Edellisessä kirjoituksessa käsittelin State of Art -katsausta vuodelta 2008. Tämän katsauksen pääpointti oli se, että (liika) energia joko hiilihydraatin tai rasvan muodossa aiheuttaa useamman tunnin mittaisen tulehdusvasteen. Mielestäni tämä on yksi syy sille, miksi liian tiheitä välipaloja ja toisaalta erittäin suuria rasva- tai hiilhydraattikuormia pitäisi tietoisesti välttää.

Viime keväänä ilmestyneessä American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä (AJCN) ilmestyneen katsausartikkelin mukaan ruokavalion aiheuttamat tulehdustekijät potentoituvat silloin, kun elimistössä on paljon viskeraalista eli keskivartalorasvaa (Roth et al. 2011). Keskivartolorasva pyrkii kertymään sisäelinten ympärille, mikä on elimistölle erityisen haitallista.

AJCN:n katsaus ei ole varsinainen katsaus tulehdustekijöihin, mutta siinä esitetään ruokavalio- ja biokemiallisten tekijöiden vaikutus matala-asteiseen (tai ehkä paremmalla suomenkielellä lievään) tulehdukseen. Lista ei sisällä kaikkia tekijöitä, jotka oli edellisessä kirjoituksessa mainittu aterianjälkeisen tulehduksen vähentämisessä, mutta on monilta osin sama.

Aterianjälkeisten sokeri- ja rasvavasteiden lopullisesta vaikutuksesta kiistellään, mutta oma veikkaukseni on, että tulehdusvasteita kannattaisi pyrkiä vähentämään, esimerkiksi käyttämällä viinietikkaa, oliiviöljyä ja pähkinöitä salaateissa. Ja jos alkoholia haluaa ehdottomasti nauttia, se kannattaisi ajoittaa samasta syystä aterian yhteyteen.

Rothin listaan ovat O’Keefen listan ulkopuolelta  päässeet mukaan polyfenolit, D-vitamiini, haaraketjuiset aminohapot, glykaation lopputuotteet (AGEs) ja biokemiallista riskitekijöistä LDL ja HDL. Tämäkään lista ei ole varmasti täydellinen. Mutta lista kuitenkin, ja aika hyvässä lehdessä läpi mennyt. Haaraketjuisia aminohappoja on paljon mm. maitotaloustuotteissa ja glykaation lopputuotteita eli AGE-tuotteita syntyy paistaessa erityisesti eläinkunnan tuotteita. AGE-tuotteita syntyy elimistössä myös endogeenisesti korkean verensokerin vaikutuksesta.

Jäin tässä pohtimaan sellaista, että sekä O’Keefen ja Rothin listoilta puuttuavat tyystin antioksidanttivitamiinit, kuten C-vitamiini ja E-vitamiini jne. Jos tulehdus on todella niin keskeinen kun nykyään ajatellaan, niin onko tässä yksi keskeinen syy miksi vitamiineilla tehdyt satunnaistetut useat päätetapahtumatutkimukset ovat vetäneet vesiperän? C-vitamiini ja E-vitamiini eivät estä oleellisesti tulehdusta, eivätkä siten vaikuta ennusteeseen? Tästä löytyy lukijoilta varmasti mielipiteitä 🙂

Jälkikirjoitus:

Uudempi kirjoituksiani ravinnosta löytyy tulehduksesta löytyy täältä.

Mahdollisia tulehdukseen vaikuttavia tekijöitä Rothin, Szulcin ja Danoffin mukaan 2011. SFA=tyydyttynyt rasva, TFA=transrasva, BCAAs= haaraketjuiset aminohapot, AGEs= glykaation lopputuotteet (ravinto ja endogeeniset), MUFA= kertatyydyttymättömät rasvahapot, PUFA=monityydyttymättömät rasvahapot

Lisätietoa: Mikko Syvänne, Sydänliitto, Retrospektoskooppi-blogi. Päin ärseättä.

Kuva: BigStockPhoto