Eilen IL julkaisi haastatteluni otsikolla ”Totuus karppauksesta”. Otsikon kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä, ohi mennen sanoen.

Kaikki tämä viime vuosien puhe karppauksesta ja laihduttamisesta, kun paino on jo kerennyt nousta lihavuuden puolelle.

Entä, mitkä ruuat todennäköisesti lihottavat normaalipainoista -ja mitkä estävät lihomista (punainen ja vihreä katkoviiva alla olevassa kuvassa). Perinteisesti rasvaiset ruuat ovat olleet suuri syyllinen. Vieläkö on näin?

Kesän aikana NEJM julkaisi juuri tästä asiasta ilmestyi  Harvardin tutkijoiden meta-analyysin heidän omista väestötutkimuksistaan. Tutkimuksissa oli naturalistinen asetelma, eli tässä tapauksessa tutkittavien vapaus valita mitä tahansa ruokaa. Tämän tutkimuksen juju perustuu siihen, että ko. Harvardin väestötutkimuksissa ruuankäyttöä on tutkittu useaan kertaan pitkän tutkimusajanjakson aikaan . Useissa väestötutkimuksissa ruuankäyttöä tutkiaan vain kerran lähtötilanteessa. Tutkimusta on referoinuta aiemmin mm. Jan Verho blogissaan.

Niinpä tässä tutkimuksessa on saatu kiinni siitä, minkä ruokien käytön lisääminen vuosien varrella liittyy lihomiseen.

Menetelmät

Harvardin yliopiston tutkijaryhmä selvitti, miten pitkäaikainen ruuankäyttö, uni, liikunta ja television katselu vaikuttavat painonkehitykseen miehillä ja naisilla. Tutkijat tekivät meta-analyysin yhdistämällä kolmen prospektiivisen väestötutkimuksen tiedot (Nurses’ Health Study, Nurses’ Health Study II ja Health Professional Follow-up Study). Meta-analyysi käsitti 120 877 henkilöä, joiden BMI oli keskimäärin 24.  Elintapojen vaikutuksia painoon analysoitiin neljän vuoden intervallilla ja kahdenkymmenen vuoden aikana.

Meta-analyysissä keskityttiin ruoka-aineiden lisääntyneeseen käyttöön. Lisääntynyt käyttö määriteltiin seuraavasti: ”increased consumption was defined as an increase in the number of servings per day”. Jokaiselle ruualle oli määritelty standardiannos (serving). Esimerkiksi standardiannos alkoholia oli yksi olut, lasi viiniä tai väkevä ”shot”.

Tulokset

Keskimääräinen henkilöiden seuranta-aika oli n. 13 vuotta. Tulokset kertovat siitä, miten jonkin ruoka-aineen käytön lisääminen lähtötilanteeseen verrattuna selitti painonmuutosta.

Keskimääräinen painonnousu oli n. 1,5 kg/ 4 vuotta. Kahdenkymmenen vuoden ajalle ekstrapoloitu painonnousu oli 7,6 kg. Mikään yksittäinen elintapa ei yksin selittänyt vahvasti painonnousua.

Kuva 1. Standardiruoka-annoksien määrässä/päivä tapahtuvan lisäyksen yhteys lihomiseen (kiloina per 4 vuotta)

Neljää vuotta kohden ko. elintarvikkeet liittyivät siis melko pieneen painonnousuun. Muutettaessa tulokset kahden kymmenen vuoden aikavälille, tulokset alkavat näyttää melko voimakkaille:

1. Perunalastut:  3,8 kg /20 v.

2. Perunat (ranskalaiset tai keitetyt):  2,9 kg /20 v.

3. Sokerilla makeutetut juomat 2,3 kg /20 v.

4. Punainen tuore liha 2,2 kg /20 v.

5. Lihavalmisteet (prosessoitu liha) 2,1 kg /20 v.

Kuva. Sama asia, mutta yhteys laihtumiseen, TOP 5 (kiloina per 4 vuotta)

Tutkimuksesssa ei voitu erotella eri  jogurttilaatuja toisistaan. Sinänsä mielenkiintoista, että myös light -limut yhdistyivät vähäiseen laihtumiseen.

Muut elämäntavat

Ne, jotka nukkuivat alle kuusi tai yli  8 tuntia, näyttivät lisäävän painoa noin 0,1 kg/4 vuotta.  Kukin tunti käytettynä päivittäiseen TV:n katseluun liittyi neljässä vuodessa 0,14 kg:n painonlisäykseen.  Ne, jotka lisäsivät liikuntaa reilusti (n. 1840 kilokaloria viikossa kuluttavan määrän eli 23 MET:iä), näyttivät laihtuvan n. 0,19 kg neljässä vuodessa. Jo n. 500 kcal/viikko (eli 6,5 MET) liikunnan lisäystä näytti vähentävän painoa neljässä vuodessa lievästi.

Pohdinta

Tutkimuksiin osallistuneet terveydenhuollon ammattilaiset lihoivat kahdessa kymmenessä vuodessa keskimäärin n. 8 kiloa. Väestö ei siis edustanut keskivertokansalaisia, vaan terveystietoista ja -koulutettua joukkoa.

Tämä on ilmeisesti ensimmäinen tutkimus, jossa on pitkäaikaisesti pyritty selvittämään yksittäisten ruoka-aineiden, unen ja liikunnan välisiä yhteyksiä painonkehitykseen normaalipainoisilla. Tutkimus on luonteeltaan eteenpäin suuntautuva väestötutkimus, ja siihen liittyy virhelähteiden mahdollisuus.

Keskeiset proteiinin lähteet ruokavaliossa, kuten liha, kananmuna ja juustot eivät estäneet lihomista. Lihavalmisteet itse asiassa lisäsivät lihavuuden riskiä. Lihavalmisteista ja eläinkunnan proteiinilähteet liittyivät lihavuuteen myös toisessa hiljattain julkaistussa tutkimuksessa (Bujnowski et al. 2011).

Keskeisistä rasvan lähteistä vain liha ja lihavalmisteet liittyivät lihavuuteen. Esimerkiksi juusto, pähkinät ja  runsasrasvainen maito eivät liittyneet lihomiseen.

Tutkimuksessa ei selvitetty esim. kevyttuotteiden, eri levitteiden, kalan tai vaalean lihan (siipikarjan) osuutta lihomiseen.

Tämän tutkimuksen perusteella ”höttöhiilihydraatteihin” kohdistuva enenevä huomio on perusteltua. Kuten olen aiemmin kirjoitellut niitä vähentämällä voi laihtua tehokkaasti. Tämän tutkimuksen valossa niitä välttelemällä voi myös estää lihomista tehokkaasti. Ei mitään rakettitiedettä sinänsä.

Lähde

Video (Professor D Mozaffarian. Harvard university, School of Public Health)

Mozaffarian D et al. Changes in diet and lifestyle and long-term weight gain in women and men. NEJM. 2011;364:2392-404.

[poll id=”39″]