Omegakolmoset ne hyvän terveyden takaa. Näin ajatellaan. Pronutritionist blogin lukijoista 58 % äänesti omegojen puolesta, kun piti valita vahvimmin sydänsairauksien esiintymiseen liitetyt rasvat. Toiseksi jäi evidenssi tyydyttynyttä rasvaa vastaan (27 %) sydänsairauksien tekijänä. Itsekin popsin omegakolmosia.
Menneenä talvena Harvard julkaisi myös näkemyksensä rasvahapojen terveysvaikutuksista. Oletuksen mukaisesti äärimmäisenä plussalla komeilee mestariomega-3 rasvahapot ja pahiten miinuksella trans-rasvat. Jos omega-3 rasvahapot on tuolla tavalla superia, varmaan tieteellinen näyttökin on supervahva?
Mitkä rasvat ovat terveellisiä, mitkä eivät? (Harvard university, 18.2.2011)
Suomalaisen dyslipidemian (rasvatautien) Käypä Hoito -suosituksen näytönastekatsauksen mukaan (2009) omega-3 rasvahapot laskevat triglyseridejä, lisäävät LDL -kolesterolia (n. 6 % tai 0,2 mmol/l) eivätkä vaikuta sokeritasapainoon. Myös uuden voin puolustuskirjan kirjoittaneet verisuonikirurgi Taina ja liikuntafysiologi Jani Somppi suosittelevat omega-3 rasvahappoja lisättäväksi päivittäiseen ruokavalioon.
Kuten näiden rasvakirjoitusten startissa mainitsin, rajaan nämä muut sairaudet tarkastelun ulkopuolelle. Tässä kirjoituksessa käyn läpi erityisesti uusia meta-analyysejä, eli aiempien tutkimusten kokoomatutkimuksia, omega-3 rasvahappojen vaikutuksesta sydän-ja aivoterveyteen sekä diabetekseen.
Omega-3 rasvojen epäonnistumia
Itse olen ollut ihmeissäni vuonna 2010 ja 2011 julkaistujen satunnaistettujen päätetapahtumatutkimuksien tuloksista sydänpotilailla. Niissä missään ei ole tullut selkeää hyötyä omegojen hyväksi. (Kroumhout et al. 2010, Galan et al. 2010, Manger et al. 2010 ja Kowey et al.. 2011). Lisäksi kaksi viime vuosien Harvardin prospektiivista väestötutkimukset on osoittanut, että kalaöljy voi liittyä tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen. (Djoussé et al. 2011 & Kaushik et al. 2009)
Kaikki muutkaan eivät ole nähneet kalaöljyä autuaaksi tekevänä. Vuonna 2010 kesäkuussa julkaistu meta-analyysi toteaa seuraavasti johdannossaan (Fillion et al. 2010):
”Multiple randomized controlled trials (RCTs) have examined the cardiovascular effects of omega-3 fatty acids and have provided unexplained conflicting results.”
Mihin tämä innokkuus ja usko omegoihin perustuu?
Sydänkuolemat
Chen et al. (2011) tekivät meta-analyysin omega-3 rasvahappojen vaikutuksista satunnaistetuissa sekundaaripreventiotutkimuksissa. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että tiedemiehet tutkivat kalaöljyn vaikutuksia sydämen pysähdyksestä johtuviin äkkikuolemiin sellaisilla henkilöillä, joilla oli sydäntauti ja lääkitys. Tutkijat löysivät meta-analyysiin yhteensä 10 kelpuutettavaa tutkimusta, joissa oli yhteensä 33 429 koehenkilöä.
Päätulokset
Niillä koehenkilöillä, joilla oli jo käytössä suositusten mukainen lääkitys sepelvaltimotautiin (statiini, ACE-estäjä, beta-salpaaja jne.) eivät hyötyneet lainkaan omega-3 rasvahappojen käytöstä. Sen sijaan koehenkilöt, joilla ei ollut sairauteensa kunnollista lääkitystä hyötyivät omega-3 rasvahapoista. Heidän riskinsä kuolla äkisti sydänsairauteen väheni 36 %. Jälkimmäiseen havaintoon kannattaa suhtautua pienellä varauksella, sillä 36 % vähenemä on paljolta riippuvainen Lyon Heart -tutkimuksesta, joka oli multifaktoriaalinen Välimeren ruokavaliomallia koskeva tutkimus painottaen rypsiöljyä (!).
Kommentti
Sydänperäisten kuolemien määrä on Suomessa vähentynyt runsaasti. Sepelvaltimotauti sinänsä ei ole hävinnyt minnekään, se on siirtynyt vain vanhempiin ikäluokkiin. Oireetonta sepelvaltiomotautia sairastaa (tietämättään asiasta mitään) joukko suomalaisia. Heille omega-3 rasvahapoista ja rasvaisesta kalasta on hyötyä. Sen sijaan kardiologin tiukassa seurannassa oleva monilääkitty sydänpotilas ei sydämen näkökulmasta näyttäisi juurikaan hyötyvän omega-3 rasvoista. Kokonaan toinen asia, ja varmaan tutkimatta on, auttaako hyvin lääkittyä sepelvaltimotautipotilasta omega-3 rasvahapot esim. dementian tai muiden sairauksien estossa.
Aiemmin Skeaff & Millerin meta-analyysi oli osoittanut, että sydänkuolemat yleensä vähenevät 19 %. Skeff & Miller eivät erotelleet niitä, joilla on jo sydänlääkeet ja niitä joilla ei. Heidän havintonsa taitaa olla sopusoinnussa Chenin havainnon kanssa (lääkityillä 0-hyöty, ei-lääkityillä -36 %).
Sellainen havainto on meta-analyysistä vielä kirjoitettava, että mukana oli sekalainen seurakunta omega-3 rasvahappoja. Suurin osa tutkimuksista oli tehty kalaöljyllä, mutta mukaan mahtui myös puhtaita kalatutkimuksia ja alfa-linoleenihapolla (pellavansiemenöljyssä ja rypsiöljyssä oleva rasvahappo) tehtyjä tutkimuksia.
Verkkoputken uudelleen ahtautumisen esto (restenoosin esto)
Pallolaajennus on nykyään suosittu sepelvaltimon ahtauman hoitomenetelmä. Sepelvaltimo laajennetaan ahtauman kohdalta ilmatäytteisellä katetripallolla, ja tämän jälkeen ahtaumaan asennetaan yleensä verkkoputki eli stentti. Verkkoputken tarkoitus on pitää ahtaumakohta auki, koska toimenpide ei sinänsä poista plakkia suonesta tai ylipäätään hävitä ahtaumaa. Verkkoputken sisään kasvaa kuitenkin nopeasti uutta proliferatiivista solukkoa ja on varsin tavallista (ainakin ei-lääkkeellistä stenttiä käytettäessä), että verkkoputken aukko kasvaa umpeen ja auhtauttaa uudelleen suonen. Jos tämä tapahtuu ensimmäisen 6 kuukauden aikana, puhutaan restenoosista.
Fillion et al. 2010 tutkivat omega-3 rasvahappojen vaikutuksia kuolemiin (total mortality) ja restenoosiin korkean riskin potilailla. Fillion valitsi mukaan merkittävän joukon alle vuoden tutkimuksia (restenoosi ilmenee nopeasti), ja niinpä hänen saalinsa olikin selvästi suurempi kuin yllä mainitun Chenin, yhteensä 29 tutkimusta.
Päätulokset
Alla oleva leike tästä kaikille avoimesta tutkimuksesta kertoo tulokset kokonaiskuolleisuuden suhteen (klikkaa suuremmaksi).
Kuten kuva osoittaa omega-3 rasvahapot eivät vähentäneet kuolleisuutta. Ainoastaan yksi tutkimus oli kirkkaasti ”plussalla” (Marchioli et al eli GISSI -tutkimus), mutta vastaavasti yksi tutkimus oli kirkkaasti miinuksella (Burr). Muissa tutkimuksessa ei kuolleisuushyötyä tai -haittaa ilmennyt, vaikka ”trendi” olikin omega-3 rasvahapoille edullinen.
Restenoosin suhteen tulokset olivat samankaltaisia. Kahdessa tutkimuksessa havaittiin hyötyä restenoosin suhteen, mutta muissa ei. Siten omega-3 rasvahapot eivät vähentäneet restenoosia merkitsevästi (klikkaa suuremmaksi).
Kommentti
Tässä meta-analyysissä oli myös suurin osa tutkimuksia, joissa oli käytetty rasvaista kalaa tai kalaöljyä (yksi α-linoleenihappotutkimus). Sinänsä mielenkiintoista oli myös se, että kalaöljyjen käyttäjien riski lopettaa tutkimus ennenaikaisesti tai saada mahasuolikanavan haittavaikutuksia (esim. röyhtäisyt) näytti olevan n. 30 % korkeampi kuin lumeella. Omega-3 rasvahappojen annoksella ei näyttänyt olevan yhteyttä tuloksiin eli esim. suuri annos omega-3 rasvahappoja ei tuonut sen enempää hyötyä kuin pienikään.
Fillionin meta-analyysien jälkeen on julkaistu yksi suuri satunnaistettu kalaöljytutkimus Ranskasta (Galan et al. 2010). Siinä jälleen kerran valmiiksi huonosydämisiä (n= 2 501) satunnaistettiin joko kalaöljylle tai lumeelle 4,7 vuodeksi. Kalaöljy ei vähentänyt kuolleisuutta eikä sepelvaltimotautitapahtumia, eikä myöskään aivoinfarkteja. Tutkimus kantaa nimeä SU.FOL.OM3.
”Terveiden” sepelvaltimotaudin ehkäisy
Edellä esittelin tutkimustuloksia koehenkilöillä, joilla on jo sairas sydän. Nämä tulokset perustuivat kaikki satunnaistettuihin päätetapahtumatutkimuksiin, jotka ovat siis näytön asteeltaan vakuuttavimmat (syy-yhteys voidaan havaita). Valitettavasti satunnaistetut tutkimukset tehdään usein kaikkein sairaimmilla henkilöillä, koska ”tapahtumia” (infarkteja jne.) sattuu enemmän, ja tutkimukset voidaan siten toteuttaa nopeammin ja pienemmällä rahalla.
Mitä sitten tiedetään tervesydämisten suojaamisesta? Ikävä kyllä tilanne taitaa olla sellainen, että tosi vähän. Ilmeisesti on olemassa vain yksi satunnaistettu tutkimus päätetapahtumatutkimus sydämeltään terveillä ihmisillä. Tämä on nimeltään JELIS (Yokoyama et al. 2007).
JELIS
Tutkimuksessa oli mukana suuri joukko (n=18 645) japanilaisia, joilla oli korkea kolesteroli. 80 % tutkituista oli sydämeltään terveitä. ”Terveiden” tulokset analysoitiin erikseen. Tervesydämisillä omega-3 rasvahapot eivät vähentäneet sydäntapahtumia tilastollisesti merkitsevästi (trendi – 18 %), vaikka omega-3 rasvahappojen annos oli suuri. Tutkimuksessa käytetty omega-3 oli puhtaasti EPA:a ( 1800 mg/vrk), ei lainkaan DHA:ta.
Väestötutkimuksien tulokset
Viimeistään siinä vaiheessa, kun satunnaisista tutkimuksista on puutetta, katse kohdistuu väestötutkimuksiin. Viimeisin väestötutkimuksien meta-analyysi taitaa olla Skeaff & Miller vuodelta 2009 (kaikille avoin tutkimus). Kuten väestötutkimuksessa yleensä, tässäkin on mukana sydämeltään sairaita, mutta suurin osa koehenkilöistä lienee tervesydämisiä.
Oheinen kuva leike kertoo tuloksen sydänkuolleisuuden osalta (klikkaa suuremmaksi).
Sydänkuolemat vähenivät 18 % (p=0,006). Hyvin samanalaiset tulokset saatiin myös ei-kuolemaan johtavien sydäntapahtumien osalta, sillä kalaöljy näytti vähentävän erilaisia sydäntapahtumia n. 15 %, joskaan tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Eteisvärinä eli flimmeri
Sydämen eteisvärinä (eng. atrial fibrillation) on erittäin yleinen rytmihäiriö. Eteisvärinä on erittäin yleinen ja muita sairauksia, kuten aivohalvausta ja sydämen vajaatoimintaa sekä läppävikoja aiheuttava tauti. Sen kokee joka neljäs yli 40 -vuotias elämänsä aikana (Käypä Hoito).
Liu et al. 2011 julkaisi Heart -tiedelehdessä satunaistettuihin tutkimuksiin perustuvan meta-analyysin omega-3 rasvahapoista eteisvärinässä. He kelpuuttivat mukaan yhteensä 10 tutkimusta, joissa paroksymaalisesta (kohtauksittaisesta) eteisvärinästä kärsiviä potilaita (n=1995) oli satunnaisettu lumeelle tai omega-3 rasvahapoille.
Päätulokset
Omega-3 rasvahapot eivät estäneet eteisvärinän ilmaantumista (RR=0,81, p=0.24).
Tämän tutkimuksen jälkeen ilmestyi vielä JAMA -tiedelehdessä yksi eteisvärinätutkimukseksi varsin laaja (n=663) ja melko pitkäkestoinen tutkimus. Sen tulos oli samanlainen. Omega-3 rasvahapoista annoksella 4 g/vrk eivät ollut hyötyä eteisvärinän estossa (Kowey et al. 2011)
Sydämen vajaatoiminta
Sydämen vajaatoiminnasta omega-3 rasvahoilla on ilmestynyt ilmeisesti vain yksi päätetapahtumatutkimus. GISSI-HF -tutkimuksen mukaan omega-3 rasvahapot saattaisivat vähentää hieman sydämen vajaatoimintapotilaiden sairaalaan joutumista (-8 %) ja kuolemia (-9 %) (Gissi-HF investgators 2008). Väestötutkimuksista on saatu viitteitä, että omega-3 rasvahapot voivat suojat sydämen vajaatoiminnan kehittymiseltä (Mozaffarian et al. 2011)
Tyypin 2 diabetes
Triglyseridit ja LDL
Tyypin 2 diabeteksessa on tyypilllistä veren korkeat trglyseridiarvot. Vuonna 2009 tehdyssä RCT -tutkimuksiin perustuvassa meta-analyysissä analysoitiin, miten omega-3 rasvahapot vaikuttavat veren triglyseridiarvoihin (Hartweg et al). Keskimäärin 3,5 gramman annos (melko iso annos) vähensi triglyseridejä 0,4 mmol/l ja lisäsi veren LDL -kolesterolia 0,11 mmol/l. HDL -kolesteroliin kalaöljy ei vaikuttanut.
Sokerit
Samaisessa edellä mainitussa Hartwegin meta-analyysissä havaittiin, että tyypin 2 diabeetikoiden paasto- ja pitkäaikaissokeriarvot (HbA1c) eivät muutu merkittävästi kalaöljyn vuoksi. Tosin on edelleen esitetty, että kyse on annoksen suuruudesta. Erittäin suuret annokset, lähemmäs 10 g/pv kalaperäisiä omega-3 rasvahappoja voivat heikentää sokeriarvoja (Rudkowska et al. 2010)
Endoteelifunktio
Diabeetikoilla ja liikapainoisilla uuden katsauartikkelin mukaan omega-3 rasvahapot parantavat endoteelifunktiota. Vastaavaa vaikutusta ei havaittu terveillä. Huono endoteelifunktio on sydän- ja verisuonitaudin ennusmerkki. (Egert et al. 2011)
Diabeteksen ilmaantuminen
Tästä aiheesta en onnistunut löytämään suhteellisen tuoretta meta-analyysiä. Kuten johdannossa yllä tuli esille, joissakin uusissa väestötutkimuksissa on tullut esille, että kalaöljy voi liittyä aikuistyypin diabeteksen puhkeamiseen. Tosin eräs vielä uudempi prospektiivinen väestötutkimus osoitti, että kasviperäinen omega-3 rasvahappo, α-linoleenihapon, voisi jopa suojat diabetekselta (Brostow et al. 2011). Aiemmin suomalaisessa poikkileikkauksiin perustuvassa väestötutkimuksessa oltiin runsas omega-3 rasvahappojen saanti liitetty diabeteksen ehkäisyyn (Feskens et al. 1995). Mikä siis lie totuus?
Löysin American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä olleen pääkirjoituksen. Siinä Edith Feskens (2011) ottaa kantaa siihen, suojaako omega-3 rasvahapot diabetekselta vai edesauttavatko sen puhkeamista. Feskens kallistuu lopulta seuraavaan suuntaan: kaloista peräisin olevat omega-3 rasvahapot eivät oleellisesti vaikuta tyypin 2 diabeteksen puhkeamiseen, mutta kasviöljyperäinen α-linoleenihappo vaikuttaa jossain määrin suojaavalta, joskin siihenkin liittyy ristiriitoja.
Tällä haavaa lienee oikeutettua päätetellä, ettei kalaöljy ainakaan estä diabetesta. Kasviperäisen omega-3 rasvahapon osalta tilanne on täysin auki. Kalassa sinänsä voi olla monia tekijöitä, joilla on myös vaikutuksia diabeteksen ilmaantumiseen, kuten seleeni ja tauriini, ja nämä saattavat sekoittaa väestötutkimuksien tuloksia omega-3 rasvahappojen/kalan osalta.
Aivohalvaus
Aivohalvaus (eng. stroke) voi olla joko valtimon ahtaumasta johtuva iskeeminen (aivoinfarkti) tai valtion repeämä (aivoverenvuoto). Aivohalvauksen suurimpia riskitekijöitä on kohonnut verenpaine. Kalaöljysupplementaatio vähentää uuden ”State of Art” -katsauksen mukaan systolista verenpainetta 2-3 mmHg (Woolf et al. 2011). Omega-3 rasvahapot vaikuttavat paitsi verenpaineeseen, myös hyytymistekijöihin ja esim. inflammaatioon, ja siten voisivat teoriassa ehkäistä aivoinfarkteja.
Kalaöljyn vaikutuksista aivohalavuksiin tiedetään kuitenkin hyvin vähän, ainakin päätetapahtumatutkimuksien valossa. Yhtään meta-analyysiä en löytynyt. Sen sijaan prospektiivisesta väestötutkimuksista tehty katsaus (meta-analyysi?) osoittaa, että kalan erittäin runsas käyttö sinänsä (ei siis kalaöljy) liittyy 31 % pienempään aivohalvauksen riskiin (Mozaffarian et al. 2011).
Dementia ja kognitiivinen funktio
Dementian ja kogniitivisen kyvyn osalta ollaan myös melko heikolla pohjalla. Vuonna 2009 julkaistun meta-analyysin mukaan kolmessa pienessä RCT -tutkimuksessa (n=51, yhteensä!) saatiin joitakin viitteitä omega-3 rasvahappojen hyödyllisyydestä (Riediker et al. 2009). Tämän jälkeen on julkaistu kaksi suurempaa RCT -tutkimusta, joiden mukaan omega-3 rasvahapot voivat olla avuksi lievemmissä kognitiivissa häiriöissä, vaan eivät dementiassa (Quinn et al. 2011 ja Yurko-Mauro et al. 2010). Olen referoinut nämä tutkimukset aiemmin täällä. Suuressa ranskalaisessa satunnaistetussa SU.FOL.OM3 -tutkimuksessa omega-3 rasvahapot eivät suojanneet muistitoimintoja muistiltaan suhteellisen terveillä sydänpotilailla (Andreeva et al. 2011).
Kaikkinensa omega-3 rasvahappojen ja muistin väliset ovat vielä hataralla pohjalla, mitään definitiivistä ei voida sanoa.
Yhteenveto
Tässä referoimani meta-analyysit toivat esiin sen, että kaikesta kohinasta ja hyvistä tunnelmista huolimatta omega-3 rasvahappojen näyttö useissa eri sairauksissa on melko heikkoa. Korostattekoon, että tässä on keskitytty omega-3 rasvoihin, ei kalaan. Kalalla voi olla erilaiset terveysvaikutukset sen vuoksi, että se ei ainoastaan sisällä kalaöljyä vaan syrjäyttää ruokavaliossa jonkin toisen pääruokalajikomponentin (kuten lihavalmisteen) ja sisältää esim. seleeniä ja tauriinia. Olen koonnut seuraaviin taulukoihin yhteenvedon näkemyksistäni meta-analyysien perusteella. Taulukon lisäksi on paikallaan kerrata, että omega-3 rasvahapot vähentävät veren trglyseridipitoisuutta (n. 0,4 mmol/l), voivat vähäisesti lisätä LDL -kolesterolia (0,1 mmol/l) ja saattavat laskea vähäisesti verenpainetta (2 mmHg) ja vähentää matala-asteista tulehdusta sekä parantaa endoteelitoimintaa, ainakin riskipotilailla. Lisäksi on muistettava, että omega-3 rasvahapoilla voi olla lisäksi terveysvaikutuksia, jotka ovat tämän kirjoituksen ulkopuolella (iho, allergia jne).
Omega-3 rasvahapoista, varsinkin ravintolisänä, on muodostunut turhankin positiivinen mielikuva julkisuudessa, pässiä on viety narussa.
