Tänään on Hesarissa ja monissa muissa medioissa kerrottu hyvää ruisleivästä. Hyvää ruisleivän sanomaa levitettiin Leipätiedotuksen järjestämässä tieteellisessä symposiumissa Biomedicumissa Helsingissä ”Rye helps go strong – Herman Adlercreutz 80th Anniversary Symposium”. Eli kyseessä oli myös ruistutkija Herman Adelcreutzin juhlasymposium.
Leipätiedotus varmaankin tiedottaa tarkemmin tapahtumasta, mutta tässä omasta näkökulmastani mielenkiintoisimmat uutiset.
Ruisleipä vähentää LDL:n hapettumista?
Symposiumissa esiteltiin lyhyesti uunituore suomalainen tutkimus, jonka mukaan ruis estää LDL-kolesterolin muuntumista aterogeeniseksi eli hapettumista. Tässä neljä viikkoa kestäneessä terveillä tehdyssä satunnaistetussa tutkimuksessa havaittiin, että ruisleivän syönti annoksella 99-198 g/pv estää LDL-partikkelien oksidoitumista. Oksidoitunut LDL on nimenomaan haitallista verisuonille sepelvaltimotaudin kehittymisen kannalta. Hyvältä näyttä tässä suhteessa. (Söderholm et al. 2012)
Ruisleipä nostaa verensokeria, mutta vaatii vähemmän insuliinia
Professori Hannu Mykkänen esitteli useita kuopiolaistutkimuksia glukoosi- ja insuliiniaineenvaihdunnasta. Lyhyesti sanottuna: ruisleipä nostaa sokeria ihan yhtä nopeasti kuin vehnäleipä (useimissa tutkimuksissa vähempikuituinen), mutta verensokeri tulee hieman hitaammin alas rukiin jäljiltä. Lisäksi ruis kiihdyttää ensivaiheen insuliinieritystä (hyvä asia) ja vähentää hiilihydraatin käsittelyyn tarvittavaa kokonaisinsuliinin määrää. Kokonaisuudessaan insuliinivaste pienenee rukiin käytön aikana vs vehnän käyttö.
Viljan kuitu, vähemmän kuolemia?
Esillä oli myös amerikkalainen väestötutkimus, jonka mukaan viljan kuitu, vaan ei hedelmien ja kasvisten kuitu, on yhteydessä alhaisempaan kuolleisuuteen. Alhaisempi kuolleisuus havaittiin sydän- ja verisuonisairauksien, tulehduksellisiin sairauksien, hengityselinten sairauksien sekä syövän osalta. Tämä tutkimus sai paljon julkisuutta viime syksynä. Ja vaikka kyseessä onkin massiivinen tutkimus, on parasta laittaa aina pientä kysymysmerkkiä, kun puhutaan kuolleisuuden ja sairastavuuden yhteyksistä, joka on osoitettu vain väestötutkimuksissa ja surrogaattimarkeritutkimuksissa. Yhtään viljan kuidulla tai ruisleivällä tehtyä satunnaistettua kuolleisuus- tai sairastuvuustutkimus ei vielä ole. (Park et al. 2011)
Lähde: Park et al. Arch Intern Med 2011
Itämeren ruokavalio yhteydessä alhaisempaan kuolleisuuteen
Kokouksessa oli myös esillä mielenkiintoinen etenevä tanskalainen väestötutkimus (kesto 12 vuotta, yhteensä reilu 57 000 osallistujaa). Siinä havaittiin, että Itämeren ruokavalion noudattaminen oli yhteydessä alhaiseempaan kuolleisuuten. Niillä, jotka käyttivät runsaasti täällä kasvavia hedelmiä (omena ja päärynä), marjoja, juureksia, ruista ja kauraa sekä suosivat kalaa, oli 23-36 % pienempi kuoleman riski kuin niillä, jotka eivät suosineet mitään näistä (useiden vakiointien jälkeenkin). Kaikkein selvimmin edellä mainituista tekijöistä alempaan kuolleisuuteen oli yhteydessä niemenomaan rukiin runsas käyttö.
Erot löytyi vain ns. pahimpien äärilaitojen välillä, ja olivat olemattomia ”tosi terveellisesti” ja ”pikkaisen terveellisesti” syövien välillä. Miesten osalta tulokset olivat selvempiä kuin naisten. (Olsen et al. 2011)
Lopuksi
Kokouksessa puhuttiin myös rukiin ummetusta lievittävästä vaikutuksesta, paremmasta kylläisyydestä, eturauhassyövän mahdollisesta estymisestä ja monesta muusta.
Itsekin olen ruisleivän ystävä, ja tällaiset hyvät uutiset tuntuvat hyvältä. Kaikki ei silti ole rukiinkaan suhteen auringonpaistetta.
Vilja ei ihan kaikille sovi vatsaongelmien puolesta. Ainakin 5 % suomalaisista kärsii IBS:stä ja todennäköisesti pieni osa gluteenisensitiivisyydestä, sekä 1-2 % keliakiasta. Silloin ruis ei ole paikallaan.
Vertailuvalmisteena yleensä ruistutkimuksessa on vaaleahko (ei välttämättä ihan valkea) vehnäleipä. Vaalea vehnäleipä on höttöhiilaria, joka on terveydelle todennäköisesti haitallinen. Käytännön elämässä ihmiset toki tekevät valinnan valkoisen tai tumman leivän välillä, ja siten on perusteltua tehdä tällaisia vertailuja.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten kävisi jos yksi tutkimusryhmä vetelisi kuidut ja fytokemikaalit hedelminä viljojen sijaan. Vieläkö ruis loistaisi hedelmiin verrattuna? Mutta tällainen periaate ei liene tutkijoiden mielestä sovelias, leipää on verrattava leipään. Menee liian vaikeaksi vakiointityö.
Minun korvissani rukiin sanoma ei latistuisi lainkaan, jos vielä korostettaisiin sitä, että ruisleipä on todennäköisesti terveydelle vielä parempaa jos se nautitaan vähäsuolaisena. Aika kaukana on varsinkin suomalaiset miehet suolan saantitavoitteista, ja vilja on yksi keskeisiä suolan lähteitä.
Vaikka vielä puuttuu kukkulan kuninkaat, ne satunnaistetut sairastuvuus- ja kuolleisuustutkimukset rukiista, on pohjoismaisten riskitekijätutkimusten viesti yhdensuuntainen sen kanssa mitä täysviljan terveysvaikutuksista tiedetään jo aiemmin (esim. Harvardin Dariush Mozaffarianin mukaan).