Terveyttä ruisleivästä?

Tänään on Hesarissa ja monissa muissa medioissa kerrottu hyvää ruisleivästä. Hyvää ruisleivän sanomaa levitettiin Leipätiedotuksen järjestämässä tieteellisessä symposiumissa Biomedicumissa Helsingissä “Rye helps go strong  – Herman Adlercreutz 80th Anniversary Symposium”. Eli kyseessä oli myös ruistutkija Herman Adelcreutzin juhlasymposium.

Leipätiedotus varmaankin tiedottaa tarkemmin tapahtumasta, mutta tässä omasta näkökulmastani mielenkiintoisimmat uutiset.

Ruisleipä vähentää LDL:n hapettumista?

Symposiumissa esiteltiin lyhyesti uunituore suomalainen tutkimus, jonka mukaan ruis estää LDL-kolesterolin muuntumista aterogeeniseksi eli hapettumista. Tässä neljä viikkoa kestäneessä terveillä tehdyssä satunnaistetussa tutkimuksessa havaittiin, että ruisleivän syönti annoksella 99-198 g/pv estää LDL-partikkelien oksidoitumista. Oksidoitunut LDL on nimenomaan haitallista verisuonille sepelvaltimotaudin kehittymisen kannalta. Hyvältä näyttä tässä suhteessa. (Söderholm et al. 2012)

Ruisleipä nostaa verensokeria, mutta vaatii vähemmän insuliinia

Professori Hannu Mykkänen esitteli useita kuopiolaistutkimuksia glukoosi- ja insuliiniaineenvaihdunnasta. Lyhyesti sanottuna: ruisleipä nostaa sokeria ihan yhtä nopeasti kuin vehnäleipä (useimissa tutkimuksissa vähempikuituinen), mutta verensokeri tulee hieman hitaammin alas rukiin jäljiltä. Lisäksi ruis kiihdyttää ensivaiheen insuliinieritystä (hyvä asia) ja vähentää hiilihydraatin käsittelyyn tarvittavaa kokonaisinsuliinin määrää. Kokonaisuudessaan insuliinivaste pienenee rukiin käytön aikana vs vehnän käyttö.

Viljan kuitu, vähemmän kuolemia?

Esillä oli myös amerikkalainen väestötutkimus, jonka mukaan viljan kuitu, vaan ei hedelmien ja kasvisten kuitu, on yhteydessä alhaisempaan kuolleisuuteen. Alhaisempi kuolleisuus havaittiin sydän- ja verisuonisairauksien, tulehduksellisiin sairauksien, hengityselinten sairauksien sekä syövän osalta.   Tämä tutkimus sai paljon julkisuutta viime syksynä. Ja vaikka kyseessä onkin massiivinen tutkimus, on parasta laittaa aina pientä kysymysmerkkiä, kun puhutaan kuolleisuuden ja sairastavuuden yhteyksistä, joka on osoitettu vain väestötutkimuksissa ja surrogaattimarkeritutkimuksissa. Yhtään viljan kuidulla tai ruisleivällä tehtyä satunnaistettua kuolleisuus- tai sairastuvuustutkimus ei vielä ole. (Park et al. 2011)

Lähde: Park et al. Arch Intern Med 2011

Itämeren ruokavalio yhteydessä alhaisempaan kuolleisuuteen

Kokouksessa oli myös esillä mielenkiintoinen etenevä tanskalainen väestötutkimus (kesto 12 vuotta, yhteensä reilu 57 000 osallistujaa). Siinä havaittiin, että Itämeren ruokavalion noudattaminen oli yhteydessä alhaiseempaan kuolleisuuten. Niillä, jotka käyttivät runsaasti täällä kasvavia hedelmiä (omena ja päärynä), marjoja, juureksia, ruista ja kauraa sekä suosivat kalaa, oli 23-36 % pienempi kuoleman riski kuin niillä, jotka eivät suosineet mitään näistä (useiden vakiointien jälkeenkin).  Kaikkein selvimmin edellä mainituista tekijöistä alempaan kuolleisuuteen oli yhteydessä niemenomaan rukiin runsas käyttö.

Erot löytyi vain ns. pahimpien äärilaitojen välillä, ja olivat olemattomia “tosi terveellisesti” ja “pikkaisen terveellisesti” syövien välillä. Miesten osalta tulokset olivat selvempiä kuin naisten.  (Olsen et al. 2011)

Lopuksi

Kokouksessa puhuttiin myös rukiin ummetusta lievittävästä vaikutuksesta, paremmasta kylläisyydestä, eturauhassyövän mahdollisesta estymisestä ja monesta muusta.

Itsekin olen ruisleivän ystävä, ja tällaiset hyvät uutiset tuntuvat hyvältä. Kaikki ei silti ole rukiinkaan suhteen auringonpaistetta.

Vilja ei ihan kaikille sovi vatsaongelmien puolesta. Ainakin 5 % suomalaisista kärsii IBS:stä ja todennäköisesti pieni osa gluteenisensitiivisyydestä, sekä 1-2 % keliakiasta. Silloin ruis ei ole paikallaan.

Vertailuvalmisteena yleensä ruistutkimuksessa on vaaleahko (ei välttämättä ihan valkea) vehnäleipä. Vaalea vehnäleipä on höttöhiilaria, joka on terveydelle todennäköisesti haitallinen. Käytännön elämässä ihmiset toki tekevät valinnan valkoisen tai tumman leivän välillä, ja siten on perusteltua tehdä tällaisia vertailuja.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten kävisi jos yksi tutkimusryhmä vetelisi kuidut ja fytokemikaalit hedelminä viljojen sijaan. Vieläkö ruis loistaisi hedelmiin verrattuna? Mutta tällainen periaate ei liene tutkijoiden mielestä sovelias, leipää on verrattava leipään. Menee liian vaikeaksi vakiointityö.

Minun korvissani rukiin sanoma ei latistuisi lainkaan, jos vielä korostettaisiin sitä, että ruisleipä on todennäköisesti terveydelle vielä parempaa jos se nautitaan vähäsuolaisena. Aika kaukana on varsinkin suomalaiset miehet suolan saantitavoitteista, ja vilja on yksi keskeisiä suolan lähteitä.

Vaikka vielä puuttuu kukkulan kuninkaat, ne satunnaistetut sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimukset rukiista, on pohjoismaisten riskitekijätutkimusten viesti yhdensuuntainen sen kanssa mitä täysviljan terveysvaikutuksista tiedetään jo aiemmin (esim. Harvardin Dariush Mozaffarianin mukaan).

14 thoughts on “Terveyttä ruisleivästä?”

  1. Professori Hannu Mykkänen on ilmeisesti eri mieltä kuin tilaisuuden järjestänyt Leipätiedotus ry, jonka mukaan leipä on hitaasti imeytyvää hiilihydraattia.

  2. Kiitokset yhteenvedosta, hyvältä kuulostaa ja maistuu. Vähempisuolaisia ruisleipiä saisi tosiaan markkinoilla olla enemmänkin, suola kun lienee ‘hyvä’ vaihtoehto haitallisten ravintoaineiden kukkulan kuninkaaksi…

  3. Tämä kaikki koskee tietysti terveitä ihmisiä, mutta tuon professori Mykkäsen lausuman persuteella voitaneen sanoa, että ruisleipä ei välttämättä ole diabeetikolle tervellistä.

    1. Tuure, näin ei voida mielestäni sanoa. Ruisleipä hiilihydraattien parhaasta päästä, vaikka se ei välttämättä ole mitään hidasta. Sitä yritän tuossa sanoa, jos oksidoitunutta LDL voidaan estää se on ertityisen hyvä diabeetikon kannalta. PIenempi insuliiin tarve on havaittu myös diabeetikoilla. Ruisleipä sisältää runsaasti polyfenoleja ferulahappo ja lignaani (on myös kuitu). Näistä on luultavasti hyötyä diabeetikolla. Mielestäni vähäsuolainen ruisleipä on hyvä hiilihydraatti diabeetikolle kokonaisuuten ajatellen.

  4. Kun syödään leipää vain vähän ja muuta ruokaa kunnolla, leivän suola ei liene ongelma. Tästä Patrik Borg kirjoitta blogissaan juuri.

    1. Jep, Patrikin kanssa samoilla linjoilla. Leipä on merkittävä suolan lähde, ja se pitäisi tuoda esille, sekin.

  5. No joo, voihan se olla, en ole mikään alan asiantuntija, Omalta kohdalta yritin diabtesta hoitaa virallisten ohjeiden mukaan ja ruisleipää syömällä. Olin lääkityksellä, paastosokeri pyöri siinä 8 ympärilllä, ja pitkän ajan sokeri oli yli yhdeksän. Nyt, oltuani 2 vuotta VHH dieetillä on paastosokeri 5, pitkän ajan sokeri 5.4 ja kaikki lääkkeet on viety takaisin apteekkiin. Myös verenpaine on laskenut, nyt yleensä 120/70, ennen lääkityksellä 160/90. Kolesterolit ovat myöskin kohdallaan.
    Vaikka mulla oli ollut diabetesta lähes 20v, oli reaktio VHH dietille salamannopea, jo muutaman viikon jälkeen alkoi veren sokeri normalisoitua. Itse aion ainakin pysyä erossa ruisleivästaä.

    1. Kiitos, ja kiitos mielenkiintoisesta blogista. Joskus mua vähän pännii Suomen virallisen lääketieden asenne VHH:hon. Luulisi, että kaikkien intresseissä olis tutkia etenkin VHH:n pitkäaikaisia vaikutuksia, eikä vaan ohittaa sitä HuuHaana. Kliinisestihän siitä alkaa olla aika vakuuttavaa näyttöä. USAssa esimerkiksi on lääkäreitä, jotka VHH:lla menestyksellisesti hoitavat jo tuhansia potilaita erinomaisin tuloksin (esim, Mary Vernon, Eric C. Westman, American Society of Bariatric Physicians).
      Mitä jos diabetesta voitasiinkin hoitaa ruokavaliolla? Siinähän olisi valtavia säästöja saatavissa. Vuonna 2007 diabeteksen hoito maksoi yhteiskunnalle 1350 miljoona euroa, tänä päivänä luultavasti paljon enemmän.

  6. Entäs jos ongelma onkin siinä, että noille diabeteksen hoitoon kuluville miljoonille on ottajansa? Espanjalainen toteutus vhh:sta antoi huikaisevat tulokset. Pisnes kärsisi!

    1. Muistuttaisin, että diabetesta on hoidettu ruokavaliolla ja hoidetaan edelleen ruokavaliolla.

      Mikä tahansa hoitokäytäntöjen/-paradigman muutos vie aikansa. Suuret instanssit ovat luonteeltaan konservatiivisia, mikä ei suinkaan ole (aina) huono asia.

      1. On hoidettu ruokavaliolla, mutta onko suositukset olleet oikeita? Diabetesliitto suosittaa, että energiatarpeesta 45-60% pitäisi tulla hiilihydraateista. Nämä suositukset vaativat myöskin lääkityksen toimiakseen. Tämähän on epäsuoasti luettavissa liiton suosituksista, missä todetaan että: “Nykyisten hoitomenetelmien ansiosta diabeetikko voi koota ruokavalionsa oman makunsa mukaan, yksilöllisesti ja joustavasti. ” Olin itse tällä tiellä, aloittaen yhdellä pillerillä, vuosien mittaan annostusta pitp lisätä, ja lopuksi lääkäri sanoi, että kohta on aika siirtyä insuliinipistoksiin. Nyt olen kokonaan vapaa lääkityksestä, kiitos VHH:n.

  7. Tuuren tapaus ei ole ainoa,moni muukin on parantunut diabetes 2 : sta VHH:lla vastoin virallisia ohjeita.
    Tuntuu siltä,että leipä- ja lääketeollisuus pitää yllä tätä tuleksentekoautomaattia rahoittamalla tutkimuksia,pitämällä seminaareja ym.
    Mitä sulle Tuure ovat lääkärit sanoneet tästä parantumisesta.
    Väärin parantunut vai ?

Comments are closed.