Vieraskirjoituksen kirjoittaja on laillistettu ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri Pirjo Saarnia. Hän toimii päätoimisesti yrittäjänä (antaa ravitsemusneuvontaa, luennoi, opettaa, on mukana monenlaisissa valtakunnallisissa ravintoprojekteissa ja kirjoittaa ravintoartikkeleita sekä ravintokirjoja). Pirjolta on ilmestynyt kaksi ravintoaiheista tietokirjaa (Irti makeanhimosta, Otava 2008, Ruoan terveysvaikutukset Otava 2009). Tänä keväänä häneltä ilmestyy rasva-aiheinen tietokirja ”Rasvoilla parempaa terveyttä”. Hän haluaa kiinnittää enemmän ihmisten huomiota rasvojen käsittelyyn ja kuumentamiseen, ruokavalion rasvahappotasapainoon sekä ruokavalion ja tulehduksen väliseen yhteyteen.

Olen hurahtanut rasvahappojen maailmaan. Rasvahapot imaisivat minut syövereihinsä muutama vuosi sitten, kun sorminiveleni alkoivat oirehtia niveltulehduksen tavoin, ja kun toista lastani kiusasi vuosikausia jatkunut kutiseva, tulehtuva ihottuma. Kun geeniperimästäni ja lähisuvustani löytyy lisäksi muitakin tulehduksellisia sairauksia, halusin sukeltaa syvemmälle rasvahappojen saloihin, koska uskoin syyn ja avun löytyvän sieltä. Ja löytyihän se, ainakin osittain.

Samoihin aikoihin kiinnostuin myös tulehduksesta ja rasvojen kuumentamisesta. Olin jo pitkään ollut sitä mieltä, että rasvojen terveellisyyttä ei koskaan pitäisi määritellä pelkästään rasvahappojen määrän tai laadun suhteen, vaan samanaikaisesti tulisi miettiä rasvojen kuumuudenkestävyyttä ja niiden vaikutusta tulehdukseen. Näistä asioista meillä Suomessa puhutaan ja kirjoitetaan toistaiseksi hyvin vähän.

Äkillisesti lehahtavan ihottuman taustalta on helposti paikannettavissa tulehdus. Monen kroonisen sairauden kuten atopian, reuman tai astman virallisessa hoidossa painotetaan lähes yksinomaan ulkoista hoitoa tai tulehdusta hillitsevän kortisonin käyttöä. ”Sisältä käsin” vaikuttaviin asioihin kuten ruokavalioon ei juurikaan oteta kantaa eikä sitä koeta merkitykselliseksi, vaikka ruokavaliolla on aina merkitystä. Tulehduksellisissa sairauksissa ruokavaliolla – ennen kaikkea rasvahapoilla, sokerilla ja antioksidanteilla – on erityisen suuri merkitys.

Perheemme atoopikkoa hoitaessani mietin usein, kuinka ruokavalion rasvat ja muut ruoassa olevat yhdisteet mahtavat vaikuttaa ihottuman taustalla olevan tulehduksen voimistumiseen tai laantumiseen. Huomasin usein myös tarkkailevani muidenkin tulehduksellista sairautta potevien ihmisten ruokavalioita: sokerin määrää, rasvahappotasapainoa ja ennen kaikkea kuumennukseen käytettyjä rasvoja. Mietin kuumeisesti, kuinka väärillä rasvoilla ja voimakkaissa lämpötiloissa kuumennetuilla öljyillä mahtaa olla vaikutusta astman, reuman, psoriasiksen tai diabeteksen taustalla kytevään tulehdukseen ja sitä kautta oireiden voimakkuuteen?

Tutkijan luonnetta omaavana ja tiedonjanoisena ihmisenä huomasin miettiväni myös lasten päiväkotiruokailua ja sen yhteyttä voimakkaana lehottavaan ihottumaan. Ihottumat ovat kieltämättä hankalia tutkittavia, sillä joskus kutinaa ja ihottumaa voivat pahentaa monet ulkopuoliset tekijät kuten stressi, kuiva huoneilma tai pesuaineet. Suomalaiset päiväkodit ovat pääsääntöisesti ihania ja turvallisia paikkoja kuten meidänkin hoitopaikkamme oli, mutta näinä vuosina harmittelin usein sitä, miksi pikkulapsille syötetään niin paljon piilosokeria. Lähes päivittäin ruokalistalla komeilivat sokeriset välipalakiisselit, marjarahkat, murot ja hillot. Tässä yhteydessä en niinkään ollut huolissani sokerin haitallisuudesta hampaisiin tai painonkehitykseen, vaan pikemminkin sen vaikutuksesta tulehdusreaktion voimistumiseen.

Myös omaan lapsuuteeni 30-40 vuotta sitten kuuluivat karkit ja kotitekoiset leivonnaiset siinä missä ne kuuluvat nykylastenkin elämään. Tosin nykylasten syömät leivonnaiset ja välipalatuotteet sisältävät paljon enemmän transrasvoja ja huonosti kuumennusta kestäviä rasvoja kuin menneinä vuosina, jolla ei ainakaan ole terveyttä edistäviä vaikutuksia. Myös piilosokeria syötiin omassa lapsuudessani paljon vähemmän kuin nykyään. Entisaikaan lasten välipaloja kouluissa ja päiväkodeissa olivat hedelmät sekä lanttu- ja naurisviipaleet, ja hyvältähän ne maistuivat. Ei haitallista sokeria eikä kovettuja rasvoja, vaan sitäkin enemmän kuituja ja vitamiineja. Rasvojen ja terveyden yhteyksiä miettiessäni mielessäni pyöri myös ajatuksia, millaisella öljyllä ja miten kuumassa lämpötilassa päiväkoti- ja kouluruoka mahdetaan nykyään valmistaa. Jonkun mielestä tällainen mietiskely voi vaikuttaa turhanpäiväiseltä ja suorastaan niuhottamiselta, mutta minusta se ei ole sitä. Rasvojen kuumentamisen vaikutuksia pitäisi pohtia paljon nykyistä enemmän, koska niillä oikeasti on suuri merkitys ihmisen terveyteen. Enkä usko, että yksikään atooppisen lapsen vanhempi pitää tällaista ajattelua ja asioiden syvällistä pohtimista outona käyttäytymisenä. Kun lapsi itkee ja raapii itsensä vereslihalle toistuvasti, yrittää äiti tai isä miettiä kaikki mahdolliset keinot lapsen tuskan helpottamiseksi.

Nykytiedon mukaan tulehdus jyllää atopian lisäksi monen muunkin kroonisen sairauden taustalla. Ruokavalion rasvahapoilla on oleellinen merkitys sairauden etenemiseen ja oireiden voimakkuuteen, sillä syömämme ruoka joko voimistaa tai laannuttaa tätä tulehdusta. Kun omissa sorminivelissäni kytevä tulehdus rauhoittui viikon kalaöljykuurilla, ja vastaavasti voimistui liiallisella omega-6-rasvojen tai hiilihydraattien syömisellä, tai kun lapsen ihottumaa lievensi tyrni- ja kalaöljyn yhdistelmä sekä sokerin vähentäminen, alkoi kiinnostukseni rasvojen ja tulehduksen yhteyteen heräillä todenteolla.

Onko suomalaisten rasvan käyttö hyvällä mallilla? Vaikka rasvan laadussa on tapahtunut osittain suotuisia muutoksia, on rasvasaralla kuitenkin vielä paljon tehtävää. Moni suomalainen käyttää aivan liian vähän hyviä, pehmeitä rasvoja, ja esimerkiksi terveydelle tärkeitä kalarasvoja saadaan aivan liian vähän. Kuinka moni syö oikeasti 2-3 kertaa viikossa rasvaista kalaa ja kuinka moni suomalainen käyttää päivittäin riittävän rasvaista salaattikastiketta tai levitettä? Eikä myöskään ole yhdentekevää, missä muodossa näitä hyviä rasvoja nautitaan. Onko pellavansiemenrouhe edelleen terveyttä edistävä tuote 225 asteessa kuumennetussa sämpylässä? Tai riittääkö ja onko ylipäänsä terveellistä, jos suomalaisten ruokavaliossa on määrällisesti riittävästi monityydyttymättömiä, välttämättömiä rasvahappoja, mutta jos nämä rasvahapot tulevat ruokavalioon teollisten karjalanpiirakoiden, valmisruokien, pähkinäleivosten ja margariinin muodossa? Kaikki kovissa lämpötiloissa kuumennettuja tuotteita.

Rasvat kiinnostavat ihmisiä ja hyvä niin. Nyt ihmisten rasvakiinnostus ja –tietous vaan pitäisi saada laajenemaan voi-margariini –linjalta aina rasvojen kuumentamiseen ja tulehdusreaktioihin saakka. Minulta (ja varmasti kaikilta ravitsemustieteilijöiltä) on vuosien varrella kyselty paljon sitä, onko voi vai margariini terveellisempää, tai onko Becel parempaa kuin Keiju. Osa ihmisistä on ponnekkaasti halunnut kertoa, kuinka he käyttävät yksinomaan perinteistä voita eivätkä halua koskea keinotekoisiin margariineihin. Näin voi tietenkin toimia eikä teollista margariinia todellakaan välttämättä tarvita. Suoraan sanoen en itsekään ole mikään margariinifani, vaan mieluummin teen omatekoista levitettä (voi/rypsiöljy/rahka) ja nautin hyvät rasvahapot pähkinöiden, öljyjen ja rasvaisen kalan muodossa. Ihmisiä on kuitenkin hyvä muistuttaa siitä, että keho ei saa riittävästi välttämättömiä rasvahappoja yksinomaisella voin käytöllä, ja liian suuri kovan rasvan käyttö tuo mukanaan muitakin terveyshaittoja. Ennen kaikkea näin tapahtuu, jos samanaikaisesti saadaan liian vähän tyydyttymättömiä rasvoja.

Nykytiedon mukaan oliiviöljy, voi ja kookosöljy kestävät parhaiten kuumentamista ja näiden rasvojen rasvahappoketjuissa tapahtuu vähiten haitallisia hapettumisreaktioita. Mitä enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja öljystä löytyy, sitä huonompi kuumuudenkestävyys sillä on – tämähän on tuttua juttua kaikille ravitsemusasiantuntijoille. Kuitenkaan monelle maallikolle ei ole selvää, että auringonkukkaöljyllä ei kannata kuumentaa ruokia, eikä sitä kannata ostaa muutenkaan jääkaappiin. Runsaasti omega-6-rasvahappoja sisältävää auringonkukkaöljyä saadaan suomalaisesta ruokavaliosta runsaasti jo muutenkin, sillä tätä öljyä löytyy runsain mitoin monista pitkään säilyvistä tuotteista kuten säilykkeistä, salaattikastikkeista ja teollisista leivonnaisista. Harmi vaan, että tämä öljy merkataan usein tuoteselosteisiin nimellä kasviöljy. Miksei selkeästi ”auringonkukkaöljy”?

Jottei tästä vieraskirjoituksesta tulisi ylipitkä (ellei se jo ole sitä), on ehkä syytä lopetella tämä vuodatus. Tähän loppuun totean vielä, että meille ravitsemusasiantuntijoille totisesti riittää työsarkaa rasvavalistuksen parissa. Monella kuluttajalla on paljon ”nippelitietoa” ravinnosta, mutta usein ne kaikista oleellisimmat ja tärkeät asiat ovat pielessä, ja ruokavaliosta ja ravitsemuksesta tarvitaan kokonaisvaltaisempaa näkemystä. Itse kaipaan rasvavalistuksen laajentamista rasvojen kuumennuskestävyyteen sekä rasvojen vaikutukseen sairauksien taustalla jylläävään tulehdukseen, unohtamatta kuitenkaan ihmisten yksilöllisiä eroja. Yksi ja sama ruokavalio ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla kaikilla meistä, ja ihmisten omia henkilökohtaisia kokemuksiakin on muistettava kuunnella ja kunnioittaa.

Aurinkoista kevään odotusta kaikille lukijoille!