Kalan ja erityisesti omega-3 rasvahappojen terveysvaikutuksia pidetään erinomaisina. Omega-3 rasvahapoilla tehdyissä tutkimuksia on havaittu joitakin terveyshyötyjä, mutta vaikutukset eivät ole lainkaan niin yhdensuuntaisia kuin monesti annetaan ymmärtää. Mitä kalan terveysvaikutuksista nykyisiin kansan sairauksiin tiedetään?

Sepelvaltimotautikuolleisuus

Kiinalaistutkija Zheng kumppaneineen on hiljattain julkaissut 17 etenevän tutkimuksen meta-analyysin (2012). Päätulokset ovat alla olevassa kuvassa. Zhengin meta-analyysissä oli mukana myös Järvisen ym. etenevien kohorttitutkimuksien suomalaisaineistot, joissa kalan käyttö näytti hyödyttävän jossain määrin naisia, vaan ei miehiä.

Asiaa on tutkittu Suomessakin jo kauan sitten. Suomalaiset tutkijat yhdessä italialaisten ja hollantilaisten kanssa päättelivätkin vuosien 1959-1970 Seven Countries -aineistoihin perustuen, että rasvainen kala suojaa merkittävästi sydäntautikuolleisuudelta näissä maissa (Oomen et al. 2000). Hieman erikoinen piirre tässä tutkimuksessa oli, että vähärasvaisen käyttö näyti lisäävän sepelvaltimotautikuoleman vaaraa suomalaisilla miehillä, vaan ei muissa maissa. Noista ajoista Suomessa  varsinkin maahantuotujen rasvaisten lohikalojen käyttö lienee lisääntynyt runsaasti.

Lähde

Zheng et al. Fish consumption and CHD mortality: an updated meta-analysis of seventeen cohort studies. Public Health Nutr. 2012 Apr;15(4):725-37Public Health Nutr. 2012 Apr;15(4):725-37

Sepelvaltimotautiin sairastuminen

Terveys on muutakin kuin kuoleman lykkäämistä. Andrew Mente kumppaneineen analysoi kattavasti sepelvaltimotaudin ilmaantumiseen liittyvät ravintotekijät meta-analyysissään vuonna 2009. Sen mukaan näyttö kalan sepelvaltimotautia ehkäisevästä vaikutuksesta on kohtuullinen (ei siis vahva), ja näyttö lepää pelkästään etenevien väestötutkimuksien varassa. Kalan (runsaaseen) käyttöön liittyi 22 % pienempi riski sairastua sepelvaltimotautiin väestötutkimuksissa. Sattumoisin yhtä hyvä näyttö ja käytönnössä yhtä suuri sepelvaltimotaudin vähentyminen liittyi runsaaseen kasvisten ja hedelmien käyttöön.

Lähde

Mente A et al. A Systematic Review of the Evidence Supporting a Causal Link Between Dietary Factors and Coronary Heart Disease. Arch Intern Med. 2009;169(7):659-669

Aivohalvaus

Aivohalvauksen ja kalan käytön yhteyksistä ei löydy asian keskittyvää meta-analyysiä.

Viime kesänä julkaistussa katsausartikkelissa lainataan uuteen oppikirjaan tulossa olevia meta-analyysejä. Kalaa koskevan meta-analyysin mukaan kalan erittäin runsas käyttö (≥5 krt/viikko) vähentää aivohalvauksen riskiä 31 % verrattuna niihin jotka käyttävät kalaa erittäin harvoin (harvemmin kuin kerran kuussa). Tieto perustuu eteneviin väestötutkimuksiin. Meta-analyysin mukaan kala suojaa paremmin iskeemiseltä aivohalvaukselta kuin verenvuotoaivohalvaukselta.

Vertailuperusta (≥5 krt/viikko vs harvemmin kuin krt/kk) ei tosin tunnu kovin hyvältä. Kumpaisiakaan ääriäryhmiä kun ei ole niin kovin paljon väestössä.

Oma tulkinta: kalalla voi olla lievä aivoinfarkteilta suojaava vaikutus minimissään suositusten mukaisesti käytettynä.

Lähde

Mozaffarian D, Appel L and van Horn L. Components of a cardioprotective diet: new insights. Circulation 123(24):2870-91 (2011)

Tyypin 2 diabetes

Kahdessa tuoreessa meta-analyysissä selviteltiin aikuistyypin diabeteksen ja kalan käytön sekä omega-3 rasvahappojen yhteyttä etenevissä väestötutkimuksissa.

Joissakin tutkimuksissa oli aiemmin saatu viitteitä mm. siitä, että suuret kalaöljyannokset voivat kohottaa lievästi verensokeria, samoin joissakin viime-aikaisissa väestötutkimuksissa oli saatu viitteitä kalaöljyn ja diabeteksen välisestä yhteydestä. Molempien meta-analyysien päätulokset olivat:

• Kalan käyttö viisikertaa viikossa tai useammin ei lisää tyypin 2 diabeteksen ilmaantumista yleisesti ottaen
• Omega-3 rasvahappojen runsaampaan saantiin ei liity lisääntynyttä tyypin 2 diabetesriskiä yleisesti ottaen
• Tulokset vaihtelivat hieman maantieteellisesti. Aasialaisilla kala näytti jopa hieman suojaavan diabetekselta, kun taas amerikkalaisille omega-3 rasvahapot näytti hieman lisäävän diabeteksen ilmaantumista
• Eurooppalaisilla  runsaan omega-3 rasvahappojen saannin vaikutus diabeteksen ilmaantumiseen oli neutraali

Huomionarvoista lienee, että kalana näissä molemmissa meta-analyyseissä pidettiin varsinaisen kalan lisäksi myös äyriäisiä. Meta-analyysien yhteydessä olevassa pääkirjoituksessa todetaankin, että parempi nimike olisi voinut olla ”seafood”. Tämäkin hyvä osoitus siitä, miten kalan määritelmä voi vaihdella tutkimuksesta toiseen.

Kala ja kalaöljy eivät ole millään muotoa ainakaan diabeteksen ”ehkäisylääkkeitä” länsimaissa.

Kalan ja syövän välisistä yhteyksistä ei ole kovin paljon villaisia. Viime vuonna ilmestyneen systemoidun kirjallisuuskatsauksen mukaan kalan runsas käyttö ei näytä suojaavan rinta-, eturauhas- eikä paksusuolen syövältä. Kala ei myöskään lisännyt syöpäriskiä. Tieto perustuu väestötutkimuksiin.

Sama tulos saatiin vuonna 2003 tehdyssä kaikille avoimessa systemoidussa katsauksessa (Hjartåker 2003).  Kannattaa kuitenkin lisätä, että kalan syöminen punaisen lihan sijaan vähensi paksusuolen syövän riskiä melko yhdenmukaisesti näissä tutkimuksissa.

Lähde

Sala-Vilaa & Caldera. Update on the Relationship of Fish Intake with Prostate, Breast, and Colorectal Cancers. Critical Reviews in Food Science and Nutrition. 2011; 51: 855-71

Kala vastaan liha/pähkinät/maito

Huomio on viime aikoina kiinnittynyt erityisesti prosessoidun ja jossain määrin myös punaisen lihan epäedullisiin terveysvaikutuksiin. Näissä analyyseissä on väestötutkimuksista mitattu sitä, mikä vaikutus on sillä, että prosessoitua ja punaista lihaa jätetään syömättä ja tilalla syödään muita proteiinin lähteitä, esimerkiksi kalaa. Ehkä yllättävää on, ettei kala mitenkään loista erinomaisuudellaan näissä analyyseissä.

Kalan syömisen etu prosessoidun tai punaisen lihan sijalla on  kuta kuinkin sama kuin vaalean lihan (siipikarja) tai pähkinöiden. Näistä Bernsteinin tutkimuksista sivumennen sanoen: kananmunat vaikuttivat neutraaleilta ja täysrasvaiset maitotaloustuotteet hyvin vähäisesti riskiä kohottavia (pahin oli siis prosessoitu liha selkeästi). Nämä eivät ole laajoja meta-analyysitietoja, vaan Harvardin etenevien väestötutkimuksien tuloksia (joissa ruuankäyttöä selvitetään toistetusti).

Epäsuorasti tästä voi päätellä, kala ei vaikuta sen terveellisemälle kun muut terveelliseksi tunnetut proteiinin lähteet.

Punaisen lihan vaihtaminen muihin proteiinin lähteisiin, vaikutus aivohalvauksiin ja sepelvaltimotautiin

Lähde

Bernstein A et al. Major dietary protein sources and risk of coronary heart disease in women. Circulation 2010; 122: 876-883.

Bernstein et al. Dietary Protein Sources and the Risk of Stroke in Men and Women. Stroke 2012; 43: 637-644

Kulutus Suomessa

Suomessa kulutetaan kalaa n. 16 kg/hlö/v., kun erilaisia punaisia lihoja käytetään n. 55 kg/hlö/v. Suurin osa tästä on sikaa ja nautaa, ja noin puolet tästä menee makkaraksi ja muiksi lihajalosteiksi (prosessoitu liha). Lihajalosteiden käyttö on n. 25 kg/hlö/v.

Lisäksi siipikarjaa (vaaleaa lihaa) käytetään n. 18 kg/hlö/v. Lihan kulutuksesta tarkempaa tietoa esim. Lihatiedotuksesta ja kalan kulutuksesta esim. Riistan- ja kalan tutkimuslaitos.

Miksi kala on terveellistä?

Kalan hyödyt saattavat realisoitua paitsi kalan mahdollisista hyödyistä myös prosessoidun lihan mahdollisten haittojen välttämisestä. Ruokavalio on vaihtokauppojen summaa.

Kala syödään valtaosin pääruokana ja sen todellinen vaihtoehto useille ihmisille on liha jossain muodossa, sillä kasvisruokavaliota noudattavien osuus koko väestössä on kuitenkin pieni. Tuoretta kalaa ja mereneläviä syömällä saadaan ainakin omega-3 rasvahappoja, tauriinia, D-vitamiinia ja vältetään samalla ehkä prosessoidun lihan tyydyttyneet rasvahapot, suola, nitriitit, hemirauta (osin) ja  fosforipitoiset säilytysaineet.

Lopuksi

Kalan syömiselle näyttää olevan terveyshyötyjä, mutta onko kalan eduista piirtynyt liian voimakas kuva? Jos verrataan kalan syömisen etuja muihin terveellisiin elintarvikkeisiin, ne eivät vaikuta väestötutkimuksien valossa yhtään suuremmilta kuin esim. runsas kasvisten ja hedelmien käyttö (Mente et al. 2009) . Myös pähkinät, vähärasvaiset maitotaloustuotteet ja vaalea liha pärjää vertailuissa erinomaisesta. Sen sijaan prosessoituun ja ehkä myös punaiseen lihaan nähden kalalla näyttää olevan selviä hyötyjä.

Mielestäni sekaruokaa syövälle on hyvä tavoite syödä kolme kala- ja yksi äyriäisateria viikossa, kalalaatuja vaihdellen.

Ps. Toivottavasti kalaa riittää myös jatkossa, huonolta tosin näyttää