Tuore ruotsalaistutkimus tuo mielenkiintoista uutta tietoa geenien vaikutuksesta siihen, millainen ruokavalio estää aikuistyypin diabetesta.

Näyttää siltä, että 40 % väestöstä voisi omata geenityypin (genotyypin), jonka kannattaisi suosia hiilihydraattien vähentämistä, ja 60 % geenityypin, jonka kannattaisi suosia rasvan vähentämistä, kun tavoitteena on ehkäistä tyypin 2 diabetesta. Tämä selviää uudesta ruotsalaisesta etenevästä (prospektiivisestä) väestötutkimuksesta, jossa on mukana ollut myös suomalainen professori Leif Groop.

Tutkimusaineiston muodosti Malmö Diet and Cancer kohortti (n=24 840), jossa ilmaantui 12 vuoden seuranta-aikana 1541 uutta diabetestapausta. Näiden diabeteksen kehittäneiden potilaiden ruokavalio selviteltiin lähtötilanteessa 7 päivän ruokapäivänkirjanpidolla ja ruuan käyttökyselyllä. Ruuankäyttöä ei selvitetty toistetusti tutkimusjakson aikana. Tutkijat tyypittivät diabetekseen sairastuneet GIP*-reseptori (GIPR) geeni-ilmentymän mukaisesti. Tällä tavoin diabetekseen sairastuneet voitiin jakaa kolmeen luokkaan:

AT- tai AA-genotyypit yhteenlaskien henkilöiden diabeteksen riski oli 16 % pienempi, jos he käyttivät vähemmän hiilihydraatteja (Low 38,7 E %) ja enemmän rasvaa (45, 7 E %). Erityisen pieni riski sairastua oli silloin, jos henkilöllä oli AA-alleeli ja vähemmän hiilihydraatteja sisältänyt ruokavalio, riski sairastua aleni peräti 47 %. Näitä AA-henkilöitä oli vain 5 % väestöstä (siis sairastuneista diabeetikoista).  AT-alleelin omaavilla hiilihydraatin määrällä ei ollut vaikutusta. Tutkijat kirjoittavat ”AA-genotype carriers in the highest compared with the lowest fat quintile were at 69% (95% confidence interval = 29–86%) decreased risk.”

Suurimmalle osalle  väestöstä eli TT-alleelin omaaville vähemmän rasvainen ruokavalio (32,4 E %) vähensi aikuistyypin diabeteksen riskiä tehokkaimmin, tarkkaan sanoen 18 %.

Useat tunnetut riskitekijät vakioitiin, kuten esimerkiksi energian saanti, BMI, koulutus ja liikunta.

Kaikkinensa tulokset puhuvat sen puolesta, että yksi ja sama ruokavalio ei ole kaikille paras ratkaisu. Toinen hyötyy enemmän vähärasvaisesta ja toinen vähähiilihydraattisesta. Erityisen mielenkiintoista mielestäni on, että voisi löytyä pieni joukko (n. 5 %) ihmisiä, joille hiilihydraattirajoitus voisi olla täsmähoito.

Myös aiemmin on havaittu, että vähärasvainen ruokavalio on pienemmälle väestön osalle huono, ”Of particular interest, we identified a sub-group of individuals, characterized by high insulin secretion, who gained a great deal of weight while consuming a lower-fat diet” (Chaput et al. 2008, AJCN). Vuonna 2007 amerikkalaiset tutkijat päätyivät Chaputin kanssa samanlaiseen tulokseen ”Reducing glycemic load may be especially important to achieve weight loss among individuals with high insulin secretion” (Ebbeling et al. 2007, JAMA). Eli myös painonhallinnan kannalta hiilihydraattien sopiva määrä ruokavaliossa saattaa kytkeytyä insuliinieritykseen (ja siten insuliiniresistenssiin). Vuosia ennen diabeteksen ilmaantumista (esidiabetes) on tyypillistä, että elimistö pyrkii lisäämään insuliinireritystä, joko insuliiniresistenssin ja/tai puuteellisen insuliinin ensivaiheen erityksen vuoksi. Näitä henkilöitä näyttäisi väestöissä kuitenkin olevan vähemmistö, mutta ehkä sitäkin alttiimpia liaalliselle (raffinoitujen) hiilihydraattien saannille.

Ruotsalaistutkijat arvelevat, että GIPR-geenin ja ruokavalion yhteys liittyykin enemmän haiman kykyyn erittää insuliinia kuin lihavuuteen. Aiemmin koe-eläimillä on voitu osoittaa, että GIPR-geenin vaimentaminen (knockout) johtaa lihavuuteen ja diabetekseen, mutta lihavuutta ja diabetesta voidaan estää vähähiilihydraattisella ruokavaliolla näillä hiirillä.  Ruotsalaistutkimuksessa GIPR-geenin ilmentyminen ei kuitenkaan liittynyt lihavuuden ilmaantumiseen.

Tarvitaan vielä kuitenkin runsaasti lisätutkimuksia ennen kuin asiasta voidaan lausua mitään varmemmin. 

Tutkimuksen puutteita on mm. kerta-luonteinen ruoankäytön selvitys ja väestötutkimuksien virhelähteet. Tutkimus poikinee satunnaistettuja kliinisiä kokeita, joissa GIPR-tyypityksen mukaan koehenkilöiden sokeri- ja insuliinivasteita eri määrille rasvaa ja hiilihydraattia selvitetään. Taival on vasta aluillaan.

*) GIP= glucose-dependent insulinotropic polypeptide, vapautuu lähinnä hiilihydraatin ja rasvan vaikutuksesta suolistossa

**) Tutkimus ei testannut sopivuutta satunnaistamalla, vaan kyse on väestötutkimuksen assosaatioista.

Lähde 

Sonestedt et al. Genetic Variation in the Glucose-Dependent Insulinotropic Polypeptide Receptor Modifies the Association between Carbohydrate and Fat Intake and Risk of Type 2 Diabetes in the Malmö Diet and Cancer Cohort. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism March 7, 2012 jc.2011-2444

Kuva: Bigstockphoto

Aiempia kirjoituksiani diabeteksen ehkäisystä

Mielenkiintoista keskustelua diabeteksen ruokavaliosta

Pähkinät, oliiviöljy ja Välimeren ruokavalio ehkäisevät diabetesta?

Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy -paljon on jo selvinnyt

Muualla geeneistä ja ruokavaliosta

Geenit voivat kertoa paremman laihdutusruokavalion (Jari Ristiranta)