Sokeri on todettu pahikseksi. Se on tyhjää energiaa ilman suojaravintoaineita, nostaa verenpainetta, insuliinia ja triglyseridejä, aiheuttaa rasvamaksaa ja ties mitä. Mutta entä suola (NaCl) sitten, kohottaako se ”vain” verenpainetta, vai onko sillä muita vaikutuksia? Asia on pohdituttanut minua pitkään.
Uudet ravitsemussuositukset suosittelevat entistä alempaa suolan saantia. Viimeaikaiset tutkimukset ovat tuoneet esille, että pelkällä rasvalla tai hiilihydraatilla ei selity joidenkin elintarvikkeiden (esim. prosessoidun lihan) epäedulliset terveysvaikutukset. Taustalla yhtenä tekijänä voi olla toinen valkoinen jauhe, sokerin velipuoli suola.
Suola lisää sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksia ja kuolemia?
THL:n väestötutkimuksessa havaittiin jo vuonna 2001 (Jousilahti et al. 2001), että runsaaseen suolan käyttöön liittyy lisääntynyt sepelvaltimotaudin, sydän- ja verisuonisairauksien sekä kuoleman vaara. Minkä tahansa kuoleman vaara lisääntyi 26 % eniten suolaa käyttävillä, kun taas sepelvaltimotaudin vaara lisääntyi 51 % verrattaessa vähiten suolaa käyttäviin. Myös japanilaisessa aineistossa eniten suolaa saavilla oli n. 50 % suurempi riski saada aivo- sydäninfarkti verratessa vähiten suolaa saaviin (Umesawa et al. 2008). Samansuuntainen havainto tehtiin myös amerikkalaisväestössä, jossa suurimpaan suolaan saantiin liittyi taas n. 50 % korkeampi vakavan sydän- ja verisuonitautitapahtuman riski (He et al. 1999). Kaiken kukkuraksi runsas suolan käyttö näyttäisi vielä lisäävän sydämen vajaatoiminnan vaaraa n. 20 % (He et al. 2002).
Suola lisää sydämen vasemman kammion massaa (hypertrofiaa)?
Suolan saannin tiedetään vaikuttavan sydämen vasemman kammion massaan (Langerfeld & Schmieder 1995). Jo 1990 -luvulla julkaistiin useita tutkimuksia, joissa suolan saanti yhdistettiin sydämen vasemman kammion hypertrofiaan eli liikakasvuun. Tällainen liikakasvu johtaa edetessään sydämen vajaatoimintaan, ja on erittäin vahva sydäntaudin ennusmerkki. KELA:n tutkija Antti Jula osoitti vuonna 1999, että suolan vähentämisellä voidaan vähentää sydämen vasemman kammion kuormitusta (Jula et al. 1999). Vasemman kammion massa väheni 5 % vuodessa vs kontrolliryhmä. Tutkimus oli ns. RCT -tutkimus.
Suola lisää diabetesriskiä?
Suomalaiskansainvälinen tutkijakaarti THL:stä havaitsi ensimmäisenä maailmassa, että runsas suolan käyttö lisää diabeteksen vaaraa (Hu et al. 2005). Eniten suolaa saavilla oli 2-3 -kertainen riski (vakiointimenetelmästä riippuen) sairastua diabetekseen verrattaessa heihin, jotka saivat vähiten suolaa. Tämä väestötutkimus perustuu kotimaiseen aineistoon. THL:n toisen väestötutkimuksen mukaan runsas lihan ja lihajalosteiden käyttö lisää diabeteksen riskiä n.1,5 -kertaiseksi, ja tämän lisäyksen selitti tilastollisesti parhaiten lihajalosteiden suolapitoisuus (paremmin kuin tyydyttynyt rasva, hemirauta, nitraatit, tms.) (Männistö et al. 2010). Lisätutkimusta aiheesta kaivataan, jotta näemme onko tulokset toistettavissa muissa väestöissä, ja mikä on todellinen vaikutuksen aste.
Suola huonontaa endoteelitoimintaa?
Suomalaisessa väitöskirjassa todettiin, että runsassuolainen ruokavalio heikentää koe-eläinten endoteelitoimintaa sekä aiheuttaa valtimohin rasvajuosteista ilman, että veren kolesteroli kohoaa (Juha Ketonen, Itä-Suomen yliopisto, 10/2010). Ihmisillä tehdyt kliiniset tutkimukset viittaavat samaan suuntaan (esim. Todd et al. 2010, Dickinson et al. 2009), suolan lisääminen heikentää endoteelin toimintaa, kun taas vähentäminen parantaa riippumatta verenpainemuutoksista. Endoteelitoiminnan häiriö ennustaa sydän- ja verisuonitautia.
Suola lisää stressin tunnetta, eli aiheuttaa sympaattisen hermoston liikatoimintaa?
Runsas suolan saanti lisää sympaattisen hermoston aktiviteettiä (kiihtymystä ja stressiä). Rostraalinen ventrolateraalinen medulla aivoissa (RVLM) on keskeinen sympaattisen hermoston toiminnan säätelijä, ja on osoitettu, että suolan runsas saanti kiihdyttää nimenomaan RVLM -alueen toimintaa aivorungossa. (Stocker et al. 2010)
Suola lisää luun mineraalitiheyden katoa, ja siten murtumia?
Kokeellisissa ja välimuuttujatutkimuksissa ihmisillä on huomattu, että runsas suolan saanti aiheuttaa lisäntynyttä kalsiumin eritystä virtsaan. Kalsiumin eritys virtsaan on epäedullista, koska tällöin lisääntyy kalsiumin poistuminen (resorptio) luista. Tästä voi seurata luukatoa (osteoporoosia), ja altistumista pienenergisille murtumille (Caudarella et al. 2009). Lisäksi kalsiumin lisääntynyt eritys runsaan suolan saannin vuoksi voi lisätä myös munuaiskivien riskiä (Massey & Whiting 1995).
Liika suola pahentaa astmaa?
Jo astmaan sairastuneilla vähäsuolainen ruokavalio saattaa vähentää keuhkoputkien yliherkkyyttä hengästymisen aiheuttamalla ärsytykselle (esim. Mickleborough 2010). Asia kaipaa vielä lisänäyttöä, sillä edellinen meta-analyysi asiasta on vuodelta 2004 löysi vain viitteellistä näyttöä asian puolesta (Ram& Ardern 2004).
Liika suola heikentää verenpainelääkkeiden tehoa?
Yli puoli miljoonaa suomalaista käyttää verenpainelääkkeitä. Tällä hetkellä eniten verenpaineeseen käytetyt lääkkeet ovat ns. reniini-angiotensiini-aldosteroni (RAA) -järjestelmän jarruja, esim. ACE-estäjät ja ATR-salpaajat. Suolan runsas saanti vähentää ACE-estäjien ja ATR-salpaajien tehoa, ja suolan saannin rajoittaminen puolestaan tehostaa lääkkeiden vaikutusta. Nämä lääkkeet kuuluvat diabetikoiden verenpaineen, sepelvaltimotaudin sekä sydämenvajaatoiminnan peruslääkkeisiin. (Kohonneen verenpaineen Käypä Hoito -suositus)
Diabeetikoilla suolan vähentäminen on erityisen tärkeää, koska he paitsi käyttävät usein juuri mainittua lääkeryhmää, he myös ”varastoivat” suolaa tehokkaammin munuaisten kautta kuin terveet. Kohonneet veren insuliinipitoisuudet nimittäin estävät suolan erittymistä (THL, Miksi suolan liiallinen saanti on vaarallista).
Suola lisää mahalaukun syöpää?
Runsas suolan saanti lisää meta-analyysin mukaan mahalaukun syövän esiasteiden ilmaantumista n. 50 % (Dias-neto et al. 2010). Uudehkon katsausartikkelin mukaan runsaasti suolaa käyttävillä on suurentunut riski saada mahalaukun syöpä (Wang et al. 2009). Riski näyttää olevan erityisen suuri, jos henkilöllä on samaan aikaan Helikobakteeri -infektio.
Pähkäilyä
Tässä kirjoituksessa on tarkoituksellisesti haettu näyttöä suolan ikävistä terveysvaikutuksista. Tämä on ikäänkuin ”worst case scenario”. Vastakkaista tietoa suolan vaikutuksista tuottaa Salt Institute, joka on suolan tuottajien etujärjestö.
Itseäni kiinnostaisi suhteuttaa yllä mainittuja suolan efektejä esimerkiksi tyydyttyneen rasvan saantiin. Ehkä sydäntautien tai diabeteksen kehittymistä koskevaa väestötutkimusaineistoa (tai RCT-tutkimuksia) ei ole riittävästi meta-analyyseiksi asti, jotta tällaista vertailua voitaisiin mielekkäällä tavalla tehdä. Esimerkiksi kattavassa Menten sydänterveyden ja ravinnon välisiä yhteyksiä käsittelevässä meta-analyysissä suola ei ollut lainkaan mukana (Mente et al. 2009).
Jos kuitenkin yllä mainitut suolan efektit vahvistuvat tulevissa tutkimuksissa jo pelkästään sydäntautien ja diabeteksen osalta, kyse on merkittävästä riskitekijästä. Suolaa koskien tutkimusaineistoa on kuitenkin melko vähäisesti (pl. verenpaine). Mutta, jos aineistoa on vähän, yhteys vaikuttaa vahvalta, ja monet ensimmäisistä tiedoista ovat jos vuosien takaa, miksi suolaa koskevia kohorttianalyysejä ei ilmesty enemmän? Miksi suolatutkimukseen ei panosteta rahaa ja akateemista aivovoimaa?
Uusissa Sydänliiton ja Yhdysvaltojen ravitsemussuosituksissa pyritään yhä alemmas suolan saannissa, lähemmäs viittä grammaa päivää kohden (nyt 8-10 grammaa). THL:n tutkijat ovat vuonna 2006 laskeneet, että jos suolan saannin vähentyminen jatkuu samanlaisena kuin viimeiset kaksikymmentä vuotta, vie vielä n. kolmekymmentä vuotta ennenkuin väestömme on saavuttanut tämänhetkisen viranomaisten asettaman tavoitetason (Laatikainen et al. 2006). Mielestäni kysymys kuuluukin, voisiko suolaan keskittyä kansanterveystyössä painokkaammin? Nykyisellä menolla tuo 30 vuotta tulee tuhraantumaan.
Suolan vähentäminen vaatii huomion kiinnittämistä laajasti eri elintarvikkeisiin: jalostettuihin elintarvikkeisiin, eineksiin, lihajalosteisiin, mausteseoksiin, viljavalmisteisiin, juustoihin ja pöytäsuolan käyttöön. Siten talkoissa pitäisi olla mukana ennen muuta elintarviketeollisuuden. Suomalaisten suolan saannin saannista 75 % tulee seuraavista elintarvikeryhmistä: vilja- ja leivontatuotteet 33 %, lihatuotteet 32 % ja maitovalmisteet 10 %. Muut elintarvikeryhmät edustavat kukin varsin pientä osuutta. Oman suolan saannin voit testata, esim. Sydänliiton suolakyselyllä. Onko sinulla hyviä niksejä vähentää suolan käyttöä?
[poll id=”22″]