Proteiini lisää kylläisyyttä, ja kiihdyttää laihtumista lyhytkestoisissa tutkimuksissa (≤1 v., Hu&Halton 2004, Larsen et al. 2010). Pidempi aikaisissa tutkimuksessa näyttöä ei juuri ole.

Ruokavaliohoitojen teho pitäisi osoittaa ideaalitilanteessa satunnaistetuissa tutkimuksissa. Tällaisessa asetelmassa koehenkilöt arvotaan tyypillisesti kahdelle erilaiselle ruokavaliolle, heille annetaan tarkat ruokavalioohjeet  ja oletetaan ”tottelevan” ohjeistusta. Juuri ilmestyneen uuden(kin) tutkimuksen mukaan saattaisi olla parasta sittenkin uskoa, että enemmistö ei kykene radikaaleihin pitkäaikaismuutoksiin ilman kannustimia.

Uudesta-Seelannista kotoisin oleva tutkijaryhmä satunnaisti 419 lihavaa (BMI≥27) tyypin 2 diabeetikkoa kahdeksi vuodeksi joko tavanomaiselle vähärasvaiselle ruokavaliolle tai runsaasti proteiinia sisältävälle vähärasvaiselle ruokavaliolle. Ruokavaliossa oli tarkoitus olla sama määrä rasvaa (30 E %), mutta vaihteleva määrä hiilihydraatteja ja proteiinia. Tarkoitus oli lisäksi saada aikaan 500 kilokalorin energiavaje päivää kohden.

Ravitsemusterapeutit neuvoivat koehenkilöitä ryhmäistunnoissa yhteensä 18 kertaa kahden vuoden aikana (!). Kukin ryhmäsessio kesti 1 tunnin. Ryhmäsessioiden lisäksi koehenkilöille lähetettiin tekstiviestejä ja sähköposteja, joissa muistutettiin tutkimuksen tärkeydestä ja ruokavaliosta. Koehenkilöille jaettiin erilaisia materiaaleja proteiinipitoisista vähärasvaisista ruuista (tähän tapaan). Siis melkoinen rumba kaikkinensa.

Mitään ruokia tai juomia ei tarjoittu veloituksetta osallistujille, mutta suoria lisäkuluja koehenkilöille ei saanut myöskään aiheutua.

Laiha saalis

Kahdessa vuodessa hiilihydraattien saanti väheni molemmissa ryhmissä lähtötilanteeseen nähden n. 20 grammaa/pv. Rasvan määrä väheni n. 10 grammaa/pv, vähenemisen ollen hiukan suurempi perinteisen vähärasvaisen ruokavalion ryhmässä. Niinpä seurauksena olikin n. 2,5 kg laihtuminen kahdessa vuodessa.

Mutta sitten se päätulos…Tutkimuksen tarkoitushan oli tutkia erilaisen proteiinimäärän vaikutusta laihdutustulokseen.

Lähde: Krebs et al. Diabetologia 2012. DOI 10.1007/s00125-012-2461-0

Tutkimuksen päättyessä ryhmien välillä oli eroa 3 grammaa proteiinin saannissa. Tämä vastasi 1%:n eroa energiansaannissa. Tarkoitus oli, että eroa olisi ollut 15 E % (eli 15 kertaa enemmän kuin mitä todellisuudessa kävi). Lisäksi runsasproteiinin ryhmä sai energiaa rasvasta n. 500 kcal enemmän tutkimuksen ensimmäisen vuoden aikana (kun tarkoitus oli että ryhmät olisivat saaneet saman verran energiaa). Tutkijat päättelevät:

”the prescription of a high-protein, carbohydrate-restricted diet does not promote greater weight gain loss or reduction in waist circumference than a low fat high-carbohydrate diet over 2 years”

Tutkijoiden mukaan proteiinin saannin lisäämiseen tähtäävän ruokavalion ”määrääminen” lihavalle aikuistyypin diabeetikolle ei lisää laihtumista eikä solakoita vyötäröä yhtään enempää kuin tavallinen vähärasvainen ruokavalio. Totta, ei lisää laihtumista.

Ihmiset eivät noudata heille määrättyä ruokavaliota. He saattavat noudattaa sellaista ruokavaliota, josta pitävät, jonka saavat itse valita ja johon uskovat omista lähtökohdistaan. Ilmaisten ruokien jakelu parantaa ruokavalion toteutumista (kuten ns. syöttötutkimuksissa. kts. esim. Predimed). Kun on itsellä päivästä toiseen vuosien ajan mahdollisuus päättää mitä syö, tuppaa tottumus, ruokatarjonta, mainonta, houkutukset jne. painamaan ruokavalion entisen kaltaiseksi.

Ei ihme, että tutkijat panostavat lyhyisiin tutkimuksiin ja väestötutkimuksiin, joissa ihmiset syövät mitä haluavat. Kuulostaako tutulta koskien karppausta?

Toinen opetus tästä on se, että tutkimusuutisia arvioidessa kannattaa tarkastella suurennuslasilla ruokavalion käytännön toteutumisesta. Mitä ruokapäiväkirjat, ruokavalion biokemialliset merkkiaineet (esim. virtsasta) kertovat saavutetuista todellisista eroista ryhmien välillä?

Olisi mielenkiintoista jos joku päättäisi toteuttaa tutkimuksen Patrik Borgin kaavalla vs. edellinen strukturoituun ravitsemustietouteen perustuva uusi-seelantilainen malli (joka on kaikkialla maailmassa hyvin yleinen). Intuitiiviesti ajattelen, että Patrikin systeemi pärjäisi vähintäänkin yhtä hyvin.

Uusi-seelantilaisten tutkijoiden lehdistötiedote.

Lähde

Krebs JD et al. The Diabetes Excess Weight Loss (DEWL) Trial: a randomised controlled trial of high-protein versus high-carbohydrate diets over 2 years in type 2 diabetes. Diabetologia. 2012 Jan 28. [Epub ahead of print]

Kuva: Bigstockphoto

Toinen vastaava tuore ”menestystarina”

Souza et al. Effects of 4 weight-loss diets differing in fat, protein, and carbohydrate on fat mass, lean mass, visceral adipose tissue, and hepatic fat: results from the POUNDS LOST trial.  Am J Clin Nutr March 2012 (1 E %:n ero proteiinin saannissa tutkimuksen lopussa)

Tämä Souzan tutkimus pääsi myös Suomessa otsikoihin, ja moni oli valmis toteamaan, ettei ravinnon proteiinimäärällä ole mitään merkitystä. Itse uskon proteiinin määrällä on merkitystä painonhallinnassa, jos kohta sekään ei ole mikään patenttiratkaisu. On keksittävä yksilölliset keinot miten proteiinin saantia lisätään.