TtM Minna Similän väitöskirja tarkastetaan perjantaina 13.3.2012 Helsingin yliopistossa. Uutisissa on jo näkynyt otsikot, miten glykeemisellä indeksillä ei olekaan yhteyttä tyypin 2 diabeteksen ilmaantumiseen. Eikös höttöhiilarit olekaan huonoja?

Similän väitöskirjan havaintoja

Minna Similän väitöskirjan väestötutkimus koski suomalaisia tupakoivia miehiä (Setti-tutkimusaineisto). Tässä tutkimuksessa glykeeminen indeksi (GI) ja glykeeminen kuorma (GL) eivät olleet yhteydessä tyypin 2 diabeteksen ilmaantumiseen. Tulos oli selvä, ja nimenomaan tästä havainnosta on viime päivien otsikot lähtöisin.

Mielenkiintoisena ja varsin uutta tietoa maailmanlaajuisestikin saatiin siitä, että ne henkilöt, jotka käyttivät paljon tyydyttynyttä rasvaa ja proteiinia hiilihydraattien sijaan oli suurentunut tyypin 2 diabetes riski. Tämä havaintoa on puolestaan hyvin linjassa Koning et al. 2011 väestötutkimuksen kanssa, jonka mukaan runsaasti eläinrasvaa ja -proteiinia ja vähän hiilihydraattia sisältävä ruokavalio lisäsi aikuistyypin diabetesriskiä.

Similän väitöskirjan yhdessä kokeellisessä tutkimuksessa todistettiin myös, että ihmisten välillä on valtavia eroja siinä, miten samaan hiilihydraattikuormaan verensokeri reagoi. Sama hiilihydraattiannos valkeaa leipää antoi GI-arvoja 43-103 eri ihmisillä.

Similän tutkimuksia tarkemmin voi lukea tästä.

Mursun kuopiolaistutkimuksen havaintoja

Similän väestötutkimus on tiettävästi ainoa diabetesta ja GI/GL-asiaa koskeva etenevä väestötutkimus Suomessa. Aiemmin Jaakko Mursu ym. Kuopiosta ovat havainneet, että sepelvaltimotaudin ilmaantumisen suhteen GI:llä ja GL:llä on merkitystä liikapainoisten (BMI≥27,5), vaan ei normaalipainoisten osalta. Liikapainoisia koskevassa analyysissä korkeimman ruokavalion GI:n omaavilla oli 65 % suurempi riski sairastua sepelvaltimotautiin kuin pienimmän GI:n omaavilla. Suuri GL lisäsi liikapainoisten sepelvaltimotautiriskiä puolestaan 105 %. Koko aineistossa, jossa oli mukana siis myös normaalipainoiset, tilastollisesti merkitseviä eroja ei havaittu.

Väestötutkimuksien meta-analyysit

Edelliset kaksi esimerkkiä ovat yksittäisiä väestötutkimuksia. Väestötutkimuksien anti kokonaistiedolle lisääntyy, kun useiden niiden tulokset summataan  -tehdään meta-analyysi.

Barclay’n (2008), viime viikolla referoimani Haunerin  et al. (Saksan ravitsemustieteen yhdistys 2011) ja viime vuoden lopulla julkaistu Dong et al. meta-analyysit ottivat huomioon useita eteneviä väestötutkimuksia. Näissä katsauksissa läpikäydyt artikkelit on suurelta osin sisällytetty myös Similän väitöskirjan kirjallisuuskatsausosioon (s. 30-31, taulukko 5).

Dongin väestötutkimuksien meta-analyysissä (2011) sekä korkea GI että GL lisäsivät tyypin 2 diabeteksen riskiä, 16 % ja 20 % vastaavasti. Samainen Dong työtovereineen päivitti (2012) myös sepelvaltimotautia koskevan meta-analyysin (jollaisen oli aiemmin tehnyt Andrew Mente ym.), ja kyllä korkea GI ja GL lisäsivät sepelvaltimotautiriskiä . Alhaisen GI:n ja GL:n hyödyt näyttävät lisäksi painottuvan naisiin, miehet eivät niinkään näytä hyötyvän alhaisesta GI:stä tai GL:stä (Setti-tutkimus ja Mursun kuopiolaistutkimus koskivat vain miehiä).

Kyse on pohjimiltaan siitä, että n. 60-70 % tutkimuksista on päätynyt neutraaliin tulokseen GI:n ja GL:n osalta, ja lopuissa 30-40 %:ssa näkyy selvemmin tulos: GI ja GL ovat haitallisia sekä diabteksen että sepelvaltimotaudin kannalta, varsinin naisilla. Similän tutkimus liittyi tuohon neutraalien tutkimusten joukkoon.

Onko GI edes hyvä mittari?

Ruisleipä ja fruktoosi ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten oikukkaasti GI käyttäytyy. Vaikka ruisleipä aiheuttaa melko nopean sokerivasteen (GI vaihtelee tyypillisesti 60-90), se kuitenkin vaatii pienemmän insuliinierityksen, eikä verensokeri ”romahda” yhtä nopeasti kuin vehnäleivän jäljiltä. Ruisleipä ja muut täysjyvätuotteet on havaittu toistuvasti puhdistettuja hiilihydraattien lähteitä terveellisemmäksi vaikka niiden GI:ssä ei ole suurtakaan eroa.

Fruktoosi tiedetään metabolisesti haitalliseksi runsaasti käytettynä (vaikka sokerina). Puhtaan fruktoosin GI-arvo on kuitenkin vain n. 20. Eli alle kolmannes ruisleivän vastaavasta. Luulisi olevan terveellistä, mutta kun ei ole liiallisesti käytettynä.

Ateriakokonaisuus ratkaisee GI-arvon, yksittäisten ruokien GI-arvo ei niinkään. Yleensä nautimme useata elintarviketta kerralla. Esimerkiksi raffinoidun vehnäleivän tai perunamuusin GI-arvo saadaan laskemaan kymmeniä pykäliä nauttimalla samalla aterialla rasvaa (esim. öljyä). Kaikkia GI:n mittaamiseen liittyviä ongelmatekijöitä on vaikea ottaa huomioon väestötutkimuksissa, näin Similäkin taitaa todeta. Edellä mainituista ja joistakin muista tekijöistä johtuen tuppaa väestötutkimuksissa käymään niin, että erot GI:ssä eri väestöryhmien välillä jäävät pieniksi, ja siten niiden väliltä on vaikea terveyseroakaan löytää.

Hiilihydraattien terveellisyys on siis eri asia kuin GI tai GL pelkästään. Hiilihydraattien ”terveysarvo” selittyy ainakin fenolisten yhdisteiden  (lignaani, hisperidiini jne.), kivennäisaineiden, vitamiinien, paksusuolessa fermentoituvien prebioottien (mm. resistentti tärkkelys) sekä kuidun määrällä. Hiilihydraatti, joka tulee luonnosta ja syödään mahdollisimman vähän teollisesti muokattuna on todennäköisesti terveellinen. Tähän suuntaan näytti myös kuopiolainen etenevä väestötutkimus vuonna 2003; kasvikset, hedelmät ja marjat runsaasti käytettynä vähensivät sepelvaltimotaudin riskiä 34-41 % n. 13 vuoden seurannassa (Rissanen et al.).

GI:n merkityksestä on hiljattain kirjoittanut Mikael Fogelholm Keventäjien sivustolla.

Subsequent meal effect

Osa hiilihydraattipitoisista elintarvikkeista on sellaisia, että niiden vaikutus verensokeriin ja kylläisyyteen heijastuu seuraavalle aterialle, jopa yön yli aamiaiselle. Englanniksi ilmiötä tutkitaan nimellä subsquent meal effect (tai second meal effect). GI keskittyy sokerivasteeseen vain yhdellä aterialla, subsequent meal effect tavallisesti 4-12 tuntia myöhempiin sokerivasteisiin ja kylläisyyteen. Esimerkiksi täysjyväviljat ja palkokasvit vaikuttavat pitkään verensokeria tasaavasti ja vaikuttavat seuraavan aterian kylläisyysarvoa parantaen. Iltapalalla nautitun täysjyväleivän vaikutus näkyy vielä seuraavan päivän aamiaisella verensokeria tasaavasti (verrattuna valkoiseen vehnäleipään). Uskomatonta mutta totta. Vaikutuksen taustalla piilee ilmeisesti paksusuolen fermentoitavaksi tarjottu prebiootit ja niiden määrä (resistentti tärkkelys, fruktaanit jne.) sekä fysio-kemikaalinen ruuan muokkaaminen. Veikkaan, että tästä asiasta tullaan jatkossa kuulemaan paljon lisää.

GI kertoo vain yhden aterian vaikutuksesta. Sen lisäksi on järkevää tutkia ruuan vaikutuksia pidemmällä aikajaksolla.

Suositeltavaa lukemista aiheesta. Higgins J. Whole Grains, Legumes, and the Subsequent Meal Effect: Implications for Blood Glucose Control and the Role of Fermentation. J Nutr Metab. 2012;2012:829238

Lopuksi

Suomalaisessa miehiä koskevassa Setti-tutkimuksessa hiilihydraattien GI-arvolla tai glykeemisellä kuormalla ei ollut yhteyttä aikuistyypin diabeteksen ilmaantumiseen. Meta-analyyseissä GI ja GL lisäävät tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin riskiä, joskaan ei kovin vahvasti -ja painottuen naisiin.

Molemmat käsitteet sekä GI ja GL ovat vähän lipeviä, ja siten niillä tehtyjä tutkimustuloksia on hankala tulkita. Kuten Minna Similä toteaa ” …ruokavalion kokonais-GI ja GL voivat muodostua hyvin erilaisten ruokien yhdistelmistä ja siten heijastaa ruokavalion muitakin ominaisuuksia kuin hiilihydraattien laatua. Nämä tekijät heikentävät epidemiologisen tutkimuksen mahdollisuuksia havaita ruokavalion glykeemisen vaikutuksen ja tautiriskin välisiä yhteyksiä.  ”.

Höttöhiilarit ovat edelleen huonoja.

Onnea Minna Similälle urakan loppuun saattamisesta ja kiitos mielenkiintoiseen aiheeseen tarttumisesta!

PS. En käsitellyt syöpää, enkä lihavuutta tarkoituksella. Niistä voidaan jatkaa vaikka keskustelussa

Luettavaa

Minna Similä. Glycemic Index in Epidemiologic Study of Type 2 Diabetes (Glykeeminen indeksi tyypin 2 diabeteksen epidemiologisessa tutkimuksessa).