Edellisessä kirjoituksessa kävin läpi Lee Hooperin erittäin laajaa rasvoja koskevaa Cochrane meta-analyysiä. Niin laajaa, että pidän ihmeenä, lähes mahdottomana, että jostakin löytyisi vielä jokin salainen aarrearkku vakavasti otettavia rasvatutkimuksia, joita Hooper (tai Mozaffarian, Skeaff& Miller ja Mente) ei olisi löytänyt lähiaikojen meta-analyyseihinsä.

Ehkä mieleen putkahtaa ajatukset suomalaisesta näytöstä. Pohjois-Karjala projekti, Ancel Keys havainnot Suomesta tai Finriski (ja suomalaisten sydänkuolleisuuden vähentyminen). Palaan vielä näihinkin. Askel kerrallaan.

Nyt on vuorossa toinen aivan omassa sarjassaan oleva meta-analyysi (Ramsden et al. 2010). Tässä meta-analyysissä ei tule esille yhtään uutta tutkimusta. Mutta. Ramsden kaivaa esille vanhoista tutkimuksista sen, mitä muut eivät ole koskaan viitsineet, tai halunneet.

Johdanto

Christopher Ramsden ei ole vielä niittänyt mainetta ravitsemuspiireissä. Hän on kuitenkin vakavasti otettavan laitoksen tutkija USA:sta. Laitoksen nimi on ”Section on Nutritional Neurosciences, Laboratory of Membrane Biochemistry and Biophysics, NIAAA, NIH”. NIAAA viittaa alkoholitutkimuskeskukseen ja NIH on jenkkien kansanterveyslaitos.

Ramsden on erityisen kiinnostunut teollistumisen vaikutuksista ruokavalioon ja terveyteen viimeisten n. 100 vuoden aikana (Ramsden et al. 2009).

Suuri osa kaikkein keskeisimmistä rasvatutkimuksista on tehty 1960 -luvulla. Silloin ei oltu laajasti tietoisia transrasvojen haitallisista vaikutuksista. Teollinen transrasva oli juuri ilmestynyt ruokapöytiin margariineissa. Toisaalta kalaöljyn vaikutuksetkaan eivät olleet vielä oikein selvinneet. Suuri osa silloista Diet-Heart -hypoteesista perustui Seven Country Study’n tuloksiin, joiden mukaan tyydyttynyt rasva liittyy sydäntauteihin. Tyydyttyneen rasvan korvaajaksi keksittiin erilaiset soija- ja maissi- sekä auringonkukkaöljyt, eikä samalla ajateltu (?) olivatko transrasva ja kalanrasva keskeisiä tekijöitä vai eivät.

Hänen meta-analyysinsä keskittyi vain sydänsairauksiin ja kuolleisuuteen.

Meta-analyysiin valitut tutkimukset

Meta-analyysistä jätettiin pois suomalainen mielisairaalatutkimus sen metodologisten heikkouksien vuoksi (kts. täältä). Lisäksi ulkopuolella jätettiin myös Dart -tutkimus (Burr et al. 1979), koska koeruokavalioista ei voitu saada riittävän tarkkoja ruokavaliotietoja edes ottamalla yhteyttä alkuperäiseen tutkijaan.

Tässä meta-analyysissä tutkittiin siis vain rasvan vaihtokauppatutkimuksia (SFA→PUFA), joita oli yhteensä 7 kpl.

Uudet temput

Tässä meta-analyysissä tehtiin ennenkuulumattomia temppuja. Ramsden jäljitti eri menetelmin koeruokavalioiden transrasva-, omega-6 ja omega-3 -rasvahappopitoisuuksia. Menetelminä toimi tavanomaiseen tapaan tutkimusraportit mutta myös yhteenotot tutkijoihin itseensä, vanhat tilastot, selonteot  jne.  Nämä laskelmat ovat arvioita, omasta mielestäni melko lähellä silkkaa arvausta. Tosin joskus arvauskin on ajattelemisen arvoista.

Joka tapauksessa Ramsden kuvaa tavan jolla transrasva- ja omega-3 rasvahappolaskelmat tehtiin meta-analyysin liitteessä (appendix 1). Olisi liian vaivalloista selittää laskuja ja arviointitapoja, joten pyydän tutustumaan itse tutkimukseen siltä osin kun asia kiinnostaa.

Tuloksia

Ramsdenin pääpointti on, että kalaöljyn saanti oli aktiivihoitoryhmissä suurta kun taas transrasvan saanti vähäistä verratessa ”kovaa” rasvaa saaneisiin kontrolleihin.

Hoitoryhmissä painottuneet tekijät. Virhelähteet punaisella.

Omega-6 rasvahapoista Ramsden on kiinnostunut lähinnä linolihaposta. Sen saanti oli kaikissa seitsemässä tutkimuksessa 14-16 E % päivässä. Vertailun vuoksi: suomalaisten linolihapon saanti on naisilla 7 ja miehillä 10 grammaa päivässä eli 4 E %. (Finravinto 2007)

Transrasvojen saanti oli Ramsdenin mukaan kontrolliryhmissä 1,3-1,8 E % paitsi Oslo Diet-Heartissa se oli 9,6 E %. Kaikissa tutkimussa kasviöljyä saaneiden koehenkilöiden transrasvan saanti oli alempi (restricted), mutta tarkka määrä ei ole tiedossa. Vertailun vuoksi: suomalaisten transrasvan saanti on nykyään n. 0,4 E % (Finravinto 2007)

EPA/DHA:n saanti oli yleensä vähäistä tai se ei ollut tiedossa, lukuunottamatta Oslo Diet-Heart -tutkimusta, jossa Ramsdenin mukaan aktiivihoitoryhmässä eli soijaöljyllä olleet saivat 2 E % eli  5 g päivässä EPA/DHA:ta ja ALA:a 2,7 E % eli 8 g. Vertailun vuoksi: suomalaisten nykyinen omega-rasvahappoja kokonaissaanti on n. 1,3 E % eli n. 4 g. (Finravinto 2007)

Ramsden laskeskeli myös alfa-linoleenihapon (ALA) määrä. Hän päätyi siihen, että sen määrä lisääntyi merkittävästi MRC Soy, STARS, LA Veterans -tutkimuksissa.

Tulokset:

• Omega-3 rasvahapoista vapaat SFA→PUFA -tutkimukset: sydänkuolleisuus ja infarktit, ei eroa ryhmien välillä (p=0,43) (Rose Corn Oil, Sydney Heart Trial, Minnesota MC)
• Omega-3 rasvahapoilla ”sotketut” tutkimukset: sydänkuolleisuus ja infarktit vähenivät 22 % (p=0,005) (ODH, MRC Soy, STARS, LA Veterans)

Toisin sanoen, ne tutkimukset joissa tyyydyttyttä rasvaa korvasi paitsi linolihappopitoiset öljyt niin myös kalaöljy, näyttivät tuovan hyvän tuloksen (-22 % sydänkuolleisuutta ja infarkteja). Ne tutkimukset, joissa tyydyttynyttä rasvaa korvattiin pelkästään  linolihappopitoisilla soija-, maissi- ja auringonkukkaöljyllä toivat  nollatuloksen. Ramsden tekee erityyppisiä lisänalyysejä, jotta saisi omega-6 rasvahapot näyttämään huonoilta, ja onnistuukin siinä. Ottaessaan mukaan Sydney Diet Heart tutkimuksen ja ”keksiessään” itse sydänkuolemaluvut tälle tutkimukselta (joita ei ollut alkuperäisjulkaisussa) hän lopulta löytää tilastollisesti merkitsevän eron omega-6 rasvahappojen haitaksi.

Tilastollista analyysiä transrasvojen vaikutuksista ei tehty.

Muiden kommentteja transrasvoista ja omegakolmosista

Pedersen et al mainitsevat sivujuonteena syyskuussa 2011 ilmestyneessä pääkirjoituksessaan, että Oslo Diet-Heartin transrasva on voinut vaikuttaa Mozaffarianin meta-analyysin tuloksiin. Mukana tässä huippunimekkäässä kirjoittajien joukossa on myös Uusitupa, Katan ja Mensink*.

Kromhout et al. 2011 kirjoittivat artikkelissaan olevansa Ramsdenin kanssa samaa mieltä, että ainakin omega-3 rasvahappojen vaikutus on ilmeinen SFA→PUFA -tutkimuksissa .

Harris, Brouwer ja Mozaffarian (2011) kommentoivat kirjeessään (Letter to the editor) Ramsdenille, että Ramsdenin omassa meta-analyysissä ei tullut esille omega-6 rasvahappojen haitallista vaikutusta vaikka hän kärttäen sitä väittää. He myöntävät, että omega-3 rasvahapot ovat vaikuttaneet SFA→PUFA -tutkimuksien tuloksiin.

Tanskalaisen Arne Astrupin johdolla erittäin nimekäs ravitsemustutkijoiden ryhmä (mm. Walter Willet, Frank Hu, Marianne Jakobsen) kävi läpi tyydyttyneen rasvan ja terveyden välisiä yhteyksiä ns. konsensuskokouksessa (Astrup et al. 2011). Kokouksesta on tehty erikseen raportti (AJCN:ssä) ja lisäksi siitä on myös erillinen video. Videolla (n. 15:10 min kohdalla) Astrup mm. toteaa, että näitä keskeisiä rasvatutkimuksia, jotka suurelta osin tulevat 1960 -80 luvuilta, häiritsee transrasvojen osuus.

Suomessa asiaa ei ole kommentoitu tiedelehdissä.

Yhteenveto

Vaikka transrasvojen vaikutusta eri tutkimustuloksiin ei analysoitu erikseen, osoittaa Ramsdenin meta-analyysi ja sitä seuranneet tutkijoiden kommentit (2 eri ryhmää), että transrasvojen vaikutus voi sotkea jossakin määrin rasvan vaihtokauppatutkimuksien tuloksia. Käytännössä tilanne on ollut niinpäin, että kasviöljylle satunnaistetut henkilöt ovat saaneet vähemmän teollista transrasvaa kuin kontrolliryhmä (joka yleensä on jatkanut ”kovalla rasvalla”).

Lisäksi näyttää siltä, että erityisesti kalaöljy on vahvistanutt SFA→PUFA -tutkimuksien tuloksia kasviöljyille suosiolliseen suuntaan. Tämä koskee varsinkin Oslo Diet-Heart -tutkimusta.

Omega-6 rasvahappojen eli käytännössä linolihapon vaikutus näyttää Ramsdenin meta-analyysissä neutraalilta. Ramsden yrittää punnertaa omega-6 rasvahapoista väkisin negatiivista tulosta, keksimällä sydänkuolleisuusluvut Sydney Diet Heart -tutkimukselle. Tämä tuntuu jotenkin turhalta, ja tässäkin haisee sitoutumisen eskaloituminen. Sitä löytää mitä etsii.

Kaikkinensa Ramsdenin meta-analyysissä pelataan paljon olettamuksilla ja arvioilla. Monen yksityiskohdan luotettavuus on kiinni millaisten lähdeaineistojen pohjalta Ramsden on tehnyt uudelleenlaskelmansa. Tässä kohdin tekisi tietysti mieli luottaa tiedelehden vertaisarvioijien tarkistuksiin laskelmista. Mutta voiko niihin luottaa? Sanokaa te, jotka teette tiedettä työksenne.

Yhtä kaikki tulokset ovat sinänsä linjassa tämän päivän käsityksen kanssa terveellisistä rasvoista. Omega-3 rasvahapot ovat todennäköisesti sydämelle jonkin verran terveellisempiä kuin omega-6 rasvahapot ja että teollinen transrasva on kaikista huonointa. Minua tämä meta-analyysi ei vakuuta omega-6 rasvahappojen haitallisesta laadusta, jos ei nyt eduistakaan.

Lähde

Ramsden CE, Hibbeln JR, Majchrzak SF, Davis JM. n-6 fatty acid-specific and mixed polyunsaturate dietary interventions have different effects on CHD risk: a meta-analysis of randomised controlled trials. Br J Nutr. 2010 Dec;104(11):1586-600.

*) Kirjoituksen päätarkoitus on korostaa sitä, että tyydyttyneen rasvan vähentäminen pitäisi  edelleenkin kuulua viranomaisten terveysagendojen kärkisijoille. ”Our main concern is, however, is to emphasize the importance of lowering SFA intakes to reduce blood LDL -cholesterol levels at a time when there are tendencies to downplay the importance of SFA.” tämä joukko toteaa. Tutkijat viittaavat mm. Lancetissa julkaistuun YK:n esityslistaan tulevista terveysagendan prioriteeteista, jonka mukaan suolan vähentämisestä tulee tärkein ruokavalion yksittäinen prioriteetti ja SFA kuuluu yleisen terveellisen ruokavalion yhdeksi osatekijäksi samanarvoisena esim. sokerin ja transrasvan vähentämisen rinnalle.

[poll id=”45″]