Vielä jokin aika sitten tavallisin ohje ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) hoidossa oli lisätä kuidun käyttöä yleensä. Tämä ohje ei ole hyvä, vaan vaatii täsmennystä. Uudet Iso-Britanian hoitosuositukset ottavat kantaa kuituvalmisteiden valintaan IBS:ssä.
Ei enää vehnän lesettä
Ensimmäinen ohje on pidättäytyä vehnän lesen lisäämisestä IBS-potilaille. Vehnän lese ei korjannut oireita lainkaan 7 eri hyvälaatuisen tutkimuksen mukaan. On mahdollista, että ummetus helpottuu, mutta samalla on todennäköistä, että muut oireet (turvotus tai kipu) lisääntyvät. Kokonaissaldoksi jää nolla.
Ummetuspainotteisessa IBS:ssä jauhettua pellavansiementä
Ummetuspainotteisessa IBS:ssä (C-IBS) suositetaan pellavansiemeniä. Suositus perustuu suomalaiseen Tarpila et al. (2004) tutkimukseen vuodelta 2004, jossa jauhetut pellavansiemenet olivat tehokkaampia kuin psyllium-kuitu ummetuksesta erityisesti kärsivillä ärtyvän suolen oireyhtymäpotilailla (C-IBS). Samaan tutkimukseen perustuen suosituksessa mainitaan, että pellavansiemenien vaikutus on hidas.
Sopivana ylläpitoannoksena C-IBS:ssä pidetään 24 g/pv eli 4 ruokalusikallista päivässä. Tällä annoksella ei saa kuitenkaan aloittaa, vaan aloitus varovasti jopa vain yhdellä teelusikallisella päivässä. Jokaista ruokalusikallista kohden tulee juoda 1,5 dl vettä.
Pellavansiementä suositellan käytettäväksi jauhettuna, hitaasti annosta nostaen
Psylliumia ei arvioitu?
Jostain syystä johtuen suosituksen laatijat eivät ottaneet mukaan muita psylliumilla tehtyjä tutkimuksia. Suosituksen laatijat luettelevat vehnän leseellä tehdyt tutkimukset ja pellavansiemen-psyllium-tutkimuksen ja toteavat sitten:
”No interventions used oat bran, other bran types or whole linseeds”.
Muuta kerrottavaa kuituvalmisteiden käytöstä IBS:ssä ei olekaan. Sekamuotoiseen ja ripulipainotteiseen IBS:ään ei anneta mitään suositusta -ei kuidun vähentämisestä, ei lisäämisestä. Tutkimuksia asiasta ei ilmeisesti ole.
Kommentti
Olisi tärkeää, että suosituksen ottama kanta vehnän lesettä koskien rantauisi nyt laajasti myös Suomeen. Meillä IBS:ää työterveyshuollossa ja perusterveydenhuollossa hoitavat usein terveydenhoitajat ja lääkärit. Oman käsitykseni mukaan yksi heidän yleisimpiä ohjeita on lisätä mitä tahansa kuidun käyttöä. Ja kuten todettua, tämä on väärä ohje IBS:stä kärsivälle.
Olen yllättynyt suosituksen suoraviivaisesta kannanotosta, että vain pellavansiemenestä on näyttöä.
Suosituksessa ei lainattu esim. hollantilaista psyllium-tutkimusta, joka vertasi kolmen kuukauden hoidossa vehnänlesettä ja lumetta sekä psylliumia IBS:ssä (Bijkerk et al.2009). Tutkimuksen alkuviikkoina psyllium oli tehokkaampi kuin lume tai vehnänlese oireiden vähentymisessä. Tutkimuksen viimeisissä aikapisteissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Sen sijaan tutkimuksen koko aikajaksoa koskeneessa analyysissä oli tilastollisesti merkitsevä ero psylliumin hyväksi. Suora lainaus abstraktista:
”After three months of treatment, symptom severity in the psyllium group was reduced by 90 points, compared with 49 points in the placebo group (P=0.03) and 58 points in the bran group (P=0.61 versus placebo).
Edellä mainitusta Bijkerkin tutkimuksesta lainattiin kyllä tulosta jossa vehnän lese ei ollut lumetta parempi. Mutta psyllium tulos jäi siis huomiotta suosituksessa.
Tämän lisäksi psylliumia koskevat aiemmat tutkimukset on otettu mukaan Ford et al. (2008) meta-analyysiin, jonka mukaan psyllium (eli isphagula) on lumetta ja vehnänlesettä tehokkaampi IBS:ssä perustuen viiteen eri tutkimukseen.
Itse en ollut aiemmin löytänyt kirjallisuushauistani huolimatta suomalaista pellavansiementutkimusta. Syykin selvisi. Tutkimus on julkaistu sellaisessa tiedelehdessä, jota PubMed ei indeksoi. Tutkimusta ei siis löydy PubMedin kautta. Tutkimuksen tulos rohkaisee käyttämään pellavansiemeniä IBS:ssä, mutta julkaisufoorumi ei kyllä hurraahuutoja herätä. Suomalainen tutkimus on ainoa, jonka olen onnistunut löytämään pellavansiemenien tutkitusta tehoasta IBS:ssä (kokeile esim. tätä hakua).
Vanha ajatus, että suolen toimintaa pitää edistää IBS:ssä keinolla millä hyvänsä on siis aikansa elänyt. Jauhetuista pellavansiemenestä ja psylliumista on näyttöä IBS-oireiden lievityksessä, vehnän leseestä ei. Pellavansiemen tai psylliumin käytöstä huolimatta suuri osa potilaista oireilee (joskin lievemmin). Kumpikaan ei auta riittävästi valtaosaa IBS:n diagnostiset kriteerit täyttäviä henkilöitä.
On tärkeä huomata että pellavansiementä suositellaan vain ummetuksesta kärsiville. Suurin osa IBS-potilaista ei kuulu ummetuspainotteiseen ryhmään.
Siksi edellisessä kirjoituksessa käsitellyllä FODMAP-rajoituksella ja seuraavassa osassa käsiteltävillä probiooteillakin on oma paikkansa IBS:n hoidossa.
Lähde
McKenzie YA, Alder A, Anderson W et al. British Dietetic Association evidence-based guidelines for the dietary management of irritable bowel syndrome in adults. J Hum Nutr Diet. 2012 Apr 10. doi: 10.1111/j.1365-277X.2012.01242.x.
Kuva: IBS-potilaalle sopiva aamupala. Leipää 100 % kauraa ja jogurtin päällä on pähkinärouhetta. Reijo Laatikainen