Hiilarin vai rasvan välttelyä diabeteksen ehkäisyyn? Geeneistä uutta tietoa.

Tuore ruotsalaistutkimus tuo mielenkiintoista uutta tietoa geenien vaikutuksesta siihen, millainen ruokavalio estää aikuistyypin diabetesta.

Näyttää siltä, että 40 % väestöstä voisi omata geenityypin (genotyypin), jonka kannattaisi suosia hiilihydraattien vähentämistä, ja 60 % geenityypin, jonka kannattaisi suosia rasvan vähentämistä, kun tavoitteena on ehkäistä tyypin 2 diabetesta. Tämä selviää uudesta ruotsalaisesta etenevästä (prospektiivisestä) väestötutkimuksesta, jossa on mukana ollut myös suomalainen professori Leif Groop.

Tutkimusaineiston muodosti Malmö Diet and Cancer kohortti (n=24 840), jossa ilmaantui 12 vuoden seuranta-aikana 1541 uutta diabetestapausta. Näiden diabeteksen kehittäneiden potilaiden ruokavalio selviteltiin lähtötilanteessa 7 päivän ruokapäivänkirjanpidolla ja ruuan käyttökyselyllä. Ruuankäyttöä ei selvitetty toistetusti tutkimusjakson aikana. Tutkijat tyypittivät diabetekseen sairastuneet GIP*-reseptori (GIPR) geeni-ilmentymän mukaisesti. Tällä tavoin diabetekseen sairastuneet voitiin jakaa kolmeen luokkaan:

 Genotyyppi Esiintyvyys väestössä Mahdollisesti sopiva ruokavalio** Riskisuhde sopivalla ruokavaliolla**
TT-alleeli  60 %  Rasvan rajoitus  0,82 HH High
AT-alleeli  35 %  HH rajoitus  0,93 HH Low (NS)
AA-alleeli  5 %  HH rajoitus  0,53 HH Low

AT- tai AA-genotyypit yhteenlaskien henkilöiden diabeteksen riski oli 16 % pienempi, jos he käyttivät vähemmän hiilihydraatteja (Low 38,7 E %) ja enemmän rasvaa (45, 7 E %). Erityisen pieni riski sairastua oli silloin, jos henkilöllä oli AA-alleeli ja vähemmän hiilihydraatteja sisältänyt ruokavalio, riski sairastua aleni peräti 47 %. Näitä AA-henkilöitä oli vain 5 % väestöstä (siis sairastuneista diabeetikoista).  AT-alleelin omaavilla hiilihydraatin määrällä ei ollut vaikutusta. Tutkijat kirjoittavat “AA-genotype carriers in the highest compared with the lowest fat quintile were at 69% (95% confidence interval = 29–86%) decreased risk.”

Suurimmalle osalle  väestöstä eli TT-alleelin omaaville vähemmän rasvainen ruokavalio (32,4 E %) vähensi aikuistyypin diabeteksen riskiä tehokkaimmin, tarkkaan sanoen 18 %.

Useat tunnetut riskitekijät vakioitiin, kuten esimerkiksi energian saanti, BMI, koulutus ja liikunta.

Kaikkinensa tulokset puhuvat sen puolesta, että yksi ja sama ruokavalio ei ole kaikille paras ratkaisu. Toinen hyötyy enemmän vähärasvaisesta ja toinen vähähiilihydraattisesta. Erityisen mielenkiintoista mielestäni on, että voisi löytyä pieni joukko (n. 5 %) ihmisiä, joille hiilihydraattirajoitus voisi olla täsmähoito.

Myös aiemmin on havaittu, että vähärasvainen ruokavalio on pienemmälle väestön osalle huono, “Of particular interest, we identified a sub-group of individuals, characterized by high insulin secretion, who gained a great deal of weight while consuming a lower-fat diet” (Chaput et al. 2008, AJCN). Vuonna 2007 amerikkalaiset tutkijat päätyivät Chaputin kanssa samanlaiseen tulokseen “Reducing glycemic load may be especially important to achieve weight loss among individuals with high insulin secretion” (Ebbeling et al. 2007, JAMA). Eli myös painonhallinnan kannalta hiilihydraattien sopiva määrä ruokavaliossa saattaa kytkeytyä insuliinieritykseen (ja siten insuliiniresistenssiin). Vuosia ennen diabeteksen ilmaantumista (esidiabetes) on tyypillistä, että elimistö pyrkii lisäämään insuliinireritystä, joko insuliiniresistenssin ja/tai puuteellisen insuliinin ensivaiheen erityksen vuoksi. Näitä henkilöitä näyttäisi väestöissä kuitenkin olevan vähemmistö, mutta ehkä sitäkin alttiimpia liaalliselle (raffinoitujen) hiilihydraattien saannille.

Ruotsalaistutkijat arvelevat, että GIPR-geenin ja ruokavalion yhteys liittyykin enemmän haiman kykyyn erittää insuliinia kuin lihavuuteen. Aiemmin koe-eläimillä on voitu osoittaa, että GIPR-geenin vaimentaminen (knockout) johtaa lihavuuteen ja diabetekseen, mutta lihavuutta ja diabetesta voidaan estää vähähiilihydraattisella ruokavaliolla näillä hiirillä.  Ruotsalaistutkimuksessa GIPR-geenin ilmentyminen ei kuitenkaan liittynyt lihavuuden ilmaantumiseen.

Tarvitaan vielä kuitenkin runsaasti lisätutkimuksia ennen kuin asiasta voidaan lausua mitään varmemmin. 

Tutkimuksen puutteita on mm. kerta-luonteinen ruoankäytön selvitys ja väestötutkimuksien virhelähteet. Tutkimus poikinee satunnaistettuja kliinisiä kokeita, joissa GIPR-tyypityksen mukaan koehenkilöiden sokeri- ja insuliinivasteita eri määrille rasvaa ja hiilihydraattia selvitetään. Taival on vasta aluillaan.

*) GIP= glucose-dependent insulinotropic polypeptide, vapautuu lähinnä hiilihydraatin ja rasvan vaikutuksesta suolistossa

**) Tutkimus ei testannut sopivuutta satunnaistamalla, vaan kyse on väestötutkimuksen assosaatioista.

Lähde 

Sonestedt et al. Genetic Variation in the Glucose-Dependent Insulinotropic Polypeptide Receptor Modifies the Association between Carbohydrate and Fat Intake and Risk of Type 2 Diabetes in the Malmö Diet and Cancer Cohort. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism March 7, 2012 jc.2011-2444

Kuva: Bigstockphoto

Aiempia kirjoituksiani diabeteksen ehkäisystä

Mielenkiintoista keskustelua diabeteksen ruokavaliosta

Pähkinät, oliiviöljy ja Välimeren ruokavalio ehkäisevät diabetesta?

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy -paljon on jo selvinnyt

Muualla geeneistä ja ruokavaliosta

Geenit voivat kertoa paremman laihdutusruokavalion (Jari Ristiranta)

11 thoughts on “Hiilarin vai rasvan välttelyä diabeteksen ehkäisyyn? Geeneistä uutta tietoa.”

  1. Hyvä kirjoitus, tämän takia soditaan ruokavaliosta professiorien kesken sekä keskustelupalstoilla ja on syy, miksi monet on kaivautuneet poteroihin oman asian puolesta.

    “Suurimmalle osalle väestöstä eli TT-alleelin omaaville vähemmän rasvainen ruokavalio (32,4 E %) vähensi aikuistyypin diabeteksen riskiä tehokkaimmin, tarkkaan sanoen 18 %.”
    – 32,4 E% ei ole ihan vähän ja varmaan toteutuu monen kohdalta jo nyt.

  2. Totta tosiaan, tästä(kin) tutkimuksesta niitä eripuran aiheita löytyy. Suomalainen ruokavalio sisältää keskimäärin tuon 33 E % rasvaa. Harva meistä kuitenkaan on keskiarvo.

  3. Jutussa sanotaan:

    A.) “Näyttää siltä, että 40 % väestöstä voisi omata geenityypin (genotyypin), jonka kannattaisi suosia hiilihydraattien vähentämistä”

    B.) “AT-alleelin omaavilla hiilihydraatin määrällä ei ollut vaikutusta.”

    Tuo jälkimmäinen lause tuntuu vähentävän tuosta 40%:sta 35%:a pois. Onko hiilihydraattien rajoittamisesta siis hyötyä AT-alleelin omaaville vai ei? Jos ei, niin silloinhan 40%:a putoaa 5%:iin.

    1. Kiitos kommentista Reiska. Muistutus jälleen, tässä lasketaan väestötutkimuksen assosiaatioita, jotka eivät ole sama kuin syy-yhteys.

      Suurin ja todella selvä hyöty vähemmän hiilareita sisältävästä dieetistä tulee siis AA-alleelin omaaville. Ihan sama katsooko asiaa hiilareiden saannin tai rasvan saannin näkökulmasta.

      Sen sijaan AT-alleelin omaaville ei tullut tilastollisesti merkitsevää hyötyä. AT-genotyypin omaavat joilla oli matala hiilareiden saanti riski sairastua oli 0,93 (NS). AT-genotyypin omaavat joilla oli korkea rasvan saanti (joka on kai melkein sama kuin matala hiilareiden saanti) riski sairastua oli 1,05 (NS). Eli ei siis selvää riskin kohoamaa, ei laskua. AT-alleelin osalta. Toisaalta tulosten kohdassa on lause: “… high intake of carbohydrates was associated

      Tutkijat kuitenkin laskivat yhteen (additive model), että jokainen lisä A-alleeli lisää todennäköisyyttä hyötyä vähemmän hiilareita sisältävästä ruokavaliosta.

      Oma tulkintani hieman sekavasta ja vaikeasta teksistä on, että nimenomaan AA-alleeli hyötyy ja AT-alleelin itsenäinen hyöty hiilareiden rajoittamisesta on vähäinen, jos mitään. Tutkijoiden suora lause “Each additional GIPR-allele was associated with a decreased risk of type 2 diabetes among subjects with a decreased risk of type 2 diabetes among subjects with low carbihydrate inate and high fat intake but increased risk among subjects with high carbhydrate intake or low fat intake.”

      Edelleen silmiini pistää vasta nyt, että AA-genotyypillä (jota oli siis vain 5 % kaikista), runsas proteiinin saanti lisää T2D riskiä ja ehkä yllättäen myös TT-genotyypillä, mutta ei AT-genotyypillä.

  4. Paljonko tällaista tutkimusta on tehty, jossa haetaan keskiarvojen sijaan tietoa, joka ohjaisi ruokasuosituksia yksilökohtaiseen suuntaan?

    Maallikon silmiin tämä veisi ravitsemustiedettä kovastikin uudelle tasolle, jos aiempien yleisten suositusten rinnalle alkaisi tulla yhdelle ihmiselle suunnattuja ohjeita vaikka juuri makroravinteiden määrästä tms. Eikö viimeiset 50 vuotta kuitenkin ole haettu populaatiotason lainalaisuuksia, toki edeten mutta jotenkin samaa kaavaa toistaen?

    1. Osut tismalleen oikeaan. Keskiarvoistaminen on kuulunut paradigmaan, ja siinä ollaan oltu jumissa. Mutta perinnöllisyyslääketieteen kehittymisen myötä tämäkin asia alkaa pikkuhiljaa aueta, ja homma siirtyy mututasolta tieteen tasolle.

      Tutkimusta on vielä hyvin vähän. Se mitä eniten kaivataan on seuraava steppi. Jos ihmiset vaikuttavat olevan erilaisia väestötutkimuksien mukaan, voidaanko genotyyppien erilaisuus ravinnon suhteen todentaa kausaliteettia selvittävissä satunnaistetuissa kliinisissä tutkimuksissa. Näitä ei satunnaistettuja tutkimuksia ei vielä juurikaan ole eri genotyyppien mukaan. Hiirijuttuja löytyy, mutta ihmisten osalta tilanne on vielä ihan alussa. Seuraavat vuodet 3-10 v eteenpäin lienevät “tykitystä” tässä suhteessa.

      1. Mukava kuulla että osuu oikeaan.

        Pitäisikö sitten jo valmiiksi miettiä miten vastata huuhareille? Näen mielessäni miten veriryhmädieetin kannattajat huutavat “Mehän sanoimme että ihmiset ovat erilaisia!”

        (Voitaneen olettaa, että jokin huuhaa-suositus osuu joltain osin kohdalleen; muuttujia on tarpeeksi, että joku kohtaa sattumalta täsmää.)

  5. Minäkin näen tuollaiset otsikot parrasvaloissa 🙂

    Mieleeni tulee tämä vehnän loputun syyttely. Gluteenia on syytetty osalliseksi lähes kaikkiin sairauksiin. Kansainvälisen konsensuslausuman mukaan erilaisista gluteenin tai yleensä viljojen aiheuttamista haitoista kärsiviä voi olla kaikki eri vehnäataksiat, keliakiat, vehnäallergia, gluteenisensitiivisyydet, IBS laskien väestöstä n. 5-15 %. Se on vielä kaukana siitä, että kaikki vehnästä kärsisivät. Siltikin, olisi hyvä, että tämä puoli gluteenin ja vijojen FODMAP:ien tarinaa tunnustettaisiin ihan korkealla gurutasollakin. Ihan kaikille täysviljan väkisin tuputtamisessa ei ole järkeä. Kaikkien pakki ei kestä.

  6. Mihinkähän kansanryhmään suomalaiset kuuluu,kun kohta kaikilla yli 50v on D2.
    Noh, ainakin kaupassa maito- ja piimähyllyt notkuu 0% tuotteista ja leipähyllyt täynnä erillaisia viljoja lisäaineineen.

  7. Diabeteksen ehkäisy ja hoito ovat kovin keskittyneet verensokerin hallintaan. Se ei yksin riitä ehkäisemään ja jarruttamaan ikäviä lisätauteja, kuten munuaisten vaurioita. Tosin liikuntaakin propagoidaan nyt entistä enemmän, mikä on vain hyvä juttu. Valitettavasti kaikkia diabeetikoita kuntoliikunta ei kiinnosta. On kuitenkin hyvä muistaa, että tyypin 2 diabetes on tila, jossa vallitsevat myös
    1. hapetusstressi
    2. hiljainen krooninen inflammaatio
    3. mitokondrioiden suhteellinen puute ja toiminnan häiriötila.
    Näitä kaikkia tutkitaan ja niihin voidaan vaikuttaa ravitsemuksella ja ravintolisillä, kuten alla olevasta linkistä ilmenee. Muistan Reijon maininneen aikaisemmin blogissaan, että häntäkin kiinnostaa erityisesti ubikinoni. Siitä on nimenomaan asiaa alla. Ubikinoni vaikuttaa myös useiden geenien ilmentymiseen/ilmentymättömyyteen.
    http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2300

Comments are closed.