsuuden lihavuus ei ole vääjämätön tie huonoon sydän- ja verisuoniterveyteen. Juonalan tutkijaryhmä analysoi 4 etenevää väestötutkimusta, teki niistä meta-analyysin ja havaitsi seuraavaa:

• Jos aikuisena saavuttaa pysyvän normaalipainon huolimatta lapsuuden ajan lihavuudesta, verenpaine, kolesteroli, tyypin 2 diabetesriski ja kaulavaltimon ateroskleroosin* riski normalisoituu
• Jos on sekä aikuisena että lapsena lihava tyypin 2 diabetesriski 5-kertaistuu, kaulavaltimon ateroskleroosin riski lähes kaksinkertaistuu ja kohonneen verenpaineen ja kolesterolihäiriöiden riski 2-3 -kertaistuu
• Tutkimuksessa ei seurattu varsinaista sepelvaltimotaudin ilmaantumista, koska tutkittavat olivat liian nuoria saamaan sepelvaltimotautitapahtumia

Meta-analyysiin valittujen tutkimuksien keskimääräinen kesto oli 23 vuotta ja niissä oli mukana 6328 henkilöä.

Lähde

Juonala M et al. Childhood Adiposity, Adult Adiposity, and Cardiovascular Risk Factors. N Engl J Med 2011; 365:1876-1885

Lopuksi

Lihavuuden hoitotulokset eivät ole keskimääräisesti ottaen kovin hohdokkaita. Siksi saattaisikin ollakin järkevää korostaa entistä enemmän sitä, että on ensiarvoista estää lievästi liikapainoisen henkilön lihomiskierre. Liikapainoisesta lihavaksi siirtyminen lisää paitsi sydän- ja verisuonisairauksien riskiä, myös munuaistaudin, tyypin 2 diabeteksen ja muistitoimintojen heikkenemisen riskiä.

Pysäytä lihomiskierre!

Koska lihavuus on ilmeisen keskeinen syytekijä sepelvaltimotaudin ja sen riskitekijöiden kehittymisessä, olisi hyvä korostaa aina sydänterveellisen ruokavalion yhteydessä myös energiatasapainon merkitystä ja lihomisen ehkäisyä. Energiatasapainon merkitystä korosti myös professori Alice Lichtenstein viime viikolla Suomessa vieraillessaan. Hänen mukaansa kaikkeen terveellistä ruokavaliota koskevaan viestintään tulisi aina liittää sanoma energiatasapainon ensiarvoisuudesta.

Ehkä ilmiselvää, mutta unohtuu niin helposti.