Viimeisen vuoden aikana on ilmestynyt mielenkiintoisia kirjoja rasvakeskusteluun liittyen. Itse asiassa nämä kirjat, ja varsinkin Somppien kirjat, ovat pitäneet keskustelua liekeissä.

Tutustuin kirjoihin tarkemmin ja keräsin pienen osan näiden kirjojen viesteistä yhteen. Halusin verrata sitä, miten lähellä tai kaukana toisistaan kirjoittajat ovat. Aika kaukana. Jos sinua kiinnostaa mitä kirjailijat ovat mieltä rypsiöljystä, margariinista, paistorasvoista, kookosöljystä jne. alappas käännellä oheisia PowerPoint -kuvia alla 🙂

Oma tiivistetty arvioni kirjoista on seuraava.

Rasvoilla parempaa terveyttä, ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia

Kirjassa on raikas ja alan ammattilaiseksi rohkeakin ote. Käytännölliset ohjeistukset rasvojen saannista, jotka olen valmis allekirjoittamaan. Sisältää varsin paljon yksityiskohtaista ja uutta tietoa, vaikka voi päältä katsoen olla vanhan asian kertausta. Esim. omegakananmunia koskeva vertailu on hyvin mielenkiintoinen. Pientä ongelmaa uskottavuuteen aiheuttaa jotkin asiavirheet, esim. linolihapon saannin epätarkat arviot ja transrasvan lähteet. Erityinen plussa paistamiseen soveltuvien rasvojen vertailu ja ylipäätään se, miten kuumentaminen vaikuttaa rasvoihin (ja siten terveyteen). Kiinnostavin ja uskottavin kirja näistä kolmesta.

Parantavat rasvat, yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi ja liikuntafysiologi Jani Somppi

Barrikaadihenkinen kirja kaikesta paljon muustakin kuin rasvoista. Itse asiassa rasvat tuntuu välillä ihan sivujuonteelta hiilihydraattien ja antioksidanttien maailmassa seikkaillessa. Eläinrasvasta yritetään tehdä kepulikonstein elämän eliksiiri. Mielenkiintoisia käänteitä, poukkoilua ja silmänkääntötemppuja. Esim. Rasvojen parantavat vaikutukset -kappaleen osteoporoosiosiossa kerrotaan kahdella virkkeellä rasvojen vaikutuksesta osteoporoosiin ja pari sivua on juttua saman otsikon alla kalsiumista, D-vitamiinista, K2 -vitamiinista, kolajuomista, fosforista. ”Suolisto rakastaa rasvaa”, mutta missä on perustelu. No rakkaushan on aika subjektiivista. ”Vain aniharvalle riittää perusruoka; tarvitsemme ruokavalion tueksi ravintolisiä”.

Onkohan Taija Somppi unohtanut täysin sen, mitä lääkiksessä on oppinut tutkimuksien tulkinnasta ja yhtäpitävyydestä sekä väitteiden perustelemisesta? Sompit haukkuvat viralliset toimijat heikoista tutkimusnäytöistä ja perusteluista. Omaksi keppihevoseksi kelpaa mikä tahansa yksittäinen tutkimustulos, he esittävät kovan rasvan parantavien vaikutusten tueksi satunnaisia (ja harvinaisia!) väestötutkimus- ja surrogaattimarkkerituloksia – välillä riittää mökin mummo joka on vielä yhdeksääkymppiä käydessä on terve kuin pukki vaikka ei ole kurriin ja margariinin koskenut.

Sompit sulkevat silmänsä, tai eivät tiedä, viime aikaisten RCT -pohjaisten meta-analyysien tuloksia, joissa missään ei ole osoitettu mitään terveyshyötyä kovalla rasvalla. Paljon on myös asiavirheitä, esim. ruisleipä aiheuttaa perunan kaltaisen hyvin korkean insuliinivasteen, suomalaisten ruokavalio on niin vähärasvainen, ettei rasvaliukoiset vitamiinit imeydy, rasvattomassa maidossa ei ole enää mitään ravinteita jäljellä jne. Parhaimillaan Sompit ovat, kun he kirjoittavat luonnosta peräisin olevien ruokien terveellisyydestä. Kirjassa pyydetään siivoaman raffinoidut hiilihydraatit pois kaapista, hienoa! Kirjassa haukutaan lääkefirmat, statiini, lääkelaitos, elintarviketeollisuus, ravitsemusterapeutit ja -proffat.

Kirjassa on myös helmiä. Sompit ampuvat alas osuvasti esim. P/S -suhteen, jota aina välillä yritetään nostaa tärkeäksi tekijäksi (ei todellakaan ole!). Suolaa rokotetaan ihan kunnolla myös. Samoin kirjan alku on osin mielenkiintoista ravitsemuspolitiikan historiikkia, ainakin niille jotka eivät ole lukeneet Gary Taubesia.

Mielenkiintoista luettavaa sopivassa mielentilassa.

Totuus kolesterolista, lääkäritutkijat Petri Kovanen, Timo Strandberg ja toimittaja Maarit Huovinen

Tämä kirja onkin ihan toista maata kuin edelliset. Tässä on virallinen totuus. Esipuhe toteaa: ”Lääketiede, kuten tiede yleensäkin, on itseään ohjaava instituutio. Se on itsekriittinen järjestelmä, koska se koostuu toisiaan kohtaan kriittisten tutkijoiden tutkimustuloksista. Siksi se on mahdollisimman luotettava lähestymistapa totuuden etsimisessä. Siksi luonnontieteissä ja muissa ”kovissa” tieteissä voittaa lopulta Totuus.”

Kirjoittajien mukaan kolesteroli- ja siten rasvateoria on osoitettu pitävästi. Kirjassa ei kuitenkaan esitetä pienintäkään aineistoa ”toisiaan kohtaan kriittisten tutkijoiden tutkimustuloksista”. Kaikki kritikki laitetaan denialistien ja median julkisuushakuisuuden piikkiin. Looginen ketju ja todistus on kuitenkin valitettavan kepeää. Viimeaikaisista meta-analyyseistä ei puhuta mitään. Keskiössä on edelleen Ancel Keysin seitsemän maan tutkimus, Pohjois-Karjala -projekti ja vastaavat ekologiset ja havainnoivat tutkimukset. Valitettavasti nämä todisteet eivät ole juurikaan parempia kuin Somppien todisteet.

Tässäkin kirjassa on muutamia asiavirheitä. Kasvirasvajäätelöitä ja kekseissä väitetään virheellisesti merkittäviksi transrasvan lähteiksi, tutkijat suosittelevat kevytmargariineja potilailleen jne., ja se kaikista harmillisin: HDL:n nostamisesta korvaamalla hiilihydraatteja rasvalla ei ole lainkaan kirjassa, ei edes  kappaleessa”HDL -tason nostaminen” (eikä sen puoleen alkoholistakaan). Tämä on erityisen harmillista siksi, että kirjan alussa kirjoittavat toteavat HDL:n olevan jopa tärkeämpi kuin LDL sydänsairauden ehkäisyssä. Ja siksi että tällä tempulla voidaan nostaa HDL sama 10 % mitä LDL voidaan laskea reilulla rasvanvaihdolla. Ainoaksi matalan HDL:n nostokeinoksi tutkijat esittävät liikunnan.

Maailmanluokan tutkijat, kuten Dariush Mozaffarian, Walter Willet, Arne Astrup, Marianne Jakobsen, Richard Feinman, Ronald Krauss, Jeff Volek, Christopher Ramsden, ovat esittäneet viimeisen vuoden aikana itsekriittisiä puheenvuoroja liian yksisilmäistä rasvavalistusta kohtaan. Näitä kriitikoiden ääniä ei tässä kirjassa kuitenkaan kuulla. Toivottavasti Strandberg ja Kovanen kuitenkin aidosti ovat tietoisia, että myös huipulla tulee (ettei tule yllätyksenä).

Kirjan parasta antia on alkupuolen LDL- , HDL- ja VLDL -kolesteroliaineenvaihdunta. Tästä kirjasta kelpaa opiskella nämä asiat. Mielenkiintoista on myös lukea tutkijoiden tulkintoja siitä, mistä rasvasota saa kipinänsä. Myös tutkijoiden omat potilastapaukset, omat elämäntavat ja kirjeenvaihdot muiden tutkijoiden kanssa ovat kiehtovia.

Itse jään odottamaan erityisellä mielenkiinnolla, mikä on Totuus kymmenen vuoden kuluttua.

Ps. Rasvakirjoitussarja lähenee päätöstä.